Arkisia kuulumisia

Eilisestä postauksen kirjoittamisesta tuli tosi hyvä fiilis. Olen kuullut puhuttavan blogien aikakauden olevan ohi ja tilalle on tullut nopeatempoisemmat sisällöntuottamisen kanavat. Päivitän mielelläni instaa (@rosannahs), mutta aion myös kirjoittaa blogia niin kauan kuin se minusta tuntuu hyvältä.    

Ystävänpäivänä innostuin laittamaan vaaleanpunaista huulipunaa ja sydänkorvakorut. Töissä kirjoitettiin työkavereista kehuja lapuille ja vietiin laput Puspus-lakujen kera ko. työkavereille. Se oli hauskaa ja oli ihana myös vastaanottaa kehuja!   

Kotona nautitaan tasaisesta arjesta. Ellenillä on ollut nyt jonkin aikaa pitkän isivaiheen jälkeen äitivaihe. Hän haluaisi vain olla sylissä, lähellä, pitää kädestä enkä saa kadota näköpiiristä. Vastaan hänen tarpeisiin antamalla läheisyyttä ja huomiota. Osallistan häntä myös ikätasoisesti kodin askareisiin, kuten ruoanlaittoon ja pyykinpesuun. Näin hän saa olla lähelläni, mutta saamme myös pakollisia arkiaskareita tehtyä. 

Poikien kanssa eletään vaihetta, jossa heitä kiinnostaa tietää kaikesta kaikki. Tiedonjano on valtava ja lempikirjoja on tiedekirjat ja aihealueina avaruus, eläimet, ihminen, historia. Toinen pojista on ottanut tavoitteekseen oppia kaikki alkuaineet. Hän kyseli niitä yksi ilta minulta ja täytyy sanoa, että ihan hyvää kertausta itsellenikin...    

Kivaa tiistaita! 

Täällä taas

Moikka pitkästä aikaa! 

En edes tiedä miksi viime postauksesta on niin pitkä aika. Tässä välissä on ollut kevät, ihana kesä, kesälomareissu Kroatiaan, perheaikaa, hyvää ruokaa, lämpimiä kesäiltoja, ystäviä, mökkeilyä ja omaa aikaa. Pidin ensimmäistä kertaa kesälomaa neljä viikkoa putkeen ja se oli ihanaa. Nautin lomasta ihan täysillä ja sopivassa suhteessa oli aktiivista tekemistä ja rentoa olemista. 

Kesän jälkeen hypättiin takaisin arkeen, pojat aloittivat 4. luokan ja Ellen viskarin. Ellen on ollut viskarista innoissaan, koska on jo niin iso tyttö ja viskarissa käydään luistelemassa. 

Olen viihtynyt työssäni koordinaattorina todella hyvin ja inspiroitunut itseni kehittämisestä ja uuden oppimisesta. Tuntuu, että nyt on kliseisesti "aikaa omille jutuille ja urapohdinnoille". Lapset ovat sen verran isoja ja itsenäisiä, ettei heissä enää ole ihan samalla tavalla kiinni. Toki he vielä tarvitsevat lähelleen ja nautin siitä, mutta silti on mahdollista tehdä myös omia juttujaan. 

Arki on tasaista ja iloitsen tärkeistä perusasioista; olemme terveitä, lapset kasvavat ja oppivat, kiva (tosin vähän liian pieni) koti, hyvä työpaikka ja elämä yleisesti on mielekästä. 

Syyslomalla olimme Ruotsin risteilyllä juhlistamassa siskojeni kolmekymppisiä isommalla perheporukalla. Lapset odottivat tietysti laivalle pääsemistä, Harri Hyljettä, lasten leikkipaikkaa, buffetin herkkuja ja Tukholman lelukauppaa.  

Alkuvuosi on tuntunut pitkältä, mutta viimein lisääntyneen valon myötä mieli on piristynyt ja odotan innolla tulevaa kevättä ja kesää. Tunnen olevani eniten elossa loppukeväästä ja kesällä, kun työpäivän jälkeen on vielä energiaa mennä ja tehdä, nähdä ystäviä, käydä spontaanisti leikkipuistossa tai rannalla lasten kanssa ja puuhata pihan parissa. 

Luin juuri, että Messukeskuksessa järjestetään maaliskuun lopulla Kevätmessut ja sinne olisi ihana mennä. Tänä vuonna aion panostaa pihaan, terassin laittoon ja kukkiin. Ihan paras fiilis juoda kahvia ja samalla laittaa omaa pihaa kuntoon (vielä jokunen vuosi sitten en olisi uskonut sanovani näin...).  

Blogin kirjoittamista on ollut ikävä enkä ole vielä valmis lopettamaan tätä <3