Sivut

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Joulutunnelmia

Meillä oli todella ihana joulu. Aattoaamuna katsottiin joulupiirrettyjä ja leivottiin joulutorttuja. Oltiin pyjamat päällä siihen asti, kun piti alkaa valmistautumaan lähtöön. Jimin kummitäti kävi tuomassa pari lahjaa ja sitten lähdettiin joulunviettoon. Ensin oltiin Jessen vanhemmilla, jossa syötiin, oltiin ja juteltiin ja avattiin lahjoja. Jimi ja Theo saivat mahtavia juttuja sekä vanhempien että lasten mielestä. Paketeista paljastui mm. jättinallet, Geomag -rakenneltavia magneetteja, Hapen puinen parkkitalo, lasten porakoneet, neuleet, Ryhmä Hau -lelut, kauko-ohjattava auto ja Muumi-lakanat.


Kuuden jälkeen siirryttiin vanhempieni luokse, jossa syötiin jälkiruokaa ja aika pian avattiin lisää lahjoja. Tuli mm. yöpuvut, paljon vaatteita, autoja, Ikean jättikoirat, radiopuhelimet, Muumi-pyyhkeet, pesukarhu-lakanat, kirjoja, palapelejä, taskulamput ja sähköhammasharjat. Lakanat ja vaatteet oli erityisen tarpeellisia, mutta lelupäivityskin toivottu. Nyt voi antaa eteenpäin vanhoja leluja ja laittaa uudet tilalle. Geomagit on meillä nyt yksi huippujutuista ja niillä me vanhemmatkin tykätään rakennella. Jimi ja Theo ovat todella taitavia ja keksivät vaikka mitä rakennelmia. Kiinnostaako teitä tietää, mitä minä sain lahjaksi? Yksi lahjoista näkyykin alla olevassa kuvassa, nimittäin ihana harmaa lampaantalja. 


Joulupäivänä käytiin Lahdessa sukulaisilla ja ilta meni poikien kanssa uusilla leluilla leikkiessä ja ihan vaan rauhoittuessa kotona. Tapaninpäivänä olin töissä, joten olen jatkanut joulufiilistelyä sen varjolla. Lauantaina juhlistetaan uutta vuotta ja silloin meillä loppuu joulutunnelmoinnit ja katseet käännetään vuoteen 2017. Nyt kuitenkin vielä pari päivää glögiä, pipareita, joululauluja, kynttilöitä ja hengailua pehmeässä pyjamassa... Saan olla kotona Jimin ja Theon kanssa tämän viikon!   

Mitä teidän jouluun kuului?

lauantai 24. joulukuuta 2016

Ihanaa joulua!


Me lähdetään joulunviettoon, mutta sitä ennen oli tultava toivottamaan ihanaa ja tunnelmallista joulua teille, ihanat lukijat. Meidän jouluun kuuluu läheiset, hyvä ruoka, rauhallinen tunnelma ja perinteinen yökyläily vanhemmillani.

Tunnelmallista joulua! <3 

Viikon kuulumiset

Huomenna (tänään, kello on yli puolen yön) on jouluaatto! Uskomatonta, joulukuu on mennyt niin nopeasti. Vähän harmittaa, etten ole fiilistellyt joulua samaan tapaan kuin edellisvuosina. En tiedä, miksi pitäydyin normaalista "hössötyksestäni". Hillitsin itseäni jouluhömpötysten kanssa vain huomatakseni, että yhtäkkiä jouluaatto on parin päivän päässä eikä fiilistä ole missään. 

Pari viikkoa sitten tein extravuoroja töissä ja päätin seuraavalle viikolle "jouluviikon", jolloin rauhoitun ja kuuntelen joululauluja, pakkaan lahjoja, teen pipareita ja askartelen poikien kanssa, juon glögiä ja käyn ostoksilla ja vien pojat joulumarkkinoille. Kaikki suunnitelmat meni mönkään, kun sairastuin juuri sillä viikolla. Yhtäkkiä päivät hupeni ja alkoi tulla paniikki. Kurkku on edelleen kipeä, mutta silmätulehdus on aika lailla jo parantunut. Todella inhottavaa, mutta onneksi flunssa ei tarttunut Jimiin ja Theoon. Ennen sairastumistani ehdittiin juhlistaa meidän neljättä hääpäivää ja käytiin kahdestaan ravintolassa syömässä. Sain neljä ihanaa kultaglitteristä ruusua....


