Ihotautilääkärille lapsen kanssa

Ellenillä on ollut jo yli vuoden ihottumaa poskessa. Vain toisessa poskessa tietyllä alueella, johon ei auta mikään. Kortisonivoide lievittää hetkittäin pahinta punoitusta ja kutinaa, kunnes se taas ärtyy. 

Ihottuman takia on käyty muutaman kerran terveyskeskuksessa lääkärillä. Diagnoosina on ekseema ja hoitona kortisonikuuri ja perusvoide. 

Kuvat vuoden takaa

Ollaan ajan mittaan kokeiltu lukuisia eri voiteita, mutta mistään ei ole kunnollista apua. Ihottuma on levinnyt pikkuhiljaa ympäri kehoa ja Ellen raapii itseään erityisesti öisin ja se häiritsee yöunia. 

Ihottumaa on kaikkialla, mutta erityisesti polvitaipeissa ja käsissä. Iho on välillä niin huonossa kunnossa, että se näyttää tulehtuneelta. Dagiksessa on myös oltu asiasta huolissaan. 

En tiedä onko kyse atooppisesta ihottumasta vai kenties allergiasta. Meillä on varovainen allergiaepäily, koska ihottuma selvästi "elää" maidon käytön mukaan  ja pojilla oli paljon allergioita pienenä. Toivon, ettei kyse ole allergiasta. 

                                                        Poski parhaassa kunnossa

Varasin ajan lasten ihotautilääkärille Pikkujättiin. Haluaisin kovasti saada diagnoosin Ellenin iho-ongelmiin ja oikean hoitotavan oireille. Säälittää, kun hän kutisee niin paljon ja itkee joka kerta rasvaa laitettaessa. Herään öisin monta kertaa, kun hän raapii itseään... 

Ensi perjantaina ollaan ehkä vähän viisaampia lääkärikäynnin jälkeen!

2,5-vuotiaan kuulumiset

Ellen on nyt 2 vuotta ja 4 kuukautta. Hänen kanssaan on pääsääntöisesti todella ihanaa, vaikka edelleen voin sanoa vauvavuodesta tuttujen vaiheiden olevan osa meidän elämää. 

Koronatilanteen takia meillä on siirtynyt sekä 1,5-vuotis että 2-vuotisneuvolakäynnit. Jesse kävi Ellenin kanssa keväällä neuvolassa sen verran, että Ellen sai vesirokkorokotteen. Katsotaan milloin saadaan aika. Silloin käydään neuvolalääkärillä terveydenhoitajakäynnin lisäksi ja kartoitetaan koko perheen voimavaroja. 

Ellen käyttää vaatekokoa 92cm, mutta olen jo alkanut ostaa 98cm. Hän pukee itse eikä häntä saa auttaa. Minä itse -vaihe on vahvana läsnä. Hän pukee itse kaikki vaatteet ulkovaatteita myöten. Siitä hän on saanut paljon kehuja dagiksessa. Hän on todella omatoiminen ja kärsivällinen. 

Päivärytmiin kuuluu viisi ateriaa, 1,5 tunnin päiväunet, ulkoilua, nukkeleikkejä ja paljon läheisyyttä. 

Ellen nukkuu yleensä 20-08. Hyvinä öinä hän nukkuu koko yön heräämättä ja huonoina häntä täytyy silitellä useamman kerran. Nyt ollaan saatu nauttia hyvästä unijaksosta! 

Se on yksi asioista, mikä menee vaiheittain. Kuukausi sitten Ellen heräsi huutamaan päätöntä huutoa keskellä yötä ja sitä jatkui pari viikkoa joka yö. Hän huusi samaa mitä päivisin eli "ei, ite". Silloin päivisin oli vahvaa uhmaa ja Ellen oli aamusta iltaan huonolla tuulella. Aamut alkoi huudolla. Onneksi siitä on päästy.  

