Sivut

maanantai 24. kesäkuuta 2019

Juhannusviikonloppu


Aurinko, lämpö, ystäviä, perhe, vesileikkejä, ranta, hyvää ruokaa, päiväunet, ulkoilua, mansikkakakku ja saunomista. 

Me vietettiin kaupunkijuhannusta. Jessellä oli päivystysvuoro töissä, joten piti olla koko juhannus valmiudessa kodin lähettyvillä. Alkuun harmitti, ettei päästy tänäkään vuonna juhannukseksi mökille, mutta onneksi sinne voi yhtä hyvin mennä jonain muuna viikonloppuna ja Jessen loman aikana.

Oltiin perjantaina ystävien luona, jossa grillattiin ja pojat leikkivät vesileikkejä. Oli ihan täydellinen juhannussää ja illalla käveltiin vielä läheiselle rannalle. Ellen tutki hiekkaa ja pojat etsivät merestä aarteita uusilla haaveillaan. Rento, hauska päivä! Lähdettiin lasten nukkumaanmenoajan lähestyessä kotiin ja kaikki nukahtivat ennätysajassa.


Lauantai ja sunnuntai meni omalla painollaan ja parasta oli kiireettömyys. Ei ollut suunnitelmia eikä aikatauluja. Oltiin paljon ulkona ja käytiin puistoissa ja lähimetsässä kävelemässä. Innostuin jopa pelaamaan jalkapalloa Jessen ja poikien kanssa, kun mentiin puiston vieressä olevalle tekonurmelle. Ellen nukkui sopivasti päiväunia, joten saatiin rauhassa keskittyä poikiin. 

Jalkapallo on aina ollut se ainoa urheilulaji, mistä en ole koskaan sen kummemmin pitänyt. Yllätin sekä itseni että Jessen syöttö- ja kuljetustaidoillani. Pojat ovat vasta hiljattain kiinnostuneet jalkapallosta ja ovat siitä nyt niin innoissaan, että saavat syksyllä aloittaa ensimmäisen harrastuksensa. 

Yhdessä pelaaminen oli yksi viikonlopun kohokohdista ja varmasti mennään pian uudelleen! 


Mitä teidän 
juhannukseen kuului? 

perjantai 21. kesäkuuta 2019

Kuusi vuotta sitten juhannuksena syntyivät keskosvauvani

Tein eilen Instagramin storyihin pienen koosteen kuuden vuoden takaa. Juhannus 2013, jolloin pojat syntyivät. Pitkä vuodelepo osastolla päättyi, kivulias sektio, pelko vauvojen puolesta, uuden elämänvaiheen alku, jännitys, äitiyden ensihetket, onnen ja helpotuksen kyyneleet. Kuusi vuotta sitten kahdesta tuli neljä. 

Olen onnellinen siitä, että olen kirjoittanut blogiini niin paljon kaksosten odotusajasta ja kaikesta siihen liittyvästä. Nyt voin tavallaan palata niihin aikoihin tekstejä lukiessani. Niistä nousee aina päällimmäisenä mieleeni kiitollisuus. Kiitollisuus siitä, että meillä on kaksi tervettä reipasta poikaa. 

6-vuotiaat <3 

Raskauden puolivälissä valmistauduttiin jo pahimpaan, mutta tukilangan ja täyslevon avulla päästiin päivä ja viikko kerrallaan eteenpäin aina sinne raskausviikolle 31 asti! 

Elämä poikien kanssa alkoi viikon tehohoidolla, jonka jälkeen he olivat kolme viikkoa lastenosastolla kasvamassa ja opettelemassa syömään. Tuntuu hassulta, että he kotiutuivat silloin, kun oli vasta raskausviikko 35. He olivat juuri päässeet 2kg:n yli ja nenämahaletkut seurasivat vielä aika pitkään kotona mukana. 

Tilanteisiin onneksi mukautuu ja sitä menee tilanteen vaatimalla tavalla eteenpäin yrittäen ottaa siitä mahdollisimman paljon irti.  
 
Ihanaa juhannusta kaikille! 

tiistai 18. kesäkuuta 2019

Viikko unikoulua & ensimmäinen kokonainen yö

Olemme tassutelleet nyt viikon verran ja toissayönä Ellen viimein nukkui koko yön! Hän nukkuu n. 20.15-07.15.

Nukahtamisesta on tullut joka ilta helpompaa ja yöheräilyt vähentyneet tasaiseen tahtiin. Suurimpana erona huomaan, että Ellen on oppinut jatkamaan unia yöllä herätessään. Hän ei enää nouse ylös itkien vaan saattaa etsiä tutin ja jatkaa sitten nukkumista. 

