4-vuotiaan kanssa silmälääkärille

Tänä syksynä ollaan käyty useamman kerran neuvolassa, kun on ollut peruskäyntiä, kontrollia ja neuvolalääkärin tapaamista. 

Ellen osallistui hienosti 4-vuotiskäynnin tehtävien tekemiseen. En muistanut, että tällä käynnillä lapsi menee ilman vanhempaa ensin tekemään erilaisia tehtäviä, mutta yllätyksekseni Ellen lähti innoissaan terveydenhoitajan mukaan. Käynti oli ruotsinkielellä ruotsinkielisestä päivähoidosta johtuen. Käynnillä tuli myös rokote. 

Kehitys ja kasvu on kunnossa ja Ellen voi hyvin. Itselläni on ajoittain huolta hänen atopiasta. Kutiava, kuiva iho valvottaa usein ja Ellen raapii ihon rikki. Parhaiten tuntuu ennakoivasti auttavan Aco Mini Care -voide, mutta mitään hittiä ei olla vielä löydetty.   

Neuvolakorttikotelo - Luklabel 

Neuvolan puolelta kiinnitettiin huomiota Ellenin näköön. Sen vuoksi käytiin kontrollissa jo 3-vuotisneuvolassa, mutta silloin ei vielä nähty tarvetta jatkotoimille.

Tällä kertaa terveydenhoitaja ohjasi meidät eteenpäin silmälääkärille, jonne meillä on aika ensi viikolla. Saa nähdä mitä siellä selviää, mutta uskoisin Ellenin tarvitsevan silmälasit. Hän siristelee ja räpyttelee silmiään paljon jos katsoo esimerkiksi tv:tä.  

Onneksi näihin asioihin saa apua ja pääsee tarpeellisiin tutkimuksiin! xx

2,5-vuotiaan kuulumiset

Ellen on nyt 2 vuotta ja 4 kuukautta. Hänen kanssaan on pääsääntöisesti todella ihanaa, vaikka edelleen voin sanoa vauvavuodesta tuttujen vaiheiden olevan osa meidän elämää. 

Koronatilanteen takia meillä on siirtynyt sekä 1,5-vuotis että 2-vuotisneuvolakäynnit. Jesse kävi Ellenin kanssa keväällä neuvolassa sen verran, että Ellen sai vesirokkorokotteen. Katsotaan milloin saadaan aika. Silloin käydään neuvolalääkärillä terveydenhoitajakäynnin lisäksi ja kartoitetaan koko perheen voimavaroja. 

Ellen käyttää vaatekokoa 92cm, mutta olen jo alkanut ostaa 98cm. Hän pukee itse eikä häntä saa auttaa. Minä itse -vaihe on vahvana läsnä. Hän pukee itse kaikki vaatteet ulkovaatteita myöten. Siitä hän on saanut paljon kehuja dagiksessa. Hän on todella omatoiminen ja kärsivällinen. 

Päivärytmiin kuuluu viisi ateriaa, 1,5 tunnin päiväunet, ulkoilua, nukkeleikkejä ja paljon läheisyyttä. 

Ellen nukkuu yleensä 20-08. Hyvinä öinä hän nukkuu koko yön heräämättä ja huonoina häntä täytyy silitellä useamman kerran. Nyt ollaan saatu nauttia hyvästä unijaksosta! 

Se on yksi asioista, mikä menee vaiheittain. Kuukausi sitten Ellen heräsi huutamaan päätöntä huutoa keskellä yötä ja sitä jatkui pari viikkoa joka yö. Hän huusi samaa mitä päivisin eli "ei, ite". Silloin päivisin oli vahvaa uhmaa ja Ellen oli aamusta iltaan huonolla tuulella. Aamut alkoi huudolla. Onneksi siitä on päästy.  

Ellenillä on tosiaan alkanut uhma. Pahin on väistynyt, mutta se oli sitä "klassista": muki on väärän värinen, veli katsoo väärällä tavalla, ulkona paistaa aurinko, nukke on liian kaukana jne. Ellenistä oikein näki, ettei hän itsekään tiennyt mitä halusi. Ellenin uhma on tuntunut pieneltä, kun muistelee poikien uhmaa...

