Sivut

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Ensimmäinen kuumekouristus

En ole ikinä pelännyt niin. 

Tänään oli hyvä aamu ja luulin sen enteilevän hyvää päivää. Sain syödä aamiaisen rauhassa, kun pojat heräsivät vasta lähempänä ysiä. Molemmat oli hyvällä tuulella ja aamutouhut sujui mallikkaasti. Lähdettiin kerhoon, jossa oltiin pari tuntia. Kerhosta tullessamme ihmettelin, kun Jimi nukahti autoon. No, herätin ja annoin loppumatkaksi riisikakun mutusteltavaksi. Kotiin päästessämme Theo touhotti heti tuttuun tapaan, mutta Jimi vain seisoskeli ja katsoi veljen tekemisiä. Hetken päästä Jimi tuli luokseni ja tarttui kaulaani voimattomana. Yhtäkkiä hän tuntui todella kuumalta ja mittasin lämmön, 39c. 


Mentiin laittamaan lounasta, pojat istuivat syöttötuoleissaan ja mittasin Jimille juuri Buranaa, kun näin sivusilmällä hänen olevan hassussa asennossa. Jimi oli kellahtanut roikkumaan pää ja kädet taaksepäin eikä liikkunut. Menin viereen ja pelästyin nähdessäni Jimin lasittuneen katseen.

Ei liikettäkään. Veltto pieni poika, joka ei hengitä. 

Aloin täristä ja mietin sekunnin sadasosan mitä teen. Soitin hätäkeskukseen ja samalla nostin Jimiä varovaisesti ylös istuma-asentoon. Jimi ei reagoinut, mutta alkoi hieman kakoa yrittäen hengittää. Hätäkeskus vastasi samantien ja kysyi peruskysymyksiä. Hämmennyin itsekin siitä miten hyvin osasin kertoa kaiken oleellisen enkä jähmettynyt paikalleni. Ambulanssi lähetettiin kiireellisenä heti ja Jimin alkaessa kouristella kaikilla raajoilla, siirsin hänet varovasti lattialle kylkiasentoon ja riisuin vaatteet. Tähän mennessä oli kulunut aikaa kohtauksen alkamisesta noin pari minuuttia, vaikka se tuntuikin ikuisuudelta. Jimi oli kylkiasennossa ja samalla hätäkeskus kyseli vähän väliä miltä tilanne näyttää. Jouduin monesti sanomaan, ettei taustalla itkevä ole Jimi vaan veli. Theo oli tietysti ihmeissään ja vähän peloissaan tapahtuvasta. Jimi alkoi hengittää säännöllisemmin ja kouristelu laantui muuttuen kokovartalotärinäksi. Siinä vaiheessa annoin äkkiä Theolle riisikakun ja vesimukin ja juoksin avaamaan ulko-oven valmiiksi. Silitin Jimiä ja kerroin, ettei ole hätää - kuin yrittäen samalla vakuuttaa itseni. Soitin Jesselle ja hän lähti äkkiä ajamaan kotiin.

Ensihoitajat tulivat noin viidessä minuutissa, jolloin Jimi tärisi lattialla. He katsoivat eri arvoja ja ottivat kokeita. Jimi alkoi hakea kontaktia silmillään. Nopeasti tultiin tulokseen, että kyseessä on kuumekouristus. Jimi sai Panadolia ja häntä valmisteltiin kuljetukseen sairaalaan. Ensimmäinen kuumekouristus käydään varmuuden vuoksi todentamassa sairaalassa, jotta varmistutaan oikeasta diagnoosista eikä taustalla ole muuta. Jesse tuli onneksi juuri sopivasti ja alkoi syöttää nälkäistä Theoa. Lähdin Jimin kanssa ambulanssin kyydissä sairaalaan, jonne Jesse tuli myöhemmin laitettuaan Theon päiväunille. Äitini pääsi onneksi meille niin ei Theoa tarvinnut ottaa väsyneenä mukaan. Oltiin sairaalassa pari tuntia, jona aikana otettiin labrat ja muut rutiinitsekkaukset. Jimi alkoi silminnähden virkistyä ja kotiin lähtiessämme hän kirmasi pitkin käytäviä. Päästiin onneksi kotiin eikä kyse ollut kuumekouristusta "vakavammasta". Saatiin resepti lääkkeeseen, jota annetaan mikäli uusi kohtaus tulee eikä se helpota parissa minuutissa. Noin viidesosalla kohtaukset uusii, mutta kouristukset loppuu yleensä kouluikään mennessä. Toivottavasti Jimille ei tule enää yhtäkään kouristuskohtausta, se oli kamalaa. Olisin varmasti ihan yhtä paniikissa, vaikka tiedänkin nyt mistä on kyse. Pelottavinta oli miten Jimin hengitys salpautui kokonaan. Sydäntäsärkevää katsoa, kun oma lapsi kärsii.