Tassuttelu -menetelmä sopii meille loistavasti. Nyt olemme viikon jälkeen siinä pisteessä, että Ellen nukahtaa itse. Saattaa tarvita kerran tai kaksi kättä selän päälle rauhoittamaan, mutta nukahtaa vanhemman istuessa toisella puolella huonetta. Seuraava askel on siirtyä ovelle ja siitä huoneen ulkopuolelle.


Olen muuttanut takaisin makuuhuoneeseen! Olikin jo ikävä omaa sänkyä ja tilaa nukkua. Ellen ei ole reagoinut mitenkään siihen, että siirryin samaan huoneeseen. Jesse hoiti unikoulun ensimmäiset päivät ja sen jälkeen minä olen laittanut Ellenin nukkumaan muutaman kerran - hyvin meni. 

En olisi mitenkään uskonut, että viikossa voi tapahtua näin suuria muutoksia. 
Tunnin välein heräilevä vauva nukkuu koko yön omassa sängyssään!   
#happymom 

torstai 13. kesäkuuta 2019

6-vuotisjuhlat lähestyvät

Lauantaina juhlitaan meidän kuusivuotiaita! Virallinen päivä on vasta ensi viikolla, mutta lauantaina haetaan Batman -kakku, ilmapalloja ja nautitaan päivästä läheisten kanssa. Ollaan porrastettu sen verran, että ensin tulevat kummit ja ystävät ja vähän myöhemmin iltapäivällä sukulaiset.

Onneksi lauantaille on luvattu hyvää säätä, jotta voidaan hyödyntää myös terassia. Meidän koti tuntuu todella pieneltä aina, kun saadaan vieraita.

Tilattiin poikien toiveiden mukainen kakku Cake o' Clockista, minkä lisäksi tarjoilupöydästä löytyy mm. porkkanakakku, teemaväreihin sopivia karkkeja, popcornia, muutama suolainen piirakka ja karjalanpiirakoita munavoilla.


Tänään on tarkoituksena tehdä perusteellinen siivous ja huomenna käydään ruokakaupassa. Juhlien järjestäminen on ihanaa, erityisesti nyt kun pojat itsekin odottavat innolla koristeiden laittamista, leipomista ja muuta juhliin liittyvää valmistautumista. Toinen pojista on innokas apu keittiössä ja toinen suurpiirteisemmin vähän siellä sun täällä.

Kuudennet syntymäpäiväjuhlat, jotka järjestetään pojille. Vuodet ovat menneet nopeasti, vähän turhan nopeasti. Pienistä pojista on kasvanut taitavia, reippaita, oman tyylin omaavia kuusivuotiaita.

keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

En jaksa enää - unikoulun aika

Aloitimme unikoulun viikonloppuna. Minulla tuli nimittäin seinä vastaan yöimetyksen, huonon nukkuma-asennon, jatkuvien heräämisten ja jäätävän univelan kanssa. Yösyöttöjen määrä vain kasvoi ja heräilystä tuli Ellenille tapa.

Otettiin Ellen meidän väliin nukkumaan aina jossain vaiheessa yötä ja hän nukahti rinnalle. Tehtiin oikeastaan kaikki ne "klassiset virheet". Silti koen, että ainakin siihen puolen vuoden ikään asti kyseinen järjestely oli meille paras ja tekisin saman uudelleen.

Vauvan kanssa oli ihana nukkua, aina siihen asti kunnes aloin itse heräillä noin tunnin välein Ellenin pyörimiseen ja istumaan nousuihin jne., Puolen vuoden iässä mietittiin unikoulua, mutta sitten tuli hampaat, flunssaa, uudet taidot häiritsivät yöunia jne jne.

Unikoululle ei ole oikeaa hetkeä, sitä ei tule, se on vaan tehtävä. 

En jaksa enää heräillä Ellenin pyörimiseen, pelätä hänen putoamistaan, nukkua sängyn laidalla koko sängyn valtaavan vauvan takia ja kärsiä niska-hartiakivuista huonojen imetysasentojen takia.


Ollaan luettu paljon eri unikoulumenetelmistä (mm. MLL:n sivuilta), juteltu asiasta neuvolassa ja sisäistetty "unikoulun aakkoset". Meidän tavoitteena on opettaa Ellenille uusi tapa nukkua niin, että hän nukahtaa illalla itsekseen ja pääsee itse takaisin uneen myös yöllä herätessään.

