tag:blogger.com,1999:blog-8695911218608151553.post7085873483815477774..comments2024-03-01T16:39:13.640+02:00Comments on Mama loves you : Lastenhuoneessa: innokkaat askartelijat Rosannah http://www.blogger.com/profile/14399379419357573669noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-8695911218608151553.post-15744080259466967542016-01-06T13:47:53.005+02:002016-01-06T13:47:53.005+02:00Junnusänkyyn siirtymisen aikaan oli meidän molemmi...Junnusänkyyn siirtymisen aikaan oli meidän molemmilla lapsilla jokin esiuhmavaihe päällä (just 2 v. täyttivät molemmat tuolloin), joten ratkiriemukkaita oli illat. Esikoinen ei alkuun ymmärtänyt, että pääsee sängystä itse pois (kun tarkoituksella nostettiin hänet). Mut sit kun älysi poistumisen mahdollisuuden, niin avot. Kuopus taas velloo muuten vaan sängyssään jonkin aikaa ennen nukahtamista. Meillä on ratkaistu asia niin, että tämän pahimman villitsemisvaiheen ajan on aikuinen huoneessa. Muuten menee niin överiksi. Sitten kun on ikää tullut lisää (ja järkeä), niin on taas voitu jättää lapset yksin nukahtaa. Riippuu varmaan temperamentista, miten kukakin asian ottaa. Rauhallinen esikoinen ei ole koskaan riekkunut niin paljon näissä tilanteissa kuin hänen kolme vuotta nuorempi siskonsa on tähän ikään mennessä ehtinyt :)Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8695911218608151553.post-18611655356554697212016-01-05T16:27:48.292+02:002016-01-05T16:27:48.292+02:00Ihanat sängyt <3 Ei siinä siirrossa onnistu ain...Ihanat sängyt <3 Ei siinä siirrossa onnistu ainakaan hermojaan menettämättä ;) Meillä villittiin kaveria urakalla ja ekat viikot sammuivat milloin lattialle, toisen sänkyyn, sohvalle ja ties minne kun aina se uni voitti jossain vaiheessa. Meillä taisi olla kuukausi aikamoista hurlumheitä, mutta kyllä se siitä tasaantui. Uutuudenviehätys kun loppui ja uusiin sänkyihin totuttiin niin iltariekkumiset loppui :) Tsemppiä ja pitkiä hermoja!Elina | PikkuPeikkoPrinsessathttps://www.blogger.com/profile/10028317151507606728noreply@blogger.com