Espanjan reissu: lentäminen kahden 1-vuotiaan kanssa

Meille ehkä se suurin kynnys ulkomaille lähtemisessä oli lentäminen kahden yksivuotiaan kanssa. Onneksi kuitenkin päätettiin ottaa riski ja kokeilla, koska kaikki meni todella hyvin. Lennettiin Norwegianilla Malagaan, jonne lentoaika on hieman yli neljä tuntia.

Varattiin meille Jessen kanssa omat paikat ja pojille sylilapsi-paikat. Mentiin lentokentälle jo kolme tuntia ennen lennon lähtöä, koska kahden pienen lapsen kanssa ei ikinä tiedä mitä matkan varrella voi tapahtua, heh. Lisäksi meillä oli erikoismatkatavarana rattaat, joiden pakkaamiseen varattiin aikaa.

Itsepalveluna check-in, sitten matkatavaroiden luovutus ja viimeisenä rattaiden pakkaaminen ja niiden luovutus. Me otettiin riski ja lähdettiin reissuun uusien Bumbleride -rattaiden kanssa. Meillä ei ole käytössä muita rattaita ja haluttiin Bumblet ehdottomasti mukaan, koska pojat viihtyvät niissä niin hyvin. Onneksi Norwegian tekee yhteistyötä Airshells:n kanssa ja saatiin pieni alennus rattaiden suojalaukusta. Vuokrattiin Airshellsista suojalaukku tuplarattaille meidän loman ajaksi. Vuokraaminen tehtiin helposti netin kautta ja suojalaukun sai lentokentältä. Viikko maksoi muistaakseni 16,80€..? Näin sattumalta, kun rattaat nostettiin Suomen päässä koneeseen ja käsittely oli juuri sellaista kuin erikoismatkatavaran kanssa kuuluukin olla. Meidän uutukaiset rattaat selvisivät täysin vahingoitta koko reissusta. Suosittelen siis ehdottomasti suojalaukun käyttöä!

Turvatarkastuksessa tarkistettiin, että poikien soijajauhepurkki oli avaamaton. Muuta huomioitavaa ei ollut. Meillä oli tavanomaisen hoitolaukun sisällön lisäksi mukana: muutama uusi lelu, pari kirjaa, paljon riisikakkuja ja babyporkkanoita, 2 vesipulloa (pojille), 6 tuttipulloa, 9 pilttiä, puuropaketti, 2 vaihtovaatekertaa, 4 harsoa, 2 vauvapeittoa ja 4 tuttia. Varauduttiin siis mitä jos -tilanteisiin. 

yllä olevat kuvat otettiin Hki-Vantaan lentokentän leikkihuoneessa

"Luppoaika" vietettiin kahvilassa ja lasten leikkihuoneessa. Pojat olivat innoissaan leikkipaikasta ja toisista lapsista. Jimi ihastui samanikäiseen ruotsalaisbrittityttöön ja kävi vähän väliä häntä silittämässä. Suloisia pieniä <3 Juuri ennen koneeseen menoa syötin pojille iltapuuron. Lento lähti klo 20.00 eli poikien tavalliseen nukkumaanmenoaikaan. Meille oli laitettu paikat eri penkkiriveille. Ihmeteltiin sitä, mutta syy selvisi: kaksi sylilasta ei voi olla samalla penkkirivillä, koska happimaskeja on 4 kpl per penkkirivi eli kolmelle oman paikan varanneille+yhdelle sylilapselle. Onneksi koneessa oli sen verran tyhjää, että nousun jälkeen saatiin oma rivi. Koneen noustessa annettiin pojille iltamaito. Molemmat nukahtivat siihen. Theo nukkui koko lennon ajan meidän välissä olevalla paikalla. Jimi nukkui vain reilun tunnin, jonka jälkeen oli yllättävän virkeä ja suurimman osan ajasta hän leikki isovanhempiensa kanssa eri puolella konetta. Laskun aikana Theokin heräsi, mutta millään tavalla ei kumpikaan reagoinut nousuun tai laskuun. Juuri sairastettu korvatulehduskaan ei vaikuttanut.