Ellen rakastaa nukkeja ja niiden tilpehöörejä, vaatteita, pukemista, keinumista, temppujen tekemistä ja tanssimista, kynsien lakkaamista, veljien kanssa leikkimistä, kutitusta ja kirjoja. Hän syö mielellään eri ruokia ja veljien tavalla parasta ruokaa on dagiksessa ja mummolassa. Ellen fanittaa Pipsa Possua ja Ryhmä Haun Kajaa. 

^ Vesipohjaiset lasten kynsilakat on ostettu Lindexistä!  

Puheenkehitys on ollut viime aikoina huimaa. Hän käyttää suomea ja ruotsia yhtä paljon ja tietää kenelle mitäkin kieltä puhutaan. Hän ei sekoita kieliä keskenään. Kahden sanan lauseet on kasvaneet useamman sanan lauseiksi, vaikkakin sanajärjestys on usein hassu. Hän osaa hyvin ilmaista itseään ja kertoa mitä haluaa tai ei halua. 

Ellen viihtyy hyvin itsekseen ja puuhailee nukkejen kanssa tai esimerkiksi piirtää. Kynäote on vahva ja hän käyttää aina vasenta kättään. Sakset on uusin innostus. Yllätytään vähän väliä Ellenin uusista taidoista, tämä ikä on monella tavalla ihana! 

Hyvää viikonloppua! <3

Potkulauta ja potkupyörä kaksivuotiaalla

Ellen viihtyy hyvin ulkona ja seuraa isoveljien leikkejä, keinuu ja leikkii hiekkalaatikolla. Hän tutkii kiviä, kulkee ympäriinsä ja on kiinnostunut isommista lapsista, erityisesti tytöistä. Meidän taloyhtiön poikavaltaisuus on hieman tasoittunut uusien naapureiden myötä ja Ellen on innoissaan uuden perheen tytöistä. 

Ellen on siinä iässä, että hän yrittää olla yhtä iso kuin muut. Pojat ajavat pyörillä ja potkulaudoilla ja skeittaavat. Ellen yrittää tietysti samaa! Hän sai kaksivuotislahjaksi ihanan potkulaudan, jolla potkuttelee menemään joukon jatkeena. 

Hän on rakastunut poikien vanhaan muumipyörään, mikä on vielä hieman liian iso. Jesse kunnosti pyörää toissapäivänä, mutta päätettiin ottaa tähän väliin käyttöön potkupyörä. 

Pojat ajoivat potkupyörillä innoissaan useamman vuoden jo 2-3-vuotiaasta, joten meillä on siitä hyvät kokemukset. Se kehittää lapsen tasapainoa ja antaa ensituntumaa pyöräilyyn. Meillä pojat oppivat nopeasti polkemaan polkupyörällä potkuttelun jälkeen. 

Potkulauta on Smartrike (XS-lelut) ja kypärä Jupiter -merkkinen (Prisma) 

Ylpeä tyttö! 

Ostettiin Ellenille suloinen Kinderkraftin 14-tuumainen potkupyörä. Suosittelen muuten katsomaan tori.fi jos etsinnässä on esimerkiksi potkupyörä. Perjantaiaamuna päätettiin, että hankitaan potkupyörä ja selattiin hetki torin tarjontaa. Löytyi muutamakin kiva vaihtoehto, mutta päädyttiin uutta vastaavassa kunnossa olevaan Kinderkraftiin ja haettiin se heti iltapäivällä. Todella kätevää! 

Potkupyörää oli tietysti pakko päästä heti kokeilemaan ja alun haparoinnin jälkeen Ellen alkoi ymmärtää miten pyörä pysyy pystyssä. Potkupyörää voi säätää tangosta ja satulasta, joten se on pitkäikäinen. 

Uskon, että potkulaudasta ja potkupyörästä on paljon iloa Ellenille ja ne tulevat olemaan kovassa käytössä. Parasta on nähdä miten ylpeä Ellen on siitä, kun voi ajella poikien mukana! 

Onko teidän lapsilla käytössä 

joku menopeli?   

Valonpilkahduksia korona-arjessa

Jesse vitsaili eilen, että mitä meinaan kirjoittaa blogiin, kun mitään ei oikeastaan ole tapahtunut ja arki on tismalleen samanlaista päivästä toiseen. Ihan totta, mutta kyllähän aiheita aina on. Aika on enemmän kohdallani nyt se hidaste, sillä olen pitkään hoitanut arjen käytännössä yksin. Jessellä on ollut iltahommia, joista hän on yleensä tullut vasta myöhään. 

