Surkean blogikuukauden loppu

Huh, kohta siirrytään jo joulukuuhun ja olen kirjoittanut marraskuun aikana viisi postausta. Jopa ne vaivaiset viisi on vaatineet aika paljon. Olen kirjoittanut niitä silloin, kun olisi pitänyt jo olla nukkumassa. Keskoslasten päivän -postauksen halusin saada julkaistua ehdottomasti kyseisenä päivänä, joten se vaati paljon aikatauluttamista ja ylimääräistä valvomista.

Päätin kuitenkin jo aikaisemmin, etten halua unohtaa blogia ihan täysin opinnäytetyönkään kirjoittamisen aikana, koska blogini on minulle tärkeä. Olen postannut noin kerran viikkoon marraskuun ajan, mutta arvatkaa mitä! ! !

Palautin opinnäytetyöni ja pahin stressi on ohi! Enää virallinen puoli hoidettavana eli lomakkeiden täyttämistä ja sitten se on siinä! Olen ihan pian valmis sosionomi! Joulukuussa ehdin keskittyä minulle tärkeimpiin asioihin ja saan fiilistellä joulua. Henkisesti olen vielä kiinni oppariprosessissa enkä voi uskoa, että saan vaan olla eikä ole pakottavaa tekemistä. Kahden kuukauden ajan tunsin syyllisyyttä kaikesta mitä tein jos ei se liittynyt opinnäytetyöhön. Se tunne oli ihan käsittämättömän raskas ja kuluttava. Jimi kysyi minulta toissapäivänä lattialla leikkiessäni, että miksei mamma kirjoita. Tajusin, miten paljon viime kuukaudet on vaikuttaneet meihin kaikkiin. 

Minulla on paljon kerrottavaa teille. Tavallisia kuulumisia, messujuttuja, vastaukset teidän kysymyksiin (vihdoin!), Jimin ja Theon korvien putkitus ja kitarisojen poisto ja siitä parantuminen, joulufiilistelyä, valmistumisen jälkeisen ajan pohtimista, sisustusjuttuja ja vaikka mitä. Kuten kuvista näkee, koti alkaa pukeutua jouluun ja taistelee pimeyttä vastaan lukuisilla valosarjoilla.

Mieletöntä olla tässä pisteessä, ihan oikeasti saavutin tavoitteeni!