Neljä vuotta sitten, neljä asiaa

1. 2018 / Ellenin syntymävuosi. Vauvavuosi alkoi kesällä rauhallisessa perhekuplassa, josta pikkuhiljaa laskeuduttiin arkeen Jessen palatessa töihin. Pojat aloittivat viskariryhmässä Ellenin ollessa parikuinen. Pojat olivat päivähoidossa neljä päivää viikossa klo 9-15.   

2. Alkusyksyyn kuului päivittäisiä pitkiä vaunulenkkejä ja muistan nauttineeni pukeutumisesta taas kun vanhat vaatteet mahtuivat päälle. Kahvi mukaan ja keskuspuistoon kävelylle. Bugaboo Donkeyt oli parhaat vaunut ikinä. Sivukori oli pelastus, kun siihen sai kätevästi mm. laukun, ostoksia ja Ellenin tavaroita. 

Yksi parhaita hankintoja (vaunujen lisäksi) oli vaaleanpunainen untuvalämpöpussukka, jota käytettiin ensimmäiset puoli vuotta (kuvassa) ja enimmäkseen se oli meillä kaukalopussina, sillä siinä oli reiät turvavöille. Ellen sai ensimmäisenä joulunaan joululahjaksi Bugaboon vaaleanpunaisen lämpöpussin, jota käytettiin yhtä pitkään kuin rattaita. 

3. Leopardivaihe oli vahvana ja samisteltiin Ellenin kanssa. Edelleen meillä on Mini Rodinin leomakuupussi ja Lindexistä ostamani leoparditakki - ja kumpikin käytössä. Ellenillä on makuupussi nukkeleikeissä mukana ja joskus hän haluaa pitää sitä "peittona". 

4. Hitaat aamut, kuuma kahvi, Ellenin aamupäiväunet etupihan katoksen alla ja Helsingissä vietetyt päivät leikkitreffeillä ja pr-tilaisuuksissa. Ellenin vauva-aikana nautin täysillä! 

Olen niin iloinen, että olen kuvannut paljon. Katsotaan usein lasten kanssa vanhoja kuvia. Kuvista muistuu mieleen asioita, jotka muuten olisi saattanut unohtaa. 

Kivaa viikonloppua! xx

Vihdoin risteilylle Ruotsiin

 Kaupallisessa yhteistyössä Tallink Silja Oy

                                                                 Alkuvuosi 2020

Meidän oli tarkoitus olla Ruotsin risteilyllä viime viikonloppuna, mutta toisen pojan karanteeni perui matkan viime tipassa. Se harmitti suuresti koko perhettä, mutta onneksi saimme matkan siirrettyä tulevalle viikonlopulle. Emme malta odottaa!

Karanteeni loppui tänään negatiivisen tuloksen myötä ja perjantaina olemme toivottavasti nauttimassa illallista Silja Serenadella. 

Matkan tarkoitus on viettää perheaikaa ja mennä lasten ehdoilla. Ellen on jo siinä iässä, että hän ymmärtää ihan eri tavalla. Laivalla on Harri Hylje ja Muumi, joiden tapaamista hän erityisesti odottaa! 

Olemme varmasti paljon leikkipaikka Silja Landissa, syömme hyvin, lapset ostavat itselleen jotakin laivan lukuisista kaupoista ja käymme ensimmäistä kertaa laivan kylpylässä. Meillä on perhehytti, jonne mahdumme hyvin ja josta lapset voivat katsella Promenadelle. 

 

Äitienpäivänä 2016  <3<3

RUOTSI! Fiilistely ja keskustassa kävely. Rakastan olla Ruotsissa. Käydään puistossa ja kahvilla ja tsekkaan muutaman kaupan: Åhlens, Arket ja Sephora. Lasten kanssa suuntaamme myös Gallerianin isoon lelukauppaan World of Toys, jossa on kaikkea ihanaa leluista lastenhuoneen sisustukseen.

Olen käynyt lasten kanssa useamman kerran Ruotsin risteilyllä, mutta Jessen mukanaolosta on jo aikaa. Kivaa päästä yhdessä matkaan, erityisesti kun koronan takia kaikki matkustelu jäi. Kävimme viimeksi Ruotsissa juuri ennen koronaa eli 1,5 vuotta sitten. 