Tänään Jessen iltahommat loppuu hetkeksi ja huomenna hän tulee töistä tavalliseen aikaan eli neljältä. Tuntuu luksukselta, koska väsähdän itse aina juuri siinä iltapäivän kohdalla ennen kuin virkistyn taas iltaa kohti. On kiva, että hän tulee tasapainottamaan meidän arkea. 

Tämä järjestely on tuntunut tavallista raskaammalta nyt koronan aikana, koska jokainen päivä on oikeasti ihan samanlainen lasten kanssa, ketään ei voi nähdä, minnekään ei voi mennä eikä päivään tule yhtäkään hengähdyshetkeä. Huh, Jessen normaaliin työrytmiin palaaminen on todellinen valonpilkahdus tähän korona-arkeen! 

Ollaan ulkoiltu paljon ja Ellen on oppinut ajamaan nelipyöräisellä potkupyörällä. Hän on niin onnellinen päästessään pyöräilemään samaan tapaan kuin isoveljensä. Puistoreissut hän yleensä potkuttelee. Potkupyörä on onneksi niin kevyt, että hänen väsähtäessään se on helppo napata rattaiden kyytiin. 

Ollaan tehty poikien kanssa eskaritehtäviä ja he yllättävät taidoillaan. Heillä on mm. todella hyvät matemaattiset taidot! Samaa on sanottu esikoulun puolelta. Laitoin eilen Instagramiin kuvan Ellenin ja toisen pojan piirustushetkestä ja sain monta viestiä koskien Ellenin hienoa kynäotetta. Hän on luultavasti katsonut mallia pojilta. Ellen piirtää vasemmalla kädellä. Saa nähdä tuleeko hänestä vasenkätinen, kuten minusta ja toisesta pojasta! 

     

Tsemppiä päivään kaikille!   

Miksi kaksoset eri esikouluryhmiin?

Pojat aloittivat esikoulun elokuussa. Keväällä viisivuotiaiden ryhmässä päätettiin yhdessä päiväkodin johtajan ja poikien varhaiskasvattajan kanssa, että pojat menevät eri ryhmiin. Tähän asti he ovat aina olleet samassa.

Pohdittiin pitkään miten pojat suhtautuvat siihen, etteivät enää ole samassa ryhmässä eikä toisesta ole sitä totuttua turvaa. Punnittiin kahta vaihtoehtoa ja poikien oman identiteetin vahvistumisen ja kehityksen kannalta parasta oli eri ryhmät. Juteltiin asiasta myös poikien kanssa ja molemmat hyväksyivät sen.

Pojat haluavat olla kokoajan yhdessä ja heille tuottaa toisinaan vaikeuksia jopa kauppareissun mittainen erillään olo. Yleensä he haluavat soittaa toisilleen jos vain toinen on lähtenyt toisen vanhemman kanssa esimerkiksi kauppaan.

Päiväkodissa vielä viisivuotiaiden ryhmässä he puhuivat toisen puolesta ja kotona käyttivät minä -sanamuodon sijaan me. Pojat olivat kavereilleen "JimiTheo", koska heitä on vaikea erottaa.

Kummallakin on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, jotka risteävät niin, että tiettyjen asioiden vahvempi kannattelee heikompaa. Halutaan tukea molempia löytämään omat kiinnostuksenkohteet ja auttaa tuomaan omaa persoonaa esiin.

Nea Anniina Photography

Ensimmäinen kuukausi eri ryhmissä on sujunut loistavasti. Ollaan ylpeitä pojista! Heidän luokat on saman käytävän varrella ja he syövät ja ulkoilevat useimmiten yhtä aikaa. He näkevät toisiaan pitkin päivää, mutta varsinainen esikoulutoiminta tapahtuu oman ryhmän kanssa. Molemmilla on hyviä ystäviä ryhmässään ja mukavat aikuiset.

Hiljaisempi pojista on ottanut valtavan harppauksen eteenpäin, toinen yllätti ja viittaa lähes joka aamupiirissä, me-muoto on jäänyt lähestulkoon kokonaan pois ja pojat haluavat valita omantyylisensä vaatteet eivätkä enää joka aamu vertaile vaatteitaan veljen vaatteisiin.

