KOTONA!

Nyt se on ohi, yksi ajanjakso elämästä on takana päin. 8 viikkoa ja 2 päivää olin osastolla ja kyllä kannatti, vaikka oli raskasta. Meidän pienet sai sen ansiosta monta elintärkeää masuviikkoa lisää. 

Lapsivuodeosastolla olin vauvattomien huoneessa onneksi, mutta teki vähän pahaa tottakai, kun osastolla pörräsi äitejä isien ja vauvojen kanssa. Söin aamiaista tuoreiden perheiden välissä ja katselin tuhisevia vauvoja. Onneksi vauvattomille on järjestetty oma huone.

Olin suurimman osan ajasta poikien luona. Molemmilla menee todella hyvin! A-poju on nyt selvästi vahvempi ja jaksaa jo olla hereillä, kun taas B-poju tykkää nukkua ja hengitystä pitää tarkkailla vähän enemmän. A hengittää itse ilman apua ja on päässyt jo monesta laitteesta irti. B:llä on vielä nasaali, mutta teho on vähennetty minimiin.

Lauantaina sain A:n ensimmäisen kerran kenguruhoitoon (=vauva otetaan paljasta rintakehää vasten pelkkä vaippa päällään, jolloin vauva tuntee mun sydämensykkeen, lämmön ja on ihokosketuksissa, se tekee vauvalle tosi hyvää)! Se oli ihanaa! Poju nukkui rauhallisesti ja välillä vähän tuhahteli ja availi silmiä!!! Alkoi jopa hamuamaan rintaa ja sai jo ekat makupisarat suuhun! :) Hoitaja oli ihmeissään. Jesse nosti pojan takaisin kaappiin. Pojan nostaminen ja siirtäminen on pelottavaa, kun toinen on niin pieni, mutta Jesseltä se kävi luonnostaan. Poika ei itkenyt yhtään, kun isi nosti.  

B pääsi kenguruun eilen mulle ja A oli Jessellä. Istuttiin vastakkaisilla puolilla isoa huonetta, koska pojat ei valitettavasti ole vierekkäisissä kaapeissa. Kengurussa vierähti monta tuntia. Syötettiin pojat (nenämahaletkun kautta), juteltiin, tuijoteltiin toisiamme ja nukuttiin vähän. Jesse jutteli A:n kanssa pitkät keskustelut ja poju tuijotti isiä suoraan silmiin pitkän tovin. A yritti myös hamuta Jessen nänniä, joten siirrettiin poju mulle. Kenguruhoidon aikana paita kastuu ja siitä, kun aloitettiin kenguruhoito, on maitomäärä yli kymmenkertaistunut! Eilen pojat sai pelkästään oman äidin maitoa :)

Saattaa olla, että pojat siirretään tänään jatkohoitoon "omaan sairaalaan", joka sijaitsee meiltä alle 10 minuutin ajomatkan päässä!!! Pojat eivät tarvitse enää vaativaa tehohoitoa vaan pärjäävät normaalissa hoidossa :) Hoitaja sanoi jopa, että erityisesti A-vauva voisi kotiutua 33-34 viikoilla nenämahaletkun kanssa jos voinnissa ei ilmene muutosta huonompaan. Kuulostaa uskomattomalta!? Oltiin varauduttu kuukauden/kuukausien sairaala-aikaan, mutta kohta meitä voi olla jo useampi täällä!
Riippuu tietysti mihin suuntaan vointi etenee ja tilanteet voi muuttua nopeastikin, mutta silti! Vau.

Otsikko viittaa kotiutumiseen, höpötän kaikesta muusta. Eilen lähdettiin poikien luota viiden jälkeen ja etsittiin paniikissa rintapumppua kaupoista. Onneksi sellainen löytyi S-marketista, perus Medelan käsipumppu. Raskasta hommaa, mutta onneksi puolet päivän pumppauksista voi tehdä sairaalassa samalla, kun on poikien luona. Siellä on ihana sähkötuplapumppu!

Oli vartti aikaa ennen kauppojen sulkeutumista ja tuli kiire ostaa ruokaa. Olin päättänyt jo kauan aikaa sitten mitä kaikkea ostan "ekaksi illaksi kotona". Se ei ihan onnistunut, koska oli kiire ja kaupan hyllyt ammotti tyhjyyttään juhannuksen jäljiltä. Olin kaiken lisäksi ihan sekaisin kaupassa. Seisoin paikallani ja tuijotin hedelmiä, mutten osannut päättää mitä otan ja paljonko ja mikä on normaali kilohinta. Tuskastuin ja melkein aloin itkeä! Sain otettua jotain, mutta tänään pitää tehdä uusi reissu paremmalla ajalla ja valikoimalla.

Koti ei tuntunut heti kodilta. Tuntui kuin olisin väärässä paikassa. Pyörin ympäri kämppää hetken ja katsoin purkamattomia tavaroita. Tavaroita, joita Jesse on tuonut sairaalasta, nurkassa nököttäviä äitiyspakkauksia, pesemättömiä vaatteita... Meni hetki ennen kuin rauhotuin. Laitettiin Jessen kanssa mun sairaalakassien sisältö paikoilleen ja nyt voin sanoa, että ihana olla kotona!

Pitkä ja sekava teksti, anteeksi! Yritän jakaa tulevia postauksia enemmän tiettyihin aiheisiin. Tulossa ainakin sektiopostaus ja kommentteihin vastaaminen. Jesse sai onneksi 2 päivää vapaata töistä, joten me lähdetään nyt yhdessä poikien luo. xxxx