Sivut

perjantai 16. marraskuuta 2018

Kun kotoa lähteminen on vaikeaa


Minun on vaikea lähteä kotoa. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että viihdyn kotona enkä juurikaan halua poiketa rutiineista. Raskauden jälkeen olen myös huomannut vältteleväni paikkoja missä on paljon ihmisiä. Voisin jopa sanoa ahdistuvani jollain tasolla siitä kaikesta hälinästä ja ihmisistä. Raskausaikana vielä suunnittelin mm. pyöriväni ostoskeskuksissa ja Helsingissä vauvan kanssa, mutta todellisuudessa menen kauppaan vain oikeasti tarvitessani jotain ja Helsinkiin lähinnä johonkin blogiin liittyvään tapahtumaan.     

Erityisesti aamupäivisin olen mieluiten kotona Ellenin kanssa, otan rauhallisesti ja puuhailen jotain. Keksin aina tekemistä eikä kotona ole mielestäni tylsää eivätkä "seinät kaadu päälle". Käyn vaunulenkillä yleensä 11 aikaan, mutta muuten olen kotona. Välillä mietin jos kävisimme vauvakerhossa, pyörähtäisimme kaupoilla tai jotain muuta tavallisesta poikkeavaa, mutta haluan nauttia rauhallisista kotipäivistä niin kauan kuin mahdollista. Ellenin kasvaessa tulee mukaan kuitenkin "pakolliset" ulkoilut, perhekerhot ja sosialisoituminen jne. (kuten myös niinä päivinä, kun pojat ovat koko päivän kotona eivätkä dagiksessa). 

Jesse välillä vitsailee kotihiireydestäni ja yrittää kannustaa minua tekemään jotain, mutta suurimman osan ajasta olen tyytyväisenä kotona. Lapsilla on tunnetusti erilaisia vaiheita, ehkä tämä on joku äidin vaihe? 

Samaistuuko kukaan?

perjantai 9. marraskuuta 2018

Kultaisia yksityiskohtia kotona


Kotona on tapahtunut taas pieniä muutoksia. Kuten tiedätte, vaihtelen kodin piensisustusta vuodenaikojen ja osittain myös juhlapyhien mukaan. Keväällä ja kesällä raikasta ja vaaleaa, syksyllä ja talvella enemmän värejä, kontrastia ja pehmeyttä. Kultaiset ja hopeiset yksityiskohdat vaihtuvat fiiliksen mukaan ja toisinaan myös sekoittuvat keskenään. Tällä hetkellä taitaa olla se mixausvaihe meneillään.

Minulla oli hiljattain viikon kirpparipaikka, jolloin meiltä lähti paljon vaatteita ja sisustusjuttuja. Kirpparipaikan ylläpidon aikana katselin naapuripaikkojen tarjontaa ja löysin kauniit kultaiset seinäkoristeet. Niissä on peili ja paikka kruunukynttilälle. Seinäkoristeet piristävät portaikkoa ja sopivat hyvin yhteen portaikolla olevan kasvin kultaisen ruukun kanssa.


Saamillani kirpparivoitoilla ostin olohuoneeseen uuden kauniin vaalean maton (Asko). Matto kirkastaa koko olohuonetta, tuntuu hyvältä jalan alla, sopii kaiken kanssa ja yhtenäistää kivasti koko tilaa. Olohuoneen vanha matto lähti kokeiluun lastenhuoneeseen.

Ensimmäinen joulukoriste on löytänyt paikkansa. Kultaisen kanssa sopii loistavasti vihreä! Vihreä kuusi-tuikkukippo (Jysk) käy hyvin oikeastaan koko talviajan koristeeksi. Tuikun valo välkkyy sopivan himmeänä. Vihreä on alkanut näkyä olohuoneessa mm. rahissa ja koristetyynyissä.

Kivaa viikonloppua!       

keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Vauvan siirtyminen pinnasänkyyn


Ellenin oma nurkkaus koki pienen muutoksen, kun mooseskorin tilalle tuli pinnasänky.
Ellen on tosin nukkunut tähän asti pääasiassa meidän sängyssä, koska läheisyys on tuntunut ihanalta ja imettäminen ollut niin helppoa.

