Moments Blocks -palikka saatu Kiddexiltä
Uskomatonta ajatella, että vauvan syntymästä on jo neljä viikkoa. Tuntuu siltä kuin hän olisi ollut kanssamme aina. Pienestä vastasyntyneestä on kasvanut ympäristöään tarkkaileva, tiukasti silmiin tuijottava neiti. Ensimmäinen kuukausi on mennyt todella hyvin. Vauva on nukkunut ja syönyt alusta asti hyvin, hän on perustyytyväinen ja tuntuu tottuneen pojista lähtevään meteliin jo kohdussa. Hän nauttii kylpemisestä, pitää unissaan pientä piipittävää ääntä, näprää mielellään harsoa ja viihtyy autossa ja vaunuissa. Käytiin tällä viikolla neuvolassa ja vauvalla oli kaikki kunnossa. Hän on kasvanut hienosti, alla 1kk-mitat ja suluissa syntymämitat.
paino: 4520g (3645g)
pituus: 55,7cm (50cm)
Ajoittain tuntuu jopa vähän pahalta, kun ei ole aikaa uppoutua vauvakuplaan siten miten haluaisi ja vauva vaan "kulkee mukana" meidän arjessa. Ei meillä kaksosuudesta johtuen ollut poikienkaan kanssa mahdollista keskittyä sataprosenttisesti vain yhteen vauvaan, joten toisaalta tähän on tottunut ja sitä antaa itsestään sen mitä pystyy. Siitä huolimatta harmittelen asiaa välillä ja yritän panostaa saamiini hetkiin esimerkiksi vauvan valvoessa poikien ollessa jo yöunilla. Vauva nukkuu päivisin vielä niin paljon, että olen voinut touhuta poikien kanssa lähes entiseen tapaan.
Vauva nukkuu meidän välissä unipesässä, koska siten saamme kaikki nukuttua parhaiten ja imetys on helppoa. Yöherätyksiä on ollut jo pitkään kaksi, mutta nyt kahtena viime yönä vauva on herännyt vain kerran viiden aikaan syömään ja jatkanut uniaan. Aamu alkaa yleensä yhdeksän aikaan, jolloin ensin heräävät pojat ja sen jälkeen minä ja vauva. Ehdin yleensä tehdä omat aamutoimeni ennen kuin vauva herää kunnolla. Jimi ja Theo ovat olleet todella innokkaita hoitamaan siskoaan. He antavat tuttia, haluavat pitää sylissä, käyvät silittämässä häntä vähän väliä, haluavat työntää vaunuja ja kertovat heti jos vauva päästää pienenkään inahduksen. He ovat siis sopeutuneet uuteen elämäntilanteeseen hienosti.
Päivät yksin kolmen lapsen kanssa on menneet paremmin kuin odotin. Pojat ovat olleet rauhallisempia kuin Jessen ollessa isyyslomalla ja itse olen jaksanut hyvien öiden ansiosta. Olen huomannut kaiken sujuvan parhaiten, kun ei suunnittele liikaa etukäteen. Aamulla katsotaan mikä on fiilis ja mennään sen mukaan. Kahden viikon päästä tosin alkaa dagis ja silloin on oltava liikkeellä jo yhdeksältä.
Kulunut kuukausi on ollut ikimuistoinen ja täynnä rakkautta. Tästä tuli aikamoinen hehkutuspostaus, mutta tällaisena koen vauva-arkemme alkaneen. Tiedän, että vauvan kanssa saa tottua vaiheisiin ja huonoja unijaksoja yms. tulee, mutta me eletään hetkessä. Nyt nautitaan helposta ja kaikinpuolin ihanasta ajasta kolmen lapsemme kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! <3