Arkeen palaaminen & esikoulu lähenee

Perheen yhteinen kesäloma loppui jo viikko sitten, mutta "oikeaan" arkeen palaamme vasta tulevana torstaina. Torstaina pojat aloittavat esikoulun ja tulevat olemaan ensimmäistä kertaa päivähoidossa viisi kertaa viikossa. Tuntuu hassulta, että heillä on alkamassa viimeinen vuosi ennen koulua.

Viikon päästä arkemme kokee jälleen töytäyksen, kun palaan töihin. Se ei tosin sinänsä vaikuta päiviin, koska teen pääasiassa vain iltavuoroja, joten olen edelleen Ellenin kanssa päivät kotona. Iltavuoroa ennen en kuitenkaan osaa rentoutua samalla tavalla kuin vapaapäivinä, joten varmasti työelämään palaaminen tulee tuntumaan ja balanssin löytäminen vie aikansa.

Otetaan vuoden tauon jälkeen kalenteri taas käyttöön, jotta osataan organisoida kaikki mahdollisimman hyvin. Työt, poikien haku, Ellen, kaupassa käynnit ja kotityöt, vapaa-aika & harrastukset yms.

Tuntuu siltä, että ollaan ottamassa ensimmäinen askel kohti ruuhkavuosia...

Kivaa tiistaita! 

Pitsiä ja vaaleanpunaista

Aamuisesta lumisateesta viis, halusin laittaa kevättä huutavan asun päälle töihin. Olen pitänyt vaaleanpunaisesta aina, mutta nyt olen ihastunut siihen ihan täysin myös vaatteissa. Ostin Lindexistä kauniit vaaleanpunaiset pitsihousut, siihen kuuluvan pitsiyläosan ja asuun stailatun kaulakorun. En yleensä poimi omaan tyyliini koko valmista asukokonaisuutta, mutta nyt se oli niin täydellinen ja tyyliini sopiva, joten oli pakko. Veikkaan, että housut tulevat olemaan kevään ja kesän käytetyimmät! Housujen kaveriksi valitsin tänään raikkaan valkoisen paidan, mutta ehkä koitan ensi kerralla asua settinä ja yhdistän siihen jonkun vähän raffimman bleiserin.

Iskeekö teihin tämä yksi

 kevään trendiväreistä, vaaleanpunainen?

Kuvia puhelimen kätköistä

Puhelimen muistiin on kertynyt taas paljon kuvia. Niitä siirtäessäni ulkoiselle kovalevylle, tuli mieleen näyttää teillekin muutama. Arkisia ja tilanteessa napattuja. Niistä välittyy tunnelma eri tavalla kuin kuvista, joita "kuvaamalla kuvaan" blogiin. Parasta päivittäisessä kuvaamisessa on kuvista jäävät muistot. Montakohan kertaa olen kuvia selaillessani jäänyt muistelemaan niitä hetkiä...

Viime viikolla istuin tapani mukaan kotona kirjoittamassa. "Tauolla" söin pistaasipähkinöitä, nam! Helposti muuten nyt huomaa syövänsä erilaisia snackseja, kun on vain kotona suuren osan päivästä. Tietokoneen vierelle eksyy milloin mitäkin. Onneksi tällä kertaa pähkinöitä. Jaloissani nukkui vanhempieni koira, joka oli meillä käymässä. 

Nallekorvat! Ihanat ribbipipot kuuluu Lindexin uuteen lasten Holly&Whyte -mallistoon. Ulkona alkaa olla jo sen verran viileää, että välikausivaatteet on olleet käytössä jo hyvän aikaa. Siivottiin kaappeja, laitettiin kesäiset vaatteet talvisäilytykseen ja samalla testattiin sopiiko viime talven ulkovaatteet vielä. Kaikki muut menee vielä hyvin, mutta talveksi on ostettava uudet kengät. Mahtavaa, että kerrankin pärjätään samoilla vaatteilla.Tulee iso säästö!

Kotijuttuja! Diy-osastoon on kuulunut taulun tekeminen Vallilan Kelohonka -kankaasta. Aikaa ei mennyt paljoa, mutta lopputulos on kiva. Kangasta jäi vielä, joten diy-jutut jatkuu.

