Sivut

maanantai 13. elokuuta 2018

Sairaalakassi - mille tuli käyttöä?

Pakkasin sairaalakassin jo hyvissä ajoin. Päivien kuluessa yli lasketun ajan aloin muokata sen sisältöä. Otin vauvan pienimpiä vaatteita pois jättäen vain yhden 50cm bodyn ja housut isompien 56cm kaveriksi, koska ajattelin vauvan jo kasvaneen niistä yli. Pakkasin itselleni kotiutumisvaatteeksi mekon pitkien vaatteiden sijaan, koska silloin oli menossa heinäkuun helteet. 

Päivitetty sairaalakassini sisälsi:

Minulle:
  • puhelin, kamera ja laturit molempiin
  • neuvolakortti ja raskausdiabeteskortti
  • hygieniatuotteet  (hammasharja- ja tahna, deodorantti, bepanthen, shampoo ja hoitoaine, suihkusaippua, hiusharja, pari ponnaria, kasvorasvat, kasvojen puhdistusliinat, perusmeikit)
  • 2x imetysliivit
  • liivinsuojia 
  • alushousuja 
  • oloasu (löysät puuvillahousut, 2x imetystoppi ja pitkä ohut neuletakki)
  • mekko
  • tossut
  • purkkaa
  • pillimuki
  • muutama energiapatukka
  • lakua 
  • Jesselle vaihtovaatteet, puhelin, laturi, hygieniatuotteet ja evästä 

Vauvalle: 
  • vaatesetti koossa 50cm: 1x kietaisubody ja housut 
  • vaatesetti koossa 56cm: 2x kietaisubody, housut ja sukat
  • ohut puuvillamyssy
  • vähän paksumpi myssy
  • pari harsoa
  • puuvillaviltti
  • unipupu
  • tutti ja tuttinauha
  • turvakaukalo


Mille tuli käyttöä ja mille ei? 

Olin sairaalassaoloajan sairaalan vaatteissa, mutta käytin omia pehmeitä tossuja ja imetysliivejä. Mekolle tuli käyttöä kotiinlähtiessä, mutta muut vaatteet oli turhia. Liivinsuojia en tarvinnut vielä sairaalassa, koska maito ei ollut noussut kunnolla. Kaikelle muulle pakkaamalleni oli käyttöä. Vesipullon tilalle otin kotoa pillimukin, mikä oli ihan huippu. Jesse tarjosi siitä vettä synnytyksen aikana ja siitä oli helppo juoda myös esimerkiksi sängyssä samalla kun imetti.

Vauva oli omissa vaatteissa jo sairaalassa ja hänelle sopi koon 50cm vaatteet. Onneksi olin jättänyt myös yhden sen koon setin kassiin. Tuttia ei annettu sairaalassa eikä paksummalle myssylle ollut tarvetta, joten ne oli meille turhia. Puuvillavilttiä ja harsoja käytettiin ja kotiutumisvaatteiksi puettiin 56cm setti, vaikka niissä olikin vielä hieman kasvuvaraa.

Olen tyytyväinen pakkaamaani kassiin, koska tavaraa oli maltillisesti enkä koe mitään puuttuneen. Sairaalaruoka riitti hyvin ja käytin jälkivuotoon mielelläni sairaalan tarjoamia verkkoalushousuja ja isoja siteitä. Vauvanhoitoon löytyi myös kaikki tarvittava, joten mitään sellaista ei tarvinnut ottaa mukaan.

Oletteko te olleet 
tyytyväisiä sairaalakassiinne?

