Sivut

maanantai 4. joulukuuta 2017

Tonttuovi ja joulukuun kuulumisia

Mainitsin jokin aika sitten olevani minulle tyypillisestä joulufiilistelystä jäljessä, mutta olen pikkuhiljaa löytänyt sisäisen jouluintoilijani. Ollaan katsottu poikien kanssa Joulupukki ja noitarumpu, kuunneltu joulumusiikkia ja kaivettu joulukoristeita varastosta. Suurin osa on vielä laittamatta esille, mutta josko niiden aika olisi keskiviikkona, kun saadaan viettää rauhallista kotipäivää koko perhe yhdessä. Meidän piti hakea joulukuusi perjantaina, mutta se siirtyikin tälle päivälle.

Meillä oli jännittävä aamu, kun pojat herättyään huomasivat pienen tonttuoven olohuoneen lattialistan päällä. Tonttuovi on ihan mielettömän ihana idea, josta on tullut tämän joulun hitti. Ainakin meidän neljävuotiaat rakastavat ajatusta siitä, että tontut ovat muuttaneet meille. Tonttuovi tuo omanlaisensa tunnelman joulunodotukseen ja näyttää suloiselta. Tonttuoven voi askarrella itse, tilata netistä tai ostaa kaupasta. Olin ajatellut tilaavani meidän netistä, mutta äitini löysi täydellisen version K-kaupasta seitsemällä eurolla.


Vietiin aamupäivällä poikien kanssa heidän pieniä vaatteitaan myyntiin Nella&Nuttu -lastentarvikekirpparille, jossa meillä on pöytä lauantaihin asti ja tavoitteena olisi päästä kaikesta eroon. Torstaina siellä alkaa poikkeuksellinen aika, kun saa viedä myyntiin myös naisten vaatteita. Se sopii paremmin kuin hyvin, koska minulla on paljon vaatteita, jotka joutavat eteenpäin. Kannattaa käydä, jos poikien 98-116cm ja naisten M-kokoiset vaatteet kiinnostaa. Theo ja Jimi leikkivät leikkinurkkauksessa keskenään, kun laitoin vaatteet esille ja kiersin läpi muut pöydät. Tein muutaman kivan löydön ja pojat saivat ostaa omilla rahoillaan lelut. He valitsivat merirosvolaivan, ritareita ja Beybladeja. Lounaan jälkeen leikittiin uusilla leluilla ja suunniteltiin mitä tehdään myöhemmin. Illalla tehtiin pipareita, joista koristelin äsken osan itse huomisiin työpaikan pikkujouluihin. Haettiin myös vihdoin joulukuusi ja koristeita sekä koristevalot takapihalle.  

Onko tonttuovi teille tuttu?

tiistai 28. marraskuuta 2017

Olohuoneen muutokset

Yhteistyössä Veke

Me ollaan saatu nauttia uuden sohvan tuomasta mukavuudesta ja tilantunnusta jo muutama viikko. Oltiin pitkään haaveiltu kulmasohvasta vanhan kolmen istuttavan sohvan tilalle ja kun nähtiin suomalaisen perheyrityksen Veken verkkokaupassa Elis -niminen sohva, oltiin löydetty haluamamme. Valittiin kankaanväriksi vaaleanharmaa, koska haluttiin pysyä vaaleassa värimaailmassa. Pakko myöntää, että vähän jännitti siirtyä tekonahkasohvasta kangassohvaan. Vanhasta sohvasta sai pyyhittyä kaiken pois ja se oli muutenkin helppohoitoinen lapsiperheeseen. Nyt voin todeta huoleni turhaksi, kun ensimmäinen tahra tuli koettua. Ei oltu edes ehditty vielä laittaa tekstiilisuojaa, mutta tahra lähti siitä huolimatta helposti kostealla rätillä. Kangas tuntuu muutenkin laadukkaalta ja kestävältä. Mukavuudeltaan kangassohva voittaa tekonahkaisen mielestäni satanolla. 

Sohvan lisäksi lukuisissa muissakin tuotteissa on avajaistarjoushinnat uudistuneen verkkokaupan kunniaksi. Sohva sai kaverikseen upean messinkisellä rungolla olevan Accent -marmoripöydän. Marmoripöytä on painava ja sen pinta on kiiltävä, joten se on helpompi pitää puhtaana kuin mattapintainen marmori. Marmoripöydän rungon väriksi voi valita valkoisen, mustan tai messinkisen. Me haluttiin ehdottomasti messinkinen, koska muuten meillä on niin valkoista ja messingillä saa kivan lisän. Meillä on lisäksi useampi kullansävyinen sisustustuote, joiden kanssa marmoripöytä luo yhtäläisen vaikutelman. Pöytä sopii sekä sivupöydäksi että sohvapöydäksi ja me vaihdellaan sen paikkaa tarpeen mukaan. Tällä hetkellä meille on tärkeintä, että pojilla on mahdollisimman paljon tilaa leikkiä olohuoneessa ja tila tuntuisi mahdollisimman isolta.