Kolmen kuukauden kohdalla alkoi Ellen olla öisin niin levoton ja liikkuvainen, että se vaikutti negatiivisesti omiin yöuniini. Hän oppi samaan aikaan myös kääntymään, joten päätettiin siirtää hänet pinnasänkyyn. Ellen sai sängyn kummisedältään, kun se jäi sopivasti heidän tytöllään pois käytöstä.

Pinnasänky sopii hyvin meidän makuuhuoneeseen viemättä turhaa tilaa. Tarkoituksena oli, että Ellen nukkuu sängyssään alkuun unipesässä, jotta tuntee olonsa turvalliseksi. Hän on kuitenkin sellainen, että tarvitsee tilaa ympärilleen ja haluaa voida liikkua vapaasti, joten jätettiin unipesä välistä pois. Ellenin kasvaessa täytyy sängyn vierestä karsia sisustusjuttuja pois, kuten pallovalot ja muut mitkä saattavat olla hänelle vaaraksi. Vielä hän ei pääse niihin käsiksi, joten ne saavat olla koristamassa hänen valtakuntaansa.

 pupuviltti saatu (Yours Mine Design)


Miten meni ensimmäinen kokonainen yö omassa sängyssä?

Syötin Ellenin eilen illalla meidän sängyllä istuen. Syötön jälkeen nostin röyhtäisemään ja laskin omaan sänkyyn. Hän havahtui sänkyyn laskiessa, mutta jatkoi unia. Ellen nukkui yhdellä heräämisellä aamuun! Syötin hänet myös yöllä istualtaan, jotta jaksoin nostaa takaisin omaan sänkyyn.

Olisin itsekin saanut hyvät unet ellei toinen pojista olisi vähän väliä heräillyt. Ehkä saan ensi yönä nukuttua jos Ellen vetäisee yhtä hyvät unet, koska pojat nukkuvat yleensä koko yön heräämättä tai korkeintaan käyvät itsenäisesti vessassa.

Pinnasängyssä nukkuminen on startannut hyvin. Pidetään kiinni samoista iltarutiineista, jotta omaan sänkyyn nukahtamisesta tulee Ellenille mahdollisimman helppoa. Omat ajatukset on vielä vähän ristiriitaiset. Toisaalta on haikeaa laittaa neiti omaan sänkyyn, mutta toisaalta se on välttämätöntä oman jaksamiseni kannalta. Saan paremmat yöunet ja välillä Jessekin voi auttaa yöllä, kun Ellen suostuu nukkumaan muuallakin kuin kainalossani. Silti...      

Nukutteko te perhepedissä 
vai vauva omassa sängyssään?

lauantai 3. marraskuuta 2018

Millaista on vauva-arki yhden verrattuna kahden vauvan kanssa?


Saadessamme tietää, että tällä kertaa vauvoja oli tulossa kahden sijaan vain yksi, olimme innoissamme päästessämme kokemaan myös "tavallisen" vauva-arjen. Koimme myös helpotusta, sillä kolme lasta tuntuu meille juuri sopivalta.

Raskausaika oli täysin erilainen kuin kaksosten kanssa. Jimi ja Theo syntyivät ennenaikaisesti rv 31, jolloin he viettivät neljä ensimmäistä viikkoaan sairaalassa. Alku vauva-arjelle oli siis monin tavoin tavallisesta poikkeava. Tutustuimme toisiimme ensin keskoskaapin lasin läpi ja opimme nopeasti eri laitteiden nimet ja käyttötarkoitukset. Teho-osastoajan nukuimme jännittäen soiko puhelin ja täytyykö lähteä sairaalaan jos jommankumman vointi huononeekin. Pumppasin maitoa vajaan puoli vuotta eikä imetyksestä koskaan tullut sujuvaa. Kahden vauvan kanssa koti oli täynnä sittereitä, koliikkikeinuja, tuttipulloja ja muita lastentarvikkeita.

