Jimille ja Theolle nousi viime keskiviikkona yhtäkkiä korkea kuume. Huonoa päivää enteili kiukkuhuutoon herääminen aamulla, olisihan se pitänyt arvata. Yleensä saan herätä joko ihanaan
"ätti"-huhuiluun tai poikien keskinäiseen höpötykseen. Vaan enpä sinä aamuna. Aamupalan jälkeen lahkeessani roikkui kaksi naamapunaisena huutavaa poikasta. Ikuisena optimistina en vieläkään ajatellut päivän pahenevan.
Niin siinä kuitenkin kävi - meillä oli aika varattuna passihakemusten tekemiseen Lohjan poliisiasemalle klo 15.30, pojat olivat huutaneet yhtäsoittoa 7 tuntia eikä rakasta aviomiestäni kuulunut töistä sovittuun aikaan. Olin
hieman hiiltynyt, kun Jesse vihdoin tuli kotiin eikä puhuttu toisillemme seuraavaan varttiin. Pojille särkylääkettä ja maitoa ja eikun matkaan. Ehdittiin just sopivasti ja pojatkin jaksoi hyvin matkan ajan. Kotona kuume nousi ja Jimi oli tosi reppana. Yö meni kuumetta alentavan lääkkeen ja viileän huoneen avulla suht hyvin ja saatiin nukuttua muutama tunti. Kuumetta kesti kaikenkaikkiaan kolme päivää. Alkuun ajattelin sen johtuvan 1v.rokotuksista, jotka annettiin juuri viikkoa aikaisemmin. Aloin epäillä asiaa, kun kuume ei hellittänyt, pojat haroivat kovasti korvia ja saivat välillä kipukohtauksia. Onneksi mentiin lääkäriin perjantaina, koska molemmilla on korvatulehdus kummassakin korvassa
(taas) ja sen lisäksi nielutulehdus. Saatiin viikon antibioottikuuri ja kuume laski nopeasti. Nyt pojat voivat jo hyvin ja toivon mukaan ovat lomalla terveitä.
Ettei liian hyvin menisi niin poikien parantuessa minä "sairastuin", omaa tyhmyyttäni tosin. Vietettiin Jessen ja kavereiden kanssa ihana kesäpäivä sunnuntaina poikien ollessa mummolassa muutaman tunnin. Lähdettiin veneilemään enkä muistanut laittaa aurinkorasvaa. Olen herkkäihoinen muutenkin enkä koskaan rusketu vaan palan jos jotain. Veneillessä ei tuntunut mitään, mutta kotona kauhistuin katsoessani etenkin jalkojani. Reidet on tummanpunaiset, todella kipeät ja jopa kävely sattuu. Oikea reisi on pahin, se oli vielä pari päivää palamisen jälkeen kivikova ja turvonnut. Pelästyin tosissani, koska en ole ikinä palanut näin pahasti. Pari kertaa on joku paikka punottanut, muttei koskaan ole ollut kipeä. Kosketusarkuuden lisäksi oireina oli vapina koko kropassa, paha päänsärky, korvakipu, kuume, pahoinvointi, älytön väsymys ja vetämättömyys. Tässä pätee hyvin
"tyhmästä päästä kärsii koko kroppa"...
Öisin on ollut vaikea saada unta, kun jatkuvasti särkee ja kuumottaa. Olen käynyt monta kertaa päivässä kylmässä suihkussa, maannut kylmäkääröjen alla, rasvannut ihoa ahkerasti ja ottanut särkylääkettä. Kävin tänään lääkärissä varmuuden vuoksi, koska olo oli jo niin tukala. Puuroa syötin pojille kädet täristen ja päässä humisten. Sairaanhoitaja sanoi, että olotilani kuuluu palamisprosessista toipumiseen. Kroppa haihduttaa paljon nestettä vaurioituneiden kohtien kautta, siitä johtuu horkkamainen olo. Nyt vaan paljon paljon nestettä, lepoa, kylmää ja rasvausta. Pidän palaneet paikat visusti piilossa enkä enää koskaan unohda aurinkorasvaa!
Tämän päiväisen lääkärikäynnin jälkeen käytiin poikien ja Jimin kummitädin kanssa läheisessä ostoskeskuksessa. Ostin muutaman matkalle tarvittavan jutun ja käytiin kahvilla. Pojat jaksoivat hienosti, vaikka päikkäreitä ei maltettukaan nukkua. Päivän piristys oli ehdottomasti, kun blogin lukija tuli moikkaamaan, terveisiä sinne! :)
Tulevat päivät on kiireisiä, ei nimittäin olla edes aloitettu pakkaamista reissua varten. Olen nukahtanut nyt joka ilta viimeistään puoli ysi ja päivisin ollut niin puolikuntoinen, että kaikki voimavarani olen laittanut vain poikiin. No, kyllä me kolmessa illassa ihan hyvin keretään, pakko!
Jesse haluaa kirjoittaa listan muistettavista asioista, joten nyt hommiin! xxxx
ps. muistakaa se aurinkorasvan käyttö!