Olen jopa huomannut, että kotona on rauhallisempaa nyt, kun pojat eivät ole jatkuvasti toistensa kanssa. He juttelevat keskenään eskaripäivästä ja päivän aiheista, kuten liikenne tai marjat ja "vaihtavat salaisuuksia".

Olen todella tyytyväinen päätökseen eri ryhmistä ja samalla tavalla jatkamme koulussa.      

Yksivuotiaan päivärytmi muuttuu

Ollaan Ellenin päivärytmin suhteen muutosvaiheessa. En ole tosin vieläkään varma siitä mikä toimii meillä parhaiten.

Ellen herää aamulla noin 7-8 välillä, joskus saattaa nukkua jopa puoli yhdeksään. Vielä kuukausi sitten hän meni ensimmäisille päiväunille jo heti kymmenen jälkeen ja nukahti samantien. Hän nukkui ensimmäisten unien jälkeen vielä iltapäivällä toiset 1,5 tuntia. Tällä päiväunirytmillä hän nukahti yöunille noin klo 20.

Nyt oikeaa päiväuniaikaa on vaikea tietää. Ellen saattaa vaikuttaa todella väsyneeltä jo kymmeneltä, mutta jos hänet vie sänkyyn ennen klo 12, hän ei nukahda. Hän nousee seisomaan, höpöttelee, naureskelee, leikkii tutin kanssa ja heittelee unikavereita pitkin sänkyä. Se on muuten todella ärsyttävää, kun hänestä kuitenkin huomaa väsymyksen. Olen kokeillut eri kellonaikoja, ettei hän olisi liian pirteä eikä yliväsynyt, mutta hakemista on edelleen.

Autoon hän nukahtaa helposti heti aamupäivällä, muttei saa nukuttua tarpeeksi pitkiä unia. Sen takia pyrin ajoittamaan tekemiset niin, että hän saisi nukkua omassa sängyssä. Löytyisi nyt vaan se oikea rytmi!

päiväuniajan ohjelma / lehti saatu 

Päiväunien siirtyessä lähemmäs keskipäivää, olen muokannut myös muita päivärutiineja. Ennen meillä ei esimerkiksi ollut mitään tiettyä rakoa ulkoilulle vaan mentiin fiilispohjalta. Alan huomata Ellenistä, että hän kaipaa päivään "taaperon päivärytmiä" ja aiempaa enemmän tekemistä.  

Tavallisena arkipäivänä viedään pojat eskariin klo 9. Lapset syövät ennen lähtöä. Eskarista ajetaan kotiin ja syön itse aamiaisen Ellenin leikkiessä omia leikkejään. Kymmenen aikaan lähdetään ulkoilemaan, yleensä käydään ensin kävelyllä ja sen jälkeen ollaan hetki puistossa. Ellen kävelee ympäriinsä, ihmettelee, laskee liukumäkeä ja keinuu.

Ulkoilun jälkeen syödään yhdessä lounas n. 11.30, luetaan kirjaa ja Ellen menee päiväunille. Toiset päiväunet on jääneet itsekseen pois. Ellen on väsynyt alkuillasta, mutta pärjää ilman toisia unia ja nukahtaa ongelmitta yöunille klo 20. Kokonaisuutena tämä päivärytmi tuntuu parhaalta, koska ennen nukkumista on ulkoiltu ja syöty eli "perustarpeet" on täytetty.

Päivään sisältyy paljon yhdessä leikkimistä, kirjojen lukemista, yhdessä tehtyjä kotihommia ja myös Ellenin itsenäistä leikkiä. Tämän hetken lempijuttuja on nukenrattaat ja nukke, omat pikkulaukut ja luukkukirjojen katseleminen.

<3 pupuviltti saatu Yours Mine Design 

Oliko teillä hankaluuksia yksivuotiaan päiväunien kanssa?

   

Yksivuotias yllättää

Tänne kuuluu jo paljon parempaa. Ellen parani yllättävän nopeasti lääkärikäynnin ja oikeiden lääkkeiden avulla. Hän on taas iloinen oma itsensä, hömpöttää menemään nukenrattaiden kanssa, syö hyvällä ruokahalulla ja juttelee paljon.