  
Hyvin menneeseen lentomatkaan vaikutti suurelta osin se, että saatiin oma penkkirivi eikä tarvinnut stressata vieressä istuvista. Sylilapsen kanssa paikka oli todella ahdas, hyvä kun mahduin kunnolla istumaan itsekään. Lentoajankohta oli myös suotuisa, kun voitiin olettaa poikien nukkuvan ainakin suurin osa ajasta. Lentoajasta sen verran, että se reilu 4 tuntia on maximi, minkä olen valmis kahden taaperon kanssa matkustamaan lentäen. Paluulennolla, kun ei juurikaan nukuttu...

Paluulento lähti Malagasta klo.13.50. Oltiin taas hyvissä ajoin kentällä, mutta pojat eivät millään malttaneet nukahtaa päiväunille rattaisiin. Check-in meni hyvin ja espanjalainen virkailija oli todella mukava. Saatiin pitää rattaat lentokoneeseen menoon asti, todella hyvä juttu! Koneeseen mentäessä ne tultiin ovelta hakemaan. Turvatarkastus oli aikamoista sähellystä. Pojat olivat juuri, lopulta, nukahtaneet rattaisiin, kun ne pitikin laittaa kasaan turvatarkastusta varten. Otin pojat syliin, kun Jesse joutui lähteä viemään rattaita paikkaan x ja yritin kaksi lasta sylissäni saada tavaroita hihnalle. Takana oleva mukava mies onneksi auttoi ja pääsin eteenpäin. Turvatarkastajat ottivat pojat, kun menin tarkastuksesta. Jesse palasi rattaiden kanssa ja saatiin pojat kyytiin. Tällä kertaa soijapurkkiin ei kiinnitetty huomiota, mutta poikien ruoat ja vesipullot vietiin johonkin tarkistettaviksi. Jännitettiin hieman sitä soijapurkkia, kun se ei ollut enää sinetissä. Milläs sitten espanjalaisille selität, että se valkoinen jauhe on ihan vaan lasten maitoja varten... 

Stuertit olivat todella mukavia ja tulivat sanomaan, että päästään ensimmäiseen riviin istumaan nousun jälkeen. Se oli pelastus! Onneksi koneessa sattui olemaan vapaita paikkoja molempiin suuntiin lennettäessä. 1.rivissä oli paljon tilaa ja pojat pääsivät välillä lattialle leikkimään leluilla ja saivat seisoskella. Syötettiin pojille lentokoneessa päivällinen ja sen lisäksi annettiin mutustettavaksi riisikakkuja. Riisikakut on poikien ykkösherkkua ja helppoa syötävää reissussa! Molemmat nukkuivat paluulennon aikana n.30 min eli vajaa 4 tuntia saatiin viihdyttää hereillä olevia viikareita. Luettiin kirjoja, leikittiin leluilla, katsottiin ikkunasta ja syötiin. Tämä kun ei riittänyt, niin pojat tutkivat aikansa myös meidän vesipulloja, kutittivat takana istuvia varpaista, huhuilivat muille matkustajille ja lukivat lentokoneen turvallisuusohjeet moneen kertaan läpi. Pakko siis todeta, että kyllä sai duunia tehdä, että pojat jaksoivat olla niin paikallaan. En halua edes ajatella millainen lennosta olisi tullut jos olisi pitänyt istua ventovieraan vieressä tiukasti omassa penkissä eikä pojilla olisi ollut lainkaan liikkumavaraa.

Molemmilla lennoilla oli ihan mahtavat stuertit ja lentoemännät. Saatiin ihan ykköspalvelua. Maidot ja ruoka lämmitettiin, meille annettiin uudet paikat vajaan koneen ansiosta, meiltä käytiin tasaisin väliajoin kysymässä tarvitaanko jotain, poikia jäätiin välillä viihdyttämään ja naurattamaan ja meidät otettiin kaikin puolin huomioon. Aivan ihania espanjalaisia.  

Pojat eivät itkeneet ollenkaan lentojen aikana! Vähänkö nauratti, kun alussa saatiin kauhistuneita katseita astuessamme koneeseen (oh god kaksi pientä lasta lentokoneessa), mutta poistuessamme kaikki katsoivat meitä hymyillen ja muutamalta saatiin kehuja ja ihasteluja ihanista pojista, haha! Olen tosi ylpeä reippaista pikkuisistani! Kaikki meni paremmin kuin osasin toivoa! xxxx