Ellenillä on tosiaan alkanut uhma. Pahin on väistynyt, mutta se oli sitä "klassista": muki on väärän värinen, veli katsoo väärällä tavalla, ulkona paistaa aurinko, nukke on liian kaukana jne. Ellenistä oikein näki, ettei hän itsekään tiennyt mitä halusi. Ellenin uhma on tuntunut pieneltä, kun muistelee poikien uhmaa...

Ellen rakastaa nukkeja ja niiden tilpehöörejä, vaatteita, pukemista, keinumista, temppujen tekemistä ja tanssimista, kynsien lakkaamista, veljien kanssa leikkimistä, kutitusta ja kirjoja. Hän syö mielellään eri ruokia ja veljien tavalla parasta ruokaa on dagiksessa ja mummolassa. Ellen fanittaa Pipsa Possua ja Ryhmä Haun Kajaa. 

^ Vesipohjaiset lasten kynsilakat on ostettu Lindexistä!  

Puheenkehitys on ollut viime aikoina huimaa. Hän käyttää suomea ja ruotsia yhtä paljon ja tietää kenelle mitäkin kieltä puhutaan. Hän ei sekoita kieliä keskenään. Kahden sanan lauseet on kasvaneet useamman sanan lauseiksi, vaikkakin sanajärjestys on usein hassu. Hän osaa hyvin ilmaista itseään ja kertoa mitä haluaa tai ei halua. 

Ellen viihtyy hyvin itsekseen ja puuhailee nukkejen kanssa tai esimerkiksi piirtää. Kynäote on vahva ja hän käyttää aina vasenta kättään. Sakset on uusin innostus. Yllätytään vähän väliä Ellenin uusista taidoista, tämä ikä on monella tavalla ihana! 

Hyvää viikonloppua! <3

Maitoallergiaa vai äidin hysteriaa?

Tässä ollaan taas tutun aiheen äärellä, valitettavasti. Tulee mieleen kaksosten vauvavuosi, jolloin taisteltiin maitoallergiatutkimuksiin pääsystä. Tilanne ei ole täysin sama, mutta epäily ja pelko allergiasta on herännyt. Pojilla on suolistoperäinen maitoallergia, mutta Ellenillä mietityttää ihoperäisen allergian mahdollisuus. 

Ellenillä on ollut poskessaan jo pitkään (noin puoli vuotta) paha ihottumakohta, mikä kutisee ja Ellenin raapiessa se tietysti pahenee. Ihottuma ilmestyi samaan aikaan, kun imetys loppui. 

Ollaan käyty näyttämässä sitä lääkärissä ja se diagnosoitiin ihan vain ihottumaksi ja saatiin siihen jokin rasva. Rasvalla ja kortisonivoiteella ei ollut sen suurempaa vaikutusta ihottumaan. Ihottuma ehkä rauhoittui hieman.  

Ihottumakohta elää sen mukaan miten paljon Ellen saa maitotuotteita, testattu on. Pääasiassa hän on saanut vain kaurapohjaisia tuotteita, koska ne on meillä käytössä poikien maitoallergian takia. 1-vuotiaana hän alkoi pikkuhiljaa maistella lehmänmaitoa ja muita maitotuotteita, muttei ole pitänyt kuin raejuustosta ja jogurtista. 

Dagiksessa vaihdettiin kokeilumielessä ruokajuomaksi maito veden tilalle viikko sitten ja Ellenille puhkesi paha ihottuma taipeisiin ja poski paheni entisestään. Puolen vuoden aikana ollaan mietitty allergian mahdollisuutta, mutta ollaan "unohdettu" se aina paremman jakson tullessa. 

Mitään tällaisia oireita ei ollut sinä aikana, kun Ellen oli kotihoidossa maaliskuusta elokuuhun ja syötiin meidän ruokavalion mukaan.     

Haluaisin poissulkea allergian mahdollisuuden, jotta voidaan olla varmoja ettei mikään muu liity siihen. Ellen heräilee edelleen öisin, kuten viime yönä parin tunnin välein. En haluaisi jatkuvasti olla miettimässä mikä voi olla syynä mihinkin. 

