Tilanne ultran jälkeen

Jännäsin koko aamun. Jessellä oli työhaastattelu ja se sai töitä! Superjee! Nyt on yksi iso huoli vähemmän. Odotin ultrausta monta tuntia, Jesse ehti onneksi mukaan. Olipa muuten virkistävää päästä pois huoneesta. Menin pyörätuolissa kokonaisen käytävän läpi tutkimushuoneeseen ja näin matkan aikana vaikka mitä ja ulkonahan on jo ihan kevät! :D

Tutkimushuoneessa oli paikalla lääkäri ja ilmeisesti kätilöopiskelija. Ihan alkuun lääkäri tokaisi, ettei olis uskonut, että päästään näin pitkälle. Tilanne oli niin toivoton jo osastolle saapuessani. Lääkäri kiitteli motivaatiotani maata ja hienosti olen kuulemma pärjännyt.

Lääkäri teki sisätutkimuksen ja kaikki näytti ihan hyvältä. Tukilanka oli paikoillaan tiukasti eikä mikään painanut.

Alhaalta ultratessa lääkäri höpisi salakieltä opiskelijan kanssa ennen kuin selvensivät meille mitään. Ensin lääkäri sanoi, että hyvältä näyttää, kun kaulaa onkin aika hyvin jäljellä ja oli ihan innoissaan. Vähän ajan päästä joutui kuitenkin syömään sanojaan, kun kaulaa on hävinnyt vasemmasta nurkasta funnelimaisesti ja lanka on antanut vähän periksi siitä kohtaa.

Tiivistettynä mieleen jäi tämä: levolla on saatu paljon hyvää aikaan ja monta lisäpäivää. Tilanne on pysynyt suht samana kuin osastolle tullessani, miinuksena se vasemmanpuoleinen funneloituminen ja plussana se, että viimeksi kohdunkaulaa oli n.4mm niin nyt 10mm! Eli siinä on tapahtunut parannusta :) Kalvot pullottaa edelleen, mutta vauvat ei näytä painavan mitään. 

Vauvojen painoarvio jäi vähän mietityttämään. Opiskelija mittasi A:lle noin 550grammaa ja B:lle 602grammaa. Hassua, koska koko raskausajan A on ollut aika tuntuvasti veikkaansa isompi, myös viimeksi 26.4. tehdyssä painoarviossa, jolloin A oli noin 60grammaa B:tä painavampi. Voiko se tosiaan muuttua noin paljon näin lyhyessä ajassa? Pitää muistaa kysyä asiasta, kun näen osastolääkärin... Pojat ovat -1 käyrällä eli siroja ja pikkuisia kavereita. Pojilla on kuitenkin kaikki kunnossa, lapsivettä on hyvin ja nyt molemmat ovat perätilassa eli tuplasti potkuja alas.   

Lääkäri pitää tavoitteena päästä raskausviikolle 28, se olisi loistavaa. Skeptisesti kuitenkin sanoi, että siihen on vielä reilu 3 viikkoa ja synnytys voi käynnistyä milloin vain. Synnytyksen käynnistyessä tukilanka otetaan kiireesti pois, ettei mitään ehdi revetä. Mulle jäi yllättävän hyvä mieli, koska olin varma, että ollaan menty pelkästään huonompaan suuntaan. Ihanaa, että pojat voi kaikesta huolimatta hyvin, se on tärkeintä <3  

Ammattiapu ja tuki osastolla

Ihan alkuun on todettava, etten kestäisi tätä ilman Jesseä ja läheisiä. Se auttaa jaksamaan seuraavaan päivään, kun tietää, että rakkaat ihmiset on tulossa käymään. On jotain mitä odottaa <3

Läheisten lisäksi saan monenlaista tukea henkilökunnalta. Musiikkiterapiaa, juttuseuraa, sosiaalityöntekijän tapaaminen, fysioterapiaa, synnytysvalmennusta, lastenlääkärin tapaaminen.

Musiikkiterapian aloitin viikko sitten. Terapeutti käy maanantaisin ja tiistaisin ja on noin 30 min per kerta. Terapeutti soittaa lyyrasoittimia (kahta erilaista kannelta) mun kroppaa vasten ja välillä laulaa tai hyräilee ja kaikki tämä resonoi mun kehossa. Vauvat kuulee ja tuntee hyvin sen kaiken. Tuntuu hassulta miten matalat äänet menee syvälle ja pitkälle mun kehoon. Vauvat reagoi erityisesti mataliin ääniin tahdikkailla potkuilla :) Ensin soitetaan pientä kannelta mun masun päällä, soiton jälkeen kokeilen vielä itse rämpyttää. Seuraavaksi paljon isompi kannel tai mikälie laitetaan jalkojen päälle, se tuntuu parhaiten masussa ja vauvat reagoi sen ääneen vahvimmin. Lopuksi iso kannel selkää vasten ja lopetussoinnut. Ennen ja jälkeen soiton mitataan verenpaine ja syke. Joka kerralla mulla laskee verenpaine ja syke merkittävästi. Tykkään musiikkiterapiasta ja niin tykkää vauvatkin :)

Tapasin sosiaalityöntekijän myös viime maanantaina. Käytiin läpi äitiysavustusasiat, sairaalamaksut ja sairaspäiväraha-asiat. Selkeytti tosi paljon, koska en tiennyt niistä mitään aikaisemmin. Sossu tulee tänään uudelleen ja täytetään hakemukset yhdessä loppuun.