Ensimmäiset neljä kuukautta poikien kanssa olivat täynnä käyntejä sairaalassa ja neuvolassa, kasvukontrolleja, erilaisia laitteita, lääkkeitä, nenämahaletkuja, hengityksen tarkkailua, fysioterapiaa sekä keskosen kehityksen tukemista. Näistä päässessämme alkoivat refluksi ja allergiaoireet, itkuisuus ja unettomat yöt. Paljon kaikkea ylimääräistä siihen kaksosvauva-arjen päälle samalla opetellessamme perusasioita kaiken ollessa meille uutta.

Kaksosten vauvavuosi oli tunteiden vuoristorataa ja keikuimme jaksamisen äärirajoilla. Päivittäin sai tuntea riittämättömyyttä, kun ei pystynyt olemaan molemmille samaan aikaan läsnä. Toista syöttäessä ei voinut keskittyä hetkeen ja tuijotella vauvaa, kun toinen itki nälkäänsä odottaen vuoroaan. Paras selviytymiskeino oli heijata jalalla sitteriä ja toivoa, että toinen jaksaa odottaa sen hetken. Jatkuvasti oli pala kurkussa ja stressi ehtiä hoitaa molempia tasapuolisesti ja ehkä vähän kotia ja parisuhdettakin siinä sivussa.


Kaksoset nukkuivat eri rytmissä. Silloin tietysti sai annettua huomiota vauvalle, mutta itse ei voinut levätä ollenkaan. Nukuimme Jessen kanssa niin vähän, että se tuntui fyysisenä kipuna eikä lopulta osattu nukkua edes päivällä, vaikka joku olisi ollut hoitamassa vauvoja (tuli ihan kylmät väreet sitä univelkaa ja sitä oloa muistellessani). Saimme paljon hoitoapua isovanhemmilta ja meillä kävi perhetyöntekijä kerran viikossa poikien ollessa n. 7 kuukauden ikäisiä.

Ellen syntyi melkein kaksi viikkoa lasketun ajan jälkeen ja sain hänet heti rinnalle. Hänen kanssaan saimme olla perhehuoneessa ja tutustua rauhassa toisiimme. Imetys alkoi heti sujua, vauva nukkui hyvin ja kotiuduimme hänen kanssaan kolmantena päivänä synnytyksestä. Kaikki meni kuin oppikirjassa, mistä olemme kiitollisia.

Ellen nukkui ensimmäisen kokonaisen yön kuuden viikon iässä ja on alusta asti ymmärtänyt öiden olevan nukkumista varten. Hän ilmoittaa nälästään maiskuttelemalla ja on tyytyväinen vauva. Hän katselee tarkkaavaisesti ympärilleen ja viihtyy myös itsekseen leikkimatolla tai sitterissä. Ellenille on muodostunut päiväunirytmi ja hän nukkuu päivän aikana yhteensä noin 6 tuntia, jolloin touhuan poikien kanssa tai teen omia juttujani ja kotihommia.

Yhden vauvan kanssa olen hämmästellyt mm. seuraavia asioita: kun haluan käteni vapaiksi, annan vauvan Jesselle; kun vauva nukkuu, voisin itsekin nukkua (silloin kun pojat ovat dagiksessa); kun syötän vauvaa, voidaan tuijotella toisiamme eikä meillä ole kiire mihinkään; ainakin toinen käsi on aina vapaana; vaunujen kanssa mahtuu minne vaan; voin keskittyä vauvaan sataprosenttisesti ja olla läsnä (silloin kun pojat ovat dagiksessa). Ellenin kanssa en ole kokenut riittämättömyyttä, en edes vaikka lapsia on nyt kolme.