Tällä viikolla olen pakannut lahjoja voinnin mukaan ja kuunnellut joululauluja. Jaksoin onneksi mennä koulun valmistujaisjuhlaan, jossa sain painaa päähäni valmistujaislakin. Se todellakin konkretisoi valmistumiseni ja olen iloinen, että menin juhlaan. Nyt tunnelma on sellainen, että jouluaatto saa tulla, me ollaan valmiita. Leivottiin yhdessä pipareita tänään ja käytiin koristelemassa vanhempieni joulukuusi. Me vietetään joulua molempien perheiden luona, kuten ollaan tehty joka joulu.

Lakkasin äsken kynnet punaisiksi, pakkasin vikat lahjat ja koristelin pipareita. Huomenna herätään viettämään jouluaattoa, jota pojat ovat odottaneet pitkään. Ollaan laskettu päiviä ja tänään sai sanoa, että huomenna on "julafton". 

Miten te vietätte joulua?

perjantai 16. joulukuuta 2016

Joulukorttien kuvausta

Huh, mikä projekti joulukorttikuvien ottaminen on. Aina päätän, että otan kuvat ajoissa, mutta taas ollaan tilanteessa, että kortit on lähettämättä. Kuvien pitäisi tulla maanantaina, jolloin ne toivon mukaan ehtivät vielä jouluksi jos laitan heti postiin. Jimin ja Theon kuvaaminen ei ole koskaan ollut helppoa eikä se ollut sitä nytkään. Hyvällä yhteispelillä ja lasten tahtiin kuvaamisella saatiin kuitenkin muutama ihana kuva ja läjä hauskoja kuvia muistoksi.


Taustalla oli pieni joulukuusi ja word banner (saatu) Hyvää joulua -tekstillä. Pojilla oli päällään Lindexin punasiniset ruutukauluspaidat ja söpöt housut (mini rodini ja Vimma). He saivat ihastella ja ihmetellä joulukoristeita ja candy cane- karkkitankoja. Kuvaamisen onnistumisen avaintekijöitä oli:

- etene lasten tahtiin 
- ole kärsivällinen 
- anna jotain kivaa ihmeteltävää
- kehu ja kannusta
- lahjo :D  (meillä oli popcorn-hetki kuvien ottamisen jälkeen)

Olen todella tyytyväinen jouluisiin kuviimme. Näistä mikään ei päätynyt the joulukorttikuvaksi, sen tulette näkemään vasta jouluaattona blogin jouluntoivotuksessa. Vielä kun saisi perhealbumiin yhden kuvan meistä kaikista. Täytyy yrittää toteuttaa.

Oletteko te ottaneet joulukorttikuvia, 
menetteko perinteisillä vai lähetättekö lainkaan kortteja?

torstai 8. joulukuuta 2016

Valmistujaiskahvittelut

Tiistaina juhlistettiin Suomen itsenäisyyspäivää, mutta samalla meillä kahviteltiin valmistumiseni johdosta. Koko päivä meni nopeasti ja tajusin vasta illalla, etten ollut ottanut juuri mitään kuvia. Tarjottavista ei ole yhden yhtä kuvaa. Toisaalta, tarjolla oli aika perusjuttuja.

Vadelmakermakakku ja pullapitko tuli läheisestä leipomosta ja muita makeita oli joulutortut, keksit, konvehdit ja karkit. Suolaisena oli karjalanpiirakoita&munavoita, tonnikalatahnalla ja lohitahnalla täytettyjä ruisnappeja (hitti!), saaristolaisleipää, juustoja&voileipäkeksejä ja viinirypäleitä. Alkuun kohotettiin shamppanjamaljat ja sen jälkeen syötiin ja seurusteltiin.

Kutsuin vain läheisimmät, mutta silti meillä oli todella ahdasta. Yhden tason koti olisi niin paljon kätevämpi, kun olisi enemmän tilantuntua ja lapsetkin voisivat leikkiä paremmin keskenään. Pieni porrastus vieraiden saapumisajassa helpotti. Kaikille riitti syötävää ja juotavaa, se on pääasia. Kyllä sopu sijaa antaa, eikö!