En ole ikinä pelännyt niin. 

Onko kuumekouristukset muille tuttuja?    

26 kommenttia:

  1. Huh huh, instagramista näinkin, että Jimi oli kouristanut. Itse olen saanut kuumekouristuksen pienenä, ambulanssilla minut kiidätettiin silloin myös sairaalaan. Kouristus oli ensimmäinen ja viimeinen, toivottavasti Jimilläkin niin! Hienosti olet kyllä osannut toimia kamalassa tilanteessa <3 Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan! Oli kyllä ihan kamalaa... Kiitos Iina! <3

      Poista
  2. Hui kamalaa, kuulostaa kyllä tosi pelottavalle. Itselle ihan uusi tieto tuo että hengityskin salpaantuu, järkyttävää. Toivottavasti jää ekaksi ja vikaksi lajiaan. Toivottavasti Theo säästyy ilman. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä siinä pelästyinkin eniten, kun Jimi ei hengittänyt. Olen kuullut kuumekouristuksista, mutten tiennyt että siinä voi käydä niin. Toivottavasti ei tule enää koskaan, kummallekaan! :/ Kiitos Jenni :)

      Poista
  3. Meillä on koettu sama, keskellä yötä. Tilanne oli aika hirveä, kun ei tiennyt mistä on kyse. Tästä on nyt yksi ja puoli vuotta aikaa, eikä kouristus ole uusiutunut. Aluksi pelkäsi lapsen sairastaessa, että kohtaus uusiutuu, muttanyt kun aikaa on kulunut niin osaa ottaa asian jo rennommin. Ainakin tietää mistä on kyse ja mitä tehdä jos kohtaus tulee. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, ihan kamalaa. Ihanaa, ettei oo tullut uudelleen. Jospa minäkin osaisin vähän rauhoittua... On kyllä huojentavaa, kun nyt tietää syyn ja miten toimia jos sellainen vielä tulee :)

      Poista
  4. Ai kamala! Kouraisi mahasta, kun luin tätä. Voin vain kuvitella, miten pitkiltä minuutit tuntuivat! Onneksi osasit toimia noin hienosti ja apukin tuli nopeasti.

    VastaaPoista
  5. Voi kurja, en toivoisi kenenkään vanhemman joutuvan kokemaan tuota! Meidän neiti, joka on täsmälleen saman ikäinen kiinteiden pojat, sai ensimmäisen kouristukset viime huhtikuussa. Sen jälkeen kouristukset ovat uusineet jokaisen kuumeen yhteydessä, joskus jopa kaksi kertaa saman taudin aikana. Kauheaa sanoa, mutta niihin hieman tottuu. Joka kerta pelottaa maailman eniten, mutta joka kerta niihin osaa suhtautua hieman rauhallisemmin. Nyt on mennyt kaksi kuumetautia ilman kouristuksia, joten toivon, että ne alkaisi jäämään historiaan. Kertaakaan emme ole joutuneet antamaan kotristuslääkettä, mutta kaikki sukulaiset olemme opettaneet toimimaan oikein jos kouristus iskisi hoidossa olon aikana.

    Tsemppiä kovasti teille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui kamala... Tuli ihan pala kurkkuun. Mutta ehkä siihen tosiaan tottuu.. Meillä pojat vielä kuumeilevat suhteellisen paljon :/ Täytyy vaan toivoa parasta ja olla aina varuillaan. Lääke on valmiina kaapissa jos kohtaus kestääkin kauemmin ja kulkee aina yökyläreissulla mukana.

      Kiitos, toivottavasti teillä olisi nyt kohtaukset kokonaan loppuneet! <3

      Poista
  6. Ai kamala! Onneksi loppu hyvin ja apukin saapui nopeasti. Tsemppiä ja toivottavasti ei uusi!