Fyssari tuli neuvomaan mulle pieniä jumppaliikkeitä, joita voin tehdä maatessa. Se näytti myös erilaisia asentoja, jotka voi helpottaa lonkkakipuja ja toi mulle erityislonkkatyynyn. Tyynyssä on reikä keskellä ja se jakaa painoa tasaisesti eikä kaikki tule suoraan lonkalle.

Lastenlääkäri kävi kertomassa keskosten hoidosta ja siitä mitä konkreettisesti tehdään heti, kun vauvat on syntyneet. Kuultiin tietysti myös riskeistä ja vaaroista, joita keskosuuteen liittyy. Se, että synnytyksestä selvitään hengissä, on vasta ensimmäinen askel. Sen jälkeen alkaa taistelu monia uhkaavia asioita vastaan.

Eilen illalla tosi mukava kätilö tuli juttelemaan meidän kanssa synnytyksestä ja kaikesta mieltä askarruttavasta. Kätilö kertoi johdonmukaisesti sekä alatiesynnytyksestä että sektiosta ja mitä se meidän kohdalla tarkoittaa. En tiennyt, että nyt onkin niin, että jos vauvat päättävät syntyä lähipäivinä, tehdään ilman muuta sektio, koska A on perätilassa.
Nyt tiedetään synnytykseen liittyvät perusasiat ja tietämättömyydestä johtunut synnytyspelko on vähentynyt. Edelleen pelottaa se, että jos vauvat eivät selviä synnytyksestä. En tiedä miten me selvittäis siitä.

Oon avoin molemmille synnytystavoille ja molemmissa on sekä isoja plussia että miinuksia. Tietenkin toivon, että voisin synnyttää alakautta ja säästyä kipeältä leikkaushaavalta ja pitkältä toipumisajalta + vauvoille olisi hyvä syntyä luonnollisesti.
Toisaalta taas sektiossa vauvat olisivat ulkona nopeasti ja tilanne menisi ehkä henkisesti paremmin. Synnytystapa on valitettavasti asia, johon en välttämättä voi itse vaikuttaa. Eniten vaikuttaa A:n asento ja raskausviikot.

Monenlaista tukea ollaan siis saatu täällä. Kätilöt aina välillä kyselee olisiko tarvetta johonkin, taidetaan pyytää lastenlääkäri käymään vielä uudelleen jos päästään pari viikkoa eteenpäin.

Tässä vielä vikat ostokset vauvoille ennen osastoaikaa. Lindexin Littlephant-malliston pikkupökät koossa 62 ja hello baby-malliston ihanat bodyt molemmissa väreissä koossa 56 ja 62. Meillä on myös saman kuosin peitot :) xxxx

Sohvan pohjalla

Toinen päivä. TJ: aika monta päivää.

Postaukset tulee olemaan nyt varmaan aika ykstoikkoisia, kun täältä vaakatasosta päivittää kuulumisia. Eilinen oli tosi raskas sekä henkisesti että fyysisesti. Olin ihan jumissa ja joka paikkaa särki, kun siirryin illalla sohvalta sänkyyn. Selkä ja lonkat ei tykkää pitkästä makaamisesta. Olin tosi huonolla tuulella nukkumaan mennessä kaiken sen säryn ja huolen takia ja oli vaikea nukahtaa ku oli maannut koko päivän.

Valivali... Vaikka kuulostaakin valitusvirreltä niin tottakai teen mitä vaan vauvojen hyvinvoinnin takia! <3 tää on pieni hinta siitä, että saa kaksi tervettä murua!
Helpottaa omaa oloa ku saa purkaa myös näitä negatiivisia ja turhautuneita fiiliksiä tänne.

Mietityttää millaisessa tilanteessa pitäis soittaa päivystykseen. Oon tosi huono arvioimaan milloin jotain on pielessä. Esim.alkuviikon supistukset ei ollu mulle hälyyttäviä, vaikka ne teki tuhojaan, enkä nytkään osaa kunnolla sanoa milloin supistaa.

Tällä hetkellä olo on ihan ok. Vatsaa vihloo välillä, sellanen hetkellinen ylöspäin etenevä vihlova kipu. Potkut tuntuu säännöllisesti ja piristää :) xxxx