Muutosten innoittamana tumma vanha senkki lähti uuteen kotiin ja meille tuli ystäväpariskunnalta valkoinen korkeakiiltosenkki sen tilalle. Tumma oli paljon leveämpi ja syvempi ja vei näin ollen enemmän tilaa, joten tämänkin muutoksen kohdalla saatiin lisättyä tilaa olohuoneeseen. Olen todella tyytyväinen olohuoneen muodonmuutokseen ja eniten ihan konkreettista iloa meille tuo sohva. Mahdutaan kaikki yhdessä sohvalle, vieraille on enemmän istumapaikkoja ja meidän leffaillat on sata kertaa mukavampia, kun voidaan makoilla vierekkäin sohvalla.

Mitä te tykkäätte 
olohuoneen uudesta ilmeestä?

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Kirjeet joulupukille

Me mennään tänään yhteen jouluiseen talvitapahtumaan, jossa pojat pääsevät mm. tapaamaan joulupukin. Ollaan puhuttu siitä koko viikko ja eilen pojat tekivät kirjeet joulupukille. Molemmat käyttivät kimaltavia teippejä ja kimallepaperia koristeluun ja piirsivät toiveitaan. Jesse kirjoitti poikien sanelemat toiveet ylös ja listalta löytyy mm. liikkuva poliisirobotti, musta robotti, laavalamppu, vedettävä lintu sekä Starwars- ja Autot -pyyhkeet. Laavalamppua pojat ovat toivoneet jo pitkään, mistä lie ovat sen keksineet. On liikuttavaa miten tärkeitä tällaiset pienet asiat ovat lapsille. Meidän joulunodotukseen liittyy kirjeiden lisäksi joulukoristeiden esillelaittaminen yhdessä, joulukalenteri, pikkujoulujen viettäminen ensimmäisenä adventtina, pipareiden ja joulutorttujen tekeminen, dagiksen joulujuhla, joululaulujen kuunteleminen ja ensimmäistä kertaa ikinä meille tulee iso joulukuusi. Yleensä meillä on ollut vain pieni pöytäkuusi, mutta nyt halutaan meille iso, valkoinen kuusi. En malta odottaa sen koristelemista yhdessä poikien kanssa. Siitä tulee meidän uusi jouluperinne.  


Mitä teidän 
joulunodotukseen kuuluu?

perjantai 17. marraskuuta 2017

Kun vauvat syntyivät keskosina

Tänään on keskoslastenpäivä. Se päivä, josta en ollut tietoinen ennen kuin se kosketti minua henkilökohtaisesti. Raskaus meinasi päättyä jo raskausviikolla 17, mutta tukilangalla ja vuodelevolla päästiin päivä päivältä ja viikko viikolta eteenpäin. Makasin Naistenklinikalla kaksi kuukautta jännittämässä ja pelkäämässä vauvojen ennenaikaista syntymistä. Kun 24 viikkoa tuli täyteen, oli fiilis ihan mieletön, koska sitä pidettiin sellaisena tavoitteena, että vauvoilla olisi mahdollisuudet selviytyä. Luin ahkerasti kevyt -keskosyhdistyksen keskustelupalstaa ja pystyin samaistumaan monen kirjoittajan tuntemuksiin ja kokemuksiin. Sain paljon tärkeää tietoa sivustolta ja osasin paremmin varautua tulevaan. Viikot meni eteenpäin, kunnes rv 31+0 pojat syntyivät.

A-vauva tarvitsi enemmän tukea alussa, mutta pääsi kuitenkin B-vauvaa ennen jatkohoitoon lähemmäs kotia. B-vauva tarvitsi hengitystukea pitempään ja siirtyi veljensä perässä seuraavana päivänä pois teholta. Vauvojen hoito jännitti alussa todella paljon, mutta piuhojen ja eri laitteiden vähentyessä uskallus kasvoi. Uusiin, vaikeisiinkin tilanteisiin sopeutuu yllättävän nopeasti ja pian me osattiin ulkoa kaikki vauvojen hoitoon liittyvät lääkemäärät, maitomäärät, syöttöajat, lisäravinteiden antamiset ja saturaatiomittarin hyvät ja huonot lukemat. Nenämahaletkut pysyi vauvoilla vielä kotiutumisen yli eikä niissä ollut mitään ihmeellistä. Maito meni sitä kautta samalla kun vauvat olivat sylissämme. Vauvojen kasvua seurattiin tarkasti ja keskosuuden takia ennen ja jälkeen imetyksen piti punnita vauvat, jotta tiedettiin paljonko maitoa he saivat.