Matkustaminen Ruotsiin tuntuu turvalliselta, sillä meillä molemmilla on kaksi rokotetta ja käytämme kasvomaskeja. Suositus tarpeettoman matkustelun välttämisestä on poissa, joten lähdemme hyvillä mielin risteilylle.    

Kerron meidän matkasta enemmän ensi viikolla, mutta fiilistelyä näkee viikonlopun aikana myös Instasta @rosannahs. 

Nyt vaan toivotaan, ettei matkan eteen tule enempää esteitä! 

Ikävä äitiyslomaa

Kotona, kotona, kotona. Koko perhe toista poikaa lukuunottamatta on ollut vuorollaan flunssassa ja Jessen kanssa ollaan vuoroteltu kotona olemista. Flunssa on ollut sitkeä ja itselläni oireet alkavat vasta pikkuhiljaa helpottaa. 

Pojat ovat onneksi päässeet kouluun tällä viikolla, mutta Ellen on ollut koko viikon kotona. Hän on onneksi jaksanut leikkiä ja syödä ja juoda aika normaalisti, joten ylimääräistä huolta ei ole ollut. 

Kotona oleminen on väistämättä tuonut mieleen kotiäitiajat ja sitä aikaa on ikävä. Nautin kotona olemisesta todella paljon. Olen katsellut valokuvia Ellenin vauvavuodesta ja meidän tekemisistä. Sellainen tietty rauha muistui mieleen. Vapaus valita päivän ohjelma ja mennä fiiliksen mukaan. 

Kävin Ellenin kanssa aika paljon Helsingissä pyörimässä ja tapaamassa ystäviä, tehtiin vaunulenkkejä siellä ja nautin take away -kahvista ja toisinaan otin keskustasta lounaan mukaan kotiin, mitä luksusta! 

 

 

En käynyt asukaspuistotoiminnassa tai perhekerhossa yhtä paljon kuin kaksosten kanssa, koska Ellenin kanssa en kokenut samanlaista yksinäisyyttä eikä kotona oleminen ollut selviytymistä. 

Olen ehdottomasti kotona viihtyvää tyyppiä, vaikka toki rakastan vastapainona nähdä ystäviä, käydä ostoskeskuksissa ja kahvilla ja kaipaan toisinaan pois samojen seinien sisältä. 

Kulunut viikko on ollut kurja sairastelujen takia, mutta olen myös onnellinen, että sain tällaisen "kotiäitiviikon" tavallisen arjen keskelle. Maanantaina kiinni arkeen ja töihin, johan sitäkin on ikävä!  

Ihanaa viikonloppua!  

Viisi syytä miksen halua olla raskaana

Olen kertonut ikuisesta "raskauskuumeesta" ja siitä miten ihanaa raskaana oleminen on. 

 

Pahimpina raskaus- ja vauvakuumeen aaltoina ajattelen kuitenkin raskauden tuomia negatiivisia asioita, jotta laskeudun taas maan pinnalle... 

(Huom! Kirjoitettu omiin henkilökohtaisiin kokemuksiin nojaten, en yleistä!)

1. Järkyttävä pahoinvointi

Tämä on niin vahvasti edelleen mielessäni, että saan kylmiä väreitä pelkästä ajatuksesta. Ensimmäiset kolme kuukautta syke oli taivaissa levossakin, kurkussa oli pala, yökötti, heikotti, kaikki ällötti enkä saanut aikaan yhtään mitään. Parhaiten sitä olotilaa kuvaa paha krapula. Siihen ei auta mikään, se ei lopu mihinkään vuorokauden aikaan, se lamaannuttaa ja olo on täysin voimaton. Järkyttävää. 

2. Hormonien aiheuttamat muutokset omassa mielessä - en ole oma itseni 

Tämä on vähintään yhtä ärsyttävää kuin pahoinvointi. Olo on pahoinvoinnin takia kurja fyysisesti ja hormonit saa mielen matalaksi ja henkisesti ei tunnista itseään. Ei jaksa yhtään mitään ja jossain vaiheessa alkaa epätoivo - olenko tällainen nykyään, jääkö tämä pysyväksi olotilaksi ja sitten tulee itsesyytökset - miksen jaksa, miksi ajattelen näin, pitäisi tehdä sitä ja tätä...

