Joka päivä joku kätilöistä tai lääkäri kysyy miten pää kestää ja kehuu miten hienosti jaksan. Vappuna kätilö kysyi viime vuoden vapunvietosta ja tuntui olevan valmiina lohduttamaan, kun nyt jouduin viettämään sen täällä. Välillä tuntuu hassulta miten kätilö jää jonkun tilanteen jälkeen viereen odottamaan ikään kuin katsoen miten reagoin ja odottaa itkua. Tähän asti (tuloiltaa ei lasketa) oon selvinnyt ihan hyvin, mieli on ollut vähän sellainen "ihan sama, tässä mä nyt makaan".
Tänään tuli ensimmäinen notkahdus, kun kysyin kätilöltä suihkuun pääsemisestä. Kävin suihkussa viimeksi 9 päivää sitten, kun normaalisti käyn joka toinen päivä. Arvata saattaa, että hiukset muistuttaa lähinnä kuivia rastoja ja hiusväri on muuttunut blondista vaaleanruskeaan.
Kätilö nauroi jotenkin pilkallisen huvittuneena ja sanoi kysyvänsä lääkäriltä. Ihmettelin mikä siinä oli niin hauskaa. Edellisen kerran kysyin suihkulupaa maanantaina, jolloin sain myös naurut, mutten lupaa. Kaiken lisäksi tämän päiväinen kätilö sanoi vielä, että "niin, luin raportista, että kysyit maanantainakin etkä päässyt suihkuun" ja taas joku ihme nauruhymähtely.
Tilanteeni takia en pääse suihkuun yksin, mutta kätilö voi viedä mut suihkuun sellaisessa suihkusängyssä. Makaan siis siinä koko suihkusession ja kätilö hoitaa pesemisen. Kätilö sanoi yrittävänsä ehtiä tänään, mutta kiireiden takia voi mennä huomiseenkin. Lisäsi vielä loppuun, että tärkeintä on vauvojen hyvinvointi ja jokainen päivä on tärkeä. Onneksi se lähti sitten, koska siinä vaiheessa harmitti ja ärsytti. Se nauru, ihan kuin olisin turhamainen lapsistaan välittämätön, kun kysyn suihkumahdollisuudesta. Ei ole helppoa maata likaisena viikkoa samoissa lakanoissa ja samassa kaavussa, etenkin, kun joka yö herää monta kertaa hiestä litimärkänä. Asun tässä sairaalasängyssä, viikon menun pystyy näkemään näistä lakanoista ja lakanat vaihdetaan vaan suihkupäivänä. Nyt oon jo päässyt pahimman harmituksen yli ja toivon kätilövuoron vaihtuvan ennen mun suihkuaikaa! Muutenkin jännittää ja tuntuu epämukavalta, että joku toinen pesee mut.
Vuodelevossa mun päivät menee ruokailun mukaan. Herätessä tiedän, että kohta on aamiainen. Aamiaisen jälkeen tulee kätilö ja mahd.lääkäri ja kuunnellaan vauvojen sydänäänet, jonka jälkeen katson Täykkäreitä tai luen blogeja pari tuntia. Jesse tulee yleensä aamupäivällä. Lounaan jälkeen oon Jessen kanssa aina päivälliseen asti. Päivällisen jälkeen harmittaa, kun tiedän sen lähtevän. Jos muita vieraita ei ole tulossa, mietin, että Emmerdalen ja blogien lukemisen jälkeen tulee iltapala ja pian päivä on ohi ja oon selvinnyt voittajana siitäkin päivästä.
On fyysisesti tosi raskasta vaan maata paikoillaan. En olisi uskonut, että paikallaan olo voi olla näin uuvuttavaa ja aiheuttaa kipua. Henkisesti on raskasta se kaikkien hokema "päivä kerrallaan" ja se, kun ei tiedä yhtään vauvojen ennusteesta. Kätilöt ja lääkärit toitottaa sitä miten tärkeä jokainen päivä on ja miten vauvojen takia täytyy nyt maata. Tiedän sen, tietysti! Mikään muu tässä sängyssä ei pidättelekään kuin mahdollisuus saada terveet pojat maailmaan. Poikien takia teen mitä tahansa!
Välillä vaan on vaikea ajatella päivä kerrallaan elämistä, kun vauvojen viikkoihin takerrutaan koko ajan ja "viikolla 28 ollaan jo turvallisemmilla viikoilla"-lausahduksia saa kuulla joka lääkäriltä. Sinne on matkaa vielä 4 viikkoa!!!!!! Elä tässä nyt sitten päivä kerrallaan.
