Sivut

perjantai 4. toukokuuta 2018

Raskausviikko 29 - raskauskuplassa

Raskausviikko: 30+5

Painonnousu: +11kg, paino ei ole noussut nyt noin kuukauteen.

Mieliteot: Varsinaisia mielitekoja ei ole ollut. Rakastan edelleen mansikoita, appelsiineja, Golden Delicious -omenoita ja kestosuosikkiani Polar -juustoa. Onneksi niistä ei ole tarvinnut luopua. Mansikkaviili, se yksi suurimmista herkuistani, vaihtui tavalliseen vähärasvaiseen viiliin. Polarista käy kaikista kevyin versio. Raskausdiabeteksen ruokavalio tulee jo luonnostaan ja myös Jesse osaa ostaa kaupasta minulle sopivia tuotteita.

Muuta: Kävin viime viikolla kontrollissa äitiyspolilla. Kaikki oli erinomaisesti, kohdunkaulaa oli edelleen 4cm. Ainoa muutos oli, että kohdunsuu oli pehmeä, kun aiemmin se on ollut kiinteä. Lääkäri kertoi sen olevan tavallista uudelleensynnyttäjällä näillä viikoilla. Vauva oli jatkanut kasvua omalla käyrällään. Hän oli raivotarjonnassa ja liikkeistä päätellen tuntuu olevan edelleen. Toivottavasti malttaisi jäädä niin, vaikka mahtuukin vielä hyvin kääntyilemään. Synnytystapa-arvio on kuukauden päästä (apua, siis kuukauden!), jolloin selviää synnytänkö alateitse vai sektiolla. Toivon alatiesynnytystä, mutta tarpeen vaatiessa olen valmis myös sektioon.


"Fun fact": Pesänrakennus. Viikon sana. Meillä ei ole kotona varmaan mitään kohta jäljellä, kun järjestelen kaappeja niin innoissani ja laitan tavaraa ja vaatteita eteenpäin. Olen käynyt läpi melkein kaikki kaapit ja seuraavaksi siirryn laittamaan neidin nurkkausta valmiiksi. Olen pessyt suurimman osan hänen vaatteistaan, mutta mm. harsot ja lakanat odottaa pesuvuoroaan. Muutama yöpuku ja jumpsuit pitäisi ainakin vielä hankkia, koska yöpukuja on vain yksi koossa 56cm ja yksi 62cm eikä käteviä jumpsuiteja ollenkaan. Vauvanvaatteiden hypistely on parasta mitä tiedän. Hoitotarvikkeista pitäisi tehdä lista, jotta näkee konkreettisesti mitä puuttuu.  

Yleisesti: Olen voinut fyysisesti paljon paremmin kuin kuukausiin. Olen energinen, jaksan touhuta kotona, en tunne oloani enää raskaaksi eikä liitoskivut vaivaa jatkuvasti. Tunnen oloni kaikinpuolin hyväksi, olen tavallista rauhallisempi ja hassulla tavalla täynnä rakkautta. Elän raskauskuplassa. En voi uskoa, että raskausviikkoja on jo yli kolmekymmentä ja voin näin hyvin. Alan vihdoin uskoa, että raskaus voi todellakin mennä täysiaikaiseksi tai ainakin lähelle sitä. Aika tuntuu loppuvan kesken enkä olisi vielä valmis luopumaan raskaana olemisesta, vaikka samalla odotankin innoissani tyttömme syntymää ja vauva-arkea.     

Tänään menen neuvolaan. Viime kerrasta tuntuu olevan pitkä aika, vaikkei siitä ole todellisuudessa kuin vajaa kuukausi ja tässä välissä on ollut muita raskauteen liittyviä käyntejä. Mukava aloittaa viikonloppu vauvasta juttelemalla. 

2 kommenttia:

  1. Jotain kautta eksyin tänne blogiisi ja oli mukava huomata, että sinullakin on heinäkuussa laskettu aika :) Itsellänikin nimittäin on silloin laskettu aika - kyseessä on meidän esikoinen. Tyttö myöskin tulossa täällä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea :) On kiva seurata muita samaan aikaan odottavia, kun niin moneen juttuun voi siten samaistua (etenkin vauva-aikana), ainakin itse oon huomannut sen! :) Toivottavasti raskaus on sujunut hyvin, ei enää kauaa <3

      Poista

Kiitos kommentista! <3