Sivut

maanantai 23. marraskuuta 2020

Viisi syytä miksen halua olla raskaana

Olen kertonut ikuisesta "raskauskuumeesta" ja siitä miten ihanaa raskaana oleminen on. 

 

Pahimpina raskaus- ja vauvakuumeen aaltoina ajattelen kuitenkin raskauden tuomia negatiivisia asioita, jotta laskeudun taas maan pinnalle... 

(Huom! Kirjoitettu omiin henkilökohtaisiin kokemuksiin nojaten, en yleistä!)

1. Järkyttävä pahoinvointi

Tämä on niin vahvasti edelleen mielessäni, että saan kylmiä väreitä pelkästä ajatuksesta. Ensimmäiset kolme kuukautta syke oli taivaissa levossakin, kurkussa oli pala, yökötti, heikotti, kaikki ällötti enkä saanut aikaan yhtään mitään. Parhaiten sitä olotilaa kuvaa paha krapula. Siihen ei auta mikään, se ei lopu mihinkään vuorokauden aikaan, se lamaannuttaa ja olo on täysin voimaton. Järkyttävää. 

2. Hormonien aiheuttamat muutokset omassa mielessä - en ole oma itseni 

Tämä on vähintään yhtä ärsyttävää kuin pahoinvointi. Olo on pahoinvoinnin takia kurja fyysisesti ja hormonit saa mielen matalaksi ja henkisesti ei tunnista itseään. Ei jaksa yhtään mitään ja jossain vaiheessa alkaa epätoivo - olenko tällainen nykyään, jääkö tämä pysyväksi olotilaksi ja sitten tulee itsesyytökset - miksen jaksa, miksi ajattelen näin, pitäisi tehdä sitä ja tätä...

3. Jatkuva huoli raskauden sujumisesta

Pelko keskenmenosta, raskauden etenemisestä, ennenaikaisuudesta, supistuksista, mikä kolotus on normaalia ja mikä tarkoittaa mahdollisesti jotakin vakavampaa.

4. Liitoskivut, selkäkipu, unettomuus

You name it.

5. Ei pysty samaan mihin ennen - liikunta, ruokarajoitukset, oman kropan hallinta jne. 

Pitää muistaa ruokasuositukset, kroppa ei jaksa samalla tavalla eikä tunnu omalta, painopisteen muuttuminen ja siitä aiheutuva kömpelyys, liikunta ei tunnu mielekkäältä.

Rakastin ottaa kuvia kasvavasta vauvavatsasta ja pukeutua sitä korostaen. 

Ja lopulta käy kuitenkin niin, että kuvat saa unohtamaan kaiken yllämainitun ja haaveet nostavat päätään. Oikeastihan sitä kestää kaiken mitä yhdeksän kuukautta tuo tullessaan, koska palkinto on mitä ihanin! <3

Millainen raskaus sinulla on ollut?

sunnuntai 22. marraskuuta 2020

Tänä vuonna ajoissa joulutunnelmaan: kaunis lumihuurre -joulukuusi

Päätin jo alkusyksystä, että tänä vuonna aion aloittaa joulutunnelmoinnin heti kun siltä tuntuu. Yleensä olen hieman himmaillut, ettei meillä sentään jo lokakuussa olisi joulukuusta. Joulun aika on kuitenkin lyhyt, joulukuu menee nopeasti ja nyt on niin pimeää, että kaikki piristys on tarpeen. 

Laitoin joulukuusen ja nyt on sentään jo marraskuun loppupuoli. 

Meillä on ollut useamman vuoden valkoinen joulukuusi ja olen pitänyt siitä paljon. Remontin myötä koti on saanut niin vaalean ilmeen, että päädyttiin hankkimaan vihreä joulukuusi valkoisella lumihuurteella. Se tuo juuri sopivasti kontrastia ja lumiefekti on kaunis! 