keskiviikko 8. elokuuta 2018

Arki kaksiviikkoisen vauvan kanssa

 
Vauva on 2,5 viikkoa vanha. Ollaan pikkuhiljaa löydetty omat rutiinimme ja tapamme toimia. Arki kolmen lapsen kanssa tuntuu helpommalta kuin mitä ajateltiin molempien vanhempien ollessa paikalla. Yksin kolmen lapsen kanssa on vähän haastavampaa, mutta osattiin odottaa sitä. Suurimmat haasteet on siinä, ettei vauvalla ole vielä minkäänlaista rytmiä päiväsaikaan, hän saattaa olla pitkiä aikoja rinnalla ja Theolle ja Jimille on kuitenkin saatava ulkoilua ja muuta tekemistä päivään. Uskon, että ajan kanssa helpottaa, kun vauvallekin muodostuu päivärytmi jne., joten yritän ajatella, että aikansa kutakin. Nyt mennään näin, tehdään parhaamme ja nautitaan tästä ajasta. Jimi ja Theo ovat olleet kärsivällisiä ja auttavat edelleen hienosti vauvan hoidossa. He ovat tosin kesän aikana löytäneet myös painimisen ilon, he kinastelevat vähän väliä ja desibelit nousee korvia vihloviksi...      

Iltaisin toinen meistä nukuttaa pojat ja sillä aikaa toinen on vauvan kanssa ja tekee hänelle iltapesut. Vauva nukahtaa yöunille yleensä klo 21-22 välillä. Yöt on menneet helposti, koska hän jatkaa uniaan heti syötyään. Hän on nyt useampana yönä herännyt syömään klo 02 ja 08 jatkaen uniaan aamukymmeneen asti. Vauva on perustyytyväinen ja ihana. Toisinaan vatsaan kertyy ilmaa, jolloin vauva vääntelehtii, vaikeroi ja kelpuuttaa vain sylin. Imetys sujuu hyvin ja olen iloinen siitä, että vauva kasvaa hyvin pelkällä rintamaidolla. Imetyskerrat riippuu ihan päivästä, toisinaan vauva tuntuu olevan koko päivän rinnalla ja toisinaan välit on useamman tunnin mittaisia.  

     
Jesse palasi maanantaina töihin ja ensimmäinen päivä yksin lasten kanssa meni leppoisasti. Vauva nukkui hyvin, joten pystyin leikkimään poikien kanssa, käytiin puistossa ja kaupassa ja saatiin naapuri meille kahville. Paljon päivän fiiliksestä riippuu siitä miten vauva nukkuu päivällä, onko vatsavaivoja ja millä tuulella pojat ovat. Huonommistakin hetkistä huolimatta tämä on ainutlaatuista aikaa ja nautin saada olla äitiyslomalla.         

perjantai 3. elokuuta 2018

Aakkoset ja numerot tutuiksi lapselle

Yhteistyössä Satukustannus

Theo ja Jimi täyttivät kesällä viisi vuotta. Toinen pojista on ollut alkukeväästä lähtien kiinnostunut numeroista, aakkosista ja kirjoittamisesta. Hän muistaa valtaosan kirjaimista ja osaa kirjoittaa, jos hänelle sanellaan kirjain kerrallaan. Hän rakastaa erilaisia tehtäväkirjoja, kirjeiden lähettämistä, korttien tekemistä ja uuden oppimista. Toinen pojista innostui kirjoittamisesta enemmän vasta kesän aikana seurattuaan hetken aikaa veljeään.

Vauvan tultua ollaan kaivattu rauhallista yhteistä tekemistä ja siihen on sopinut loistavasti tehtäväkirjojen tekeminen. Pojat saavat pohtia, kokeilla, kysellä ja harjoitella. Saatiin Satukustannukselta uusia Miina ja Manu -sarjaan kuuluvia tuotteita, joten nyt meillä on Aivan eka laskukirja ja Kohta eskarilainen -tehtäväkirjat, Juhla-aapinen ja Miina ja Manu esikoulussa -kirja. Miina ja Manu -sarjaan kuuluu paljon erilaisia satuja sekä puuha- ja tehtäväkirjoja eri ikäisille lapsille.   



Ollaan tehty tehtäväkirjoja poikien ehdoilla ja yleensä molemmat jaksavat ainakin puoli tuntia kerrallaan. Toisen kanssa saatetaan tehdä kauemmin ja toinen saattaa myöhemmin tulla jatkamaan. Se on mukavaa yhteistä tekemistä ja on hienoa huomata lapsen onnistumisen ilo. Toisinaan poikia saattaa turhauttaa jos joku tehtävä ei heti onnistu, mutta me kannustetaan jatkamaan harjoittelemista, koska sitä kautta oppii. Kirjaimet onnistuvat jo hyvin, mutta numeroita ja laskemista harjoitellaan vielä. Tehtäväkirjoissa on monipuolisesti tehtäviä, joissa harjoitellaan sekä aakkosia että numeroita ja niiden lisäksi kirjoihin saa piirtää ja värittää.