3. Jatkuva huoli raskauden sujumisesta

Pelko keskenmenosta, raskauden etenemisestä, ennenaikaisuudesta, supistuksista, mikä kolotus on normaalia ja mikä tarkoittaa mahdollisesti jotakin vakavampaa.

4. Liitoskivut, selkäkipu, unettomuus

You name it.

5. Ei pysty samaan mihin ennen - liikunta, ruokarajoitukset, oman kropan hallinta jne. 

Pitää muistaa ruokasuositukset, kroppa ei jaksa samalla tavalla eikä tunnu omalta, painopisteen muuttuminen ja siitä aiheutuva kömpelyys, liikunta ei tunnu mielekkäältä.

Rakastin ottaa kuvia kasvavasta vauvavatsasta ja pukeutua sitä korostaen. 

Ja lopulta käy kuitenkin niin, että kuvat saa unohtamaan kaiken yllämainitun ja haaveet nostavat päätään. Oikeastihan sitä kestää kaiken mitä yhdeksän kuukautta tuo tullessaan, koska palkinto on mitä ihanin! <3

Millainen raskaus sinulla on ollut?

Kuusi vuotta sitten juhannuksena syntyivät keskosvauvani

Tein eilen Instagramin storyihin pienen koosteen kuuden vuoden takaa. Juhannus 2013, jolloin pojat syntyivät. Pitkä vuodelepo osastolla päättyi, kivulias sektio, pelko vauvojen puolesta, uuden elämänvaiheen alku, jännitys, äitiyden ensihetket, onnen ja helpotuksen kyyneleet. Kuusi vuotta sitten kahdesta tuli neljä. 

Olen onnellinen siitä, että olen kirjoittanut blogiini niin paljon kaksosten odotusajasta ja kaikesta siihen liittyvästä. Nyt voin tavallaan palata niihin aikoihin tekstejä lukiessani. Niistä nousee aina päällimmäisenä mieleeni kiitollisuus. Kiitollisuus siitä, että meillä on kaksi tervettä reipasta poikaa. 

6-vuotiaat <3 

Raskauden puolivälissä valmistauduttiin jo pahimpaan, mutta tukilangan ja täyslevon avulla päästiin päivä ja viikko kerrallaan eteenpäin aina sinne raskausviikolle 31 asti! 

Elämä poikien kanssa alkoi viikon tehohoidolla, jonka jälkeen he olivat kolme viikkoa lastenosastolla kasvamassa ja opettelemassa syömään. Tuntuu hassulta, että he kotiutuivat silloin, kun oli vasta raskausviikko 35. He olivat juuri päässeet 2kg:n yli ja nenämahaletkut seurasivat vielä aika pitkään kotona mukana. 

Tilanteisiin onneksi mukautuu ja sitä menee tilanteen vaatimalla tavalla eteenpäin yrittäen ottaa siitä mahdollisimman paljon irti.  

 

Ihanaa juhannusta kaikille! 

Kymmenen muistoa raskausajalta

Ensimmäisen kolmanneksen järkyttävä, lamaannuttava pahoinvointi ja jännitys, toisen kolmanneksen liitoskivut, pelko ennenaikaisuudesta ja supistukset & viimeisen kolmanneksen energia, raskaushehku, pesänrakennusvietti & raskauskupla.