Sain kauniita kukkia ja ihania lahjoja. Suklaakonvehteja vaaleanpunaisessa rasiassa, veljentytön tekemän kaulakorun, hopeisen Michael Korsin laukun, kynttilän, skumppaa, Michael Korsin kellon ja rahaa. Jesse yllätti täydellisellä timanttisormuksella. Koko päivä oli ikimuistoinen, vaikka menikin nopeasti. Illalla katsottiin Jessen kanssa linnanjuhlia ja sytytin ikkunalle kynttilän. Jimi ja Theo nukahtivat jo klo 20, mikä on ennenkuulumatonta. Meillä oli ruhtinaallisesti omaa aikaa ja pojat saivat kunnon yöunet.

Miten te vietitte itsenäisyyspäivää?

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Kimalletta kehyksiin

Postaus on toteutettu yhteistyössä Instrumentariumin & Indiedaysin kanssa

Kävin tutustumassa Instrumentariumin kehysmalleihin ja vallitseviin kehystrendeihin bloggers' inspiration dayssa. Tällä kertaa Instrun piste oli eri tavalla toteutettu ja pääsin tutustumaan TrendWalkiin. TrendWalk on siis Instrumentariumin tyylisivusto, joka esittelee kiinnostavimpia tyylejä ja trendejä. Sivustolta löytyy myös juttua vallitsevista kehystrendeistä ja kansainvälisistä kehyssuunnittelijoista. TrendWalk keskittyy kolmeen muotikaupunkiin: Lontooseen, Milanoon ja Pariisiin. Kehyssuunnittelijat on jaoteltu näiden kaupunkien perusteella.


Iskin silmäni kimalteleviin Jimmy Choon kehyksiin, jotka ovat osa Milanoa. Milanoon kuuluvat Jimmy Choon lisäksi Dior, Tommy Hilfiger, Carrera, MaxMara, Fendi ja Gucci. Viime keväisessä BID -tapahtumassa rakastuin Diorin aurinkolaseihin ja minulla on itselläni jo yhdet Jimmy Choon silmälasit, joten olen selvästi Milanon mimmi! Katselin vielä jos olisin löytänyt jotkut muut kehykset ja saanut vähän vaihtelua lookiini, koska Instrumentariumilla on iso valikoima kehyksiä erilaisiin tyyleihin, mutta kimaltelevat vei voiton - jälleen!

 kuva: Sanni Riihimäki / Sannimaria Photography

Kimaltelu näkyy myös syksyn ja talven 2016 kehystrendeissä, joista lempikategorioitani ovat Luxury comfort arjen luksuksella ja glitterillä sekä Kiilto ja kimallus. Ne sopivat omaan tyyliini täydellisesti ja tuovat asuun kuin asuun sitä jotakin.  

Koskaan ei voi olla liikaa kimallusta, eihän? 

perjantai 2. joulukuuta 2016

Juttuja viikon varrelta

Kulunut viikko on ollut tosi kiva ja monipuolinen. Olen ollut kotona, käynyt töissä, tehnyt sellaisia kodin rästihommia mitkä jäi tekemättä opinnäytetyöprosessin aikana, ulkoillut poikien kanssa, käynyt Paraisilla ja ollut hemmoteltavana Kampin Q-hairissa.

Eilen oli Kampin 5.kerroksen Korttelin avajaiset, joihin menin käymään ja minulle tehtiin Q-hairissa ihana kampaus. Sen piti olla pikakampaus ja oletin saavani parissa minuutissa tehdyn nutturan tms., mutta kampaaja käytti letin tekemiseen paljon aikaa ja pohjusti sen kiharoilla. Samalla sain nauttia herkullisesta latesta, aikamoista luksusta ja upeaa palvelua.
 

Viikko on mennyt poikien kanssa ilman ainuttakaan uhmakohtausta ja ollaan tehty vaikka mitä kivaa. Saan siitä itsekin ihan uudenlaista virtaa. Jimi ja Theo ovat merkinneet lelulehdistä lemppareita, "kirjoittaneet" kirjeitä joulupukille ja tontuille ja odottavat jo innoissaan joulua.  