                                                        Poikien tekemät joulupallot <3

Ellenin joulupallo 2018 <3

Googlasin pitkään, kunnes päädyin ensimmäiseen vaihtoehtooni; 180cm Cityline Snow -joulukuusi Kärkkäiseltä. Pohdin 180cm ja 210cm väliltä, mutta paras vaihtoehto oli juuri Kärkkäisen kuusi eikä siitä valitettavasti ollut isompaa, joten se ratkaisi asian. Jessen mielestä tosin 180cm on juuri hyvä meidän olohuoneeseen ja siitä olen vakuuttunut nyt itsekin katseltuani kuusta hetken. 

Pakko sanoa, että lumihuurre varisi aika tavalla, kun sen otti paketista, kasasi ja asetteli oksat nätisti. Se oli helppo koota kolmesta osasta, mutta oksien asettelussa meni tietysti vähän enemmän aikaa. Alun varisemisen jälkeen se on pysynyt hyvänä.  

Joulukuusi tuo ihanaa tunnelmaa ja lapset rakastavat sitä. Seuraavaksi meille muuttaa tonttuja, kun tonttuovi ilmestyy yöllä kuusen lähelle. Kävin jo täydentämässä kynttilävaraston ja kaivoin esiin joulukoristeita, joita pikkuhiljaa laitan esille. 

 In the making: nyt jo naurattaa, kun useamman päivän pohdin sopiiko lattialla olevat valot joulukuuseen. Sävy oli mielestäni liian keltainen, mutta kokeilin niitä tänään ja hyvin ne sopi. Välillä ehkä mietin liikaa (ja turhaa)...

Joko te olette joulutunnelmissa?

perjantai 20. marraskuuta 2020

2,5-vuotiaan kuulumiset

Ellen on nyt 2 vuotta ja 4 kuukautta. Hänen kanssaan on pääsääntöisesti todella ihanaa, vaikka edelleen voin sanoa vauvavuodesta tuttujen vaiheiden olevan osa meidän elämää. 

Koronatilanteen takia meillä on siirtynyt sekä 1,5-vuotis että 2-vuotisneuvolakäynnit. Jesse kävi Ellenin kanssa keväällä neuvolassa sen verran, että Ellen sai vesirokkorokotteen. Katsotaan milloin saadaan aika. Silloin käydään neuvolalääkärillä terveydenhoitajakäynnin lisäksi ja kartoitetaan koko perheen voimavaroja. 


Ellen käyttää vaatekokoa 92cm, mutta olen jo alkanut ostaa 98cm. Hän pukee itse eikä häntä saa auttaa. Minä itse -vaihe on vahvana läsnä. Hän pukee itse kaikki vaatteet ulkovaatteita myöten. Siitä hän on saanut paljon kehuja dagiksessa. Hän on todella omatoiminen ja kärsivällinen. 

Päivärytmiin kuuluu viisi ateriaa, 1,5 tunnin päiväunet, ulkoilua, nukkeleikkejä ja paljon läheisyyttä. 

Ellen nukkuu yleensä 20-08. Hyvinä öinä hän nukkuu koko yön heräämättä ja huonoina häntä täytyy silitellä useamman kerran. Nyt ollaan saatu nauttia hyvästä unijaksosta! 

Se on yksi asioista, mikä menee vaiheittain. Kuukausi sitten Ellen heräsi huutamaan päätöntä huutoa keskellä yötä ja sitä jatkui pari viikkoa joka yö. Hän huusi samaa mitä päivisin eli "ei, ite". Silloin päivisin oli vahvaa uhmaa ja Ellen oli aamusta iltaan huonolla tuulella. Aamut alkoi huudolla. Onneksi siitä on päästy.  

Ellenillä on tosiaan alkanut uhma. Pahin on väistynyt, mutta se oli sitä "klassista": muki on väärän värinen, veli katsoo väärällä tavalla, ulkona paistaa aurinko, nukke on liian kaukana jne. Ellenistä oikein näki, ettei hän itsekään tiennyt mitä halusi. Ellenin uhma on tuntunut pieneltä, kun muistelee poikien uhmaa...