Ellenillä on neuvola ja lääkärintarkastus kuukauden kuluttua, jossa otan asian puheeksi lääkärin kanssa. Tämä voi hyvin olla jotain normaalia, mutta poikien allergiakokemuksesta oppineena aion luottaa omiin vaistoihini. Posken ihottuma on ehkä se mikä eniten mietityttää. 

Olen valmistautunut siihen, että saan hysteerisen äidin leiman, mutta toivon toisaalta, että allergia-asioissa olisi päästy vähän eteenpäin liki seitsemän vuoden aikana eikä asenne olisi enää sitä "nämä on niitä trendijuttuja".    

Onko kellään kokemusta lapsen ihoperäisestä maitoallergiasta?

Potkulauta ja potkupyörä kaksivuotiaalla

Ellen viihtyy hyvin ulkona ja seuraa isoveljien leikkejä, keinuu ja leikkii hiekkalaatikolla. Hän tutkii kiviä, kulkee ympäriinsä ja on kiinnostunut isommista lapsista, erityisesti tytöistä. Meidän taloyhtiön poikavaltaisuus on hieman tasoittunut uusien naapureiden myötä ja Ellen on innoissaan uuden perheen tytöistä. 

Ellen on siinä iässä, että hän yrittää olla yhtä iso kuin muut. Pojat ajavat pyörillä ja potkulaudoilla ja skeittaavat. Ellen yrittää tietysti samaa! Hän sai kaksivuotislahjaksi ihanan potkulaudan, jolla potkuttelee menemään joukon jatkeena. 

Hän on rakastunut poikien vanhaan muumipyörään, mikä on vielä hieman liian iso. Jesse kunnosti pyörää toissapäivänä, mutta päätettiin ottaa tähän väliin käyttöön potkupyörä. 

Pojat ajoivat potkupyörillä innoissaan useamman vuoden jo 2-3-vuotiaasta, joten meillä on siitä hyvät kokemukset. Se kehittää lapsen tasapainoa ja antaa ensituntumaa pyöräilyyn. Meillä pojat oppivat nopeasti polkemaan polkupyörällä potkuttelun jälkeen. 

Potkulauta on Smartrike (XS-lelut) ja kypärä Jupiter -merkkinen (Prisma) 

Ylpeä tyttö! 

Ostettiin Ellenille suloinen Kinderkraftin 14-tuumainen potkupyörä. Suosittelen muuten katsomaan tori.fi jos etsinnässä on esimerkiksi potkupyörä. Perjantaiaamuna päätettiin, että hankitaan potkupyörä ja selattiin hetki torin tarjontaa. Löytyi muutamakin kiva vaihtoehto, mutta päädyttiin uutta vastaavassa kunnossa olevaan Kinderkraftiin ja haettiin se heti iltapäivällä. Todella kätevää! 

Potkupyörää oli tietysti pakko päästä heti kokeilemaan ja alun haparoinnin jälkeen Ellen alkoi ymmärtää miten pyörä pysyy pystyssä. Potkupyörää voi säätää tangosta ja satulasta, joten se on pitkäikäinen. 

Uskon, että potkulaudasta ja potkupyörästä on paljon iloa Ellenille ja ne tulevat olemaan kovassa käytössä. Parasta on nähdä miten ylpeä Ellen on siitä, kun voi ajella poikien mukana! 

Onko teidän lapsilla käytössä 

joku menopeli?   

Päivähoidon alkaminen ja arkeen totuttelemista

Huh, viime viikosta on selvitty!

Palattiin Jessen kanssa lomalta töihin ja Ellenillä alkoi dagis. Suurin stressi Ellenin dagiksen alkamisen lisäksi oli keksiä pojille paikka meidän työpäivien ajaksi, koska koulu ja iltapäiväkerho alkavat vasta tällä viikolla. Onneksi kaikki järjestyi ihanien läheisten ansiosta! 