Olen paketoinut joululahjoja, jotka olen kerrankin ostanut ajoissa. Viime vuonna taisin olla poikien kanssa ostoksilla vielä aatonaattona. Tänä vuonna ostin ensimmäiset lahjat jo syyskuussa. Ei tarvitse stressata, vaan saa fiilistellen paketoida lahjoja pari kerrallaan. Se on meidän yhteistä iltapuuhaa Jessen kanssa ja me molemmat tykätään siitä. Kiitoslahjat väkersin opinnäytetyön paikkaani kaikille minua auttaneille ja tukeneille. Kuten huomaa, sain leimasimen käytössä apua hieman pienemmiltä askartelijoilta, hah.





Viime joulukauden paidat alkavat olla jo pienet, joten oli aika uusille. Paidat on Lindexin Holly&Whyte -malliston ja niissä on mukana nuo rusetit. Ihan mahdottoman suloiset. Huomasin tänään, että kaikki siistimmät housut on jääneet pieniksi. Milloin siinä niin kävi? Tuntuu, että nyt on tullut joku kasvupyrähdys, koska yhtäkkiä pienet poikani käyttävät jo kokoa 110-116cm.

Lähden huomenna pikkujouluristeilylle ja pääsen samalla hieman shoppailemaan Tallinnaan, joten toivottavasti sieltä löytyy kivoja lastenvaatteita. Muistaakseni River Islandissa oli viimeksi paljon valinnanvaraa, joten suuntaan ainakin sinne.

Ihanaa viikonloppua, 
pian on jo toinen adventti!    

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Päivä Paraisilla

Kävin eilen Paraisilla. Ajelin sinne aamulla kauniissa auringonpaisteessa ja vietin päivän mummini luona. Kävin kävelyllä merenrannassa, katselin taloja, tsekkasin paikallisen pikkukirpparin ja muutaman ihanan tunnelmallisen sisustusputiikin (Tre små rum ja Gullkrona) tarjonnat ja nautin yleisesti vallitsevasta rauhasta. Parainen on minulle sellainen "happy place". 


Näkisin meidät asumassa siellä. Kaupungille haetaan sosiaaliohjaajaa ja nyt olisi tilaisuuteni, mutta omistusasunnosta ei lähdetäkään ihan noin vaan. Työpaikat olisi oltava ensin tiedossa, mutta nykyinen koti pitää saada myytyä ennen muuttoa ja löytää uusi koti. Hankalaa ja vaatii vielä pohtimista.

Illalla ajoin takaisin kotiin ja ehdin parin tunnin ajomatkan aikana ajatella kaikenlaista, kuten työnhakua, tulevan viikonlopun asuja (pikkujouluristeily!), valmistujaisjuhliani ja tarjottavia sinne, poikien vauva-aikaa ja sitä että muistikohan Jesse ottaa Emmerdalet nauhalle... Tärkeää ja vähemmän tärkeää ollut mielessä siis!

Kivaa keskiviikkoa!


maanantai 28. marraskuuta 2016

Lapset syntyi, äiti unohtui

Raskaudestani tuli riskiraskaus rv 7, kun yhden sikiön sijaan löydettiin kaksi. "Riskiraskaus, tulet käymään täällä usein", sanottiin. Kävin np-ultran jälkeen kahden viikon välein ultrauksessa, sillä kaksosraskauteni oli sellaista tyyppiä, jossa sikiöille saattaa kehittyä hengenvaarallinen TTTS. Muistan, kun oltiin suunniteltu matkaa Ranskaan isovanhempieni luo, olin silloin viikoilla 15. Kysyin kontrollikäynnillä "lupaa" lähteä matkalle eikä lääkäri nähnyt mitään syytä olla lentämättä niin aikaisessa vaiheessa raskautta, kun vauvatkin voivat hyvin. Vietettiin ihana pidennetty viikonloppu Rivieralla ja viikon päästä kotiutumisesta oli kontrolli.

Yhtäkkiä mitään tuntemattani oli kohdunsuulla laaja funneling (=kohdun sisäsuu avautunut) ja lääkäri oli kauhuissaan. Loppuraskaus meni täydessä vuodelevossa, ensin kotona ja rv 23+ alkaen sairaalassa. Tilanne oli todella huono ja sain paljon huomiota osakseni. Päivittäin kävi joku luonani kysymässä vointia, kertomassa ennusteesta ja tulevasta. Minusta pidettiin todella hyvää huolta ja sairaalassa tunsin olevani turvassa.