Ellen rakastaa nukkeja ja niiden tilpehöörejä, vaatteita, pukemista, keinumista, temppujen tekemistä ja tanssimista, kynsien lakkaamista, veljien kanssa leikkimistä, kutitusta ja kirjoja. Hän syö mielellään eri ruokia ja veljien tavalla parasta ruokaa on dagiksessa ja mummolassa. Ellen fanittaa Pipsa Possua ja Ryhmä Haun Kajaa. 

^ Vesipohjaiset lasten kynsilakat on ostettu Lindexistä!  

Puheenkehitys on ollut viime aikoina huimaa. Hän käyttää suomea ja ruotsia yhtä paljon ja tietää kenelle mitäkin kieltä puhutaan. Hän ei sekoita kieliä keskenään. Kahden sanan lauseet on kasvaneet useamman sanan lauseiksi, vaikkakin sanajärjestys on usein hassu. Hän osaa hyvin ilmaista itseään ja kertoa mitä haluaa tai ei halua. 

Ellen viihtyy hyvin itsekseen ja puuhailee nukkejen kanssa tai esimerkiksi piirtää. Kynäote on vahva ja hän käyttää aina vasenta kättään. Sakset on uusin innostus. Yllätytään vähän väliä Ellenin uusista taidoista, tämä ikä on monella tavalla ihana! 

Hyvää viikonloppua! <3

torstai 19. marraskuuta 2020

UUSI TYÖPAIKKA

Kaikki kävi oikeastaan todella nopeasti enkä periaatteessa edes etsinyt uutta työtä. Aika muutokselle tuntui kuitenkin olevan oikea mahdollisuuden tullessa eteeni ja mikä tärkeintä; nyt minulla on säännöllinen arkityö ja kiinteä kuukausipalkka. Teen oman alani työtä varhaiskasvatuksen parissa kunnallisella puolella. 

Olin edellisessä työpaikassani vaatekaupassa melkein kymmenen vuotta, joten muutos on ollut iso. Siististä sisätyöstä pihalle lasten kanssa säällä kuin säällä ;)

1,5 viikkoa takana. Ensimmäinen viikko meni lapsiin tutustuessa ja rutiinien oppimisessa. Olen tehnyt sekä aikaista että myöhempää aamuvuoroa ja molemmissa on puolensa. Olen nauttinut siitä, että joinain aamuina Jesse on vienyt Ellenin dagikseen, koska olen joutunut lähtemään jo ennen seitsemää töihin. Luksusta, kun välillä pitää huolehtia vain itsestään! 

Ellen on tottunut uuteen arkirytmiin hyvin. Hän jää yhtä hyväntuulisena hoitoon, vaikka menisi sinne jo seitsemäksi. Ellenin aamuja enemmän jännitti miten pojat pärjäävät kahdestaan aamuisin. Herätän heidät ennen kuin lähden, teen aamiaisen ja katson reput yms. ulko-ovelle valmiiksi. Jesse soittaa pojille, kun heidän täytyy alkaa pukea ja lähteä kouluun. Kaikki on mennyt hienosti. 

Välillä aamu tuntuu pitkältä etenkin toisella, jolla alkaa koulu yhtenä päivänä vasta kymmeneltä ja me ollaan lähdetty töihin jo 7. Silloin Jesse saattaa saada useamman "joko saa lähteä" -puhelun... 

On ollut mieletöntä olla joka ilta kotona perheen kanssa. Jo se, että me syödään yhdessä päivällistä joka ilta! Vuorotyössä oli puolensa ja sain enemmän omaa aikaa ja hitaita aamuja, mutta sitä fiilistä ei voita mikään kun työpäivä on pulkassa jo kahden jälkeen iltapäivällä! 