Molemmat pojista pitävät Miinan ja Manun Juhla-aapisesta, koska sen sisältö on niin monipuolinen. Juhla-aapisessa on paljon muutakin opettavaista kuin pelkät kirjaimet. Aapinen johdattelee lukemiseen, laskemiseen sekä eläinten ja liikenteen tuntemukseen. Siihen on koottu kirjasarjan neljä ensimmäistä aapista Miina ja Manu -kirjasarjan 35. juhlavuoden kunniaksi. Jimin ja Theon suosikit Aapisesta on tällä hetkellä liikennemerkit ja eläimet. Me luetaan sitä usein myös iltasaduksi. Aapisen ja tehtäväkirjojen teksti on vuoden 2017 kouluopetuksen uusien mallikirjaimien mukaiset, minkä lisäksi Aapisen teksti on tavutettu. Hyvä kouluunmenoa ajatellen, että lapset oppivat heti oikeanlaiset ja oikealla tavalla tehdyt kirjaimet.     

Ja hei, alekoodilla "Rosannah20" saatte -20% alennuksen
 kaikista verkkokaupan tuotteista 3.8.-10.8.2018.   

keskiviikko 1. elokuuta 2018

Asioita, jotka haluan muistaa

Aika tuntuu menevän nyt paljon tavallista nopeammin. Vauva on perjantaina jo kaksiviikkoinen, Jessen isyysloma loppuu pian ja arki alkaa. Yritän imeä itseeni vauvantuoksua, keskittyä hetkeen, ottaa rennosti kotona ja nauttia tästä ainutlaatuisesta elämänvaiheesta.

 Imetyskoru saatu: Raskauskeiju

Mietin aina, että "tämän haluan muistaa" ja se fiilis on tullut mm. seuraavasti: 

Haluan muistaa, miten hienolta ja koskettavalta tuntui saada vauva heti syntymänsä jälkeen syliin. Aika tuntui pysähtyvän ja kaikki muu unohtui.

Haluan muistaa sen hetken, kun katseemme kohtasivat Jessen kanssa vauvan tultua maailmaan.

Haluan muistaa ensihetket sairaalassa, kun kaikki oli tavallaan uutta, mutta silti niin tuttua.

Haluan muistaa, miten isoveljet käyvät halaamassa siskoa monta kertaa päivän aikana.

Haluan muistaa, miten vauva pitää käsiään ristissä rinnalla ollessaan.
 
Haluan muistaa, miten vauvan tuhina yltyy yöllä hänen ollessa nälkäinen. Paras tapa herätä!

Haluan muistaa pitkät katsekontaktit vauvan kanssa imetyksen ohessa. Kauniit tummansiniset silmät.

Haluan muistaa miltä tuntuu, kun ei löydä tarpeeksi hienoja sanoja kuvaamaan onnellisuuttaan.


Haluan muistaa, kun isoveljet viimein tapasivat kauan odottamansa pikkusiskon sairaalassa, he olivat samaan aikaan iloisia, jännittyneitä ja vähän hämmentyneitä.

Haluan muistaa, miten kokonaiselta kaikki yhtäkkiä vauvan syntymän myötä tuntui.

Haluan muistaa sen ihmetyksen, kun aamulla tajuaa vauvan heränneen syömään vain kerran. Olemme päässeet helpolla ensimmäiset puolitoista viikkoa.

Haluan muistaa sen helpotuksen tunteen, kun vauva kasvaa hyvin pelkällä imetyksellä.

Haluan muistaa kiireettömät päivät yhdessä, aamukahvin Jessen kanssa, aamupäivän ulkoilut, takapihalla hengailemisen ja poikien leikit uima-altaassa ja sen rennon tekemättömyyden tunteen.

