Mooi pitkästä aikaa!
Täällä yksi onnellinen odottaja. Reilu puoli vuotta siihen taas meni, että oon raskaana. Aika tuntui tosi pitkältä ja jokaiset kuukautiset harmitti. Pohdittiin miehen kanssa jo, että mitä jos ei ikinä onnistuta.
Joulukuun 14.päivä tein positiivisen raskaustestin enkä meinannut uskoa sitä todeksi. Olin tehnyt jo viikkoa aiemmin, mutta silloin näytti negaa. Menkkoja ei kuitenkaan tullut ja positiivinen näkyi vasta, kun menkat oli kaksi viikkoa myöhässä. Hassua. Positiivinen tulos tuntui samaan aikaan ihanalta ja tosi pelottavalta. Taas se alkaa; loputon oireiden tarkkailu, paniikki ja järjetön pelko.
Soitin samantien neuvolaan ja kysyin oonko varmasti raskaana :-D
Sain neuvola-ajan parin viikon päähän, 8.viikolle.
Kerrottiin melkein heti molempien perheille. Oon yllättynyt siitä, miten hyvin oon jaksanut elää päivän kerrallaan. Välillä havahdun, kun miehen kanssa lasketaan viikkoja ja yhtäkkiä ollaankin "jo" 9.viikolla. Aiemmissa raskauksissa oon ollut paljon kärsimättömämpi.
Tuntuu hienolta olla jo näinkin pitkällä. Näille viikoille ei olla aiemmin päästykään. Neuvolassa sanottiin samaa: hyvä merkki, että nyt ollaan pidemmällä kuin aikaisemmin. Neuvolassa myös sanottiin, että keskenmenot oli varmaan vaan tosi huonoa tuuria eikä tarkoita, että mikään olisi minussa/meissä vialla. Se oli huojentavaa kuulla.
Ensimmäinen ultra on kahden ja puolen viikon päästä, kun viikkoja on tasan 12. Siihen asti pitää jännittää, että onko masussa oikeasti elämää ja kasvetaanko siellä oikeassa paikassa yms.
On kyllä onnellinen olo, kaikesta pelosta huolimatta :-) xxxx
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! <3