Vauvat kotiutuivat kahden kilon painoisina vietettyään neljä viikkoa sairaalahoidossa. He olivat pieniä, hauraita ja palelivat helposti. He makasivat lähellä toisiaan lämpimien peittojen alla. Meillä oli täysiaikaisuuteen asti eli neljä viikkoa todella tiheästi käyntejä vauvapolilla tarkastuksissa ja meillä kävi kuntoutusohjaaja pari kertaa ja imetysneuvoja kerran kotikäynnillä. Yöt vauvat nukkuivat kiinni saturaatiomittareissa, jotka piippasi yleensä muutaman kerran yössä. Silloin hypättiin molemmat Jessen kanssa ylös ja heräteltiin huonosti saturoivaa vauvaa. Ikinä ei onneksi ollut "tosi kyseessä" vaan vauva heräsi syvästä unestaan nopeasti ja muisti taas hengittää. Me oltiin paljon kotona täysiaikaisuuden saavuttamiseen asti, jotta vauvat eivät sairastu. Päivät koostui sylittelystä ja vauvojen hoidosta. Nukuin paljon molemmat vauvat sylissäni, koska olin Jessen viikon isyysloman jälkeen yksin vauvojen kanssa päivät. Kolmen tunnin ympärivuorokautinen syöttöväli ja maidon pumppaaminen piti kiireisenä. 

Meidän alku vanhempina ei ollut helppo, mutta mentiin tilanteen mukaan ja iloittiin saavutetuista virstanpylväistä. Pienistä 1580g ja 1660g keskosvauvoista on kasvanut ihania neljävuotiaita! Kiitos Suomen upean terveydenhuollon!    

Hyvää keskoslastenpäivää!

torstai 16. marraskuuta 2017

Pikkuhiljaa taas voimissani

Isänpäivänä iski flunssa todenteolla päälle, kun kaksi viikkoa oli tuntunut siltä, että kohta se tulee. Koko alkuviikon nukuin kaiken sen ajan mitä pystyin ja Jesse huolehti poikien hoidosta. Tosi kurjaa, mutta eihän näille mitään voi. Koko alkuviikko menikin sitten ihan sumussa ja olo oli voimaton. Eilen piristyin vähän ja kävin suihkussa, mikä jo itsessään antoi energiaa. Sairastellessani minulla on tapana tehdä mielessäni lista asioista, jotka haluan tehdä parannuttuani. Nyt listaan kuuluu mm. uimaan meneminen poikien kanssa, kahvilla käyminen, ulkoilu ja perusjutuista nauttiminen. Kahta jälkimmäistä olen jo toteuttanut.  


Tänään olen jaksanut olla pystyssä ja innostuin laittamaan muutaman jouluisen koristeen esille. Kaivoin valmiiksi loputkin koristeista, mutta niiden kanssa odotan vielä jokusen päivän. Jaksamiseni ollessa ihan hyvä kävin poikien kanssa puistossa. Valittiin kauempana oleva puisto, jotta saatiin vaihtelua ja pojat olivatkin innoissaan merirosvolaivasta, polkukarusellista ja erikoisista keinuista. Viihdyttiin puistossa lounaaseen asti pienestä sateesta ja koleasta säästä huolimatta ja kotimatkalla päätettiin, että tänään leivotaan pipareita. Lounaan ja (äidin, ei poikien)  pienen lepohetken jälkeen ryhdyttiin piparitalkoisiin. Piparien tekeminen on hauskaa, helppoa ja kivaa yhteistä tekemistä. Pidettiin glögi- ja piparihetki iltapäivällä ennen kuin Jesse tuli töistä. Illalla ei tehty muuta kuin leikattiin poikien hiukset, he kävivät kylvyssä, syötiin ja leikattiin saksilla erilaisia kuvioita, koska se on toisen pojan lempipuuhaa. Tässä päivässä oli juuri sopivasti tekemistä enkä olisi jaksanut tehdä mitään spesiaalimpaa. Sohvanpohjalta nouseminen täytyy tehdä vaiheittain ja seuraava vaihe on mennä huomenna iltavuoroon. Uskomatonta, että taas on viikonloppu!

Mitä suunnitelmia teillä on?        

tiistai 14. marraskuuta 2017

Miten koen äitiyden nyt?

Lasten kanssa huomaa elävänsä vaiheiden kirjossa. Koskaan ei voi tietää mitä seuraava viikko tuo tullessaan tai miten yöllä nukutaan. Vauvavuotena huomasin useamman kerran, että jos ajatteli esimerkiksi että onpa nyt nukuttu hyvin niin seuraava yö meni valvoessa ja uusi yöhulinavaihe tuli kuvioihin. Meidän kahden keskenään hyvinkin erilaisen pojan kanssa on tullut koettua vaikka mitä vaiheita. Heillä on ollut sekä huonoja että hyviä univaiheita ja syömisiä, sairastelua, uhmaa ja vierastamista.