Aloitimme muuttamalla radikaalisti nukkumaanmenorutiineja. Ennen syötin Ellenin makuuhuoneessa ja siirsin sänkyyn joko täysin tai lähes nukkuvana. Jos hän ei nukahtanut, niin häntä oli pidettävä kädestä kiinni siihen asti, että nukahti. Nykyään syötän Ellenin alakerrassa, pesemme hänen hampaansa kylpyhuoneessa, sanomme hyvät yöt ja viemme hänet sänkyyn. Tällä hetkellä Jesse hoitaa nukkumaan laittamisen ja yöt.

Tärkeimpänä unikoulun onnistumisen kannalta koen: 
- johdonmukaisuus
- kärsivällisyys
- säännöllinen päivärytmi
- selvä työnjako & pelisäännöt vanhempien välillä  

Me tassuttelemme eli rauhoitamme vauvan laittamalla käden hänen selälleen. Olemme kokeneet sen sopivimmaksi Ellenin kanssa. Jesse laskee Ellenin sänkyyn ja antaa unipupun kainaloon. Jesse istuu vähän matkan päässä meidän sängyllä, muttei anna minkäänlaista huomiota Ellenille. Tämä osa kuuluu yleensä tuolimenetelmään perustuvaan unikouluun, mutta ollaan sovellettu näistä kahdesta menetelmästä meille sopivin versio. Tassuttelemme ja Jesse siirtyy päivä päivältä kauemmaksi Ellenin sängystä, kunnes on oven ulkopuolella ja Ellen on toivottavasti oppinut nukahtamaan ilman vanhemman läsnäoloa.

Jos Ellen nousee, Jesse käy hetken päästä rauhallisesti laskemassa hänet takaisin makuulleen ja palaa paikalleen. Jos Ellen nousee yhä uudelleen pystyyn ja itkee, Jesse laskee hänet makuulleen ja pitää kättään hänen selällään. Jos se ei auta vaan Ellen jatkaa itkua, silitetään rytmikkäin liikkein selästä. Jos itku yltyy eikä Ellen rauhoitu silityksiin, häntä pidetään sylissä rauhoittumiseen saakka.

Ei heijata, hyssytellä eikä anneta nukahtaa syliin. Rauhoittumisen jälkeen takaisin sänkyyn ja käsi hetken selän päällä. Ideana on, että aina rauhoittumisen yhteydessä palataan "kevyempään" rauhoittelumenetelmään.

1. käsi vauvan selän päällä
2. selästä silittäminen
3. syli

1. yö 

Nukahtamisen kesto: 30min
Sylissä kerran, silittelykertoja kaksi, käsi selän päällä noin puolet nukahtamisajasta. Nukkui 21-03, itkeskeli 03-06, jolloin pelkkä käsi riitti rauhoittamaan takaisin uneen, nukkui 06-07.    

2. yö 

Nukahtamisen kesto: 20min
Silittelykertoja yksi, käsi selän päällä jonkin aikaa. Nukkui 21-07 muutamalla itkeskelyllä, jolloin riitti käsi selän päällä.

3. yö 

Nukahtamisen kesto: 15min
Käsi selän päällä jonkin aikaa. Nukkui 21-07, heräsi yöllä muutaman kerran itkemään, käsi rauhoitti ja jatkoi heti unia.

Whisbear -huminanalle on saatu, siitä tulossa enemmän juttua!  

Nukun tällä hetkellä lastenhuoneen lattialla patjalla. Ensimmäisen yön olin alakerran sohvalla, mutta siirryin lastenhuoneeseen, koska pojat saattavat toisinaan herätä Ellenin itkuun ja koen helpommaksi lähellä olemisen. Jesse nukkuu onneksi hyvin ja nukahtaa aina samantien kun on saanut Ellenin rauhoitettua. Itse huomaan stressaavani Ellenin heräilyjä ja koko tilannetta ja olen hereillä edelleen ison osan yöstä. Kunhan Ellen alkaa nukkua kunnon yöunia niin voin alkaa keskittyä enemmän omaan nukkumiseeni.

Unikoulu on sujunut paljon paremmin kuin ajateltiin. Ellenin itku on ollut lyhytkestoista eivätkä pojat ole toistaiseksi häiriintyneet siitä. Jesse on jaksanut hienosti olla johdonmukainen ja kärsivällinen.