Pian on kulunut vuosi Ellenin syntymästä ja erityisesti kesänalku ja vauvavuoden lopun häämöttäminen saivat muistelemaan raskausaikaa. Ehkä myös osittain se, että kaivoin kesämekot esille, joista valtaosa on ollut päälläni viimeksi vauvavatsan kanssa... Tässä muutamia juttuja, mitä raskausajasta tulee mieleen:

Järkyttävä pahoinvointi. Se oli kamalaa eikä unohdu varmaan koskaan. Se on oikeastaan ainoa negatiivinen muisto raskausajalta. Ympärivuorokautinen paha krapula-olo, mihin ei auttanut mikään. Söin paahtoleipää, mehujäitä, jogurttia ja kylmiä hedelmiä. Makasin sohvalla tietyssä asennossa ja tuijotin seinää tai olin töissä. En jaksanut enkä pystynyt tekemään kotona juuri mitään, koska keskitin voimavarani töissä jaksamiseen. Pojat oppivat tuomaan lelut ja kirjat luokseni sohvalle, jossa me leikittiin. Opin hyväksymään tilanteen ja jätin huono äiti -ajatukset. Onneksi pahoinvointi lakkasi ensimmäisen kolmanneksen jälkeen!

Puolelta toiselle keinuminen hampaita pestessäni. Ikäänkuin heijasin vauvaa, se tuntui hyvältä lantiossa. Huomaan tekeväni sitä välillä edelleen ja aina iskee masuikävä.

Kauniina hellepäivänä Helsingissä. Kävin pr-toimistossa ja Stockalla alennusmyynneissä, tein muutaman kivan löydön, kiertelin parissa kaupassa, söin lounasta ja nautin omasta ajasta. Raskausviikkoja oli lähelle 40, mutta jaksoin vielä hyvin. Oli ihana pyöriä kaupungilla raskaana ollessa!

Odotusajan jakaminen Jessen kanssa. Tehtiin yhdessä vauvalle oma nurkkaus, koeajettiin vaunuja, käytiin yhdessä kontrolleissa, sain iltaisin jalkahierontaa, Jesse kuvasi kasvavaa masua, kuunteli synnytystoiveitani ja rauhoitteli jos jännitin joitain ennenaikaisuuteen viittaavia oireita. Meille muodostui tapa tunnustella Ellenin liikkeitä iltaisin sohvalla samalla, kun syötiin iltapalaa. Silloin pojat jo nukkuivat ja meillä oli aikaa keskittyä vain vauvaan.

Synnytystapa-arvio rv 36, juuri ennen juhannusta. Lääkäri arveli vauvan voivan tulla hetkenä minä hyvänsä, niin lähtökuopissa hän oli. Jäätiin kotiin viettämään kaupunkijuhannusta vuosien mökkijuhannusten jälkeen. Kaupunkijuhannus oli oikeastaan tosi kiva. Kaikkialla oli rauhallista, käytiin Sea Lifessa ja kävelyillä, oltiin keskuspuistossa tutkimassa luontoa, grillattiin ja oltiin vaan.

Kesäaamut Jessen ollessa jo lomalla, rv 40+, aamiainen terassilla, pojat vesileikeissä. Naapuri tuli meille aamukahville. Oli hauska, kun sama kaava toistui useampana päivänä ja aina päiviteltiin, ettei vieläkään. Voi sitä jännittävää odotusta! 

Viimeinen kerta kahdestaan Jessen kanssa ennen Ellenin syntymää. Pojat pääsivät isovanhempiensa kanssa mökille. Me käytiin Helsingissä syömässä ja käveltiin ympäriinsä. Ostettiin pojille uudet lenkkarit ja puhuttiin vauvasta ja tulevasta synnytyksestä. Yliajalla mentiin jo viikon verran ja ajankohta syntyä olisi ollut täydellinen, kun pojatkin olivat jo valmiiksi hoidossa. Jessen äiti oli heinäkuussa useamman viikon valmiudessa, mutta Ellen päätti syntyä tietysti heti, kun hän lähti mökille. Äitini tuli hoitamaan poikia.  

Raskaustyyli, pukeutuminen ja hehku. Kaipaan vauvavatsaa korostavaa tyyliä pukeutua, raskauden aikaansaamaa hehkua ja sitä, kun tuntui että kaikki sopi päälle. Alaosista housut oli mamaa, mutta muuten käytin pääasiassa omia vaatteitani. Joitain vaatteita ostin kokoa isompana, mutta ne on edelleen normikäytössä. Otin päivittäin peiliselfieitä asusta ja masusta, siitä tuli tapa.