Nyt poikien ollessa pian 4,5-vuotiaita, sanoisin meillä menevän tasaisen hyvin. Meillä ei ole erityisiä huolenaiheita, molemmat pojista ovat kehittyneet ikätasonsa mukaisesti, uhmaa esiintyy meidän mittapuulla enää harvakseltaan eli "uhmakohtauksia" tulee muutama päivässä ja arki sujuu mukavasti. Pojat nukkuvat pääsääntöisesti todella hyvin eli koko yön heräämättä. He nukahtavat helposti vanhemman läsnäollessa ja nukkuvat noin 10 tuntia yössä. Päiväunia meidän herrat eivät ole nukkuneet aikoihin ja välillä ihmettelen heidän jaksamistaan. Me käydään ulkoilemassa, askarrellaan, rakennetaan legoilla, katsotaan lastenohjelmia Pikku Kakkosen verran, hoidetaan kotihommia yhdessä (laitetaan pyykit kuivumaan, imuroidaan, kastellaan kukat, pyyhitään pölyt; ne on poikien lempihommia) ja leikitään hetken mielijohteesta syntyneitä leikkejä, jotka on yleensä niitä hauskimpia. Tykkään ottaa pojat mukaan myös "omiin juttuihini" ja välillä me pestään yhdessä meikkisiveltimiä, valitaan kynsilakan sävyjä tai viikataan puhtaita vaatteita kaappiin samalla kun valitsen seuraavan päivän asun.  


Tunnen jaksavani ihan eri tavalla nyt, kun meillä nukutaan hyvin ja elämä on mukavan tasaista. Se on varmasti ollut yksi syy vauvakuumeen kohoamiselle, koska nyt tunnen meillä olevan rahkeet ottaa vastaan mitä tulee. Välillä tuntui vaikealta kuulla ratkaisuna johonkin ongelmaan, että ajan kanssa ja iän myötä helpottaa, mutta niin se on. Moni asia on helpottanut poikien kasvaessa ja nautin täysillä tämänhetkisestä arjesta. Nykyään poikien kanssa voi tehdä paljon kaikenlaista, sairastelu on vähentynyt ja jatkuva viihdyttäminen on jäänyt kokonaan pois. Nautin siitä, kun saan syödä aamiaisen rauhassa ja juoda kupin kahvia samalla meikaten. Minulle tärkeitä asioita, jotka tämänhetkisessä arjessa onnistuvat ja antavat minulle voimaa. Tuntuu, että on aikaa ja jaksamista muuhunkin, kun ei tarvitse enää yrittää suunnata poikien huomiota muualle jatkuvalta tihuloimiselta, kaikki ei ole pelkkää "ei"tä ja poikien kanssa voi jo keskustella ja he ovat niin itsenäisiä monessa asiassa. Niin isoja, mutta ikuisesti minun pieniä ihmeitäni.     

Oletteko samaa mieltä siitä,
 että iän myötä moni 
asia helpottaa?  

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Ajatuksia isänpäivänä

Tänään on päivä, jolloin meidän perheessä isi saa nukkua pitkään, hänelle viedään kahvi ja lasten itsetekemät lahjat sänkyyn ja lauletaan onnittelulaulu. Jesse ei juuri perusta aamupalasta, joten sen takia meillä on pelkkä kahvitarjoilu. Tämä perinne on lähtöisin omasta lapsuudestani, jolloin isän- ja äitienpäivät olivat erityisen spesiaaleja päiviä. Lapsena oli jännittävää, kun sai askarrella ja tehdä lahjan, joka sitten annettiin laulun saattelemana. Isänpäivä on erityinen päivä, vaikka toki me saadaan muulloinkin nukkua vuoroillamme pitempään, ilahdutetaan toista kahvilla "ilman syytä" ja annetaan toisillemme välillä pieniä yllätyksiä. Luulen, että tämä päivä tuntuu niin erityiseltä juuri lasten näkökulmasta katsottuna. Pojat hihkuivat innosta saadessaan antaa itsetekemänsä lahjat isille ja muistellessaan miten onnittelulaulu meneekään suomeksi.  

 kuva: Unto Kotilainen

Olen päivittäin kiitollinen siitä, miten hieno isi lapsillani on. Rakastava, läsnäoleva, rajat asettava ja mukaan leikkeihin heittäytyvä. Meillä on aina ollut tasavertainen vanhemmuus ja olemme hoitaneet pojat yhdessä. Otamme omaa aikaa silloin, kun siltä tuntuu, mutta pyrimme tekemään paljon yhdessä perheenä. Yksi arjen helpottava tekijä on se, että jos tuntee itsensä väsyneeksi niin tietää sen toisen ottavan enemmän hoitovastuuta sillä hetkellä.  

Alempi kuva on hääpäivänämme otettu ja olen siinä yhden elämäni sankarin, isäni kanssa. Me mennään käymään molempien vanhemmilla tänään eli vietetään isänpäivää parhaalla mahdollisella tavalla.

Mitä teidän 
isänpäivänviettoon kuuluu?

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Raskauteen valmistautuminen

Meillä on toive kolmannesta, kuten varmasti tiedätte. Ennen tietoa kaksosista oltiin aina ajateltu, että kaksi voisi olla meille sopiva lapsiluku. Saadessani tietää kahden vauvan tulevan kerralla, tiesin heti ettei se voi jäädä siihen ja Jesse oli onneksi samaa mieltä. Vaikean ja pelontäyttämän raskausajan sekä vauvavuoden jälkeen meni hetki ennen kuin ajateltiinkaan perheenlisäystä. Parin vuoden kuluttua ajatus hiipi varovasti mieleen ja viimeisen vuoden ajan olen mielessäni valmistautunut uuteen raskauteen ja vauvaan.

