Blogihiljaisuuteen (pahoittelut siitä..)
on yksinkertainen syy: Theo ja Jimi.
Kaksosarkeen tuo lisähaastetta eri nukkumisrytmi. Meillä ei ole ollut päivääkään niin, että olisin saanut olla rauhassa hiljaisuudessa poikien nukkuessa päiväunia.
Pojat eivät IKINÄ päiväsaikaan nuku samaan aikaan. Kateellisena kuuntelen, kun toiset puhuvat omasta ajasta lasten päiväuniaikaan... Meillä ei edes nukuta kunnon "päiväunia" vaan pojat nukkuvat pieniä 15-30 minuutin pätkiä pitkin päivää.
Tämä on siis suurin rajoittava tekijä blogin päivittämiseen - tai mihinkään muuhunkaan. Saan tyytyä haaveilemaan omista päiväunista. Välillä koen syyllisyyttä, kun joudun tekemään kotitöitä vauvan viihdyttämisen sijaan tai en jatkuvasti jaksa olla lattialla touhuamassa toisen ollessa hereillä. En vaan yksinkertaisesti pysty siihen, koska jossain välissä myös mun on syötävä ja saatava edes se muutaman minuutin hengähdystauko kahvin merkeissä keittiössä.
Meidän arkipäivät menee yleensä aika saman kaavan mukaan, rutiineja rakastaen, kuten varmasti muissakin vauvaperheissä.
Jesse lähtee töihin noin klo 7. Aamun ensimmäinen syöttö riippuu siitä miten pojat ovat yöllä heränneet ja syöneet.
Yleensä syödään aamuvelli ja maito noin 7-8 aikaan. Sen jälkeen joko jatketaan unia tai herätään uuteen päivään, riippuu jälleen siitä miten yö on mennyt. Välillä
(onneksi harvoin) käy niin, että toinen pojista on väsynyt ja jatkaa unia aamulla ja toinen todella pirteä ja joudun itsekin nousemaan omasta väsystä viis.
Seuraavat syötöt ovat tasan kolmen tunnin välein pitkin päivää. En tarvitsisi edes kelloa, koska pojat kertovat selvästi milloin on taas kolme tuntia kulunut, heh.
11-12 aikaan syödään lounas eli tällä hetkellä porkkanasosetta. Sose uppoaa tosi hyvin. Pojilla on onneksi sama rytmi syöttöjen suhteen. Syötöille molemmat heräävät ja pahimmassa tapauksessa vaativat ruokaa samaan aikaan yhtä kovalla nälällä eikä se jää epäselväksi edes naapureille...
Siinä taas yksi harmitus kaksosten äitinä - olo on riittämätön. Siinä yrität toisen huutaessa nälkää pysyä itse rauhallisena ja keikuttaa sitteriä niin vimmatusti samalla syöttäen toista. Meidän refluksivauvat tarvitsevat kunnon röyhtäytykset syönnin jälkeen ja siinä menee tietysti vielä lisää aikaa. Huuto/itku loppuu heti, kun pullon saa suuhun. Yleensä ennakointi toimii ja sillä vältetään nälkäitku tilanteet, mutta välillä nälkä iskee tismalleen samaan aikaan eikä siihen auta mikään. Syötetään edelleen sylissä yksitellen, koska poikien pitää olla pystyssä ja röyhtäytyksen tapahtua heti syönnin jälkeen. Viimeksi, kun koitin syöttää molempia samaan aikaan sitterissä, toisella nousi maidot pahasti ylös sillä välin, kun röyhtäytin toista. Varmaan helpottaa arkea, kun pystyy syöttämään molemmat samaan aikaan? Nyt syöttörumbaan menee n.tunti. Sen jälkeen on kaksi tuntia aikaa ennen seuraavaa syöttöä. Aika menee siivillä ja yhtäkkiä Jesse onkin kotona. Huonon päivän sattuessa tuntuu tietysti ikuisuudelta ennen kuin Jesse tulee ja yleensä just niinä päivinä täytyykin jäädä ylitöihin.