1,5 kilon painoiset poikani syntyivät 31+0. Leikkaussali oli täynnä ihmisiä. Molemmat kiidätettiin Lastenklinikan teho-osastolle ja samassa minut valtasi tyhjyys. Nukahdin sektion jälkeen ja herätessäni kysyin Jesseltä ovatko molemmat hengissä. Sain kuvat pienistä vauvoista folion näköisissä kääreissä.

Äitiyteni alkoi normaalista poikkeavalla tavalla ja koko poikien sairaalassaoloajan tunsin oloni jollain tapaa ulkopuoliseksi. Kotiuduin itse kolmantena päivänä sektiosta, onneksi. Sairaalassa oli raskasta olla, kun kaikilla muilla oli vauvat ja itse istuin yksin syömässä. Ainoat kontaktit hoitohenkilökuntaan oli niitä, kun minulle tuotiin rintapumppu ja sanottiin lasten tarvitsevan maitoa.

Silloin, kun olin raskaana ja raskaus luokiteltiin riskiraskaudeksi, koin saavani huomiota ja tulevani kuulluksi. Kaikki tuntemukset otettiin heti vakavasti, sain apua ja tukea ja minusta pidettiin huolta. Heti lasten syntymän jälkeen olin näkymätön. Lasten ollessa vajaa parikuisia, sain kohtutulehduksen. Se vei toimintakykyni täysin enkä muista koskaan kokeneeni mitään vastaavaa. Olin kuumehorkassa, joka paikkaan sattui, tärisin ja itkin imettäessäni toista vauvoista aamukuudelta sohvalla. Jesse tuli huoneeseen ja sanoi, että nyt lähdetään sairaalaan. Menin naistentautien päivystykseen, jonne minut ohjattiin. Siellä tuli naishoitaja sanomaan, että he hoitavat vain sellaisia, jotka tulevat sinne "pää kainalossa" eli minun paikkani ei olisi siellä. Siinä tilanteessa aloin itkeä, kaikki tuijottivat ja koin oloni kaikinpuolin surkeaksi. Nainen ohjasi minua Naistenklinikalle, jossa ei kuitenkaan otettu vastaan, koska synnytyksestä kulunut jo "määräaika" eli hoitopaikkani tulisi olla kotikunnassa. Olin voimaton siinä pompottelussa ja niissä oloissa. Kotona odottivat pienet kaksoset, jotka tarvitsivat minua, mutta sekään ei riittänyt saamaan hoitoa. Ihan järkyttävää pompottelemista, jossa omat voimat eivät siinä tilanteessa riittäneet vaatimaan hoitoa.


Koen, että heti lasten syntymän jälkeen minut sivuutettiin ja ainoa millä tavalla olin olemassa, oli lasteni kautta. "Miten voit?" vaihtui "Oletko jo pumpannut? Kokeillaanko imettämistä? Vaihdoitko vaipan?". Koin huonoa omatuntoa lähtiessäni sairaalasta. Välillä toivoin, että joku olisi kehottanut menemään kahville rauhassa tai nukkumaan kotona niin pitkään kuin väsyttää.

Hassua, että silloin kun kyseiset "tilanteet" oli päällä, niin menin vaan mukana enkä juuri kokenut mitään yllämainitusta. Vasta jälkeenpäin olen alkanut ajattelemaan läpikäymiämme asioita ja ihan uudenlaisia tunteita on noussut pintaan. Kai se on jonkinlainen selviytymiskeino. Käsittelee sitten, kun on aikaa käsitellä.

Löysin itseni kunnolla Jimin ja Theon ollessa melkein 1,5-vuotiaita. Ensimmäisen vuoden valvominen ja yöhuudot oli selätetty, säännölliset ja tiheät käynnit lastenpolilla, fyssarilla ja neuvolassa olivat harventuneet ja lastenhoidosta selvittiin hyvin yksin myös yöaikaan. Arki tasaantui, tuli hyvä vuorokausirytmi, pojat oppivat uusia taitoja ja muutettiin uuteen ihanaan kotiin. Yhtäkkiä oli aikaa ja jaksamista olla myös jotain muuta kuin "pelkkä" äiti. Rakastan olla äiti, mutta rakastan myös nähdä ystäviä, olla kahdestaan Jessen kanssa, katsoa rauhassa lempiohjelmaani, käydä ostoksilla, puhua meikeistä ja suunnitella illanistujaisia.

