A-vauva tarvitsi enemmän tukea alussa, mutta pääsi kuitenkin B-vauvaa ennen jatkohoitoon lähemmäs kotia. B-vauva tarvitsi hengitystukea pitempään ja siirtyi veljensä perässä seuraavana päivänä pois teholta. Vauvojen hoito jännitti alussa todella paljon, mutta piuhojen ja eri laitteiden vähentyessä uskallus kasvoi. Uusiin, vaikeisiinkin tilanteisiin sopeutuu yllättävän nopeasti ja pian me osattiin ulkoa kaikki vauvojen hoitoon liittyvät lääkemäärät, maitomäärät, syöttöajat, lisäravinteiden antamiset ja saturaatiomittarin hyvät ja huonot lukemat. Nenämahaletkut pysyi vauvoilla vielä kotiutumisen yli eikä niissä ollut mitään ihmeellistä. Maito meni sitä kautta samalla kun vauvat olivat sylissämme. Vauvojen kasvua seurattiin tarkasti ja keskosuuden takia ennen ja jälkeen imetyksen piti punnita vauvat, jotta tiedettiin paljonko maitoa he saivat.
Vauvat kotiutuivat kahden kilon painoisina vietettyään neljä viikkoa sairaalahoidossa. He olivat pieniä, hauraita ja palelivat helposti. He makasivat lähellä toisiaan lämpimien peittojen alla. Meillä oli täysiaikaisuuteen asti eli neljä viikkoa todella tiheästi käyntejä vauvapolilla tarkastuksissa ja meillä kävi kuntoutusohjaaja pari kertaa ja imetysneuvoja kerran kotikäynnillä. Yöt vauvat nukkuivat kiinni saturaatiomittareissa, jotka piippasi yleensä muutaman kerran yössä. Silloin hypättiin molemmat Jessen kanssa ylös ja heräteltiin huonosti saturoivaa vauvaa. Ikinä ei onneksi ollut "tosi kyseessä" vaan vauva heräsi syvästä unestaan nopeasti ja muisti taas hengittää. Me oltiin paljon kotona täysiaikaisuuden saavuttamiseen asti, jotta vauvat eivät sairastu. Päivät koostui sylittelystä ja vauvojen hoidosta. Nukuin paljon molemmat vauvat sylissäni, koska olin Jessen viikon isyysloman jälkeen yksin vauvojen kanssa päivät. Kolmen tunnin ympärivuorokautinen syöttöväli ja maidon pumppaaminen piti kiireisenä.
Meidän alku vanhempina ei ollut helppo, mutta mentiin tilanteen mukaan ja iloittiin saavutetuista virstanpylväistä. Pienistä 1580g ja 1660g keskosvauvoista on kasvanut ihania neljävuotiaita! Kiitos Suomen upean terveydenhuollon!
Hyvää keskoslastenpäivää!
Oi, on kyllä hyvä näin jälkikäteenkin muistutella teidän poikien ei niin optimaalisesta alusta. Enää ei oikein muistakaan noita jännittäviä, huolen täyteisiä alkuaikoja. Ihania, touhukkaita poikia kasvoi pienistä keskosista! <3
VastaaPoistaAika tekee kyllä tehtävänsä, kun välillä kuvia katsellessaan tuntuu kuin katsoisi jonkun toisen elämää. Ihania ja reippaita poikia ovat todellakin! <3
PoistaItselläni on suuri "riski" saada kaksoset, jos kaikkiin todennäköisyyttä lisääviin seikkoihin on uskominen (naisen pituus, kaksosuuden periytyminen sukupolven yli, ikä, jne). Onneksi on blogisi, missä huokuu se, että kaikesta selviää vaikka onkin rankkaa välillä! :) ja muistutus siitä, että Suomessa tosiaan on erittäin turvallista syntyä ja kasvaa, oli keskonen tai ei :)
VastaaPoistaKiitos, kiva kuulla, että blogista huokuu sellainen :) Tästä selviää kyllä, vaikka tuplaten hommaa onkin ;) Ja paljon riippuu myös tietysti vauvojen luonteista, terveydestä, nukkumisesta jne. Jännittävää varmasti sitten, kun odotat ensimmäistä ultraa, missä selviää sikiöiden määrä! :)
Poista