Yhteenvetona: vauva-arki yhden täysiaikaisena syntyneen vauvan kanssa tuntuu todella helpolta verrattuna keskoskaksosten kanssa kokemaamme. Jopa niin helpolta, että vasta hiljattain tajusin olevani oikeutettu sanomaan esimerkiksi olevani väsynyt. Pitkään nimittäin mietin, että miten voin muka olla väsynyt tai kaipaavani hetken omaa rauhaa, kun kaksi lapsistani ovat kuitenkin osan viikosta dagiksessa ja minä "vain kotona" vauvan kanssa. Olen kotona ja pojat osan viikosta dagiksessa, mutta hoidan kuitenkin kellon ympäri Elleniä eli elän vauva-arkea ihan siinä missä joku toinenkin vauvan kanssa kotona oleva. Ymmärtääköhän kukaan mitä haen tällä takaa? Oivallettuani näinkin yksinkertaisen asian, olen voinut hengähtää pääni sisällä ja sallia itselleni myös ajoittaisen väsymyksen. Siitä huolimatta elän elämäni parasta aikaa.

perjantai 2. marraskuuta 2018

Kolmikuisen yöhulinat?


Ellenillä oli eilen 3kk- neuvola, jossa hän sai useamman rokotteen. Yöllä hän ei juuri nukkunut vaan itkeskeli, ähisi ja oli todella levoton. Aamuyöstä nousi lämpö ja alkoi yskä. Pojat ovat olleet flunssassa vähän väliä ja nyt se on tarttunut ilmeisesti myös Elleniin. Hän on ollut ihan raukkana tukkoisen nenän ja yskän takia, mutta on onneksi saanut nukuttua pitkät päiväunet ulkona.

Huonot yöt tosin alkoivat jo ennen rokotuksia. Ellen on alkanut huitoa käsillään, möyriä ja potkia. Hän saattaa olla unessa, mutta heiluu siitä huolimatta jatkuvasti. En saa itse nukuttua, kun hän on niin rauhaton. Yöhulinat? En usko, että kapalosta tms. on apua, koska Ellen häiriintyy selvästi jos ei pääse käyttämään käsiään. Haalariinkin tottuminen vei aikaa, mutta sen hän onneksi nykyään hyväksyy eikä se yleensä haittaa päiväunia.

Meidän oli tarkoitus siirtää Ellen pinnasänkyyn, mutta hän saa pysyä vieressäni niin kauan kuin yöt menevät valvoessa rokotusten takia. Viime yönä silittelin ja heijasin tyttöä, kunnes hän viimein nukahti aamuseitsemältä. Onneksi on perjantai ja luvassa pari iisimpää päivää, kun Jessekin on kotona.      

Kivaa viikonloppua!

ps. Onneksi tarkistin poikien saaman synttärikutsun ennen lähtöä, koska dagiskaverin synttärit ei olleet eilen vaan vasta huomenna... t. imetysaivot  

keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Halloween & kuulumisia


Me vietettiin viime viikonloppuna lasten kanssa halloweenia. Se oli Theolle ja Jimille tärkeää ja he saivat osallistua juhlavalmisteluihin. Perjantaina käytiin ostamassa koristeita, koska halloween taitaa olla ainoa juhla, mihin meiltä ei juurikaan löytynyt koristeita kotoa. Pojat valitsivat kimaltavia koristekurpitsoja, halloween-karkkeja, muutaman hämähäkinverkko-tarjoiluastian, välkkyvät kurpitsalyhdyt ja roikkuvia paperikoristeita. Koristeet säästetään ja käytetään uudelleen tulevina vuosina.

Theo halusi pukeutua kotoa löytyvään haamuasuun ja Jimi valitsi kaupasta punaiset piruasusteet. Pojat tykkäävät ottaa leikkeihinsä mukaan erilaisia naamiaisasuja, joita meiltä löytyykin useampia. Hauskat piruasusteet ovat kiva lisä sinne. Ostettiin Ellenille KappAhlin alennuksesta kurpitsa-asu, johon kuului paita ja myssy. Pojat olivat innoissaan juhlista ja siitä, että naapurinpoika tuli meille leikkimään ja he saivat herkkuja ja kotona oli hienoja koristeita.