Unikoulussa jännittää seuraava askel, kun palaan makuuhuoneeseen nukkumaan ja Ellen "haistaa maidon". Voi olla, että silloin otetaan muutama askel taaksepäin ja heräillään taas vähän tiheämmin. Olen kuitenkin iloinen ja huojentunut,  kun nyt tehdään jotain konkreettista sen eteen, että koko perhe saisi taas nukkua kokonaisia öitä.

Oletteko te pitäneet unikoulua? Kauanko kesti, 
että yöt rauhoittui?

tiistai 4. kesäkuuta 2019

Kesäkuun kuulumisia

En voi uskoa, että eletään jo kesäkuuta ja voi sanoa, että nyt on kesä. Pojat kysyvät joka aamu onko kesä ja voiko ulos mennä shortseissa. Kesän tuoman valoisuuden myötä heidät on vaikea saada iltaisin uskomaan, että on oikeasti aika mennä nukkumaan. Hyvissä ajoin on alettava huomauttamaan kellonajasta, ettei nukkumaanmenorutiinien aloittaminen tule ihan yllätyksenä.

Meillä oli todella kiva viikonloppu. Helatorstaista alkoi pitkä viikonloppu, koska Jesse otti perjantain vapaaksi. Perjantaina tehtiin päiväreissu Paraisille. Käytiin matkalla Kaarinassa sijaitsevalla Lasten Seesam -kirpparilla, jossa ihana blogini lukija tuli moikkaamaan (terkkuja sinne!).

Löysin kirpparilta muutaman lastenvaatteen sekä itselleni kukkamekon. Lapset leikkivät Seesamin leikkipaikalla innoissaan. Siellä on viihtyisä leikkipaikka ja tilava asiakas-wc. Juuri sopiva pysähdyspaikka!


Paraisilla oltiin mummini luona ja juotiin kahvit. Lakkasin mummin varpaankynnet ja pojilla oli rollaattorikisa. Lähdettiin kävelylle ja käytiin kahvilassa ostamassa keksejä lasten tuleville syntymäpäiville, kerättiin valkoisia kiviä rannalta ja pojat kahlasivat meressä. Löydettiin kiva leikkipuisto, jossa innostuttiin Jessen kanssa heittelemään frisbeetä.

Ellen nukkui pitkät päiväunet, joten saatiin touhuta kunnolla poikien kanssa. Syötiin vielä mummin luona ennen kuin lähdettiin illalla takaisin kotiin. Kaikki meni reissussa todella hyvin automatkoja myöten, joten päivästä jäi todella hyvä mieli.

Lauantaina olin lasten kanssa, kun Jessellä oli iltameno. Leivoin porkkanakakun seuraavan päivän yllätysjuhliin ja siivosin, käytiin metsässä ja pojat keräsivät minulle kukkia, keinuttiin meidän leikkipaikalla ja illalla lasten nukahdettua viimeistelin vielä ystäväni vauvalahjaa.


Sunnuntai meni raskaus/vauvakuplassa, kun yllätettiin ystäväni babyshowereilla! Vaaleansinisen eri sävyjä ja valkoista, ihania herkkuja, ystäviä ja vauvajuttuja. Meillä oli hänelle vaippakakku ja lahjakortti Hanko Sushiin. Minulla oli vielä oma pieni lahja, jossa oli muutama juttu vauvalle. Valitsin Fabelabin ison harson ja meritähti-soittorasian lastenhuoneen seinän värin mukaan, koska tiesin seinän olevan Tikkurilan Nukkumatti -sävyä.

Kesäkuu on alkanut aika vauhdikkaasti ja tuntuu, että on ollut paljon kaikkea muistettavaa. Kesäkuussa on vielä tulossa vaikka mitä, mm. poikien 6-vuotisneuvola, syntymäpäivä ja useammat juhlat, lääkärikäynti, juhannus, ystävän häät... Kiva kesä tulossa! 

Mitä teidän kesäkuuhun kuuluu?

maanantai 27. toukokuuta 2019

Kymmenen muistoa raskausajalta

Ensimmäisen kolmanneksen järkyttävä, lamaannuttava pahoinvointi ja jännitys, toisen kolmanneksen liitoskivut, pelko ennenaikaisuudesta ja supistukset & viimeisen kolmanneksen energia, raskaushehku, pesänrakennusvietti & raskauskupla.