Olen käynyt läpi raskausaikaa, miettinyt miten mahdumme nykyiseen kotiin kolmen lapsen kanssa, mihinköhän asti voin käydä töissä, mitä jos joudun vuodelepoon tai vielä pahempi; jos joudun makaamaan taas osastolla, miten hoidetaan pojat jos joudun olemaan vuodelevossa, miten arki sujuu kolmen kanssa, mitä jos mitä jos. Olen ajatellut asioita paljon ja sen lisäksi ollaan tietysti puhuttu Jessen kanssa kaikesta raskauteen ja vauvaan liittyvästä.


Kesällä käytiin raskauden suunnittelukäynnillä, josta oli paljon apua. Ihana lääkäri vastasi kaikkiin meidän kysymyksiin ja sai Jessenkin rauhalliseksi. Meille tehtiin valmis hoitosuunnitelma ja minulle tuli paljon varmempi olo. Aloin ensimmäistä kertaa poikien odotusajan jälkeen uskomaan siihen mahdollisuuteen, että meistä tulisi kolmen lapsen vanhemmat. Olen ottanut käyttöön mama-vitamiinit, syön hyvin, nukun tarpeeksi ja liikun. Kodin suhteen ollaan vähennetty tavaraa lisäten tilantuntua, tehty kodin muutossuunnitelmia tulevaisuudelle ja villinä korttina ollaan myös ajateltu muuttoa isompaan. Meillä on tallessa poikien vauvavaatteista lempparit, jotka olen laittanut lipastoon. Niiden lisäksi olen ostanut Lindexin aleista joitain ihania vaatteita. Alesta olen saanut edullisemmin uutta kuin nykyisillä kirpparihinnoilla käytettyjä vaatteita.     

Haluan kokea mahdollisimman normaalin raskausajan, haluan joutua odottamaan vauvantuloa ennemmin kuin pelkäämään sen henkiinjäämistä jos se syntyy pikkukeskosena, haluan käydä neuvolassa useammalla kuin kolmella käynnillä, haluan hypistellä äitiyspakkauksen sisältöä kotona, haluan käydä ostamassa vauvalle tarpeellisia juttuja yhdessä Jessen kanssa ja jännittää lähtöä lasketun ajan tullessa. Monelle ihan normaaleja, raskauteen liittyviä asioita, mutta minulle ihan uusia, joiden tapahtumista toivon ja odotan niin kovasti.
        
Tällaisia ajatuksia tänään, kivaa keskiviikkoa! 

maanantai 6. marraskuuta 2017

Sponsoroitu video: Rakkaus voittaa ennakkoluulot



Kuvittele jos maailma näkisi mitä vanhemmat näkevät.  

Olen osallistunut useamman kerran videokampanjaan, jossa on ollut tärkeä ja kaunis sanoma. Minuun kolahtaa erityisesti kaikki, missä on lapset mukana. Äitiyden myötä koen tulleeni entistä herkemmäksi kaikkeen lapsiin liittyvään. Nähdessäni lapsiin kohdistuvaa vääryyttä, esimerkiksi lasten videolla kokema syrjintä ja heille naureskeleminen, haluan entistä enemmän suojella omia lapsiani kaikelta siltä. Jaan tämän P&G:n tekemän koskettavan ja ajatuksia herättävän kampanjavideon, jotta mahdollisimman moni pysähtyisi ajattelemaan samoja, tärkeitä asioita.
 
Tänäpäivänä puhutaan paljon tasa-arvosta ja ennakkoluuloista eikä turhaan. Lapsi oppii vanhemmiltaan paljon ja perusarvot ja käytöstavat tulevat kotoa ja kasvatuksesta. Minusta tuntuu jotenkin siltä, että nykyään puhutaan paljon enemmän mainitsemistani asioista kuin ennen ja niihin kiinnitetään enemmän huomiota ihan yleisesti. Se on hienoa, koska sille selvästi on tarvetta. Ennakkoluulottomuus erilaisuutta kohtaan ja ihmisten samanarvoisuus ovat asioita, jotka tulevat jollain tavalla vastaan jatkuvasti. Omassa lapsuudessani opin, että kaikkia kohdellaan samalla tavalla riippumatta mahdollisista eroavaisuuksista tai poikkeavuuksista. Jokainen on arvokas omana itsenään, siinä on kiteytettynä tärkeä asia, joka jokaisen tulisi muistaa. Opin lapsuudessani myös sen, että jokaisella on mahdollisuus saavuttaa haluamansa. Lähtökohdat voivat olla erilaiset, mutta kaikki on mahdollista. Rahan, materian, sukupuolen, ulkonäön, mieltymysten tai minkään muunkaan ei pitäisi määritellä meistä ketään eikä lisätä ihmisten välistä eriarvoisuutta. 