Tällä hetkellä elämäni on täydellisessä tasapainossa ja olen siitä todella onnellinen. Minulla on ihanat kolmevuotiaat, jotka ovat taitavia monessa asiassa, he sanovat rakastavansa, heidän kanssaan voi keskustella ja he viihtyvät hienosti dagiksessa eli minun ei tarvitse stressata sitä päivisin lainkaan. Jimin ja Theon jatkuva sairastelu on loppunut ja infektioastma/astma on enää tarkkailuasteella. Parisuhde on pysynyt lujana ja edelleen seitsemän yhteisen vuoden jälkeen mietin, miten ihmeessä onnistuin saamaan itselleni niin hienon miehen. Minulla on aikaa omille asioille, kiitos Jessen ja poikien isovanhempien. Isovanhempien ansiosta saadaan myös parisuhdeaikaa ja pojat saavat yhteistä aikaa isovanhempien kanssa. Saan olla kaasona parhaan ystäväni häissä ensi kesänä ja kevät menee häähumussa järjestelyjä tehden. Ensi kesästä tulee upea.


Tätä kaikkea pohtiessani, voin vain ihmetellä mistä tämä vauvakuume tulee? Kaikki on niin hyvin nyt, mutta silti...            

Onko teillä ollut samantyylisiä ajatuksia tai kokemuksia?

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Pikkujoulut ja kodin joulukoristeet

Hyvää ensimmäistä adventtia! 

Olin eilen työpaikan pikkujouluissa, jonne sain paketoida vuoden ensimmäisen joululahjan. Innostuin hyödyntämään paketoinnissa Tigerista ostamiani ihania koristeita ja erityisesti candy canes -tankoja on haettava lisää, koska ne on niin monikäyttöisiä ja suloisia! Eilistä varten oli kynnet lakattu punaisella glitterillä, päällä oli pitsikoristeinen pikkumusta ja huulet oli tietty punaiset. Olin keskiviikkona shoppailemassa Helsingissä ja löysin sattumalta kauniin tummanpunaisen pikkulaukun Glitteristä kympin tarjoushintaan ja se piristi pikkujouluasua kivasti.   


Tänään ollaan laitettu lisää joulukoristeita kotiin 1.adventin kunniaksi, avattu ensimmäinen luukku partiolaisten joulukalenterista, siivottu ja leivottu joulutorttuja. Ilta vietettiin perinteisesti vanhempieni luona, jossa korkataan joulukausi joka vuosi ekana adventtina. Tänäkin vuonna sain kotiinviemiseksi ison suklaajoulupukin, parasta. Perjantaina meillä oli kummityttöni kylässä ja käytiin ostamassa meille valkoinen pikkukuusi, joka me koristeltiin yhdessä Jimin ja Theon kanssa. Katsotaan tuleeko meille tänä jouluna isoa joulukuusta. Rakastan joulunodotusta ja kaikkea siihen liittyvää, kuten varmaan tulette huomaamaan joulukuun postauksissa...    


Mitä te olette tehneet 
1.adventtina?

torstai 24. marraskuuta 2016

Voimistelurenkaat - koko perheen suosikki

yhteistyössä Suomen Voimistelutuote

Saatiin jokin aika sitten Suomen Voimistelutuotteelta testiin puiset voimistelurenkaat. Ne sellaiset samanlaiset puiset, joilla itse aikoinaan roikuin ala-asteen liikkatunnilla. Alkuun mietin, että mihin me sellaiset laitamme. Jesse keksi heti sopivan paikan ja renkaat laitettiin eteisen ja olohuoneen välissä olevaan tilaan. Siitä pääsee hyvin ohi, renkaat saa nostettua ylös ja tarvittaessa todella helposti kokonaan pois. Tähän mennessä ollaan vain nostettu ne ylös jos niitä ei käytetä eikä ne häiritse lainkaan.

 
Voimistelurenkaita tilatessa saa itse valita renkaiden koon, hihnojen värin ja niiden pituuden. Valittavana on myös kattokannakkeet jos valmista kiinnityspaikkaa ei vielä ole. Me tilattiin kannakkeet palomiehenhakasilla, koska meillä ei ollut niitä omasta takaa. Valinnat on helppo tehdä selkeän tilaussivuston ansiosta.