Yllätyn lähes päivittäin siitä miten paljon yksivuotias ymmärtää. Se on aivan uskomatonta! Sanotan tekemistäni Ellenille kokoajan ja hän reagoi siihen. Jos esimerkiksi puhun uloslähtemisestä, hän hakee kengät ja menee ulko-ovelle odottamaan. Jos puhun syömisestä, Ellen menee keittiöön, ottaa ruokalappunsa ja menee tuolinsa viereen kädet ojossa.

Hän hakee tiettyjä leluja, vie vaipan roskiin ja auttaa etsimään kadonneita tavaroita (=kulkee ympäri olohuonetta kädet sivuilla hölmistynyt ilme kasvoillaan ja kyykkii välillä kuin katsoisi sohvan tai pöydän alle).

Ellen tuntuu oppivan jotain uutta päivittäin ja sitä on ihana seurata.

"Mamma Ellen osaa jo itse tehdä vaikka mitä", totesi isoveli. No niin osaa!

Kivaa viikkoa kaikille!  

Millaista on ulkoilu, kun yksivuotias kävelee itse?

Ellen alkoi kävellä yksivuotispäivänään kunnolla. Viikon verran hän käveli vain sisällä, koska vierasti kävellessä kenkiä. Pikkuhiljaa hän innostui kävelemään myös ulkona, kun sai pitää kiinni rattaiden istuinosan jalkatuesta. Se tulee sopivasti Ellenin käsien korkeudelle, joten se toimii loistavasti "kävelykärrynä".

Nyt Ellen kävelee ulkona jo itsenäisesti, välillä jopa turhan vauhdikkaasti. Hän pysähtyy tutkimaan kiviä ja käpyjä ja osoittelee. Osoittaminen on aika uusi taito ja hän osoittaa ulkona lähes kaikkea sanoen "där" (:tuolla). Ulkoillessa Ellen osoittaa ja minä kerron mitä mikäkin on jne.

Puhumme paljon, pysähtelemme, ihmettelemme ja muutaman minuutin matka leikkipuistoon kestää nykyisin vähintään vartin. Elämää pienen tutkimusmatkailijan kanssa. Ellen on kiinnostunut ympärillä olevista asioista, hän kokeilee ja katselee.

Hän kävelee eteenpäin, mutta varmistaa vähän väliä minun tulevan perässä. Hän katsoo reaktiotani, kun on tarttumassa johonkin. "Ta bara" (:ota vaan) saa ison hymyn neidin huulille.
 
Ihania kehitysaskelia täällä! Mukavaa sunnuntai-iltaa!

ELLEN 9 KUUKAUTTA

• Vilkuttaa, kun sanotaan heihei
• Taputtaa
• Nousee seisomaan ja kävelee tukea vasten
• Seisoo hetken ilman tukea 
• Kiipeilee
• Juttelee eri tavuilla ja äänteillä, sanojen painotus on muuttunut niin, että tuntuu oikeasti juttelevan omalla kielellään 
• Ymmärtää selvästi eri merkityksiä, esim. jos sanotaan "maito" = tulee syliin ja repii paitaani, "syömään" = menee keittiöön ja kiipeää tuoliaan vasten seisomaan jne. 
• Menee nukkumaan klo 20 ja herää 7-8 
• Herää öisin syömään 1-2 kertaa 
• Nukkuu kahdet päiväunet n. 9-11 & 14-17
• Rakastaa erityisesti kylpeä ja keinua  
• Tutkii mieluiten poikien leluja ja näprää kaikkea  
• On mieluiten pystyasennossa ja haluaa kävellä kokoajan 
• Väsyneenä hyräilee "unilaulua"
• Syö kaikkea ja mieluiten itse, sormiruokaillaan pääasiassa 
• Lempisyötävää on vesimeloni, mandariini, omena, banaani, leipä, puuro, porkkanaraaste, riisi, peruna ja avokado
• Suutahtaessaan heittäytyy lattialle ja nyyhkyttää surkeana
• Imetyskertoja päivän aikana 4-6 
• Hampaita 4 puhjennut ja 3 puhkeamaisillaan    
• Vaatekoko 68-74cm

Yhdeksänkuinen Ellen on ihana ja tuntuu päivä päivältä näyttävän enemmän omaa persoonaansa. Tietty vauvamaisuus tuntuu pikkuhiljaa jäävän. Ellen on edelleen tyytyväinen ja iloinen, mutta on alkanut näyttää myös muita tunteita selkeämmin ja hänen kanssaan voi kommunikoida ihan uudella tavalla. 