Vauvan painoarvio. Ellenistä puhuttiin sirona vauvana ja kontrolleissa virtaukset ym. tarkistettiin, että kaikki oli varmasti kunnossa ja hän sai kaiken kasvuun tarvitsemansa. Ellenin painoarvio lähes koko raskauden ajan oli 2,9kg. Olin huojentunut, ettei hänessä ollut viitteitä "sokerivauvasta".  Yliaikaiskontrollissa rv 41+5 painoarvioksi saatiin 3,5kg ja syntyessään samana iltana hän painoi 3645g.

Kontrollikäynti äitiyspolilla raskauden puolivälissä. Jännitti, kuten koko toisen kolmanneksen. Minua oli vastassa lääkäri, kätilö ja kätilöopiskelija. He olivat kaikki todella mukavia, kyselivät voinnista, juteltiin kaksosraskaudesta ja siihen liittyneistä ongelmista ja sain valtavasti tsemppausta. Ultratessa sain kokoajan kuulla mitä katsotaan ja miltä kaikki vaikuttaa. Käynnistä jäi todella hyvä fiilis, minua kuunneltiin ja kaikkeen mieltä askarruttavaan vastattiin perinpohjaisesti.

Mitä teille on jäänyt 

mieleen raskausajalta?

Miltä näytti 2018?

1.1.2018 olin raskausviikolla 14 ja voimakas pahoinvointi alkoi pikkuhiljaa helpottaa. Oltiin muutama päivä aiemmin käyty ensimmäisessä virallisessa ultrassa ja vauvalla oli kaikki hyvin. Vietettiin uutta vuotta rauhallisesti kotona ja vuoden ensimmäisenä päivänä jaettiin vauvauutinen! <3

Paras aloitus uudelle vuodelle!

Tavalliset housut puristivat jo ensimmäisen ultran jälkeen ja ostinkin ensimmäiset mammafarkut joulun alennusmyynneistä. Käytiin alkuvuodesta Jessen kanssa Tampereella yhden yön hotellireissulla. Syötiin ravintolassa, pyörittiin kaupungilla ja nukuttiin hyvin. Ollaan yleensä tehty vähintään kerran vuodessa samanlainen kahdenkeskinen reissu. Pojat opettelivat luistelemaan ja Jesse kävi heidän kanssaan ahkerasti pulkkamäessä ja teki pojille pienen jäämäen meidän pihalle.

Helmikuussa päätettiin käydä yksityisellä ylimääräisessä ultrassa. Googlasin eri vaihtoehtoja ja päädyttiin ihanaan Helsingissä sijaitsevaan Perhe-Arteen. Raskausviikkoja oli 19 ja saimme tietää vauvan sukupuolen. Kylmät väreet menivät pitkin kroppaa, kun kätilö kertoi vauvan olevan tyttö. Ihan uskomaton tunne!  

Kuvasin kasvavaa vatsaa päivittäin ja rakastin pukeutua vatsaa korostaen. Mietin inspiroituneena asuja ja käytin edelleen paljon omia vaatteitani, farkkuja lukuunottamatta. Koin oloni kauniiksi ja hyväksi lähestulkoon koko raskauden ajan - lukuunottamatta kamalaa ensimmäisten kuukausien pahoinvointijaksoa. Meikkasin, laittauduin ja pukeuduin samalla innolla kuin ennen raskautta ja tunsin sitä paljon puhuttua raskaushehkua.

Kävin paljon kirppareilla ja ostin vauvalle vaatteita. Pesin ja viikkasin vaatteet lipaston laatikoihin uudelleen ja uudelleen ja kävin hypistelemässä niitä. Ystävälläni oli babyshower -juhlat ja itseasiassa kahdella ystävälläni oli laskettu aika samoihin aikoihin kanssani.

Kävin maaliskuussa vanhempieni kanssa Ruotsin risteilyllä rv 26, jolloin käytin vielä pahoinvointirannekkeita. Uskalsin luopua niistä vasta viimeisellä kolmanneksella, vaikken ollut voinut pahoin enää kuukausiin, just in case. Sain raskausdiabetesdiagnoosin ja aloin mittaamaan verensokeria. Onneksi arvot pysyivät hyvinä oikealla ruokavaliolla.
 