Pojat olivat maanantaista perjantaihin päivät mm. vaarin, kummin ja naapurin luona. Tein lounaan valmiiksi ja vein heidät "päivähoitoon". Poikien mielestä viikko oli todella kiva ja tänään tuli pettymyksenä, että joutuvat olemaan vain kotona. 

Ellenin päivähoito alkoi maanantaina huonommin kuin koskaan. Ellen aloitti dagiksen siis jo tammikuussa, jolloin hän jäi pehmeän laskun jälkeen ongelmitta hoitoon. Koronatilanteen takia hän jäi kotiin maaliskuussa ja oli melkein puoli vuotta kotihoidossa. Puhuttiin paljon dagikseen menemisestä, pakattiin reppu yhdessä ja ostettiin uudet tossut. 

Maanantaina meitä oli vastassa uusi aikuinen, joka otti Ellenin vastaan ulko-ovelta. Koronan takia lapset jätetään hoitoon ulko-ovella. Ellen alkoi itkeä, huusi mammaa ja yritti rimpuilla aikuisen sylistä pois. Kurja tilanne kaikinpuolin, mutta itku oli kuulemma kestänyt vain hetken ja päivä oli mennyt hyvin. Hänellä oli onneksi lyhyitä päiviä, kun Jesse haki hänet jo viimeistään kolmelta ja vien hänet aina vasta klo 9. 

Tiistain reaktio oli paljon kevyempi ja loppuviikosta hän käveli itse sisään reppuaan kantaen ja vilkutti heipat! Olen onnellinen, että hän tottui taas niin pian hoitopaikkaan. Tänään hän sanoi heti aamusta "Ellen dagis" ja näytti uusia vilkkulenkkareitaan, joista on tullut "dagiskengät". 

Olin viime viikolla todella väsynyt iltaisin. Arkeen totutteleminen vie voimat. Paljon auttoi jo se, kun saatiin järjestettyä poikien hoito ja Ellen jäi hyvillä mielin hoitoon, pääsin iltalenkille ja tehtiin seuraavan päivän lounas jo illalla valmiiksi. 

Tämä viikko on onneksi parempi ja olen vapaalla tiistain ja keskiviikon. Aion olla lasten kanssa rauhassa kotona ja saadaan kivaa kahviseuraa meille. Meillä on myös leikkitreffit puistossa ja käydään ostamassa vielä muutama juttu torstaina alkavaa koulua varten. 

Kivaa viikkoa kaikille! 

Kuulumisia pitkästä aikaa

Miten aloittaa postaus, kun edellisestä on pari kuukautta... Sanottakoon, että aika on mennyt todella nopeasti ja vaikka olen kaivannut kirjoittamista niin vaikea uskoa edellisestä tekstistä olevan niin kauan.

Tänne kuuluu hyvää! Kesä on ollut ihana. Saatiin tehtyä alakerran remontti valmiiksi ja olen etsiskellyt hyviä kuvapareja ennen&jälkeen -esittelyä varten. Meidän tapauksessa tosin ihan valmista ei taida olla koskaan, koska keksitään uusia projekteja. Seuraavana pari fiksausta keittiössä ja yläkerran kylpyhuoneessa. Vaatehuoneeni kaipaa myös kohennusta alas pudonneen vaatetangon takia. Pääsipä Jesse kommentoimaan vaatemäärääni...

Lapset ovat nauttineet kesästä ja pojat ovat olleet ison osan päivistä ulkona leikkimässä. Ollaan harjoiteltu itsenäistä kulkemista lähipuistoon ja kouluun. Tuntuu ihan hullulta, että meidän lapset kulkevat ilman meitä, mutta tämä on ollut hyvää harjoitusta myös meille vanhemmille. Pojat ovat noudattaneet sääntöjä ja ovat hurjan ylpeitä, kun saavat mennä keskenään puistoon.

