Pojat jatkohoidossa yhdessä

Tänään aamu alkoi soitolla Lastenklinikalta: B-poika siirtyy jatkohoitoon tänään klo.13.00. Sen jälkeen oli hymy herkässä ja lähdettiin A-pojan luo sairaalaan odottamaan B:tä. Oltiin sairaalassa sopivasti hoitojen (vaipanvaihto, syöttäminen, lämmön mittaaminen yms) aikaan ja vaihdettiin pojulle vaippa ennen kenguruhoitoa mamin kanssa. Olin A sylissäni 2 tuntia ja nukuttiin molemmat tyytyväisinä B:n tuloon saakka. Pikkuinen kuljetettiin keskoskaapissa ambulanssilla. Matka oli mennyt hyvin eikä ollut tullut yhtäkään hengityskatkosta tai muuta. Raukka oli varmaan väsynyt matkasta ja vähän itkuinen. Onneksi rauhoittui lepäämään, kun Jesse piti kapalossa ja jutteli.

Käytiin Jessen kanssa syömässä sairaalan henkilöstöravintolassa. Mä saan ruoan ilmaiseksi, koska pumppaan maitoa vauvoilleni ja Jesse saa isän roolissa aterian henkilökunnan hintaan. Se kannattaa hyödyntää, kiva etu! Istuttiin ulkona syömässä ja ekaa kertaa tänä kesänä sain hetken vaan olla ja nautiskella auringosta. Lounaan jälkeen mentiin takaisin poikien luo ja otettiin pojat kenguruun. Molemmat nukkuivat tyytyväisinä taas pari tuntia meidän sylissä.  Nukuin itsekin! Vauva sylissä on rauhoittavaa olla. Tykkään kengurussa olosta vähintään yhtä paljon kuin meidän vauvat :)

Tänään molemmat pojista olivat rinnalla. Sitä on kokeiltu aikaisemmin jo A:n kanssa, mutta tänään myös B pääsi kokeilemaan. Se meni yllättävän hyvin! Molemmat ymmärsivät idean heti ja saivat jo monta pisaraa imettyä itse. Ollaan vasta siinä vaiheessa, että totutellaan rinnalla oloon. Pojilla ei luonnollisestikaan ole vielä tarpeeksi paljon voimia kunnon imemiseen, mutta hienosti saivat jo maiskuteltua vähän.

A syö 8 x 32ml ja B syö 8 x 24ml.
A painaa 1620g ja B painaa 1680g.
Paino on molemmilla noussut kuulemma sopivaan ja normaaliin tahtiin.

Pojat ovat nyt samassa huoneessa, samassa sängyssä. Kun toinen "murisee" hassusti, toinen yhtyy murinaan. Ihanaa, että pojat saavat olla nyt yhdessä ja meidän on helppo huomioida molemmat. Enää ei tarvitse jakaa aikaa sairaaloiden välillä vaan voidaan olla yhtäjaksoisesti pidempi aika rakkaiden luona. Oon huomannut, että kerta kerralta on vaikeampi lähteä kotiin ja jättää pojat. Tuntuu, etten ole riittävästi poikien luona ja poikien on paha olla jos en ole paikalla. Se on raskasta.

Poikien sairaalassa olo on paljon rankempaa kuin oma osastoaikani. Poikia on kamala ikävä ja tuntuu pahalta jättää pienet. Silti toivoisin, että saisin hetken aikaa olla Jessen kanssa kahdestaan ja tehdä jotain, kuten käydä Helsingissä kävelyllä ja syödä jädeä tai mennä leffaan tai syömään. Ei olla tehty mitään yhdessä reiluun kahteen kuukauteen sairaala-ajan takia. Jesse on ihan loppu, joka päivä töiden jälkeen sairaalaan ja syöminen jää eikä unta saa riittävästi. Harmittaa Jessen puolesta. En tajunnut itse ollessani sairalaassa, että miten vaikeaa se oli Jesselle ja edelleen sama sairaalarumba jatkuu.

 Silti sitä "omaa aikaa" on todella vaikea ottaa. Tulee paha mieli jos ei ole poikien luona ja tuntuu, että hoitajat katsovat pahalla jos vanhemmat eivät istu lastensa luona koko päivää. Sairaalasta lähtiessä on jo niin väsynyt, ettei jaksa enää iltaisin tehdä muuta kuin hoitaa pakollisen, kuten kasaantuvat pyykit ja tiskit. Koti on vielä järjestelemättä vauvoja varten ja kaikki hankinnat edelleen tekemättä. Minä kun kuvittelin, että mulla alkaa mammaloma päästessäni sairaalasta ja silloin ehdin tehdä kaiken sen mikä jäi tekemättä, kaikessa rauhassa?! Ehei, en tiedä milloin me ehditään hankkia kaikki tarvittava. Stressaa tosi paljon! Parhaassa tapauksessa poika/pojat ovat kotona parin viikon päästä ja silloin ei ole enää aikaa tai energiaa lähteä ostosreissuille. Haluan kaiken olevan valmista, kun pikkuiset tulevat kotiin. Hohhoh, miten saan kaiken hoidettua? xxxx