    VastaaPoista
  7. Itkin kun luin, muistui mieleen esikoisen kouristus. Olin ihan paniikissa ja itkin vaan, hänellä meni silmät jotenki sinne ylös piiloon ja ne liikkui kokoajan. Onneks oli mies paikalla, en tiedä mitä olisin tehny jos olisin ollu yksin. Niiiin pelottava tilanne. Meillä ei ole uusiutunu ja hän oli 10kk kun sai sen ja nyt on 3v. Pelkään sitä joka kerta kun hänellä on kuumetta, ja herkästi annan lääkettä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kuulostaa tutulta :/ Onneksi ei ole tullut enää, pelkään myös :/ Mutta onneksi nyt tietää syyn ja osaa varautua! :)

      Poista
  8. Onpa ollut kamala tilanne teillä, voin vain kuvitella miten kovasti oot pelännyt. Onneksi toimit nopeasti ja sait apua. Toivottavasti jäi ensimmäiseksi ja ainoaksi. Toipumista teille kaikille! <3 t:Leena

    VastaaPoista
  9. Hui apua! :( Ihan kamala juttu, mutta onneksi Jimi selvisi! <3 Vanhemmuus on välillä kauhunhetkiä, mutta tuollaista ei soisi kenellekään!
    Pelkäsin A-murun kuumetaudun aikana hurjasti että hänelle tulee kuumekouristus. Kuume oli niin korkea että hän aivan nyki jo.
    Voimahali asian yli pääsemiseen äidille.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, vanhemmuuden myötä kaikki tunteet tuntuu nousseen ihan eri sfääreihin! Toivotaan nyt, ettei tule enää! Kiitos Selina <3

      Poista
  10. Varmasti aivan hirveä kokemus :( Meillä ei ole ollut kuumekouristusta onneksi, mutta kummipojalla oli. Olisiko ollut suunnilleen 3v silloin, ja nyt 5v, eikä ole uusinut. Todella hienoa, että pystyit toimimaan järkevästi kauhusta huolimatta. Sellainen kyky on kullanarvoinen.

    t: Suvi K.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä... Voi kun ei meilläkään enää tulisi. Kiitos Suvi! :) Jälkikäteen ajateltuna olen itsekin yllättynyt siitä miten toimin, koska yleensä olen se joka menee aivan lukkoon kun tulee tämäntyyppinen äkillinen hätätilanne. Kai se on se äidinvoima..? ;)

      Poista
  11. Se on kyllä ihan hirveä kokemus, tiedän. Meidän tyttö on saanut kaksi kuumekouristusta. Heti ensimmäisellä kerralla kyllä arvasin, että sitä se on, mutta kauheaa se oli silti! Toisella kertaa se tapahtui keskellä yötä, meinattiin lähteä korkean kuumeen vuoksi käymään päivystyksessä (kuumelääke ei tuntunut tehoavan), kunnes tuli kouristus. Silloin annettiin kouristuslääke ja soitin vain päivystykseen eikä tarvinnnut lähteä. Pelkään kouristuksia jokaisen kuumeen yhteydessä, mutta onneksi se ei ole joka kerta tullut. Vain silloin, kun kuume jostain syystä nouseekin vauhdilla. Lääkitsen myös herkästi.. Lapsihan ei tilanteesta mitään ilmeisesti muista eikä se ole vaarallista, vaikka ihan kamalalta näyttääkin! Meillä tyttö on molemmilla kerroilla kyllä hengittänyt koht normaalisti, mitä nyt nopeammin, kouristuksen tahtiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, kamalaa kun tulee yöllä. Olitko hereillä vai heräsitkö siihen? Niin lääkärit kertoikin, ettei ole vaarallinen jos kestää sen alle 5min eikä lapsi sitä muista. Toivottavasti säästytään kouristuksilta! :)

      Poista
    2. Herättiin, kun lapsi itkeskeli ja tärisi ihan kauttaaltaan. Että ei onneksi kuitenkaan tullut mitenkään varoittamatta kesken unien! Tällä toisella kertaa kouristelu oli kyllä lievempää, pari koko vartalossa näkyvää kouristusta ja sitten vain sellainen "tajuttomuus", tyhjä katse ja hengityksestä kuuli kouristelun. Niinpä, toivottavasti kouristuksia ei tule enempää! Ei teille eikä meille :)

      Poista
  12. meilläkin on se lääkeresepti, joulun aikaan oli yli 40 kuume, tulirokkoaj a korrvatulehdukset ja kaikki siihen. silloin tuli tällänen onneks oli lievä mutta pelkään jotta uusiutuu. toivon että ei, eikä teilläkään! :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, kaikki ollut kerralla :/ Toivottavasti ei uusi, ei meillä eikä teillä! :)

      Poista
  13. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! <3