Arki sujuu hyvin ja viihdyn Ellenin kanssa kotona erinomaisesti. Päivää ohjaa rytmi, mutta päiväunet hakee vielä paikkaansa. Kolmista päiväunista on siirrytty kahtiin ihan vastikään. Päivisin käydään vaunulenkillä, leikitään lattialla, laitetaan yhdessä pyykkejä tai siivoillaan, tehdään ruokaa ja syödään yms. 

Ellen viihtyy itsekseen lattialla päivästä riippuen yleensä hyvin. Hän saattaa istua jonkin lelun kanssa vartin paikoillaan ja muuten konttaa paikasta toiseen tutkien. Toistaiseksi meillä on koriste-esineet paikoillaan eikä häntä kiinnosta pistorasiat tai muut kielletyt paikat samalla tavalla kuin isoveljiään aikoinaan. Ainoastaan kaukosäätimet ja puhelimet ovat sellaisia, joiden perään Ellen on.  

Yömaidon poisjättäminen on edessä. En tiedä vielä milloin aloitetaan, mutta kiirettä ei ole sen suhteen, koska yöt sujuu nyt muuten hyvin. Ellen syö öisin kerran tai kaksi. Hän nukahtaa omaan sänkyyn ja nukkuu siellä aamuyöhön, jolloin tulee meidän väliin. 

Meistä Jessen kanssa huomaa, että Ellen on viimeinen vauvamme, koska kumpikin mm. pitää hänet mielellään meidän välissä nukkumassa. Ellen käpertyy aina Jesseä vasten, mistä isi on tietysti ihan onnessaan. Otetaan todellakin vauvavuoden viimeisistä kuukausista kaikki irti... Don't grow up too fast!        

ELLEN 6-8 KUUKAUTTA

Kehitys on ollut huimaa 6-8 kuukauden iässä. Ellen on oppinut paljon uutta, hän ottaa kontaktia eri tavalla, hassuttelee ja nauraa. Hän on tyytyväinen, kiinnostunut ympäristöstään, nauttii "kukkuu" -leikistä, kylpee mielellään ja viihtyy rattaissa.

Hän kulkee isoveljien perässä, seurassa heidän tekemisiään tarkasti, kiljaisee jos häneltä viedään jotain kädestä ja pussaa jos hän pääsee lähelle poskea. Toinen lempileikki on "ole hyvä - kiitos" eli hän antaa jotain ja sanon kiitos, annan hänelle ja sanon ole hyvä. Sillä saa hyvät kikatukset aikaan!

6 KUUKAUTTA & 70cm

Puolivuotiaana Ellen alkoi istua. Hän pääsi korkkaamaan syöttötuolin ja alkoi syödä kiinteitä. Soseiden maistelu meni hyvin eikä herkkyyttä ilmennyt millekään ruoka-aineelle. Hän ymmärsi heti lusikan tarkoituksen ja söi hienosti sosetta.

Otettiin soseiden rinnalle myös sormiruokailu. Ellen rakastaa syödä itse, kokeilla ja laittaa suuhun. Hän syö puuroa aamuin illoin, kaksi lämmintä ateriaa ja toisinaan (riippuen päiväunirytmistä) myös välipalan.

Istumisen lisäksi Ellen nousee karhukävelyasentoon, pyörii, kääntyy molempiin suuntiin, liikkuu oman akselinsa ympäri ja etenee peruuttamalla. Hän tutkii leluja käsissään, heiluttaa ja vaihtaa kädestä toiseen.

7 KUUKAUTTA & 71cm

Ellen oppi ryömimään ja konttaamaan! Hän nousi konttausasentoon jo vajaa puolivuotiaana ja "nytkytti" paikoillaan pitkään ennen kuin lähti liikkeelle. Ellen lähti ensin ryömimään, mutta vaihtoi pian konttaamiseen. Hän on ryöminyt oikeastaan todella vähän, koska konttaaminen on selkeästi hänen juttunsa.

Konttaamisen oppiminen rauhoitti yöunia merkittävästi! Hän nousi öisin useamman kerran unissaan konttausasentoon eikä ymmärtänyt laskeutua takaisin alas ilman apua. Liikkeelle lähtemisen jälkeen hän ei ole enää tehnyt sitä.