 Video sai aikaan kylmiä väreitä ja loppu nosti kyyneleet silmiini. Lapseni tulevat varmasti elämässään kohtaamaan vääryyttä, mutta voin auttaa heitä kasvamaan vahvoiksi ja itsevarmoiksi. Haluan opettaa heidät siihen, että he ovat upeita omia persooniaan ja voivat saavuttaa elämässään mitä vain, heistä on mihin vain. Autan epäonnistumisten yli, kannustan kokeilemaan uudelleen ja olen heistä ylpeä. Näen sen ainutlaatuisuuden, mikä heissä on enkä unohda kertoa sitä heille.

#RakkausVoittaaEnnakkoluulot              

Mitä ajatuksia video 
teissä herättää? 

Postauksen on sponsoroinut P&G, mutta ajatukset ovat omiani.

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Rento perheviikonloppu

Me saatiin nauttia yhteisestä vapaasta viikonlopusta, ihanaa! Perjantaina meille saapui uudet huonekalut, jotka Jesse oli työpäiväni aikana koonnut yhdessä poikien kanssa. Lauantaina pojat heräsivät jo seitsemältä. Ennen kellojen siirtämistä meillä nukuttiin 8-9, mutta nykyään pojat heräävät jo 6-7 välillä. Meille se on todella aikaisin, koska ei olla totuttu sellaiseen. Päivät ainakin tuntuu pidemmiltä, sen voin sanoa. Katsottiin Pikku kakkosta ja tein meille banaanilettuja aamupalaksi. Voi sitä riemua, kun tajuttiin Theon ja Jimin voivan syödä niitä kananmuna-allergian väistyttyä. Banaaniletuista on tullut heidän suosikkiaamupalansa ja on kiva, kun on jotain yhteistä spesiaalimpaa herkkuaamiaista mitä valmistaa.


Lauantaina iltapäivästä meillä oli leikkitreffit kaverini ja hänen kolmevuotiaansa kanssa ja oli hauska nähdä lasten yhteistä leikkiä. Nyt se oli enemmän jo yhteistä leikkiä eikä vain vieretysten tapahtuvaa omaa leikkiä. Lasten kehitys on kyllä huimaa. Poikien mummo tuli meille illalla, kun lähdettiin vielä Jessen kanssa käymään meidän ystävän synttärijuhlissa. Oli hauska ilta ja erityisen kivaa oli päästä sinne yhdessä Jessen kanssa.

Tänään ollaan otettu iisisti ja menty fiiliksen mukaan. Käytiin pitkästä aikaa lastentarvikekirpparilla, josta tein muutaman löydön ja iltapäivällä mentiin mummolaan, kun pojat pyysivät koko aamun päästä sinne. Ehdittiin viikonlopun aikana nähdä vaikka ketä, laittaa kotia, tehdä rästijuttuja, siivota ja olla vaan yhdessä. Huomenna alkaa uusi viikko, paluu arkeen ja Greyn anatomia!

torstai 2. marraskuuta 2017

Muutoksia sisustukseen

Hei marraskuu - ensi kuussa on jo joulu! Teen tämän viikon aamuvuoroa ja olen siitä innoissani. Olen saanut iltaisin paljon aikaan ja ollaan päästy eteenpäin meidän kotiprojektissa. Me ollaan nimittäin suunniteltu olohuoneeseen vähän muutoksia. Kaikki alkoi kulmasohvasta, josta ollaan puhuttu jo pitkään. Kulmasohva antaa paljon enemmän istumatilaa kuin tavallinen kolmen istuttava sohva. Sohvan lisäksi meille tulee muutama muukin uusi huonekalu, joiden ansiosta koko huoneen ilme muuttuu taas vähän yksinkertaisempaan ja vaaleampaan suuntaan. Se tuntuu meille omimmalta, joten mm. tummapuinen tv-tasona toiminut senkki sai lähteä uuteen kotiin. Uudet huonekalut saapuvat huomenna, jännää! Ollaan myyty ja annettu eteenpäin vanhat kalusteet sekä paljon sisustustavaraa. Parasta tässä projektissa on tähän asti ollut kaappien läpikäyminen ja tavaran karsiminen. Laitan tänne kuvia muutoksesta, kunhan saadaan kaikki järjestykseen. Instassa (@rosannahs) tulee varmasti näkymään jotain jo huomenna. 


En millään malta odottaa uusia huonekaluja! Juuri sopiva piristys tähän hetkeen. Viikonloppu meneekin aika vahvasti kotijuttujen parissa. Sitä ennen huominen työpäivä, jonka jälkeen pääsen nauttimaan vapaasta viikonlopusta. Lauantaille on yhdet leikkitreffit jos toinen pojista on parantunut. Hänelle nousi ihan yhtäkkiä kuume viime yönä. Sunnuntaille ei ole mitään sovittua, mikä on harvinaista herkkua. Tällaista tänne meille, toisaalta perusjuttuja - toisaalta vähän uuttakin.