Haluan muistaa, miten hellästi Jesse hoitaa vauvaa ja omaa kyvyn saada hänet helposti nukahtamaan...  

Millaisia muistoja 
teillä on vauva-ajalta?

maanantai 30. heinäkuuta 2018

Synnytyskertomus rv 41+5

20.7.2018

10.00 Käytiin perjantaiaamuna yliaikaiskontrollissa, kun raskausviikkoja oli 41+5.
Siellä tarkistettiin vauvan vointi ultralla ja tehtiin sisätutkimus, minkä mukaan kohdunsuu oli 2cm auki. Lääkäri "pyöritteli kalvoja", koska se saattaa kuulemma edesauttaa synnytyksen luonnollista käynnistymistä. Sisätutkimuksen pyörittelyosuus tuntui niin pahalta, etten tiennyt itkeäkö vai nauraa. Onneksi se ei kestänyt kauaa. Sovittiin käynnistysaika sunnuntaille 42+0, koska vauvalla oli kaikki hyvin eikä ollut syytä käynnistää sitä ennen. Kätilö huikkasi vielä ennen lähtöä, että "nähdään sunnuntaina ellei jo sitä ennen". Kotona alkoi tuntua ikävää vihlontaa alavatsassa, mutta yhdistin sen kovakouraisen tutkimuksen jälkimainingeiksi.

15.15 Tunsin yhtäkkiä ensimmäisen kipeän supistuksen.
Jesse oli poikien kanssa käymässä Ikeassa. Supistus oli niin voimakas, etten tiennyt miten päin olla ja kierähdin alas sohvalta. Hengittelin rauhallisesti ja se meni ohi. Tasan kymmenen minuutin päästä tuli seuraava ja olin nelinkontin lattialla. Samalla pojat soittivat ovikelloa, koska Jessellä ei ollut avaimia. He joutuivat odottamaan oven takana sen aikaa, että supistus meni ohi. Seuraava supistus tuli jo viiden minuutin kuluttua ja sanoin Jesselle, että nyt se taitaa alkaa. Jesse toi Panadolia ja menin suihkuun.

16.15 Supistukset tulivat tunnin ajan viiden minuutin välein.
Olin kuumassa suihkussa jumppapalloon nojaten ja keskityin hengittämään aina supistuksen tullessa. Supistukset kestivät kerrallaan 1-1,5 minuuttia. Tunnin jälkeen tuntui jo siltä, etten kestä niitä enää kauaa kotona. Soitettiin synnärille ja kerrottiin tilanne. Sieltä kehotettiin olemaan kotona niin pitkään kuin vain pystyn, mutta saatiin myös lupa lähteä jos siltä tuntuu. Jostain syystä päätin vielä sinnitellä, mutta soitettiin äitini meille olemaan poikien kanssa. Jesse oli ollut kanssani kokoajan kylpyhuoneessa ja käynyt aina välillä poikien luona alakerrassa. 

Äitini tuli meille ja Jesse oli kanssani kylpyhuoneessa. Hän tarjosi vettä, hieroi alaselkääni ja tuuletti kasvojani poikien minituulettimella. Tuuletin tuntui ihanalta, koska nämä helteet ja kuuma pitkä suihku ei ehkä ole se paras yhdistelmä. Jossain välissä Jesse kävi näyttämässä äidilleni missä kaikki tarvittava on, koska hän jäi meille yöksi hoitamaan poikia. Jesse pakkasi vielä kameran, laturit ja muut puuttuvat tavarat sairaalakassiin.


17.15 Kahden tunnin kohdalla sanoin haluavani sairaalaan.
Supistukset olivat tulleet toisen tunnin ajan jo kolmen minuutin välein, ne olivat voimistuneet entisestään ja meinasin oksentaa jokaisella supistuksella. Pahinta oli ajatella suihkusta poistumista, pukeutumista ja matkaa sairaalaan niin tiheiden ja voimakkaiden supistusten kanssa. Jesse auttoi mekon päälleni ja tajusin, että selän hierominen on melkein yhtä tehokas apukeino supistuskipuun kuin kuuma suihkukin. Sen avulla pääsin autoon. Jesse soitti sairaalaan, että ollaan tulossa ja sieltä vastattiin, että meidän täytyy mennä toiseen sairaalaan sulun takia. Olin ihan paniikissa, mutta onneksi pienen selvittelyn jälkeen meille olikin varattu jo paikka ensimmäisen soittomme yhteydessä ja meitä osattiin odottaa. Pysähdyin matkan aikana nojailemaan ties mihin aina supistuksen tullessa ja hengittelin.