Olen ravannut kirpparilla koko viikon ajan siistimässä ja täydentämässä kirpparipöytääni Espoon Akselissa. Tavara on liikkunut hyvin ja tuntuu hyvältä päästä meille turhasta eroon. Tänään haen jäljelle jääneet tavarat pois toivoen tietysti, että siellä olisi mahdollisimman tyhjää.

Tällä viikolla pojilla on dagiskaverin synttärijuhlat, Ellen siirtyy pinnasänkyyn (ainakin osittain), suunnitellaan kotiin pientä pintaremonttia ja viikonloppu ollaan luultavasti vaan rennosti kotona. Ellenillä on huomenna 3kk-neuvola, jossa hän saa useamman rokotteen. Varaudun vatsavaivoihin, huonoihin öihin ja lisääntyneeseen itkuisuuteen. Tuntuu, että viime neuvolakäynnistä on ikuisuus, joten kiva päästä taas käymään siellä.  Palailen Ellenin 3kk -kuulumisten kanssa!

maanantai 29. lokakuuta 2018

Play&Go Soft (2 in 1) -leikkimatto/säilytyspussukka

Yhteistyössä Kiddex


Ellen on kolmen kuukauden ikäinen ja nauttii kovasti lattialla olemisesta, seuraa isoveljien touhuja ja katselee mielellään erilaisia värejä ja kuvioita. Hän tarttuu leluihin ja kääntyi ensimmäistä kertaa selältään vatsalle kolme päivää sitten. Päivisin olen paljon hänen kanssaan lattialla, jossa me jutellaan, katsellaan leluja tai kuvakirjoja ja ollaan vaan. Ellen rakastaa jutella, katsoo tarkasti kasvoja ja hymyilee lähes jatkuvasti.

Saimme Kiddexiltä uuden Play&Go Soft -malliston ihanan leikkimaton, mikä muuttuu kätevästi säilytyspussukaksi kiristysnyöreistä vetämällä. Kiristysnyörit saa piiloon suojapussiin, jottei vauva sotkeudu niihin leikkimatolla ollessaan.

Play&Go Soft -leikkimatto on mukava ja pehmeä, 100% puuvillaa. Sen koko on 120cm ja se on perusmallia paksumpi, joten se sopii erityisen hyvin vauvoille. Leikkimaton säädettävän kantohihnan avulla pussukan saa kätevästi roikkumaan esimerkiksi lastenhuoneeseen tai vaunujen työntöaisaan. Pussukka on sen kokoinen, että se on helppo ottaa myös mukaan.


Valitsin kuosiksi vaaleanpunaisen Riikinkukon, koska leikkimatto/pussukka tulee olemaan pääsääntöisesti Ellenin huoneessa sitten, kun oma huone on hänelle ajankohtainen. Voin jo valmiiksi kuvitella leikkimaton sopivan sinne täydellisesti niin värinsä kuin suloisen kuosinsakin puolesta. 

Mallistossa on Riikinkukon lisäksi kolme muuta kuosia: Jääkarhu, Pingviini ja Laama. Riikinkukkomatto on ollut meillä joko yläkerrassa lastenhuoneessa tai alakerrassa olohuoneessa. Lastenhuoneessa se on toiminut lähinnä Ellenin oleskelupaikkana, mistä hänen on ollut mukava katsella poikien leikkejä. Olen tehnyt leikkimatosta säilytyspussukan alakerrassa ja laittanut sinne Ellenin leluja, mitkä on matkanneet mukana yläkertaan leikkihetkeä varten, todellakin 2 in 1 ja lapsiperheen must have -juttu. 

Leikkimatot ovat tulleet myyntiin lokakuussa ja niitä saa seuraavilta jälleenmyyjiltä:


A-T Lastenturva/Stockmann, Helsinki
Babycity, Kokkola 

Bebeliini, Vantaa

Emma’s & Mama’s, Seinäjoki  
Hippu Kids, Kempele 

Iloinen Heppu, Vantaa  

Ipanainen, Helsinki

OZBaby, Turku 
Puhlakids, Oulu 

Sebwil Oy, Porvoo 

Wauvakauppa, Tampere