Pojat saivat puhelimet syntymäpäivälahjaksi ja homma on toiminut hyvin rajoitetuilla pääsyillä, säädetyllä ruutuajalla ja näppärällä Family Link -sovelluksella. Tuntuu huojentavalta ja turvallisuutta lisäävältä, että voi laittaa tiettyjä estoja lapselle. Family Link -sovelluksen avulla voi katsoa missä lapsi liikkuu. Ilman sitä jännittäisin vielä enemmän.

Kesän aikana ollaan juhlittu kesäkuussa poikien 7-vuotissynttäreitä ja Jessen kolmekymppisiä. Viime viikonloppuna juhlittiin 2-vuotiasta Elleniä. Jessen syntymäpäiviä vietettiin ystävien kanssa mökillä ja lahjaksi hän pääsi hyppäämään tandem-laskuvarjohypyn Utin lentokentällä.

Palasin töihin Jessen syntymäpäiväviikonlopun jälkeen. Olin kolme kuukautta lomautettuna ja töihin palaaminen oli kaivattua muutosta pitkään jatkuneeseen kotona olemiseen. Olin vain kaksi viikkoa töissä ja jäin kesälomalle.

Lomailen vielä 1,5 viikkoa ja parasta on ollut lomailla yhdessä Jessen kanssa. Tämä on harvinaista herkkua meille, koska Jesse harvoin pitää lomia. Yhden lomaviikon säästin poikien syyslomaviikolle. Onneksi tajusin, että nykyään meidän täytyy ajatella paljon koulun kautta jo etukäteen ja suunnitella enemmän.

Kesälomalla ei olla tehty mitään ihmeellistä. Lähipuistoja, paljon ulkoilua, Linnanmäki, iltalenkkejä. Juhannus oltiin mökillä ja uin luonnonvedessä ensimmäistä kertaa vuosiin. Pojat ovat olleet nyt muutaman päivän mökillä Jessen vanhempien kanssa ja me käytiin sillä välin päiväreissulla Paraisilla ja eilinen pyörittiin Helsingissä. Ellen on selvästi nauttinut täydestä huomiosta, vaikka kyseleekin paljon poikien perään. Tänään on trio taas koossa!

Vieläkö siellä on lukijoita? 

 

Tutista eroon

Theo ja Jimi ovat nyt 2,5-vuotiaita ja ollaan kesästä asti mietitty tutista luopumista. Tutti on ollut reilu vuoden ikäisestä vain unikäytössä, mutta tärkeässä roolissa. Elokuussa alkoi päivähoito eikä haluttu jättää tuttia sitä ennen siitä saatavasta turvasta johtuen. Syksyn aikana tuli muutama flunssa, oli itkuinen jakso, uhmailua ja milloin mitäkin. Jatkuvasti tuntui olevan jotain. Nyt päätettiin, että odotetaan juniorisänkyyn siirtymistä sen aikaa, että pahin iltahulina menee ohi. Se on nimittäin aika huipussaan... Kahta pienelle ihmiselle suurta muutosta ei haluttu tehdä samaan aikaan, joten tuteista luopumiselle paras aika oli nyt. Ollaan puhuttu pojille jo pitkään siitä, ettei niin isot pojat tarvitse enää tuttia vaan esim. serkkuvauva syö tuttia.

Päätettiin yhtenä iltana ihan yhtäkkiä, että nyt annetaan tutit pois. Meidän pihapiirissä on usein oravia ja ne on Theon ja Jimin lemppareita. Pojat halusivat antaa tutit oravavauvoille. Tutit laitettiin tarjottimella ulko-ovelle "odottamaan oravia" ja katsottiin hetki lastenohjelmia. Olin kuulevinani jotain ja mentiin katsomaan tutteja (Jesse oli käynyt ulkona siinä välissä;)), mutta niiden tilalla olikin uudet lelut. Voi sitä riemun määrää, kun tutit oli löytäneet perille ja tarjottimella odotti isoille pojille sopivat lelut.