17.31 Jesse hoiti ilmoittautumisen ja pian meidät tuli hakemaan sama kätilö, joka oli meidän kontrollikäynnillä aamulla.
Siitä tuli hyvä ja rauhallinen mieli, koska pidin hänestä paljon ja oli kiva saada "tuttu" ihminen kätilöksi. Oltiin myös aamuisella käynnillä jo juteltu hänen kanssaan tulevasta synnytyksestä ja hän tiesi mm. kivunlievitystoiveistani ja jännityksestäni. Sanoin heti, etten pysty enää palaamaan kotiin, vaikkei edistymistä olisi tapahtunut. Supistukset tuli niin tiheään, etten pystynyt hengähtämään välissä enää hetkeäkään. Kätilön tekemän sisätutkimuksen mukaan olin 5cm auki ja tilanne oli edennyt hienosti. Olin todella huojentunut ja hoin Jesselle, että nyt me synnytetään! Viisi senttiä tuntui taivaanlahjalta, koska se tarkoitti etten ollut kärsinyt kotona turhaan.

Jesse vaihtoi päälleni sairaalakaavun ja saatiin siirtyä synnytyssaliin. Kätilö meni jo edeltä valmistelemaan ilokaasun ja puudutuksen. En voinut kuvitellakaan makaavani paikoillani käyrien ottamisen ajan, joten niitä yritettiin ottaa seisaallani. Aloin hengitellä ilokaasua supistusten tahtiin ja se vei pahimman kivun pois. Tarvittava käyrä saatiin otettua, kun pystyin makaamaan ilokaasun avulla ja minua alettiin valmistella puudutusta varten. Jesse jutteli kätilön kanssa samalla, kun minä hengittelin ilokaasua ja tunsin oloni kevyemmäksi. Ilokaasusta tuli vähän hassu ja lämmin olo. Pää tuntui olevan sopivasti pehmeä. Olen tyytyväinen siitä saamaani apuun.

18.20 Ei mennyt kauaa, kun anestesialääkäri tuli laittamaan minulle spinaalipuudutuksen.
En osannut siinä supistusten ja ilokaasun keskellä jännittää sen laittamista vaan tein mitä pyydettiin. Muistan, että jossain vaiheessa kysyttiin tunnenko sitä ja tätä ja vastasin hymyillen, etten tunne mitään. Jesseä nauratti, kun olin välillä ihan unen rajamailla hymy kasvoillani. Puudutuksen jälkeen tuli koko kropan valtaava hyvä ja lämmin tunne. Sanoin Jesselle, että haluaisin nukahtaa, kun on niin hyvä olla. Siinä vaiheessa juttelin ensimmäistä kertaa kunnolla kätilön ja Jessen kanssa, otettiin kuvia ja lähetin muutaman viestin läheisille.

18.35 Kätilö laittoi vauvan päähän pinnin, mikä kertoi vauvan voinnin.
Samalla hän puhkaisi kalvot ja lapsivesi meni.

18.40 Kätilö teki sisätutkimuksen ja totesi iloisena, että olen jo 10cm auki.
Kysyin hämmästyneenä, että siis mikä on kymmenen, koska en voinut uskoa tilanteen edenneen niin nopeasti. Sain luvan alkaa ponnistaa, kun siltä tuntuu. Olin hämmentynyt, jännittynyt ja innoissani. Viimeinen vaihe ennen vauvan tapaamista! 