Olen kaikesta avautumisesta huolimatta sitä mieltä, että oon jaksanut yllättävän hyvin. Hyviä hetkiä on ollut monia ja pääsääntöisesti koko hoitohenkilökunta on ollut tosi mukava. Tällaista on nyt mun elämäni tällä hetkellä ja tästä on nyt otettava irti se minkä voi. Auttaa paljon, kun kirjoittaa fiiliksiään tänne :) Loppukuva on otettu viikko sitten, kun lähdin Naikkarille! Koti, omat vaatteet, puhtaus <3 xxxx
Huiii kauheeta olis olla noin kauan ilman suihkua :/ Onko se sitten jotenkin vaarallista että käyt suihkussa? Saatko käydä vessassakaan? hirveästi taas tsemppiä sinne, tulee itsellä ihan kurja olo sun puolesta :/ Toivottavasti sulle ei makuuhaavoja tuu ku joudut pötkölleen olee :/
VastaaPoistaNiinpä! Onneksi pääsin eilen suihkuun! Ihana olo:) mun tilanne on niin herkkä ja jokainen päivä tärkeä, että sen takia en saa "rasittua" millään tavalla enkä saa mennä itse suihkuun. Vessaan saan mennä, ehtona oli et wc on ihan sängyn vieres ja onneks sain oman huoneen, jossa on wc! Oon itekin miettinyt et mitä tästä makaamisesta seuraa, mut täällä käy onneks fyssari ja auttaa jo paljon ku pääsen edes vessaan kävellen :) kiitos tsemppaamisesta! :)
PoistaEksyin sun blogiin tänään. Ja täytyy sanoa, että aika lähellä oli itku, kun luin näitä sun postauksia sairaalassa olosta ym. Itellä ei oo ihan noin paha tilanne. Tyyppejä mahassa on vaan yks, la muutama päivä aikasemmin ku sulla, ja toistaseks saan harrastaa lepäilyä kotona. Mutta mullakin saikkua pärähti äitiysloman alkuun saakka ennenaikasuuden pelossa ja liikuntakiellossa ollaan.
VastaaPoistaMutta tsemppiä ja onnea ihan hirveesti!!!!! Varmaan mitkään sanat ei hirveesti lohduta tossa tilanteessa, mutta toivon että teillä menee kaikki hyvin. :)
Kiitos kovasti! :) tsemppiä sulle kans! Ei se lepäily helppoa ole kotonakaan pidemmän päälle. Toivottavasti kaikki menee hyvin eikä sun tilanne pahene! :)
PoistaTää postaus sai mut kyllä kunnolla tajuamaan mitä joudut tällä hetkellä kokemaan :( jotenkin tyhmänä luulin sielä olevan suht leppoista eikä tullut mieleenkään moiset asiat :( voi ei. Ootko miettinyt että jääkö sulla joku kammo tähän raskaana olemiseen vai ootko kuitenkin saanut nauttiakin siitä? Mä niin toivoisin että saisit nauttia samanlailla loppuraskauden kuin alkuraskauden <3
VastaaPoistaTuntuu, että kaikki täällä kirjoitetut postaukset on pelkkää valitusta... Helposti sitä purkaa aina vaan ne pahimmat olot. Tänään on ollu hyvä aamu:)
PoistaOon miettiny. On ollu tosi vaikeeta, kun ensin tuli kaks keskenmenoa, raskautumiseen meni aikaa ja nyt vielä tämä. Pelottaa, että jää raskauskammo. Riippuen mitä synnytyksessä ja sen jälkeen tapahtuu, niin aion hakea tukea, että voin käydä tän koko prosessin läpi ja saan mahd.tietää mikä ennenaikaisuuteen johti. En usko, että pystyn uuteen raskauteen pitkään aikaan jos koskaan :( toivon tottakai, että synnytyksen jälkeen on eri fiilis. Saa nähdä! Kiitos <3
Mulla tulee tuosta kätilöstä mieleen se kun esikoisen synnytys meni sektioon ja mä en _oikeesti_ päässyt itse vessaan kun leikkauksen jälkeiset kivut oli mitä oli. Jos mun mies ei olisi ollut tuolla melkein koko ajan, en olisi päässyt vessaan saatika suihkuun. Ei ollut kätilöillä aikaa. Ehkä tuossa lähinnä rassasi se että oli täysin jonkun muun armoille. Mutta sulla nyt eri syystä tuo että on kieltoa. Turhauttavaa varmasti, ja ei ole mennyt niinkun on toivonut, mutta toivotaan nyt että tämä kaikki vuodelepo johtaa siihen että vauvat pysyisi masussa vielä jonkun aikaa.
VastaaPoistaVoimia <3
Voi ei, ei kiva :/ onneksi eilen vaihtui kätilövuoro ja pääsin suihkuun tosi kivan kätilön avustuksella! Kiitos <3
PoistaHienosti sä vedät !! Varmasti ihan mieletön toivottomuuden tunne iskee silloin tällöin, mutta sä näytät olevan aikamoinen teräsnainen ! Hirmusti taas tsemppiä sinne <3
VastaaPoistaHih kiitos Essi :) <3
PoistaHurjasti tsemppiä sulle! Osaan todellakin samaistua sun olotilaan, meille on myös tulossa kaksi pientä poikaa, LA 11.7.2013 ja oon nyt 6 viikkoa ollut sairaslomalla, joista kaksi viimeisintä niin, etten saisi paljoa rehkiä. Ja tämä kotona makaaminenkin jo rasittaa, kun päivät tosiaan kuluu syömisen, telkkarin ja läppärin kanssa. Ja mä nyt saan kuitenkin olla vielä kotona.
VastaaPoistaMutta tsemppaukset sulle! Onneksi aika kuitenkin kuluu melko nopeesti vaikka aina ei siltä tunnukaan! :)
Oi kiva kuulla, et on kohtalotovereita! (Vaikkei tällaista tietenkään toivo kellekään).
PoistaKiitos samoin, toivotaan, että aika menee nopeasti molemmilla ja saadaan pojat hyvillä viikoilla maailmaan :)