Pian on kulunut vuosi Ellenin syntymästä ja erityisesti kesänalku ja vauvavuoden lopun häämöttäminen saivat muistelemaan raskausaikaa. Ehkä myös osittain se, että kaivoin kesämekot esille, joista valtaosa on ollut päälläni viimeksi vauvavatsan kanssa... Tässä muutamia juttuja, mitä raskausajasta tulee mieleen:

Järkyttävä pahoinvointi. Se oli kamalaa eikä unohdu varmaan koskaan. Se on oikeastaan ainoa negatiivinen muisto raskausajalta. Ympärivuorokautinen paha krapula-olo, mihin ei auttanut mikään. Söin paahtoleipää, mehujäitä, jogurttia ja kylmiä hedelmiä. Makasin sohvalla tietyssä asennossa ja tuijotin seinää tai olin töissä. En jaksanut enkä pystynyt tekemään kotona juuri mitään, koska keskitin voimavarani töissä jaksamiseen. Pojat oppivat tuomaan lelut ja kirjat luokseni sohvalle, jossa me leikittiin. Opin hyväksymään tilanteen ja jätin huono äiti -ajatukset. Onneksi pahoinvointi lakkasi ensimmäisen kolmanneksen jälkeen!

Puolelta toiselle keinuminen hampaita pestessäni. Ikäänkuin heijasin vauvaa, se tuntui hyvältä lantiossa. Huomaan tekeväni sitä välillä edelleen ja aina iskee masuikävä.

Kauniina hellepäivänä Helsingissä. Kävin pr-toimistossa ja Stockalla alennusmyynneissä, tein muutaman kivan löydön, kiertelin parissa kaupassa, söin lounasta ja nautin omasta ajasta. Raskausviikkoja oli lähelle 40, mutta jaksoin vielä hyvin. Oli ihana pyöriä kaupungilla raskaana ollessa!


Odotusajan jakaminen Jessen kanssa. Tehtiin yhdessä vauvalle oma nurkkaus, koeajettiin vaunuja, käytiin yhdessä kontrolleissa, sain iltaisin jalkahierontaa, Jesse kuvasi kasvavaa masua, kuunteli synnytystoiveitani ja rauhoitteli jos jännitin joitain ennenaikaisuuteen viittaavia oireita. Meille muodostui tapa tunnustella Ellenin liikkeitä iltaisin sohvalla samalla, kun syötiin iltapalaa. Silloin pojat jo nukkuivat ja meillä oli aikaa keskittyä vain vauvaan.

Synnytystapa-arvio rv 36, juuri ennen juhannusta. Lääkäri arveli vauvan voivan tulla hetkenä minä hyvänsä, niin lähtökuopissa hän oli. Jäätiin kotiin viettämään kaupunkijuhannusta vuosien mökkijuhannusten jälkeen. Kaupunkijuhannus oli oikeastaan tosi kiva. Kaikkialla oli rauhallista, käytiin Sea Lifessa ja kävelyillä, oltiin keskuspuistossa tutkimassa luontoa, grillattiin ja oltiin vaan.

Kesäaamut Jessen ollessa jo lomalla, rv 40+, aamiainen terassilla, pojat vesileikeissä. Naapuri tuli meille aamukahville. Oli hauska, kun sama kaava toistui useampana päivänä ja aina päiviteltiin, ettei vieläkään. Voi sitä jännittävää odotusta! 

Viimeinen kerta kahdestaan Jessen kanssa ennen Ellenin syntymää. Pojat pääsivät isovanhempiensa kanssa mökille. Me käytiin Helsingissä syömässä ja käveltiin ympäriinsä. Ostettiin pojille uudet lenkkarit ja puhuttiin vauvasta ja tulevasta synnytyksestä. Yliajalla mentiin jo viikon verran ja ajankohta syntyä olisi ollut täydellinen, kun pojatkin olivat jo valmiiksi hoidossa. Jessen äiti oli heinäkuussa useamman viikon valmiudessa, mutta Ellen päätti syntyä tietysti heti, kun hän lähti mökille. Äitini tuli hoitamaan poikia.  


Raskaustyyli, pukeutuminen ja hehku. Kaipaan vauvavatsaa korostavaa tyyliä pukeutua, raskauden aikaansaamaa hehkua ja sitä, kun tuntui että kaikki sopi päälle. Alaosista housut oli mamaa, mutta muuten käytin pääasiassa omia vaatteitani. Joitain vaatteita ostin kokoa isompana, mutta ne on edelleen normikäytössä. Otin päivittäin peiliselfieitä asusta ja masusta, siitä tuli tapa.