19.30 Kätilö opasti ponnistamisessa ja pian tunsin tarpeen aloittaa.
Spinaalipuudutus oli siitä hyvä, että se vei kivun kokonaan, mutta tunsin supistukset aaltoilevana paineentunteena. Ponnistin aina supistuksen tullessa. Minulle tuntui parhaalta ponnistaa sängyssä siinä perinteisessä puoli-istuvassa asennossa. Kätilö kannusti ja kehui joka ponnistuksella ja Jesse piti toisesta jalastani kiinni. Vartin ponnistamisen jälkeen kätilö ehdotti oksitosiinitippaa, jotta supistuksiin tulisi pitempi kesto ja niitä tulisi useammin. Tipan laittamisen jälkeen supistukset kesti kauemmin ja ehdin työstämään niitä pitempään. Vauvan pään tunteminen antoi ihan uusia voimia. Ponnistusvaihe tuntui siinä vaiheessa, kun pää oli syntymässä, mutta se ei ollut varsinaisesti kipua vaan tuntui epämukavalta.


20.12 Ihana, terve tyttö syntyi.
Hän parkaisi ja aloin itkeä. Sain hänet heti syliini ja unohdin kaiken muun. Jesse katkaisi napanuoran ja tyttö putsattiin. Jälkeiset tuli täydellisinä vajaassa kymmenessä minuutissa. Sain kaksi pientä repeämää, mitkä tikattiin. Ihmeteltiin pientä nyyttiämme kaikessa rauhassa. Hänet pestiin ja mitattiin: 3645g & 50cm. Kävin suihkussa ja syötiin iltapala ennen kuin meidät siirrettiin synnyttäneiden osastolle.

23.15 Päästiin perhehuoneeseen.
Kätilö kävi kertomassa miten he tarkkailevat vauvan verensokereita, opasti imettämisessä ja näytti mistä löytyy mitäkin. Ensimmäisenä yönä en juuri nukkunut, vaan tuijotin kainalossani tuhisevaa vauvaa. Onneksi Jessen oli myös mahdollista jäädä yöksi ja saatiin yhdessä tutustua vauvaan ja hoitaa häntä. Jesse otti hoitovastuun hänestä sairaalassa ja minä keskityin imettämiseen ja synnytyksestä palautumiseen.

Synnytys ylitti odotukseni ja oli kokemuksena ihan mieletön viiden tunnin puristus. Yllätyin eniten siitä, miten nopeasti kaikki meni ja miten hyvin pystyin heittäytymään mukaan ja ottamaan vastaan mitä tulee. Kaikki jännitys ja pelko unohtui ensimmäisten supistusten myötä. Synnytyksessä olin rauhallinen kokoajan, kuuntelin kätilöä ja turvauduin Jesseen. Jesse oli vierelläni, silitti, piti kädestä ja otti kuvia. Muistan "harmitelleeni" jossain vaiheessa sitä, että viimeinen masukuva synnäriltä jäi ottamatta, koska kaikki tapahtui niin nopeasti. Kätilö oli huippu, ihana ihminen oikeassa ammatissa. Meillä klikkasi heti, hän kuunteli ja kannusti minua, ehdotti avoimesti eri vaihtoehtoja, kertoi missä mennään ja mitä tapahtuu, otti meidät molemmat hyvin huomioon ja tuki koko synnytyksen ajan. Kovimmissa supistuksissa hän puhui Jesselle puhutellen meitä nimillä. Minulle tuli olo, etten ole pelkkä potilas, kun hän kutsui meitä nimillä. Sillä tavalla hän myös sai huomioni paremmin.

Olen onnellinen synnytyskokemuksestani ja siitä miten hyvin kaikki meni. Kaikki synnytyspelkopolilla kirjatut toiveeni otettiin huomioon ja sain juuri sellaisen synnytyksen mistä haaveilin. Olemme saaneet tällä kertaa täysin erilaisen alun vauvan kanssa ja olemme siitä kiitollisia.          

torstai 26. heinäkuuta 2018

Ensimmäiset päivät vauvan kanssa

Terveiset vauvakuplasta! 

