TOIVEPOSTAUS: SEKTIOSTA TOIPUMINEN

Sektiosta on nyt 13 päivää.

HETI SEKTION JÄLKEEN HERÄÄMÖSSÄ:

Olin vielä vähän pihalla ja väsynyt. Salissa mulle oli jo laitettu tippumaan antibiootti. Sain myös suoneen morfiinijohdannaista kipulääkettä. Ajattelin vaan poikia ja katseltiin kuvia pojista Jessen kanssa. Noin tunnin kuluttua heräämöön tulosta aloin tuntea aika kovaa kipua leikkausalueella. Tunnon palautumista jalkoihin testattiin aika ajoin ja mun piti yrittää heilutella varpaita ja siirtää jalkoja. Silloin sattui vatsaan tosi paljon. Sain kipulääkettä lisää.

Vuodeosastolle saapuessani mua varoiteltiin, että pahin kipu voi alkaa, kun puudutus lakkaa kokonaan vaikuttamasta. Odotin sitä kauhulla, mutta sitä ei ikinä tullut. Oon tosi huojentunut, että selvisin niin pienellä kivulla (ei oteta leikkauskipua huomioon!!). Nousin ylös sängystä heti kuuden tunnin kohdalla (vähintään 6 h piti olla makuullaan). Nouseminen kyljen kautta hitaasti sujui hyvin. Piti olla tarkka nousukulmasta, ettei kierrä kroppaa yhtään vaan hivuttautuu pikku hiljaa. Istuin muutaman minsan sängyn laidalla ja keräsin itseäni. Siitä nousin ja otin pari askelta onnistuneesti ja istuin pyörätuoliin. Rullailtiin Jessen kanssa katsomaan poikia. Jaksoin istua reilun tunnin. Sen jälkeen menin lepäämään hetkeksi.

Levon jälkeen sain Panadolia ja Panacodia maximimäärän ja ennen suihkuun menoa morfiinijohdannaista kipulääkettä, että selvisin suihkuun. Ekat kunnon askeleet oli pahimpia. Tuntui, että vatsa repee. Kävelin alkuun hieman kyyryssä ja tepsuttelin hissuksiin askeleen kerrallaan. Suihkussa oli vaikeinta pestä hiukset, kun piti nostaa kädet ylös ja kallistaa päätä taaksepäin. Silloin meinasin horjahtaa itsekin taaksepäin ja se tuntui kiristävältä vatsassa.

3 PÄIVÄÄ OSASTOLLA

Tämän kaiken jälkeen alkoi toipuminen ihan kunnolla. Olin päässyt sen pahimman yli. Kipu hellitti vähitellen. Sain osastolla olo ajan eli torstai-sunnuntai Panadolia ja Panacodia 3 x 1g / päivä. Morfiinijohdannaista kipulääkettä tarvitsin vain ekan päivän ajan, sen jälkeen pärjäsin ilman. Sitä annettiin yleensä ennen "suurempia ponnistuksia", kuten suihkuun tai Lastenklinikalle menoa. Se vei tehokkaasti kivun pois.
Olin valmis lähtemään kotiin jo lauantaiaamuna. Periaate on, että sektion jälkeen ollaan osastolla ainakin kolme yötä. Kotiuduin sunnuntaiaamuna.

Kuvat otettu kotiutumispäivänä, 3 päivää sektion jälkeen:

 ENSIMMÄINEN VIIKKO

Kotona tunsin olevani jo melkein entiselläni. Oli vaikea levätä parin kuukauden pakkolevon jälkeen, kun oli vihdoin lupa tehdä asioita oman voinnin mukaan. Kotona söin särkylääkettä 3 x päivässä kahden päivän ajan, sen jälkeen tiputin määrän 2 x ja lopulta 1 x päivässä. Söin särkylääkettä yhteensä viikon ajan sektiosta. Ensimmäinen viikko meni rauhallisesti. Lastenklinikalle mennessämme Jesse kärräsi mua pyörätuolilla neljä ekaa päivää, koska oltiin niin pitkiä aikoja siellä. En jaksanut seistä paikoillani 10 minuuttia pitempään. Se tuntui ikävältä vatsassa. Kävely sujui ekan päivän kyyryasennon jälkeen hyvin. Normaalia hitaampi tahti, mutta ei muita ongelmia. Kävelymatkat oli alkuun tosi lyhyitä. Tähän voi vaikuttaa ja varmasti vaikuttaakin melkein 3 kuukauden liikkumattomuus ja rapakunto. Selkälihakset oli ihan poissa, edelleen on vaikea saada pidettyä selkä suorassa, kun se vaatii niin paljon voimia. Ekan viikon ajan oli pahoja selkäkipuja. Oma sänky pahensi kipua. Sairaalasängyssä olin tottunut olemaan jalat vähän päätä alempana ja erityisesti synnytyksen jälkeen nukuin pääpuoli tosi ylhäällä. Jälkivuoto oli aika runsasta, mutta väheni päivä päivältä.

TOINEN VIIKKO

Toinen viikko oli selkeästi parempi kuin eka. Selkäkivut on kadonneet, kävelymatkat pidentyneet, yleinen jaksaminen ja vireystila on parantunut, haava on siisti eikä ole merkkejä tulehduksista. Jälkivuoto on tasoittunut ja selvästi vähentynyt. Nyt, kun leikkauksesta on melkein kaksi viikkoa, oon huomannut, että haavan ympärille on tullut paksu kohta. Se on koko haavan matkalta ja haavasta on tullut enemmän kosketusarka. Oon kuitenkin lukenut, että se on ihan tavallista. Samaten se, että haavan ympäriltä on hävinnyt tunto. Nyt onkin ainainen vaatekriisi, kun yhdetkään housut/shortsit ei joko mene kiinni tai ne puristaa ikävästi just haavan kohdalta. Sama juttu alushousuissa, ne puristaa suoraan haavaa! Mikä neuvoksi? Eihän se tee yhtään hyvää, että koko päivän haava on puristuksissa. Käytin niitä kamalia sairaalan verkkoalushousuja kotonakin viikon sektion jälkeen. Pakko myöntää, että vaikka ne on kamalat niin ne oli itselle ihan välttämättömät. Ei purista yhtään!
Nyt ne on loppu eikä niitä uskalla muutenkaan käyttää kesämekon kanssa, pikku tuulahdus ja...haha.

Toisen viikon aikana on alkanut uusi oire: kipu häntäluussa. En pysty istumaan paria minsaa kauempaa kovalla tuolilla. Se iskee suoraan häntäluuhun ja kipu on jäätävää. Sen jälkeen on vaikea kävellä. Eiköhän se mene ohi ajan kanssa, nyt välttelen kovia tuoleja.

ULKONÄÖLLINEN YHTEENVETO

Kohtu supistui hyvin jo leikkaussalissa ja kotiinlähtö"tarkastuksessa" se oli kuulemma todella hyvin supistunut ja kaikki näytti hyvältä. Leikkauksesta tuli vatsaan muutama verenpurkauma ja raskausarven näköinen repeämä. Leikkaushaava oli heti siisti, mutta sen alla oli muutama tosi tumma ja aika iso mustelma. Mustelmat ja repeämät on lähteneet jo kokonaan. Haavan alapuolella olevaa mustelmaa on vielä vähän jäljellä. Vatsa on pienentynyt huimasti, mutta sitä on edelleen jäljellä aika paljon. Vyötärön näkee taas, mutta alavatsalla on vielä kumpu.

Oon tosi tyytyväinen toipumiseen tässä vaiheessa ja kropan palautumiseen. Toivottavasti omat housut alkaa pian mahtumaan, haluaisin käyttää shortseja! Kaiken kaikkiaan mulla on positiiviset kokemukset sektiosta kokonaisuutena. Toki se leikkauksessa tuntemani kipu oli kamalaa, mutta kokonaisuutena sektio jää positiviisena mun mieleen eikä harmittaisi, vaikka joutuisin sektioon myös mahdollisessa seuraavassa raskaudessa. xxxx

Kuvat otettu tänään, 13 päivää sektion jälkeen: 

Jäikö jotain kertomatta, onko kysyttävää?  
Miten te sektiolaiset ootte toipuneet?