Rentouttavaa 
viikonloppua teillekin!     

torstai 26. lokakuuta 2017

Meidän arkea kuvina

Ajattelin pitkästä aikaa julkaista puhelimella napattuja kuvia. Niissä on oma juttunsa verrattuna kameralla otettuihin, koska puhelimen kuvat on pääsääntöisesti tilannekuvia. Puhelimella saa otettua niin vaivattomasti ja nopeasti kuvia, että arkistoista löytyy vaikka mitä. Puhelinkuvat on arkisempia ja kertoo tietyllä tapaa enemmän. Toivottavasti teihinkin iskee vaihteeksi tällaiset postaukset.


Toppahaalarin testausta. Täksi talveksi piti ostaa uudet toppahaalarit kaksi talvea palvelleiden Reiman toppien tilalle. Vanhat oli kokoa 98cm ja nyt kooksi piti ottaa 116cm, huhhuh! Toiselle valittiin kuvan leopardikuosinen ja toiselle vaaleanvihreä (dusty green). Haalarit on Lindexin Fix-merkkiä ja vedenpitävyys on ihan huikea, 10 000mm.     


Pressipäivä Helsingissä. Kävin eilen Helsingissä päätarkoituksena mennä pressitapahtumaan. Tapahtuman jälkeen kävelin ympäri keskustaa, kiersin Stockalla, ostin itselleni pipon ja söin hyvää ruokaa Naughty BRGR:ssä. Kotimatkalle hain vielä vaniljalaten, joka kruunasi päivän. 


Valokarnevaali. Oltiin sunnuntaina Valokarnevaaleissa Linnanmäellä. Ihasteltiin valoja ja nautittiin tunnelmasta. Pojat kävivät muutamassa ilmaislaitteessa ja ennen kotiinlähtöä ostettiin metrilakut.


Syysasua. Nyt ei tulisi mieleenkään pitää nilkat paljastavia housuja, mutta vielä ennen lumentuloa ne meni. Nilkkurit, farkut, viininpunainen neule ja pörrötakki. Kengät on Bronx -merkkiset Nellyltä tilattu, laukku Michael Kors ja vaatteet Lindex.  


Kaktus. Ostin Stockan Hulluilta päiviltä uuden kaktuksen. Rakkauteni kaktuksiin on kestänyt jo pitkään eikä sille näy loppua. Ne sopii hyvin meidän sisustukseen, on helppohoitoisia ja kestäviä. Kori on myös samalla reissulla ostettu ja on kivaa vaihtelua valkoisille normiruukuilleni. 


Ystävien luona. Käytiin toisen pojan kummin luona kylässä Helsingissä. Me ollaan koitettu panostaa nyt siihen, että nähdään ystäviä ja kysytään enemmän kuulumisia. Liian helposti käy niin, että yhtäkkiä tajuaa ettei ole nähnyt ketään pitkään aikaan ja se harmittaa. 



Koirakaveri kylässä. Hain vanhempieni koiran meille "päivähoitoon" ja käytiin yhdessä vetämässä hyvä lenkki läheisessä metsässä. Tämän kanssa saa juosta minkä jaksaa, huh!   


Ruusuja. Rakastan kukkia, kuten varmaan jo tiedätte. Tämä vaaleanpunainen ruusunippu on Stockalta ja se kesti ennätyskauan hyvänä. Kaksi viikkoa ruusut oli loistossaan ja piristi olohuoneessa. 


Lumi. Tänään sitä tuli - ja paljon. Pojat olivat innoissaan, kun kurkkasivat aamulla ulos. En itse ole mikään lumifani (paitsi jouluaattona), mutta lasten riemu takaa hyvän mielen ja väkisinkin nousee suupielet hymyyn.

Ihanaa viikonloppua!

perjantai 20. lokakuuta 2017

Mitä töitä olen tehnyt?

Tein lukijan toiveesta yhteenvedon töistä, joita olen tehnyt. Aika ympäripyöreästi kirjoitettu, kun en halua sen tarkemmin "paljastaa" paikkoja, joissa olen ollut. Innostuin eilen kuvaamaan olohuoneen yksityiskohtia, kun päivä oli niin valoisa, joten töihin liittyvien kuvien puutteessa mennään näillä, ettei postaus jää täysin ilman kuvia.   

2006 - toimistoapulainen / Aloitin kesätyöt. Olin kaksi viikkoa eräässä isossa firmassa toimistoapulaisena ja tein päivittäin vähän erityylistä hommaa. Pakkasin asiakaslahjoja, tein inventaariota, postitin ja järjestelin toimistotarvikevarastoa. Olin juuri täyttänyt 16 ja pidin työstä kovasti. Oli kiva ansaita omaa rahaa ja muistan vieläkin sen onnentunteen, kun ostin itsetienaamillani rahoilla uuden simpukkamallisen puhelimen.

2007 & 2008 - toimistoapulainen / Jatkoin kesätöitä samassa firmassa, mutta 2007 olin kuukauden ja 2008 kaksi kuukautta töissä. Työaika oli kahdeksasta neljään ja työnkuva aikalailla samanlainen kuin ensimmäisenä vuonna. 2008 sain vähän enemmän vastuuta ja sijaistin yhtä työntekijöistä tämän kesäloman aikana.