Mustavalkoisen maton lisäksi meiltä löytyy mustavalkoisia kuviokoristetyynyjä. Kaivoin tyynyt kaapista ja vanha tuntuu taas uudelta. Sen takia tykkään vaihdella tekstiilejä, koska niillä saa muutettua koko huoneen ilmettä helposti. 

Syysvaatteet! Syksy näkyy myös omassa vaatetuksessani. Olen ottanut nilkkurit ja syystakit käyttöön. Nilkkureita ja saappaita onkin ollut ikävä. Kesällä ostin Elloksen aleista ylemmässä kuvassa näkyvät vaaleat nilkkurit, jotka on ihan huiput. Olen ollut ne jalassa jopa töissä, jolloin olen seissyt kuusi tuntia eikä tuntunut missään.  

Jimi ja Theo pääsivät serkun kanssa jäätelölle, kun meillä oli kummityttöni kylässä. Nykyään kaikkialta on löytynyt maidoton vaihtoehto, mikä on ihan mahtavaa. Ei tarvitse aina turvautua omiin eväisiin ja selittää pojille miksi he eivät saa samaa kuin muilla on.  

Kaappeja siivotessani kävin läpi myös Jimin ja Theon aarrelaatikon eli äitiyspakkauksen laatikon, johon olen kerännyt kolmen vuoden varrelta säästettäviä vaatteita, kortteja, koristeita ja muita tärkeitä juttuja. Laatikon kaiveleminen toi ihania muistoja mieleen enkä edelleenkään voi uskoa, että meidän pojat ovat käyttäneet 40cm kokoisia vaatteita.

Häät! Saan kunnian olla parhaan ystäväni kaasona ensi kesänä! En malta odottaa. Me ollaan tosi samantyylisiä, joten ymmärretään toisiamme varmasti hyvin ideoinnissa, askarteluissa jne. Kokosin morsiamelle nipun häälehtiä, joista saada inspiraatiota. Kolmen viikon päästä koittaa I love me -messut Messukeskuksessa, jonne mennään yhdessä. Perinne jatkuu, sillä käytiin siellä yhdessä myös silloin, kun minä olin menossa naimisiin ja hän oli kaasoni. Hääinnostuksissani katsoin tänään 27 Dresses -elokuvan...

Näihin tunnelmiin, öitä! 

Shine bright

Yhteistyössä Instrumentarium ja Indiedays

ylläolevat kuvat: Tim Kiukas 

Taannoin järjestetystä Blogger's Inspiration Daysta odotin eniten Instrumentariumin pistettä. Kiinnostuin heti, kun kuulin heillä olevan esittelyssä uusi Heritagen Swarovski kristalleilla koristeltu kehysmallisto. Kyseinen mallisto on Instrumentariumissa yksinoikeudella. Pisteellä kävi kuhina, mutta heti nähdessäni ne yhdet lasit, olin varma valinnastani. Kysäisin vielä ammattilaisen mielipidettä ja hän oli kanssani samoilla linjoilla; siinä ne on.

Sini-harmaakuvioiset kehykset, joissa on sangoissa pienen pieniä kristalleja. Sovitin myös mustia, mutta kuviollisissa oli jotain kiehtovaa.  Minulta löytyy jo yhdet perusmustat kehykset, joten nyt kaipasin jotain erilaista. Kristallit tuo pientä luksusta ja näyttävyyttä olematta kuitenkaan liian hallitsevassa osassa (voiko ne toisaalta koskaan olla..?). Kehykset käy mielestäni kaiken kanssa ja tuovat sen viimeisen silauksen asuun.

Vieressäni 10 Plussan Äiti -blogin Matu, kuva: Tim Kiukas

Miltä nämä kristallein koristellut kehykset teidän mielestä näyttää?

Neljä suosikkia

Yhdet tämän hetken suosikeistani: pörrötakki, nahkalaukku, omenaviipaleet ja vaniljalatte.