Vauvan painoarvio. Ellenistä puhuttiin sirona vauvana ja kontrolleissa virtaukset ym. tarkistettiin, että kaikki oli varmasti kunnossa ja hän sai kaiken kasvuun tarvitsemansa. Ellenin painoarvio lähes koko raskauden ajan oli 2,9kg. Olin huojentunut, ettei hänessä ollut viitteitä "sokerivauvasta".  Yliaikaiskontrollissa rv 41+5 painoarvioksi saatiin 3,5kg ja syntyessään samana iltana hän painoi 3645g.

Kontrollikäynti äitiyspolilla raskauden puolivälissä. Jännitti, kuten koko toisen kolmanneksen. Minua oli vastassa lääkäri, kätilö ja kätilöopiskelija. He olivat kaikki todella mukavia, kyselivät voinnista, juteltiin kaksosraskaudesta ja siihen liittyneistä ongelmista ja sain valtavasti tsemppausta. Ultratessa sain kokoajan kuulla mitä katsotaan ja miltä kaikki vaikuttaa. Käynnistä jäi todella hyvä fiilis, minua kuunneltiin ja kaikkeen mieltä askarruttavaan vastattiin perinpohjaisesti.

Mitä teille on jäänyt 
mieleen raskausajalta?

lauantai 25. toukokuuta 2019

Vauvan ensimmäinen korvatulehdus

Nyt on koettu ensimmäinen korvatulehdus Ellenin kanssa. 

Panin merkille jo muutama viikko sitten, miten Ellen vähän väliä haroi korviaan. Hän oli kuitenkin terve ja iloinen oma itsensä, joten laitoin sen puhkeavien yläetuhampaiden piikkiin. 

Muutaman viime päivän aikana hän on muuttunut itkuiseksi, nukkunut huonosti päiväunia ja heräillyt öisin pahimmillaan puolen tunnin välein itkien istumaan. Hän alkoi haroa korviaan yhä enemmän ja hänestä huomasi, että jokin vaivasi. Yleensä Ellen on todella tyytyväinen eikä juuri itke, joten ero normaaliin oli huomattava.  


Menin eilen lasten kanssa terveysasemalle, jossa Ellenillä todettiin olevan ärhäkkä korvatulehdus molemmissa korvissa. Se voi olla jälkitauti reilu kuukausi sitten sairastetusta flunssasta. Olen huojentunut, että syy itkulle ja levottomille öille selvisi, koska on rankkaa katsoa vierestä pienen kärsimystä. 

Aloitettiin antibioottihoito eikä tästä toivottavasti tule samanlaista tulehduskierrettä kuin mikä pojilla oli. Pojilla oli korvatulehdus lähes kroonisena yhdessä vaiheessa ja molemmilla on ollut kahdet putket. Heillä korvatulehduskierre loppui toisten putkien ja iän myötä. 

Milloin teillä sairastettiin ensimmäinen korvatulehdus, 
tuliko siitä kierre?

tiistai 21. toukokuuta 2019

Pihaprojekti & loppukevään kuulumisia

Ulkoilua, pihasuunnittelua, remonttihaaveita, perhepedissä nukuttuja öitä, lukuisia salaatteja, ensimmäiset kunnon juoksulenkit sitten Ellenin syntymän, illanistujaiset ja grillikauden korkkaus ystävien kanssa, Linnanmäki ja herätys Ellenin toimesta aamuisin tasan klo 07.
Pojat ovat dagiksessa vielä kesäkuun loppuun, jolloin alkaa reilun kuukauden kesäloma. He aloittavat syksyllä esikoulun, mutta menevät ensimmäistä kertaa eri ryhmiin. Päätös tehtiin sen perusteella, että pojat ovat nyt niin yhteenliimautuneita ja heidän on välillä jopa hankala toimia yksin. Eri ryhmissä heidät on helpompi kohdata yksilöinä, he saavat omia ystäviä ja heidän persoonansa tulevat paremmin esiin.

Dagiksen puolelta oltiin samaa mieltä ja he kannustivat meitä ajatukseen eri ryhmistä. Mielenkiinnolla odotan miten esikoulu lähtee sujumaan. Ryhmät onneksi ulkoilevat yhdessä ja tekevät muutenkin paljon yhteistyötä, joten pojat tulevat kuitenkin näkemään toisiaan pitkin päivää.  Mennään tutustumaan esikouluopettajiin ja kavereihin toukokuun aikana. Valtaosa ystävistä siirtyy onneksi samaan esikouluun, joten montaa muutosta ei tule kerralla.

Tänään on dagiksen kevätjuhla ja torstaina Ellenin 10kk -neuvola. Paljon kaikenlaista vielä ennen kesänalkua. Ollaan suunniteltu lasten synttäreitä, koska ensi kuussa pojat täyttävät kuusi ja Ellen heinäkuussa vuoden. Pojat haluavat pitää viidakkoteemaiset kaverisynttärit kotona.