Huhtikuussa järjestin synttäri-illanistujaiset, kävin bloggaajapassilla kahtena päivänä Lapsimessuilla ja tein kivoja löytöjä, hankittiin vaunut, käytiin rakenneultrassa jo tutuksi tulleessa Perhe-Artessa (käynti saatu näkyvyyttä vastaan) ja oli veljeni häät sekä IBA-blogigaala. Toukokuussa kävin Turku-Tukholma -blogiristeilyllä, sää oli jo niin lämmin, että tarkeni shortseissa, saatiin vauvanurkkaus valmiiksi, käytiin Paraisilla viikonloppureissulla ja korkattiin Linnanmäki.

Jäin pois töistä noin kuukautta ennen äitiysloman alkua supistusten ja liitoskipujen takia. Viimeisen kolmanneksen käytin tukivyötä, mikä auttoi liitoskipuihin. Se oli oikea pelastus! Kotoiltiin poikien kanssa, askarreltiin paljon ja oltiin ulkona. Kävin ultrassa kerran kuukaudessa ja vähintään yhtä usein neuvolassa. Touhusin kotona sen mitä jaksoin ja pesänrakennusvietti sai käymään läpi kaikki kaapit ja järkestelemään kotia uudelleen. Viikkojen edetessä aloin uskoa täysiaikaiseen raskauteen ja pelot hälvenivät.

Käytiin ottamassa raskauskuvia rannalla, jonka jälkeen kotona odotti yllätys, nimittäin ihanat babyshowerini!

Viimeinen neuvolakäynti 

Kesä oli aivan mieletön. Pojat lähestulkoon asuivat pihalla ja polskivat terassin lastenaltaassa päivittäin, syötiin jäätelöä ja vesimelonia, käytiin puistossa ja muutaman kerran Linnanmäellä, juhlittiin poikien viisivuotissynttäreitä, vietettiin ensimmäinen kaupunkijuhannus ja käytiin Sea Lifessa, lomailtiin yhdessä koko perhe ja jännitettiin koska tulee lähtö. Pojat olivat kaksi kuukautta kotona. Helteistä huolimatta voin hyvin ja voisin sanoa viimeisen kolmanneksen olleen tavallaan raskauden kulta-aikaa.

Kävin kirpparilla ja shoppailukierroksella Helsingissä vielä rv 41+. Pojat olivat isovanhempiensa kanssa mökillä muutaman päivän, jolloin me saatiin yhteistä aikaa Jessen kanssa ennen vauvan syntymää. Kesä on jäänyt mieleeni erityisen merkityksellinä, ehkä se oli se kaikki jännitys ja odottaminen ja Jessen pitkä kesäloma.

Ellen syntyi heinäkuussa rv 41+5 ja synnytys oli kokemuksena täysi kymppi. Ensihetket vauvan kanssa ja ensimmäiset päivät perhehuoneessa, kotiutuminen, arjen opetteleminen kolmen lapsen äitinä; kaikki on jäänyt todella hyvin mieleeni. Olen niin kiitollinen, että saatiin kokea normaali raskaus ja synnytys oli niin hyvä kokemus perhehuoneineen.

Ensimmäiset kuukaudet vauvan kanssa menivät nopeasti. Käytiin neuvolassa, Ellen nukkui ensimmäisen kokonaisen yönsä kuusiviikkoisena, pojat jatkoivat dagiksessa ja siirtyivät viisivuotiaiden ryhmään, Jesse aloitti uudessa työpaikassa ja päästiin kiinni rutiineihin. Syyskuussa oli Ellenin ristiäiset. Loppuvuosi meni omalla painollaan aika rutiininomaisesti, mutta samalla yrittäen nauttia jokaisesta hetkestä. Pojat kävivät muutamilla kaverisynttäreillä ja Ellen oppi paljon uusia taitoja. Joulukuussa päästiin joulukalenterin myötä kunnolla kiinni joulunodotukseen.

Vuosi oli ikimuistoinen ja kohokohtana oli tietysti tyttäremme syntymä ja perheen kasvaminen neljästä viiteen. Katsotaan mitä tämä vuosi tuo tullessaan!

Hyvää vuotta 2019 kaikille <3