Sivut

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Surkean blogikuukauden loppu

Huh, kohta siirrytään jo joulukuuhun ja olen kirjoittanut marraskuun aikana viisi postausta. Jopa ne vaivaiset viisi on vaatineet aika paljon. Olen kirjoittanut niitä silloin, kun olisi pitänyt jo olla nukkumassa. Keskoslasten päivän -postauksen halusin saada julkaistua ehdottomasti kyseisenä päivänä, joten se vaati paljon aikatauluttamista ja ylimääräistä valvomista.

Päätin kuitenkin jo aikaisemmin, etten halua unohtaa blogia ihan täysin opinnäytetyönkään kirjoittamisen aikana, koska blogini on minulle tärkeä. Olen postannut noin kerran viikkoon marraskuun ajan, mutta arvatkaa mitä! ! !


Palautin opinnäytetyöni ja pahin stressi on ohi! Enää virallinen puoli hoidettavana eli lomakkeiden täyttämistä ja sitten se on siinä! Olen ihan pian valmis sosionomi! Joulukuussa ehdin keskittyä minulle tärkeimpiin asioihin ja saan fiilistellä joulua. Henkisesti olen vielä kiinni oppariprosessissa enkä voi uskoa, että saan vaan olla eikä ole pakottavaa tekemistä. Kahden kuukauden ajan tunsin syyllisyyttä kaikesta mitä tein jos ei se liittynyt opinnäytetyöhön. Se tunne oli ihan käsittämättömän raskas ja kuluttava. Jimi kysyi minulta toissapäivänä lattialla leikkiessäni, että miksei mamma kirjoita. Tajusin, miten paljon viime kuukaudet on vaikuttaneet meihin kaikkiin. 

Minulla on paljon kerrottavaa teille. Tavallisia kuulumisia, messujuttuja, vastaukset teidän kysymyksiin (vihdoin!), Jimin ja Theon korvien putkitus ja kitarisojen poisto ja siitä parantuminen, joulufiilistelyä, valmistumisen jälkeisen ajan pohtimista, sisustusjuttuja ja vaikka mitä. Kuten kuvista näkee, koti alkaa pukeutua jouluun ja taistelee pimeyttä vastaan lukuisilla valosarjoilla.

Mieletöntä olla tässä pisteessä, ihan oikeasti saavutin tavoitteeni!

17 kommenttia:

  1. Hienoa, varmasti mahtavafiilis ison urakan jälkeen! Onnea sinulle! Mukavaa joulunodotusta teille!
    Terkuin vakkarilukija (joka ei ole tainnut aiemmin kommentoida)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, fiilis on todellakin mahtava! :)

      Kiitos ja samoin sinne! :) Enää kuukausi jouluun...

      Poista
  2. Onnea hienosta saavutuksesta! Nuo ovat aina isoja projekteja.

    Mulla on vähän sama juttu ollut tässä kuussa, että en ole ehtinyt blogiin kirjoitella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katri! :) Jotenkin tuntuu olleen monella samaa ongelmaa, olisko pimeys yksi osasyy, kun tuntuu että päivä loppuu kesken kun niin aikaisin pimeä...

      Poista
  3. Onnea isosti! Mahtavaa kun stressi helpottaa :)

    VastaaPoista
  4. Vau! Onnea paljon! Samoilla fiiliksillä oon tässä ollut opiskelun suhteen, kun on pitänyt olla koko ajan nenä kiinni kirjassa. Kun sen vihdoin sai lopettaa niin eihän sitä ensin edes meinannut uskoa ettei tarvi tehdä mitään, mutta sit kun sen tajus niin olihan se uskomaton tunne :) voi nauttia elämästä ihan eri tavalla!
    Innolla odotan uusia postauksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mieletöntä! :) Joo ei sitä meinaa uskoa, ehkä sitten kun saa todistuksen käteen valmistujaisjuhlassa!

      Kiva kuulla, että odotat postauksia :)

      Poista
  5. Muistan sen ihanan tunteen, kun sai opinnäytetyön palautettua. Tuntui ihan uskomattomalta, että sain sen kauan tekeillä olleen jutun pois päiväjärjestyksestä. Meni muutenkin koko oppari vähän hutaisten töiden ohella joten arvosana 3 oli iloinen yllätys.

    Onnea vielä tulevasta valmistumisesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Tunne on uskomaton, edelleen! En ehkä ole vielä sisäistänyt sitä, että kaikki on oikeasti tehty ja voin vaan olla, koska se tuntuu niin käsittämättömän vaikealta :D Vau hieno suoritus, olisin itsekin tosi tyytyväinen kolmoseen! :)

      Poista
  6. Onnea paljon! Muistan tuon ihanan tunteen kun jätin oman opparin. Tunne oli ihana, sekava, helpottunut ja epätodellinen. Piditkö jo esitelmän työstäsi vai onko se vielä edessä? Muistan kuinka jännitin omaa esitystäni, mutta hyvin se meni kun tiesi mistä puhuu. Tunsinhan työni kuin omat taskuni ��

    -Jenni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenni! :) Joo kaikki kuvailemasi tuntuu tutulta! Pidin esityksen ja kaikki on virallisia osuuksia myöten tehty! Jännitin myöskin tilaisuutta, mutta itse tilanteessa sanat tuli kuin itsestään juuri mainitsemastasi syystä. Kyllä sen oman työn sisällön osaa vaikka unissaan! :)

      Poista
  7. Onnea jo nyt, huikeeta! Ihanaa, että paljon blogijuttuja jo kuplii pinnan alla ja sitten ilmestyy kun on sopiva aika. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Mahtava kuulla, että odotat postauksia! Intoni kirjoittamiseen vaan kasvaa! :)

      Poista
  8. Onnea! Mihin oot erikoistunut? ☺ Mulla vasta sosionomiopinnot alussa... Lapset kiinnostaa! Mut saa nähdä minne elämä vie ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) "Erikoistuin" kaikkeen muuhun paitsi varhaiskasvatukseen eli ei ole lastentarhanopettajan pätevyyttä. Vapaavalintaisina oli saksaa kaksi kurssia ja mielenterveys. Eniten kiinnostaa päihdetyö ja aikuissosiaalityö sekä mielenterveystyö. Tsemppiä opintoihin :) Monipuolinen ja mielenkiintoinen ala! :)

      Poista
    2. Kiitos! �� Päihdetyö on tärkeää kyllä. Siinä saakin olla aika tomerana. On tää kyllä niin monipuolinen ja mielenkiintoinen ala, että huh huh. Eiköhän se oma juttu sieltä löydy ku opinnot tästä etenee. Mut yleisesti katsottuna tää ainaki viel tuntuu just oikeelta opiskelualalta. ����

      Poista

Kiitos kommentista! <3