2009 - aulavastaava / Pääsin uuteen hommaan samassa firmassa, jossa olin toimistoapulaisena. Olin joitain kuukausia aulassa, jossa otin vieraat vastaan, neuvoin ja hoidin puhelinvaihdetta. Siinä tuli tunne, että sitä voisin tehdä ihan oikeasti työkseni. Olen aina pitänyt toimistotyöstä ja aulassa ollessa siihen yhdistyi vielä asiakaspalvelukin.    


2008-2010 - asiakaspalvelija, tapahtumatyöntekijä / Tein lukioaikana osa-aikaista iltapainoitteista työtä. Olin konserteissa narikassa asiakaspalvelijana, avustin tapahtumissa ja tein yhden pitemmän työpätkän erään oppilaitoksen infossa. Työporukka oli ihan mahtava ja sain töistä kivaa vastapainoa lukio-opinnoille.    

2009-2010 - lastenhoitaja / Olin kahden lapsen lastenhoitajana välivuotenani, kun en vielä tiennyt mitä haluan opiskella. Työaikani oli 15-19 ja tehtäviini kuului hakea lapset päiväkodista, huolehtia päivällisestä ja olla heidän kanssaan eli leikkiä ja ulkoilla jne. Pidin työstäni todella paljon ja näen perhettä edelleen. Lapsista tuli minulle tärkeitä ja oli mahtavaa saada olla osa heidän elämäänsä.   

2011-nykyinen työni - myyjä, asiakaspalvelija / Olin opiskellut vuoden ammattikorkeakoulussa ja asunut Hyvinkäällä, kun päätettiin Jessen kanssa muuttaa takaisin Espooseen. Asuinkustannusten ja matkakulujen kasvettua oli pakko saada osa-aikainen työ opintojen ohelle. Menin läheiseen ostoskeskukseen ja vein suosikkivaatekauppaani työhakemukseni ja perääni soitettiin. Pääsin haastatteluun ja sain paikan. Se oli unelmieni täyttymys ja joustavien työtuntien ansiosta olen edelleen samassa työssä. Erityisesti äitiyslomalta paluu onnistui hyvin, kun sain jatkaa pienillä työtunneilla ja näin ollen pystyin hoitamaan pojat kotona yli kaksivuotiaiksi. Nyt tuntimäärätarpeeni kasvettua olen saanut enemmän tunteja ja enemmän vastuuta.    

Tulevaisuudessa toivon saavani päivätyön opiskelemani alan parista eli sosiaalialalta. Olen kiitollinen jokaisesta työpaikasta, joka minulla on ollut. Opin paljon jokaisesta työstä, tutustuin uusiin ihmisiin ja sain kallisarvoista työkokemusta. 

Minkä ikäisenä 
te aloititte työnteon?

tiistai 17. lokakuuta 2017

Tekoturkis & Niket

Näin viime kuussa Stockmannin lehden kansikuvassa upean takin, josta tuli heti fiilis, että tuo on se. Olin etsinyt pitkään karvatakkia, joka ei ole sellaista teddyn tuntuista, koska sellainen minulta löytyy mustana ja käytän sitä todella paljon. En viitsinyt heti katsoa takista lisätietoja, koska oletin sen maksavan monta sataa. Muutaman päivän kuluttua luin lehden kunnolla läpi ja takin kohdalla silmäni suurenivat, 69,99€ (& henkilökuntaetu). Oltiin sopivasti menossa Helsinkiin ja löysin takkini Stockalta. Se oli yhtä nätti luonnossa kuin kuvassa, joskin vähän kirkkaamman värinen. Takki on upea ja olen käyttänyt sitä lähes päivittäin. Se on lämmin, joten joinain päivinä olen pitänyt alla pelkkää t-paitaa. Takki on syksyn paras ostokseni ja sen myötä kaksi vanhaa takkia lähti uuteen kotiin.   

 takki - Noisy May / aurinkolasit ja laukku . Michael Kors / 
paita - Lindex / farkut - Gina Tricot / kengät - Nike Air Max Zero 


Roosansävyiset Niken kengät ostin Ruotsista toissaviikonloppuna. Ne olivat alessa puoleen hintaan ja jalassa kuin unelmat. Hetken pohdin tulisiko mustille tai valkoisille kengille enemmän käyttöä, mutta sellaiset minulta löytyy ja koska teen seisomatyötä, jossa pitää liikkua jatkuvasti, päätin panostaa ja ostin kengät. Olen syksyn tullen nilkkureiden fanittaja, mutta toisinaan on kiva vetäistä lenkkarit jalkaan ja saada asuun vähän jotain erilaista. Kuvat otettiin Helsingissä viime sunnuntaina, kun käytiin meidän kaveripariskunnan luona. Tuli taas sellainen Helsinki-rakkaus, että! En voisi kuvitella meitä Helsingin keskustan alueella asumassa tässä elämäntilanteessa, mutta eihän sitä tiedä miltä tuntuu parinkymmenen vuoden päästä. Pelkästään Helsingin kadut ja vanhat rakennukset tuovat hymyn huulille.
 
Kivaa uutta viikkoa!