Omena on tehnyt comebackin sitten raskausajan ja olin jo unohtanut miten hyvää se on. Muistan miten raskausaikana pyysin Jesseä tuomaan aina kaupasta golden delicious -omenoita. Saadessani raskausdiabetestuomion katsoi diabeteshoitaja syyttävästi kulmat kurtussa kilon omenapussia sairaalapöydälläni ja pöytä tyhjeni nopeasti. Oli ne omenat kuitenkin parempi valinta kuin esim.karkit... No, se niistä omenoista. 

Pörrötakki on ihana löytö Lindexistä, koska se on pörröinen ja vaaleanpunainen. Se oli todella hyvässä alessa ja kaikinpuolin huippuostos. Huomenna saan taas pukeutua kivasti, kun menen illaksi töihin. Tänään aamulla vetäisin vaan mukavuuslegginssit ja pitkän neuleen päälle lähtiessäni viemään poikia dagikseen. Huvittavaa miten erilainen tyylini on riippuen päivän ohjelmasta. Iltapäivällä meillä on dagiksessa vasu-keskustelu lastentarhanopettajan kanssa. Kiva päästä kuulemaan ajan kanssa miten Jimillä ja Theolla on mennyt siellä ja miten hoitajat näkevät pojat. Meillä ei ole mitään huomautettavaa, koska ollaan oltu tyytyväisiä kaikkeen. Kiinnostaisi kuulla olisiko heillä vinkkejä ruotsin kielen vahvistamiseen myös kotona.    

Suosikkilistaan pääsee myös vaniljalatte. Meillä on Pauligin kapselikone, jolla saa tehtyä herkullisia juomia. Lempparimakuja on vaniljalatte, kaakao ja caramellatte. Juon välillä yhden erikoiskahvin päivän aikana tai kaakaon illalla. Jos haluan tavallista kahvia niin sen keitän tavallisella kahvinkeittimellä, koska kapseleilla normikahvi tulisi aika kalliiksi. Latte on piristys "kotitoimisto" -päiviin.

Kivaa torstaita! 

Tukholman risteily

Lähdin lauantaina Viking Linen risteilylle Tukholmaan ja tulin takaisin maanantaiaamuna. Seurana oli yksi parhaista ystävistäni, joka on samanlainen shoppailija ja vaaleanpunaisen fani kuin minäkin. Reissun tarkoitus oli nimenomaan päästä Tukholmaan shoppailemaan ja rentoutua, joten oltiin ihan iisisti laivalla ja mentiin ajoissa nukkumaan. Yllätyin Viikkarin Tax freen tarjonnasta ja olisin voinut käyttää koko shoppailubudjettini jo siellä! Valikoimissa oli mm. Adidaksen vaatteita, Ted Bakerin tuotteita, Victoria´s Secret, Guess, Dr.Denim farkkuja ja Calvin Klein alusvaatteita. Menomatkalla me syötiin buffetissa ja molempina aamuina buffetaamiainen. Aamiainen oli hyvä päätös, koska sillä jaksoi hyvin pitkälle päivään.

Käveltiin satamasta keskustaan vanhan kaupungin kautta ja pysähdyttiin välillä kauppoihin. Keskustassa meillä oli heti selvä suunnitelma missä järjestyksessä edetään, jotta ehditään käydä kaikki lempparit läpi. Ensin mentiin Sephoraan, jonne pääsin ensimmäistä kertaa. Ostin muutaman meikkituotteen ja jatkettiin tyytyväisinä matkaa. Seuraavana oli Victoria´s Secret, jossa sain tällä kertaa katsoa tuotteita suht rauhassa ja päädyin myös ostamaan pari juttua. Muita suosikkikohteita oli Lagerhaus (ihana sisustuskauppa!), Åhlens, Starbucks, Uhr&Penn, Guldfynd, River Island ja H&M. Ruotsin H&M:ssä myydään paljon kosmetiikkaa ja sellaisia vaatteita, joita ei Suomesta löydä. Aika Tukholmassa shoppailemiseen oli niin rajallinen, ettei ehditty kuin ottaa Starbucksista kahvit mukaan ja jatkaa kiertelyä. Käytiin kaikkialla missä haluttiin ja tehtiin kivoja löytöjä. Kävelymatka takaisin laivalle oli aikamoinen urheilusuoritus kaikkien kassien kanssa. Siinä vaiheessa kirosin ne kolme saippuapulloa ja kuusi kynttilää mitä raahasin mukana...   

