Maailman paras isi

Raskausaikana tuleva isi silitti kasvavaa vatsaa ja jutteli pikkuisille. Hän tuli mukaan jokaiselle neuvola-ja lääkärireissulle. Hän kuunteli (varmasti ajoittain ärsyttävää) vauvahömpötystäni välittävän oloisena. Hän jaksoi valituksiani karmeasta raskausajan pahoinvoinnista ja muista vaivoista.

  
Sairaalaan vuodelepoon joutuminen on yksi vaikeimmista kokemistani asioista. Ultrauksen päätteeksi sain osastotuomion loppuraskaudeksi ja olin shokissa. Jessen ilmeestä näki miten hän pelkäsi. Siitä huolimatta hän tsemppasi ja sanoi juuri ne sanat, jotka saivat minut rauhoittumaan. Olin sairaalassa 8 viikkoa ja 3 päivää, jona aikana Jesse piti yhden "vapaapäivän" sairaalassa käymisestä. Muuten hän tuli aina töistä luokseni, toi puhtaita vaatteita ja piristi.

Väsynyt. mutta onnellinen tuore isi <3

Jimi 7 päivän iässä

Theo 7 päivän iässä

Poikien syntymä lujitti meidän suhdetta. Oltiin toinen toisemme tuki; isi ja äiti, mies ja vaimo. Jokaisen vastoinkäymisen kohdalla olen miettinyt jälkeenpäin, etten olisi selvinnyt ilman Jesseä. Jesse nosti Jimin syliinsä varmoin ottein Jimin ollessa vasta vajaan päivän ikäinen ja niin uskomattoman pieni. Katselin vieressä hieman peloissani, mutta ihaillen. Jesse vaihtoi ensimmäisen vaipan ja teki perushoidot. Vasta sen jälkeen minä uskalsin (ja pystyin) tekemään saman.

Poikien kotiutuessa alkoi uusi ja raskas, mutta niin ihana vaihe elämässä. Opeteltiin vanhemmuutta yhdessä ja ihasteltiin kauniita vauvojamme. Jesse nousi yöllä auttamaan syötöissä, vaikka joutuikin heräämään aamulla aikaisin töihin. Sanoin monesti pärjääväni yksin, mutta hän halusi auttaa ja osallistua. Jesse huomasi, kun aloin väsyä ja ehdotti päiväunia tai että lähtisin käymään jossain. En tiedä miten ihmeessä Jesse on itse jaksanut yhdistää valvotut yöt ja raskaat ajat fyysiseen työhön ja vielä niin, ettei mikään negatiivinen heijastu kotona tai töissä.

Työpäivän jälkeen hän tulee kotiin ja ryhtyy samantien leikkimään poikien kanssa. Pojat odottavat jo välipalan aikaan milloin isi ilmestyy ikkunan taakse ja vahtaavat ovea. Isin ilmestyessä ikkunaan alkaa hervoton nauru. Pojat säntäävät vauhdilla ovelle ja ojentavat käsiään päästäkseen heti syliin. Onko mitään parempaa...

Pojilla on isin kanssa ihan omia juttuja. Ne ei tunnu kenenkään muun kanssa samalta, koska vain isi osaa tehdä ne oikein. Jimi ja Theo ovat mm.jo oikein taitavia näyttämään jääkiekkoon kuuluvia merkkejä, "no goal". On ihana seurata kolmikon leikkejä. Pojat viihtyvät yhtä hyvin sekä äidin että isin kanssa. Jesse pärjää loistavasti ja olen onnellinen, että hän haluaa olla poikien kanssa ja omistautuu niin täysillä perhe-elämäämme. xxxx

Jesse on aivan uskomaton. Ihana, rakastava, maailman paras isi ja aviomies.