Vauva on tänään kuusi päivää vanha. Uskomatonta, että huomenna on jo viikko hänen syntymästään. Ensimmäinen viikko vauvan kanssa on mennyt hyvin. Ensimmäiset kaksi päivää kotona hän nukkui lähes koko päivän syöttöjä lukuunottamatta ja oli hereillä yön syöden oikeastaan kokoajan. Sitten hän vaihtoi vuorokausirytmin päälaelleen ja on ollut nyt valveilla pitkiä pätkiä päivästä ja nukkunut öisin hyvin heräten syömään kolmen tunnin välein.

Vauva on ihana ja tyytyväinen, viihtyy sylissä ja lähellä ja ilmoittaa nälästään syömällä sormiaan ja lopulta kiljahtamalla. Hän nukkuu päivisin joko unipesässä tai mooseskorissa, mitkä viedään alakertaan heti aamusta. Ollaan käyty vasta kerran vaunuilemassa ja vauva nukkui tyytyväisenä. Pojat halusivat työntää vuorotellen ja tarkistivat vähän väliä, että sisko nukkuu. 

Milestone Blocks -palikat saatu Kiddexiltä

Elämä tuntuu nyt pyörivän sohvalta käsin, koska imetys vie paljon aikaa. Olen iloinen siitä, että imetys on lähtenyt sujumaan niin hyvin ja vauva kasvaa rintamaidolla, mutta on se näin alkuun myös raskasta. Olen periaatteessa imetyksen ensikertalainen, koska poikien kanssa se ei koskaan lähtenyt sujumaan toivotulla tavalla. Maidonnouseminen on aiheuttanut ikäviä oireita ja vointini on heikko. Olen lähinnä levännyt vauvan kanssa ja imettänyt paljon toivoen välttäväni rintatulehduksen. Oireisto viittaa nimittäin siihen suuntaan ja muistan tämän olon poikien vauva-ajalta.

Käytiin ensimmäisellä neuvolakäynnillä eilen. Vauvan paino on noussut hienosti, pituutta on tullut lisää ja kaikki oli oikein hyvin. Sain neuvoja imetykseen liittyen ja juteltiin synnytyksestä ja vauva-arjen alkamisesta. Seuraava käynti on parin viikon päästä vauvan ollessa kolmiviikkoinen. Silloin on ensimmäinen kerta, kun menen yksin kolmen lapsen kanssa neuvolaan, aika jännää. Jesse on isyyslomalla vielä ensi viikon ja palaa sitten töihin. Sitä ennen nautitaan täysillä yhdessäolosta ja kesästä!       

maanantai 23. heinäkuuta 2018

Tyttömme on täällä

Täydellinen tyttömme syntyi perjantai-iltana 20.7.2018 mitoin 3645g & 50cm. 



Kävimme samana aamuna yliaikaiskontrollissa, jossa todettiin kohdunsuun olevan auki 2cm. Vauva voi hyvin ja kaikki oli muutenkin kunnossa, joten käynnistys sovittiin sunnuntaille. Lääkäri teki tarkoituksella kovakouraisen sisätutkimuksen ja kertoi sen käynnistävän jopa puolet synnytyksistä luonnostaan. Tutkimus todellakin tuntui, mutten ajatellut sen aiheuttavan mitään kummempaa.

Kontrollin jälkeen ei mennyt montaa tuntia, kun sain ensimmäisen kipeän supistuksen. Supistukset tulivat heti 5 minuutin välein. Synnytys kesti kokonaisuudessaan viisi tuntia ja kaikki meni paljon paremmin kuin osasin edes kuvitella. Meillä oli maailman ihanin kätilö, joka oli paikalla jo aamuisessa kontrollissa. Jesse oli loistava tuki, sain hyvät kivunlievitykset just oikeaan aikaan ja synnytyskokemus oli 10/10.

Tyttö voi hyvin ja pääsi heti rinnalle. Olimme lapsivuodeosastolla kaksi yötä ja kotiuduimme eilen aamulla. Teen vielä erillisen synnytyskertomuksen, mutta tämä oli tällainen pikainen päivitys. Pojat ovat ottaneet siskon hyvin vastaan, silittävät, juttelevat ja haluavat pitää sylissä. Meillä on ihana kolmikko!

Onni on käsittämätöntä ja elämme vauvakuplassa koko perhe.