Laivalla oli pakko levätä hetki hytissä ennen kuin lähdettiin syömään. Nukahdin sinä iltana ennätysaikaisin ja seuraavana aamuna käytiin vielä aamupalalla ja tein viimeiset ostokset Tax freessä. Kotiinpaluu oli kaikkea muuta kuin rauhallinen. Sain dagiksesta soiton heti kotiovesta sisään päästyäni. Theolla oli alkanut korva vuotaa ihan kunnolla ja hänet olisi vietävä lääkäriin. Lähdin heti dagikseen, josta menin poikien kanssa lääkäriin. Paha korvatulehdus, mutta putki onneksi toimii ja neste pääsee pois. 

Tukholmassa oli ihanaa, rakastan Ruotsia ja sitä kieltä. Ihanaa on myös olla kotona rakkaiden luona. 

Mitkä on teidän lempikauppoja Tukholmassa? 

Päivät kotona opiskellen

Jimi ja Theo ovat päivähoidossa yleensä 4 päivää viikosta, 5-7 tuntia päivässä. Sumplin hoitoajat kerralla aina kahden viikon päähän ja annan listan henkilökunnalle, jotta dagiksessa osataan varautua maidottomalla aamiaisella jos tarpeen. Hoitoaikoihin vaikuttaa eniten työvuoroni, koska mennessäni iltavuoroon vien pojat vasta klo 10 hoitoon, josta Jesse hakee heidät iltapäivällä.

Päivät kulutan enimmäkseen kotona opiskellen (toisinaan olen kirjastossa) ja satunnaisina iltoina/viikonloppuina olen töissä. Tällä hetkellä joustavuus on mahdollista, koska teen kirjallisia koulutöitä ja luen tenttiin. Jimi ja Theo olivat kotona pari päivää toissa viikolla flunssan takia ja sen ajan lukemattomuuden olen ottanut takaisin tällä viikolla. Aktiivista opiskeluaikaa jää päivään noin 5 tuntia. Se on riittävästi tällä hetkellä, mutta loppuvuosi ja ensi kevät tulevat olemaan raskaita. Loppuvuodelle on samaan syssyyn sekä harjoittelu että yksi mielenkiintoinen kurssi ja raportointia.

DIY - word banner saatu: Konglomerat 

 

Kotona opiskellessa on täytynyt opetella unohtamaan kaikki muu. Arvatkaa miten paljon tekee mieli tyhjentää pyykkikoria, imuroida ja järjestellä vaatekaappia "kotipäivän" aikana? Myönnän tekeväni sen verran muita juttuja, että palatessani aamulla dagiksesta laitan lelut ja muut lähtökiireessä viskotut tavarat paikoilleen ja keitän kahvia. Kahvitaukoja on muutama, jolloin laitan kouluhommat hetkeksi pois ja ajattelen ihan muita asioita. Syön edellisen päivän ruokaa lounaaksi puolenpäivän aikaan.

Päivä menee todella nopeasti ja yhtäkkiä huomaan kellon olevan jo niin paljon, että Jesse tulee kotiin ja lähdetään hakemaan dagislaisia. Iltaisin en tee mitään kouluun liittyvää vaan pyhitän ajan perheelle, teen kotitöitä ja itselle mielekkäitä asioita, kuten kirjoitan blogia.
      

Muita, jotka tekevät töitä/opiskelevat kotona? 

Miten se sujuu?

Faktaa kehiin

Sadepäivän ratoksi 10 faktaa minusta:

1. Rakastan kahvia ja kahvittelu koko konseptissaan on parasta!

2. Olen siisteys- ja järjestysfriikki. En osaisi illalla rentoutua jos kaikki poikien levittämät tavarat olisi hujanhajan. Saatan lisäksi siirtää esim.kynttilää puoli senttimetriä oikealle jos se näyttää olevan "väärässä kohtaa".