Tulevaisuudesta en tiedä, mutta just nyt tuntuu hyvältä ja uusi arki on lähtenyt hyvin käyntiin.  

torstai 15. lokakuuta 2020

Maitoallergiaa vai äidin hysteriaa?

Tässä ollaan taas tutun aiheen äärellä, valitettavasti. Tulee mieleen kaksosten vauvavuosi, jolloin taisteltiin maitoallergiatutkimuksiin pääsystä. Tilanne ei ole täysin sama, mutta epäily ja pelko allergiasta on herännyt. Pojilla on suolistoperäinen maitoallergia, mutta Ellenillä mietityttää ihoperäisen allergian mahdollisuus. 

Ellenillä on ollut poskessaan jo pitkään (noin puoli vuotta) paha ihottumakohta, mikä kutisee ja Ellenin raapiessa se tietysti pahenee. Ihottuma ilmestyi samaan aikaan, kun imetys loppui. 

Ollaan käyty näyttämässä sitä lääkärissä ja se diagnosoitiin ihan vain ihottumaksi ja saatiin siihen jokin rasva. Rasvalla ja kortisonivoiteella ei ollut sen suurempaa vaikutusta ihottumaan. Ihottuma ehkä rauhoittui hieman.  

Ihottumakohta elää sen mukaan miten paljon Ellen saa maitotuotteita, testattu on. Pääasiassa hän on saanut vain kaurapohjaisia tuotteita, koska ne on meillä käytössä poikien maitoallergian takia. 1-vuotiaana hän alkoi pikkuhiljaa maistella lehmänmaitoa ja muita maitotuotteita, muttei ole pitänyt kuin raejuustosta ja jogurtista. 


Dagiksessa vaihdettiin kokeilumielessä ruokajuomaksi maito veden tilalle viikko sitten ja Ellenille puhkesi paha ihottuma taipeisiin ja poski paheni entisestään. Puolen vuoden aikana ollaan mietitty allergian mahdollisuutta, mutta ollaan "unohdettu" se aina paremman jakson tullessa. 

Mitään tällaisia oireita ei ollut sinä aikana, kun Ellen oli kotihoidossa maaliskuusta elokuuhun ja syötiin meidän ruokavalion mukaan.     

Haluaisin poissulkea allergian mahdollisuuden, jotta voidaan olla varmoja ettei mikään muu liity siihen. Ellen heräilee edelleen öisin, kuten viime yönä parin tunnin välein. En haluaisi jatkuvasti olla miettimässä mikä voi olla syynä mihinkin. 

Ellenillä on neuvola ja lääkärintarkastus kuukauden kuluttua, jossa otan asian puheeksi lääkärin kanssa. Tämä voi hyvin olla jotain normaalia, mutta poikien allergiakokemuksesta oppineena aion luottaa omiin vaistoihini. Posken ihottuma on ehkä se mikä eniten mietityttää. 

Olen valmistautunut siihen, että saan hysteerisen äidin leiman, mutta toivon toisaalta, että allergia-asioissa olisi päästy vähän eteenpäin liki seitsemän vuoden aikana eikä asenne olisi enää sitä "nämä on niitä trendijuttuja".    

Onko kellään kokemusta lapsen ihoperäisestä maitoallergiasta?

maanantai 12. lokakuuta 2020

Pyöreä ruokapöytä viisihenkisellä perheellä


Syksy on tuonut muutoksia meidän kodin sisustukseen. Pitkään jatkunut pohdinta pyöreästä ruokapöydästä tuli päätökseen, kun sattumalta meidän ystäviltä vapautui juuri se pöytä mitä oltiin meille katsottu. 

Meidän keittiössä on nyt siis Jyskin pyöreä Ringsted -ruokapöytä, halkaisijana 100cm. Pöydän pinta on kestänyt, vaikka Ellen on sitä välillä kopautellut lusikalla.  