Ollaan saatu Jessen kanssa muutama hetki kahdestaan viime päivinä. Sunnuntaina lapset jäivät vanhemmilleni siksi aikaa, kun me käytiin Jessen kanssa Plantagenissa ostamassa kukkia, haketta ja multaa etupihan siistimistä varten. Samalla käytiin syömässä sushia.

Eilen illalla Jessen äiti vei lapset puistoon ja me saatiin touhuta pihan parissa. Jesse pienensi moottorisahalla jättimäistä kantoa, otettiin vanhaa maata pois ja myllättiin ihan kunnolla. Asutaan rivitalon päätyasunnossa ja meillä on kiva pieni rinne etupihalla, jota ollaan alettu siistiä tänä keväänä. Aiemmin siinä oli pelkkää puskaa, mutta nyt haluttiin tehdä siihen kukkapenkki ja saada pihaan enemmän näyttävyyttä.

Olen ennenkin sanonut, miten paljon me tykätään yhteisistä projekteista. Yhdessä tekeminen on hauskaa; suunnitella, toteuttaa ja sen lomassa juoda kahvia ja jutella. Saatiin piha jo hyvälle mallille, mutta tarvitaan vielä vähän lisää multaa ja haketta sekä pari kukkaa.

Valittiin musta hake, jotta saadaan kontrastia. Jesse oli alkuun epäileväinen, mutta piti lopputuloksesta paljon. Meillä on suunnitelmissa laittaa keskelle iso alppiruusu, mutta sen oikeaoppinen istuttaminen vaatii niin paljon, että sitä pitää vielä vähän suunnitella ja hankkia valmiiksi kaikki oheismateriaali. Alppiruusu on upea ja siitä tulee varmasti meidän pihan katseenvangitsija.

Naurattaa, miten elämä on muuttunut ja miten erilaisista asioista nykyään nauttii. Kymmenen vuotta sitten juhlittiin ja notkuttiin baareissa ja nyt kyhätään yhdessä pihalla kukkapenkkiä... #lovemylife 

tiistai 14. toukokuuta 2019

Helsingissä lasten kanssa

Vietin lasten kanssa vapaapäivää perjantaina, jolloin käytiin Helsingissä. Tällaiset päivät vaativat minulta tietynlaista fiilistä, tiedättehän, julkisilla yksin liikenteessä kolmen lapsen kanssa. Meinattiin myöhästyä junasta, mutta onneksi ehdittiin muutamalla juoksuaskeleella. Se oli tietysti pojista hauskaa ja matka alkoi kivasti.

Käytiin Marsaanalla (pr-toimisto) keskustassa, jossa pääsin tutustumaan Cellbes -merkin kesämallistoon ja samalla nautittiin herkullista aamiaista. Marsaanalla on kiva käydä tapahtumissa, kun he ottavat lapset niin ihanasti vastaan. Pojat söivät mansikoita ja katsoivat puhelimestani aamun lastenohjelmia. Kävin sovittamassa muutamaa vaatetta ja sain mukaani valkoisen nätin, yksinkertaisen pellavapaidan ja kesäiset ananaskorvakorut.

paita ja korvakorut saatu / Marsaana / Cellbes 


Ellen nukkui suurimman osan ajasta ja pojat leikkivät toimistolla olleen koiran kanssa. Vierailu meni hyvin ja pojista oli jännittävää olla mukanani "työjutuissa". Marsaanalta mentiin Stockmannin leluosastolle pyörimään poikien toiveesta.

Stockan leluosaston vieressä on hyvät tilat vaipanvaihdolle ja syöttämiselle, joten piipahdan siellä yleensä aina jos olen lasten kanssa keskustassa. Löytyy myös mikro, vesipiste, syöttötuoleja jne. bonuksena hyvä näköala.

Pojat katselivat leluja, rakensivat legoilla ja kertoivat synttärilahjatoiveitaan. Ostettiin vielä ennen lähtöä pioneja, jotka kuuluvat ruusujen ohella suosikkikukkiini. Kotimatka meni hyvin, pojat istuivat vieressäni ja katsoivat ikkunasta maisemia. He kyselivät tuttuun tapaan kaikenlaista ja saivat muutaman kanssamatkustajan hymyilemään.

Hyvin sujuneet reissut ja mukavat päivät antavat kaivattua vastapainoa niille huonommille.