3. Inhoan ruoanlaittoa. Meillä on ainainen "mitä tänään syötäisiin"- ongelma. Päivähoidossa on se hyvä puoli, että pojat syövät siellä lounaan ja näin ollen arkena täytyy tehdä enää yksi lämmin ruoka, jippii!   

4. Inhoan myös ruokakaupassa käymistä. Tähän on helpottanut se, että ollaan tehty Lidlistä meidän joka viikottainen kohde ja pyritään tekemään ruokaostokset aina kerralla viikoksi. Tiedetään tarkkaan jo missä mikäkin on ja meillä on aina sama pohja mitä ostetaan. Ns.lisukkeet mietitään erikseen joka kerralle.
 

Muki ostettu Outlet Tukusta blogin kautta saadulla lahjakortilla

 

Peilikaappi ostettu Outlet Tukusta blogin kautta saadulla lahjakortilla

 
5. Olen hassu äiti. Jahtaan iltavillejä poikia leijonaa leikkien, matkin eläinten ääniä, pidän laulutuokioita, eläydyn kirjaa lukiessa erilaisiin rooleihin ja saatan tehdä vihanneksista jotain hauskoja muodostelmia.

6. Iltaisin seison vaatehuoneessa hyvän tovin ja mietin erilaisia asuyhdistelmiä. Jesse tietää mistä minut löytää poikien mentyä nukkumaan...

7. Olen kaavoihin kangistunut. Teen samat asiat päivittäin samassa järjestyksessä ja nautin siitä. Onneksi olen löytänyt miehen, joka on samanlainen (joskaan ei yhtä paha) eikä jatkuvasti hae jotain uutta elämään. 

8. Klo 20 jälkeen ei ole elämää kodin ulkopuolella. Arki-iltaisin joko otan iisisti sohvalla, teen iltatreenin, kirjoitan blogia, lakkaan kynnet tai katson päivän Emmerdalen ja syön samalla iltapalaa. En halua lähteä mihinkään niin "myöhään". Iltiaisin on kiva rauhoittua kotona.

9. En osaa luopua. Mm.vaatteiden vieminen kirpparille on vaikeaa, kun keksin aina siinä vaiheessa niille käyttöä.

10. Osaan iloita pienistä asioista ja koen sen olevan ehdottomasti parasta minussa! 

Mukavaa viikonloppua! 

Kokonaisvaltaisesti hyvä olo

Ensimmäistä kertaa poikien syntymän jälkeen koen voivani hyvin sekä fyysisesti että henkisesti. Keskosuus ja muutenkin täysin uusi elämäntilanne vei voimia. Poikia syötettiin kellon ympäri tasan kolmen tunnin välein ja muu aika meni kuunnellessa monitoreja ja poikien hengitystä. Olin todella väsynyt, mutta vauvakuplassa se ei tuntunut kovin pahalta. Muutaman kuukauden kuluttua (äidinmaidon vähennyttyä ja korvikkeen tullessa kuvioihin) alkoi raastava yöhuutokausi. Tein 2-4 tunnin vaunulenkkejä päivittäin, jotta sain pikkuiset nukkumaan päiväunia. Se teki hyvää kropalle ja raskauskiloille, sillä aika pian olin lähtöpainossani. Väsymys oli jo sitä luokkaa, etten enää edes tajunnut olevani väsynyt. Elin sellaisessa jatkuvassa sumussa. Yöt meni siihen, että käveltiin ympäri asuntoa huutavat vauvat sylissä. Hyvinä öinä nukuttiin 2 tuntia lyhyissä pätkissä. En osannut nukkua päivällä. Olin ajoittain epätoivon partaalla, kun en tiennyt miten auttaa vauvoja. Neuvolasta ohjattiin polille ja siellä vähäteltiin tai sivuutettiin kaikki kokonaan. Se oli ihan kamalaa. Lopulta käytiin yksityisellä ja siellä kehotettiin kokeilemaan soijaa maidon sijaan. Se oli kuin vastaus rukouksiin. Viikon päästä meillä alettiin pikkuhiljaa nukkumaan. Yöunet alkoi lisääntyä, mutta vauvat lähtivät liikkeelle ja päiviin tuli tohinaa. Tämän myötä aloin pyhittää päiväuniajan vain itselleni. Nukuin, kahvittelin tai katsoin jotain sarjaa.