 Jimi & Theo 8-9 kk <3

Pojat kertoivat koko illan, että oravat saivat nyt tutit, koska isot pojat ei tarvitse tuttia. Käytiin kaikki tuttiin liittyvä vielä kerran läpi ja sen jälkeen mentiin nukkumaan uusien lelujen kanssa. Nukahtaminen kesti tuplasti normaalia kauemmin, mutta koko yö meni yhdellä herätyksellä. Aamulla kerrattiin taas tuttitarina moneen otteeseen ja siitä kerrottiin dagiksessakin.

Tutin perään ei ole itketty lainkaan ja päikkärit sekä kotona että dagiksessa sujuu normaalisti eli tutista luopuminen on mennyt paremmin kuin osattiin odottaa! Pelättiin pitkää valvomiskautta, mutta yöt sujuu onneksi hyvin. Ainoa ongelma on nukahtaminen. Viime yö huipentui siihen, että klo 23.30 poikien riekkuessa edelleen päättömästi, siirrettiin toinen pojista meidän huoneeseen. Sen jälkeen Jimi nukahti samantien ja Theo pian perään. Parasta olisi jos molemmat nukkuisivat aina omissa huoneissaan. Harmi, kun meillä on vain kaksi makuuhuonetta eikä me haluta ainakaan vielä siirtää meidän sänkyä alakertaan olohuoneeseen. Jonkin aikaa mennään nyt niin, että toinen pojista nukkuu meidän huoneessa ja toinen lastenhuoneessa. Kunhan kaikki saavat nukuttua kunnolla niin ollaan tyytyväisiä. Viime yö nukuttiin koko yö rauhassa aamuun asti, kunhan saatiin hulivilit ensin nukahtamaan.

Olen todella huojentunut, että päästiin tuteista eroon näin helpolla ja mikä tärkeintä: pojat tuntuivat selvästi olevan nyt valmiita siihen. Oravavauvat oli meidän pojille sopiva tyyli jättää tutit pois,

miten te olette päässeet tutista?  

   

Melkein 2,5-vuotiaat

Parina viime kuukautena on tuntunut tapahtuneen paljon molempien poikien kehityksessä. Vaatekoko on kasvanut, tällä hetkellä käytetään lähinnä 98cm. Painoa on jo niin paljon, etten enää jaksa kovinkaan kauaa kantaa molempia yhtä aikaa. Tähän asti omat käsivoimat on kasvaneet suhteessa poikien painoon, mutta nyt pitäisi varmaan alkaa treenaamaan, jotta tarvittava voima tulisi... Theo ja Jimi syövät itse, ruoasta riippuen joko lusikalla tai haarukalla. He syövät oikeastaan ihan kaikkea ja pyytävät usein vielä lisää. Paino kulkee edelleen keskikäyrän alapuolella, kuten on ollutkin aina tähän asti. Ruoan suhteen ei ole ollut onneksi koskaan ongelmia. Ruokajuomana on yleensä soijamaito, välillä vesi. Pojille on iso juttu saada juoda omasta posliinimukista. Molemmat saivat ristiäislahjaksi lasten astiastoja ja nyt ne on vihdoin päässeet käyttöön. Enää ei muki ja lautanen lentele lattialle kesken ruokailun, joten uskalsin jättää muoviset pois. Allergioista on edelleen maito ja kananmuna, mutta nyt "saattaa sisältää" -tuotteet käy.

Päiväunia nukutaan päivittäin 1,5-2 tuntia ja yöunet kestää noin 20-8. Välillä yöt on kokonaisia ja välillä toinen/molemmat saattaa jonkun kerran herätä itkemään ja tarvitsee silitystä. Unitutti on vielä käytössä, siitä ollaan luopumassa ihan lähiaikoina. Vaipat pysyy hyvin kuivina molemmilla päiväaikaan ja ihan vaan kotona ollessa pojat ovat ilman niitä, mutta öisin vaippa on pakollinen.