Lounaan jälkeen lähden vaunulenkille ja välillä teen pysähdyksen vanhempieni luo päiväkahville. Siellä ollaan yleensä yhden syöttövälin ajan. Pojat nukkuvat hyvin vaunuissa ja nukahtavat heti. Välillä meidän päiviin kuuluu neuvola, nähdään kavereita tai käydään kiertelemässä kaupoissa.
Yleensä Jesse tulee kotiin klo.14-17 välillä. Ihailen sitä miten hyvin Jesse jaksaa kaiken. Jesse on ihana ja rakastava aviomies, maailman paras isi, tekee fyysisesti raskasta työtä arkisin ja joutuu heräämään aikaisin töihin, mutta silti auttaa yösyötöissä, valvoo toisen pojan kanssa huonon yön sattuessa ja ryhtyy touhuamaan poikien kanssa heti töistä tultuaan. Välillä tuntuu, etten itse jaksa kotona kahden vauvan kanssa. Hassua, kun joskus on huono päivä ja Jessen tullessa pitkän päivän
(ja huonosti nukutun yön) jälkeen kotiin, hän tekee ruoan ja hoitaa pojat sillä aikaa, kun itse otan päiväunet. No okei, meillähän ei päde se, että voin päivällä nukkua, kun vauvat nukkuu, koska meillä ei nukuta samaan aikaan. Silti, nostan hattua Jesselle ja joka päivä kiitän ja kehun häntä. Ihan uskomaton tyyppi.
(jottei mene ihan liian lässyksi niin voin sanoa, että meillä pätee ihan eri maailma täällä öisin. Öisin ollaan päädytty tiettyyn toimintatapaan, mikä toistuu joka yö, että molemmilla on selvillä miten yöllä toimitaan missäkin tilanteessa :D Teksti ei välttämättä ole sitä kauneinta yöllä, joten me ollaan nykyään täydessä hiljaisuudessa. Aika koomista välillä, kun kaksi rättiväsynyttä kulkee pitkin kämppää vauvat sylissä kolme tuntia täydessä hiljaisuudessa ja pimeydessä. No, sitä se välillä on...)
Jessen kanssa kaikki tuntuu tietysti paljon helpommalta. On joku, jonka kanssa jakaa kaikki. Iltaisin vähän vaihtelevasti käydään joko vaunulenkillä, kaupassa tai kylässä jossain, möllötetään kotona ja leikitään poikien kanssa tai toinen meistä viettää hetken omaa aikaa ja käy jossain toisen jäädessä kotiin poikien kanssa.
Joka toinen ilta käydään kylvyssä ja rauhoittuminen aloitetaan klo 19 jälkeen, jolloin sammutellaan valoja ja hiljennetään televisiota. Pojat rauhoittuvat sylissä.
Iltavelli- ja maito syödään yleensä klo 22-23 pimeässä makuuhuoneessa ja parhaassa tapauksessa molemmat pojat nukahtavat ja mekin päästään sänkyyn tai pahimmassa toinen/kumpikaan ei malta nukahtaa ja meillä alkaa 1-3 tunnin haahuilu pitkin kämppää. Kun pojat nukahtavat yöunille, molemmat nukkuvat onneksi 3-6 tuntia putkeen ja yösyötöt on vähentyneet yhteen. Yöllä molemmat syötetään samaan aikaan riippumatta nukahtamisajasta eli ekana heränneen mukaan, jotta edes yöllä pysyy suht sama rytmi.
Kuten huomata saattaa, meillä ei ole tarkkaa päivärytmiä vielä. Rutiineja on muodostunut, joista pidetään kiinni ja eiköhän me niiden avulla ja poikien kasvaessa saada helpotusta nukahtamiseen ja poikien samanaikaiseen nukkumiseen.
Onko se muuten yleistä, ettei tämän ikäisillä (korjattua ikää 2kk) välttämättä ole kunnon päikkäreitä eli esim.2 tuntia putkeen nukkumista?
Neukkutäti sanoi tänään, ettei kannata olla huolissaan, se rytmi muodostuu pikkuhiljaa. Pojat ovat vielä sen verran pieniä.
Seuraavaksi tulossa neuvolakuulumiset, mitä muuta? :) xxxx