Pyöreä pöytä toimii hyvin ja olen tyytyväinen meidän valintaan! Ellen istuu Stokken Tripp Trapp -tuolissa, minkä lisäksi meillä on neljä tuolia pöydän ympärillä. Toisinaan laitetaan yksi tuoleista sivuummalle, jos halutaan lisätä keittiön tilantuntua.  


Pyöreästä pöydästä sanotaan, että se voi toisaalta viedä jopa enemmän tilaa kuin esimerkiksi suorakulmainen pöytä, mutta siihen en osaa itse ottaa kantaa. Pyöreä istuu meidän keittiöön kivasti ja rikkoo linjoja. 

Odotan innolla jo, että saan sitten joskus kattaa juhlatarjottavat meidän pyöreälle pöydälle! 

Meidän viikko starttaa sillä, että laitetaan kylpyhuoneeseen uusi allas ja allaskaappi. 

Kivaa maanantaita! 

tiistai 22. syyskuuta 2020

Koulun aloituksessa yllättäneet asiat

Eilen tajusin, että meidän arki kouluaamuineen, läksyineen, dagishakuineen yms. alkaa viimein rutinoitua. Koulun ja päivähoidon alkamiseen liittyi paljon lomakkeita, hankittavaa ja muuta muistettavaa ja jatkuvasti tuntui olevan jotain hoitamatta. 

Olen "jännittänyt", että jonain aamuna lähetän väärän pojan kouluun, koska pojilla on eri lukujärjestykset. Toisella pojista on lähinnä vain kahdeksan aamuja, kun taas toisella enemmän yhdeksän ja jopa kymmenen aamuja. 

On ollut opeteltavaa Wilmassa ja siinä, että pysyy kerrallaan vain tietyn pojan asioissa. Onneksi ekaluokkalaiset tekevät paljon yhteistyötä ja kummankin luokan opettajat tuntevat molemmat pojat. 

Olen joutunut tsemppaamaan myös siinä, että ylipäätään muistan lukea Wilman päivittäin. 

En ajatellut, että ekaluokkalaiselle tulee maanantaista torstaihin tehtäviä kolmesta tai neljästä kirjasta. Tehtävät on aika lyhyitä, mutta se yllätti silti. Onneksi läksyt tehdään yleensä reippaasti ja erityisesti matematiikka sujuu hyvin.    

Pojat ovat alkaneet kulkea koulumatkat itse. Se helpottaa, koska ekat viikot olin joinain päivinä viemässä lapsia klo 8, 9 ja 10, kun kaikilla alkoi eri aikaan. Koulumatka on kävellen viitisen minuuttia, mutta olin lähinnä henkisenä tukena, kunnes pojista tuntui varmalta mennä itse. 

Nyt on reilu kuukausi koulua takana enkä enää saa todellakaan saattaa. Lippiksestä on ollut vaikea vaihtaa trikoopipoon, koska "kaikilla muilla on lippis". Kotona raikaa koulukavereilta opitut lausahdukset ja yhtäkkiä kaikki kotona on tylsää. 

Edelleen tuntuu haikealta ja oudolta, että pojat viettävät päivät koulussa ja kulkevat matkat itse. Kukaan ei raportoi päivien kulusta ellei ole tapahtunut jotain tavallisesta poikkeavaa. 

Pitää antaa itsenäistyä pikkuhiljaa ja opettaa vastuullisuutta ja esimerkiksi omista tavaroista huolehtimista. Pitää muistuttaa, että ulkona käytetään ulkohousuja ja pipoja ei vaihdella kavereiden kanssa. 

Eniten olen yllättynyt siitä, miten hyvin koulun alkaminen on kokonaisuudessaan sujunut. Kumpikin pojista viihtyy ja opettajat ovat mukavia. Tuntuu, että kaikki asiat on otettu huomioon ja tarvittaessa voi saada tukea eri tahoilta. Voidaan luottaa siihen, että pojilla on hyvä olla koulussa.