Hän alkoi tutkia kotona kaikkea nyt, kun pääsi itse sinne minne halusi. Hän kävi testaamassa mm. lattialla seisovaa jättilyhtyä ja aloin jo mielessäni järjestää kodin sisustusta uudelleen. Lyhty ei kuitenkaan kiinnostanut kauaa ja se seisoo edelleen olohuoneen nurkassa!

Kaksista päiväunista siirryttiin yhtäkkiä kolmiin.

Ellenille puhkesi ensimmäiset hampaat! Kaksi hammasta kerralla, alaetuhampaat. 

8 KUUKAUTTA & 73cm 

Kuukausi on ollut jälleen yhtä uuden oppimista. Ellen nousi seisomaan ja otti ensimmäiset askeleet tukea vasten. Hän oppi onneksi parissa viikossa laskeutumaan niin, ettei enää kaatuile. Hän rakastaa olla pystyasennossa ja hänen lempipaikkansa on seistä sohvaa vasten ja katsella sieltä ympärilleen.

Ellen vilkuttaa, kun sanotaan heihei. Hän oppi taputtamaan ja teki sitä myös muutamana yönä unissaan, kyllä nauratti! Hän taputtaa aina jos joku sanoo "jee".

Ellen syö enimmäkseen itse sormiruokaillen. Puuro syötetään ja välillä jotain sosetta, mutta pääsääntöisesti hän syö itse meidän kanssa samaa ruokaa. Pinsettiote tulee vahvana ja Ellen on kärsivällinen syöjä. Suurinta herkkua on mandariini, viinirypäleet, talk-murot, avokado, keitetty kananmuna, spagetti, tomaatti ja omena.

Kolmas hammas puhkesi ja neljäs ja viides kuultavat jo ikenen läpi. Ellen makustelee ikeniään jatkuvasti, tekee pörinä-ääntä ja kaivelee sormillaan suuhun eli hampaat varmasti kiusaavat. Olen huomannut, että juuri ennen hampaiden puhkeamista hänen imuotteensa muuttuu muutamaksi päiväksi.

Ensimmäiset puraisut koin myös vähän aikaa sitten, kun Ellen päätti testata naskaleitaan rintaani. Vihlaisi niin paljon, että syöminen loppui siihen. Siitä ei onneksi tullut tapaa, vaan rauhallinen imetys on voinut jatkua.

Uskomatonta, että lauantaina Ellen on jo yhdeksän kuukautta ja pian vietetään hänen ensimmäistä syntymäpäiväänsä. Pieni rakas! 

Vaatteet kiertoon kirpparilla + kuvia viikonlopulta

Viikonloppuna starttasi kirppariprojekti, kun raahasin monta kestokassillista vaatteita ja sisustusjuttuja Espoon Nella&Nuttuun. Teen itse sieltä parhaat löydöt, tavara liikkuu hyvin ja myös merkkivaatteet saavat helposti uuden omistajan. Laitoin kaiken esille ja jo ensimmäisen tunnin aikana oli myyntiä tullut kivasti. Vien lisää vaatteita päivittäin, joten kannattaa käydä katsomassa jos kiinnostaa!

Nella&Nutussa on tällä hetkellä paljon myyjiä, ihania vaatteita ja osan huhtikuusta (18.4. asti) myös naisten vaatteita ja sisustusjuttuja. Olen itsekin tehnyt hyviä löytöjä!

Espoon Nella&Nutussa on siis torstai-iltaan 11.4. asti Ellenin 62-74cm, poikien 104-116cm sekä omia S-L vaatteita, paikka 82! 

Kirppisprojektin lisäksi ulkoiltiin lasten kanssa monta tuntia upean sään inspiroimana ja vietettiin aikaa vanhemmillani. Lauantaina Jesse oli viettämässä iltaa ystäviensä kanssa ja sain naapurista ystävän viinilasilliselle. Höpöteltiin, tehtiin muutama vaalikone ja naurettiin sitä miten lauantait on muuttuneet.

Nykyään on koti-iltoja, puhutaan politiikasta ja laitetaan vielä viimeinen pyykkikoneellinen kuivumaan puolen yön aikaan. Ja se on just hyvä näin! Bonuksena oli tietysti viinilasillinen ja vähän herkkuja!

Kivaa uutta viikkoa!