Jimi on iloinen, tunteellinen, hassutteleva ja rakastaa laulamista ja temppujen tekemistä. Kuperkeikka on yksi herran lemppareista ja ulkoleikeissä kaivuri ja liukumäki on ykkösiä. Theo on uhmakas, nauravainen, herkkä, hieman ujo ja matkii Jimiä. Theo rakastaa pupuaan ja kirjojen lukemista. Jännä miten pojat tuntuvat vaihtavan rooleja vähän väliä. Nyt Theo on se, jonka kanssa saa eniten purra hammasta Jimin kiillottaessa omaa sädekehäänsä. Vähän aikaa sitten se oli vielä toisinpäin. Toki molemmilla on edelleen momenttinsa...  

Jimi on taitava motorisesti ja osaa vaikka mitä. Theo puhuu enemmän, sanoo lauseita ja osaa monipuolisemmin sekä suomea että ruotsia. Ajattelin aina, etten lähde vertailemaan poikia keskenään, mutta kuitenkin sitä tulee tehtyä. Siitä huolimatta on ihan selvä, että he ovat omia yksilöitään ja oppivat asiat omassa tahdissaan. On lähinnä kiva vertailla, kun siinä huomaa juuri niitä yksilöllistäviä eroja. Mielestäni Theo ja Jimi ovat kuin yö ja päivä. He tasapainottavat toisiaan.

Leikki toisen kanssa kiinnostaa koko ajan enemmän ja se sujuu yleensä hyvin. Pojat vaihtavat koodilla tavaroita päittäin ja muistavat kiittää. Tihulointiin ei tarvita kuin yksi sillä tuulella oleva ja molemmat on mukana. Kaveria ei jätetä, niinhän? Uhmailu riippuu päivästä, välillä sitä on aamusta iltaan ja koko päivä on yhtä huutoa ja välillä havahdun siihen miten kivasti kaikki on mennyt.

Tällaista kuuluu meidän taaperoille, samaistuuko kukaan?     

Toistensa parhaat ystävät

Jimi ja Theo ovat liimautuneet yhteen. En tiedä vaikuttaako dagiksen aloittaminen miten paljon asiaan, mutta veljen on pysyttävä näköpiirissä jatkuvasti ja balanssi katoaa jos toinen vaikka nukkuu päiväunia pitempään kuin toinen. Niin kävi viime viikonloppuna ja Jimi huuteli alakerrasta "Teetoo, veikkaa" jos veli sillä heräisi ja tulisi alas. Pojat leikkivät yhdessä ja lukevat toisilleen kirjoja. Ulos lähtiessä pidetään huoli, että myös veli tulee ja nopeampi pukija auttaa hitaampaa. Tällainen veljesrakkaus on todella liikuttavaa ja on hienoa nähdä miten tärkeitä pojat ovat toisilleen, korvaamattomia.

Dagiksessa tähän on kiinnitetty huomiota ja alettu ohjaamaan poikia eri leikkeihin, eri kavereiden kanssa. Mielestäni on tärkeää, että he osaavat olla myös muiden kanssa ja toimia ilman toista. Jimi on edelleen se räväkämpi, menevämpi ja vie helposti huomion Theon kulkiessa perässä. Theo hakee selvästi enemmän turvaa Jimistä. Meidän pitäisi ottaa taas tavaksi tehdä jotain niin, että toinen pojista on äidin ja toinen isin kanssa. Viimeksi siihen käytetty aika meni vain veljen huhuilemiseen ja etsimiseen. En ole tästä kuitenkaan sen erityisemmin huolissani, koska molemmat ovat avoimia ja ottavat kontaktia muihin lapsiin niin dagiksessa kuin puistossa. Heillä on kavereita dagiksessa, vaikka he parhaiten tuntuvat viihtyvän toistensa seurassa. Olen iloinen, että dagiksessa tähän "puututaan" ja myös meidän vanhempien näkemystä on kysytty.

Theolla ja Jimillä on selvä yhteys välillään. Puheensorina käy ja ainoat sitä ymmärtävät ovat he itse. Heidän "oman kielensä" lisäksi myös ihan oikea sanavarasto on laajentunut ja he toistavat kaiken. Ruotsiksi he ovat oppineet dagiksesta tuttuja sanontoja: "tack för idag", "mumin är där" ja etenkin Jimi on sekoittanut hieman kieliä, kuten "ajaa bilen".