Vuoden tienoilla me hurrattiin ekasta kokonaisesta yöstä. Siitä lähti toipuminen mikä jatkuu edelleen. Voisin sanoa yöhuudoista jääneen traumoja. Herään välillä edelleen, kun kuulen muka itkua. Jos yöllä herätään pari kertaa niin ajattelen heti kauhulla, ettei me nukuta enää ikinä. Tätä ei varmaan voi täysin ymmärtää muut kuin ne, jotka on kokeneet saman. Koliikkimaisen, kamalan itkun mihin ei auta mikään. Meidän tapauksessa huuto johtui maitoallergiasta ja olisi ollut hoidettavissa, mutta ei me osattu sitä ajatella, kun lääkäreiden mielestä siitä ei todellakaan voinut olla kyse.

  
Nyt tilanne on se, että pääsääntöisesti me saadaan nukkua öisin. Rakastan nukkumista! 7-8 tunnin yöunien lisäksi nukun päivittäin puolen tunnin päiväunet enkä oikein jaksa ilman niitä. Viime kuukaudet on olleet rankkoja ennen kaikkea henkisesti. Jatkuva kieltäminen, kiukuttelu, eroahdistus, tottelemattomuus. Tämä kaikki purkautui yhtenä päivänä, jokunen kuukausi sitten. Piti lähteä puistoon, kello oli jo 10.30 ja pojat koetteli hermoja kaikella mahdollisella. Lopulta sukkien hakeminen yläkerrasta tuntui niin ylitsepääsemättömän vaikealta, en kertakaikkiaan vaan jaksanut ja löysin itseni olohuoneen lattialta itkemästä. Se oli lohduton tilanne, sillä hetkellä kaikki tuntui olevan liikaa, jopa ne sukat. Se herätti ja kyseisen episodin jälkeen olen keskittynyt omaan hyvinvointiini. Olen kiinnittänyt huomiota terveelliseen ruokavalioon, kuitenkin sallien itselleni myös herkkuhetkiä. Käyn lenkillä muutaman kerran viikossa ja teen sellaisia asioita, joista nautin. Olen huomannut suuren muutoksen jaksamisessani tämän myötä. Jaksan paremmin myös ne hankalammat tilanteet ja vaiheet.

Väsymys tuntuu silti edelleen ajoittain todella vahvana. En jaksa päivää ilman päiväunia ja jos illalla on työvuoro niin oikein stressaan siitä, että ehdin nukkua pienet unet. Miten ihmeessä tulen jaksamaan kiireisen syksyn? Kouluhommat ei valitettavasti jää odottamaan kouluun vaan seuraa mukana kotiin. Täysiä päiviä päivä toisensa jälkeen. Ei auta stressata etukäteen, toivottavasti kaikki lähtee omalla painollaan rullaamaan hyvin.

Olen ottanut monivitamiinit käyttöön ja kävin muutama kuukausi sitten lääkärissä, kun väsymys oli niin hallitsevaa, että saatoin yhtäkkiä nukahtaa kesken leikin istualteni ja aamuisin oli vaikea nousta sängystä. Oireina mm.väsymystä ja huonovointisuutta. Lääkärissä otettiin kaikki mahdolliset verikokeet, mutta mitään ei löytynyt, onneksi. Epäiltiin kilpirauhasen vajaatoimintaa tai diabetesta. Lääkärin mielestä kaikki voi johtua ihan vain siitä, että kroppa reagoi vasta nyt ensimmäisen vuoden nukkumattomuuteen ja stressiin. Olihan se aikamoinen vuosi kieltämättä.  

Nyt koitan mennä päivä kerrallaan eteenpäin ja vaalin hyvinvointiani.