Liikutteko te paljon 
lasten kanssa eri paikoissa? 

perjantai 10. toukokuuta 2019

Siivooja - suuri apu juhlavalmisteluissa

Yhteistyössä Stella kotipalvelut

Ennen syntymäpäivääni minuun otettiin yhteyttä Stellalta ja kysyttiin kiinnostusta lähteä yhteistyöhön heidän kanssaan. Stella on yritys, joka tarjoaa erilaisia kotipalveluita. Kotipalveluihin kuuluu siivous, lastenhoito, terveydenhoito ja kodin turvalaitteet.

Kiinnostuin samantien Stellan tarjoamasta kotisiivouksesta. Voisin itse olla stressaamatta siivoamisesta ennen tulevia juhlia ja aikaa jäisi enemmän muuhun. Meillä ei ollut aiempaa kokemusta kotisiivouksesta, joten myös sen puolesta oli kiva päästä kokeilemaan kyseistä palvelua.

Pakko myöntää, että hetken jopa mietin onko minusta päästämään ulkopuolista meille siivoamaan. Olen se tyyppi, joka haluaa kodin olevan siisti jos joku tulee käymään. Siivoojan työ on kuitenkin siivota, joten päätin ottaa siitä ilon irti. Mietin monen muun tavoin tarvitseeko ennen siivoojan tuloa siivota, mutta siivoojan tehtävä on laittaa koti siistiksi eli ei tarvitse.

Miksi halusin meille kotisiivouksen? Halusin ammattilaisen siivoamaan kotimme, koska he ovat siihen koulutettuja osaajia. Heillä on välinetuntemus ja oikeanlaiset pesuaineet parhaan lopputuloksen saamiseksi nopeasti ja tehokkaasti. Perusteellisen siivouksen jälkeen koti myös pysyy pidempään puhtaana.


Sovimme Stellan yhteyshenkilön kanssa, että meille tulee sekä perussiivous että lisäpalveluna ikkunanpesu. Minulle soitettiin Stellalta hyvissä ajoin ennen käyntiä ja kartoitettiin toiveitani siivoukseen liittyen ja kirjattiin ylös perustietoja.

Minulta kysyttiin toiveideni lisäksi kotimme neliömäärä sekä ikkunoiden määrä, jotta he pystyivät arvioimaan siivoukseen ja ikkunanpesuun kuluvan ajan.

Torstaina pari päivää ennen juhlia meille saapui ihana, ystävällinen siivooja yhdessä ikkunanpesijän kanssa. Ikkunanpesijä siirtyi heti yläkertaan ja aloitti urakkansa. Siivooja aloitti myös yläkerrasta hetken juteltuamme, joten söin alakerrassa lounasta Ellenin kanssa ennen kuin lähdimme vaunulenkille ja ulkoilemaan. Siivouksen ajan voi halutessaan olla kotona, mutta siivous onnistuu kätevästi myös vaikka työpäivän aikana.

Kotiin palatessani tuoksui puhtaalta, jälki oli moitteetonta ja valoa tulvi sisään ihan uskomattoman paljon. Nyt jälkeenpäin kauhistuttaa katsoa ikkunoiden ennen&jälkeen -kuvia, koska ne on olleet oikeasti todella likaiset ja sameat.

 Ennen & jälkeen ikkunanpesun

Meillä oli toissakesänä julkisivuremontti, mistä jäi paljon pientä rakennuspölyä ikkunoiden väliin eikä kaikki ole lähtenyt vaikka ikkunat on pesty muutaman kerran sen jälkeen. Lapset lisäksi lähmivät ikkunoita osoitellessaan pihalla olevia oravia yms.

Ikkunoiden puhtaus oli kodin siisteydessä kirsikkana kakun päällä! Ammattilaisella meni kaikkien ikkunoiden pesemiseen noin neljä tuntia, kun minulla olisi mennyt lasten ja muiden kotihommien ohessa varmaan neljä päivää.

Puhtaan kodin ansiosta juhlavalmisteluihin kuului vain tarjottavien tekeminen. Olen todella tyytyväinen saamaani palveluun ja kodin siisteyteen. Kotisiivous ammattilaisen toimesta on todellinen helpotus, ajan säästäjä ja tuo pientä "luksusta" arkeen ja apua esimerkiksi juurikin juhlavalmisteluihin.

Kiitos Stella! 

ps. Tiesitkö, että kotisiivouksesta saa kotitalousvähennyksen (= verovähennys kotona teetettävästä kotitaloustyöstä)? Se on 50% työn hinnasta.