Jimin ja Theon kehitystä on ollut mieletöntä seurata, kaksosuus on jotain todella ainutlaatuista.

Harjoitteluviikko päiväkodissa

Viime keskiviikkona mentiin ensimmäistä päivää harjoittelemaan päiväkotiin. Veikkaukseni ensihetkistä osuivat oikeaan ja molemmat pojista tarttuivat kaulaani kaikilla voimillaan ja hokivat "mamma mamma". Hetken heitä kanneltuani mentiin katsomaan mitä leluja dagiksesta löytyy. Autot ja viimeistään parkkihalli sai pienet jännittäjät lämpenemään ja sain laskea 25 kilon kantamukseni. Tunnin verran leikittiin sisällä ja sitten vilkutettiin heipat. Illalla puhuttiin moneen otteeseen dagiksesta ja mitä siellä tehtiin. Olen kokenut puhumisen ja selittämisen todella tärkeäksi, koska pojat itsekin käyvät tilanteita ja asioita läpi ääneen. Olen myös huomannut sen olevan tärkeää minulle, mitä enemmän ollaan käyty dagisjuttuja läpi niin sitä varmempi ja valmiimpi olo itselleni on tullut.

Toinen päivä meni muuten samalla kaavalla, mutta mentiin mukaan myös ulkoleikkeihin. Pysyttelin sivussa, mutta kokoajan näköetäisyydellä pojista. Päivän pituus meillä oli 1,5 tuntia.

Kolmantena päivänä mukaan tuli myös isi. Jimi ja Theo näyttivät omat lokerikkonsa ja osasivat mennä ensimmäisenä käsipesulle. Nyt leikkihuoneeseen mentiin jo käsi kädessä ja pojat suuntasivat autojen luo. Theo tuli vähän väliä pyytämään syliin, mutta jatkoi leikkejä pienellä rohkaisemisella. Mentiin mukaan myös ulos ja oltiin kaikkiaan 2 tuntia dagiksessa.

Tänään oli ensimmäinen päivä, jolloin lähdin hetkeksi pois. Mentiin aamulla tuttuun tapaan klo 9 dagikseen. Leikittiin tunti sisällä ja siirryttiin ulos. Theo käveli leikkipaikalle pitäen hoitotätiä kädestä (yllätyin positiivisesti ja niin hoitotätikin, hymyili iloisena!). Vartin ulkoilun jälkeen sanoin pojille heipat ja kerroin palaavani pian. Theo ei ollut moksiskaan, mutta Jimillä alkoi alahuuli väpättää ja kädet tulla kohti. Hoitotäti otti Jimin syliin ja kehotti vilkuttamaan ja selitti saman kuin minä. Vilkutin Jimille hymyillen ja lähdin. Olin puoli tuntia poissa ja palatessani molemmat juoksivat syliini. Oli mennyt kuulemma todella hyvin. Jimi oli lähtenyt leikkimään heti, kun olin poistunut näköpiiristä ja Theo oli keskittynyt hiekkaleikkeihin. Huomasin kuitenkin reaktion poissaolemiseeni, sillä molemmat halusivat olla paljon sylissä ja hokivat mammaa kotimatkan. Lähdettiin parin tunnin dagispäivän jälkeen ja huomenna syödään myös lounas ja pidennän poissaolemistani taas. Pojat ovat itsekseen kokonaisen dagispäivän varmaan vasta ensi viikolla. Onneksi voidaan toteuttaa "pehmeä lasku" omaan tahtiin eikä ole pakottavaa tarvetta hoitaa sitä mihinkään päivään mennessä. Alkuun, ennen työharjoitteluani, päivät ei tule olemaan kovin pitkiä ja työharjoittelunkin aikana hoitoaika on n. 9-15. Tämä on juuri sopiva tahti meille, sekä pojille että äidille ;)

Miten teillä on alkanut päivähoito?