Sivut

perjantai 8. huhtikuuta 2016

En olisi koskaan uskonut, että...


..keittiönpöydällä voi säilyttää jotakin. Nyt siinä on ollut kukka ja hedelmäkori jo useamman viikon!

..lasteni suusta kuulee mitään muuta vastausta kuin tiukan "EI!!" Nyt se on muuttunut iloiseksi "JOO!"

..lapseni nukahtavat itsekseen. Liian hyvin on muistissa ne kaikki sängystä pois kiipeämiset, huudot, patjan ja petivaatteiden jatkuvat heittämiset jne. Nykyään lastenhuoneesta kuuluu hetken aikaa duona läheisten nimiä listattuna "pappa nukkuu, *kummi* nukkuu, mummi nukkuu, vaari nukkuu", kunnes hiljaisuus laskeutuu ja myös Jimi ja Theo nukkuvat.

..saan syödä oman ruokani lämpimänä samaan aikaan lasten kanssa. Jimi ja Theo syövät hienosti itse ja useimmiten temppuilematta, jolloin saan keskittyä omaan ruokaani.

..saan vastauksen sille miksi lapsen pitää huutaa naama punaisena, kun annan hänelle esim. vesimukin. Nyt tiedän, että äidin täytyy osata valita se oikeanvärinen... 

..jalkalamppu voi palata paikalleen olohuoneeseen. Siinä se nyt on ja täydentää olohuonetta tehden minut hyvin iloiseksi.


..näen päivää, jolloin voin istua sohvalla ja juoda kuumaa kahvia lasten leikkiessä keskenään. No, on se mahdollista (ja taivaallisen ihanaa!).

..voin ulkoilla lasteni kanssa ilman rattaita ja jatkuvaa karkailua. Nyt se onnistuu hyvin ja kaikki osapuolet nauttivat ulkoilusta.

..kykenen valvomaan niin paljon kuin viimeisen vajaan kolmen vuoden aikana olen valvonut. Hengissä edelleen!

..koen omaksi vapaa-ajakseni kaupassa käymisen ja töissä olemisen. Koska pääsee töihin lepäämään?

..molemmat lapsistani ovat tyytyväisiä samaan aikaan pitempään kuin puoli tuntia. Nyt niitä hetkiä on paljon pitempijaksoisemmin ja elämä on tyynempää.

Elämä kaksosten kanssa on ollut hektistä, raskasta, vähäunista ja ajoittain hermoja raastavaa (=uhma). Siitä huolimatta on tämä maailman parasta: halit, hymyt, "mamma, älskar dej"; se rakkauden määrä on käsittämätön. Väsymys ja muu unohtuu hetkessä, kun saa maailman leveimmän hymyn tai herää märkään pusuun.       

Kuulostaako tutulta..? 

6 kommenttia:

  1. <3 Vaikkei meillä kaksosia olekkaan, vaan tuota ikäeroa on se 1.5 vuotta. Niin kyllä vaan välillä on tuntunut, että järkihän tässä lähtee. Pienempi on juuri oppinu kiipeämään joka ikiselle tuolille, kiipeää sitä kautta pöydälle eikä älyä varoa, ei sitten yhtään. Tanssii siellä menemään. Kiipeäis varmaan vaikka kuuhun, jos saisi. :D Juoksen siis vuorotellen isomman ja vuorotellen pienemmän jälkiä korjaamassa. Onneksi kuitenkin tuo isompi jo hieman on itsenäisempi.

    Täytyy kuitenkin todeta sama kuin sä juuri, että onneksi lapset kasvaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voin kuvitella! :D Kuulostaa ihan meidän meiningiltä vielä jokin aika sitten... Voimia Miia! :D<3

      Poista
  2. Kuulostaa :) Meillä lasten ikäero on 3 vuotta. Juuri kun tuntui esikoisen kanssa, että onpa helppoa, niin syntyi kuopus. Nyt lapset ovat kohta 3 v. ja 6 v. Homma on nykyään jo tosi iisiä. Ruuhkavuosia eletään, mutta yhä enemmän on hetkiä jolloin ei koko ajan tarvitse olla tekemässä jollekin jotakin (vaihtamassa vaippaa, syöttämässä, nukuttamassa jne. jne.). Nyt voi se kahvikuppi kädessä istua jo sohvalla ja katsoa, että tuossa ne murut nyt leikkii iloisesti yhdessä <3 (kunnes seuraavassa hetkessä repivät toisiltaan hiuksia päästä :)) Aika aikaansa kutakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä juuri! :) Yksi juttu helpottaa ja sitten tulee joku toinen tilalle, vaiheita. Nauti kuumasta kahvista ja rauhallisista hetkistä ;)

      Poista
  3. Monet kuullostaa tutuilta :D Ja naurahdin tolle että työ on sinun vapaa-aikaa. Koska olen aivan samaa mieltä. olen juuri palannut työelämään ja olen lomalla kun olen töissä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah kyllä vaan :D Kiva kun joku voi samaistua siihen ;)

      Poista

Kiitos kommentista! <3