Voimistelurenkaille valittiin aikuisten koko ja valkoinen väri (valkoinen on vain erityistoiveesta ja lisähinnasta saatavilla) sekä 400cm valkoiset hihnat. Hihnojen pituutta on helppo säädellä niissä olevien pikalukkojen ansiosta. Meille olisi hyvin riittänyt lyhempikin hihnapituus, mutta ylimääräinen hihnaosuus on kätevä kiinnittää tarralla rullalle eikä se näin ollen häiritse ollenkaan. Asennus ei vaatinut muuta kuin kattokannakkeiden kiinnittämisen.

Voimistelurenkaiden hinta-laatusuhde on mieletön ja iso plussa sille, että voimistelurenkaat on 100% kotimaista käsityötä ja tehty kotimaisesta kestävästä koivuvanerista. Renkailla on 2 vuoden takuu.  Olen kuullut voimistelurenkaista pelkkää hyvää ja yhdyn ylistyspuheisiin itsekin ihan täysin. 

Suomen Voimistelutuotteen valikoimista löytyy myös mm. puinen leuanvetotanko, puolapuut ja trapetsi.



Voimistelurenkaita on käytetty joka päivä siitä lähtien, kun ne meille tuli. Jimi ja Theo rakastavat roikkua renkaissa, keinua niissä, seisoa ja keinuttaa itse vauhtia jne. Yhdessä roikkuminen onnistuu myös, kun molemmille on oma rengas. Välillä hämmästyn siitä, mitä kaikkea kolmevuotias keksii ja osaa. Jesse on treenannut erilaisia sarjoja ja minä venytän selkääni. Renkaat on hitti! Niillä voi oikeasti tehdä mitä ikinä keksii ja ne sopii kaikille.

Erinomainen joululahjavinkki, saa täyden kympin meiltä! 
 

Onko teillä kokemusta voimistelurenkaista? 

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Surkean blogikuukauden loppu

Huh, kohta siirrytään jo joulukuuhun ja olen kirjoittanut marraskuun aikana viisi postausta. Jopa ne vaivaiset viisi on vaatineet aika paljon. Olen kirjoittanut niitä silloin, kun olisi pitänyt jo olla nukkumassa. Keskoslasten päivän -postauksen halusin saada julkaistua ehdottomasti kyseisenä päivänä, joten se vaati paljon aikatauluttamista ja ylimääräistä valvomista.

Päätin kuitenkin jo aikaisemmin, etten halua unohtaa blogia ihan täysin opinnäytetyönkään kirjoittamisen aikana, koska blogini on minulle tärkeä. Olen postannut noin kerran viikkoon marraskuun ajan, mutta arvatkaa mitä! ! !


Palautin opinnäytetyöni ja pahin stressi on ohi! Enää virallinen puoli hoidettavana eli lomakkeiden täyttämistä ja sitten se on siinä! Olen ihan pian valmis sosionomi! Joulukuussa ehdin keskittyä minulle tärkeimpiin asioihin ja saan fiilistellä joulua. Henkisesti olen vielä kiinni oppariprosessissa enkä voi uskoa, että saan vaan olla eikä ole pakottavaa tekemistä. Kahden kuukauden ajan tunsin syyllisyyttä kaikesta mitä tein jos ei se liittynyt opinnäytetyöhön. Se tunne oli ihan käsittämättömän raskas ja kuluttava. Jimi kysyi minulta toissapäivänä lattialla leikkiessäni, että miksei mamma kirjoita. Tajusin, miten paljon viime kuukaudet on vaikuttaneet meihin kaikkiin. 

Minulla on paljon kerrottavaa teille. Tavallisia kuulumisia, messujuttuja, vastaukset teidän kysymyksiin (vihdoin!), Jimin ja Theon korvien putkitus ja kitarisojen poisto ja siitä parantuminen, joulufiilistelyä, valmistumisen jälkeisen ajan pohtimista, sisustusjuttuja ja vaikka mitä. Kuten kuvista näkee, koti alkaa pukeutua jouluun ja taistelee pimeyttä vastaan lukuisilla valosarjoilla.

Mieletöntä olla tässä pisteessä, ihan oikeasti saavutin tavoitteeni!