Maanantaina oli "neuvolapäivä" eli tsekattiin kaikki sama mitä neuvolassa. Hemoglobiini 118 ja verenpaine 103/66. Kaikki oli kunnossa. Juttelin lääkärin kanssa, joka kertoi miten edetään.
Viikolla 34 kaikki on onnellisia, viimeistään viikolla 36 tehdään sektio. Taas lisättiin loppuun se, että kohdunsuun ei uskota kestävän viikolle 34 asti pelkällä langalla. Päivä kerrallaan (miten turhauttava ja kuultu lausahdus) edetään. Jos lapsivedet menee, niin tehdään sektio saman tien poikien perätilan takia. Silloin on niin suuri riski napanuoran esiinluiskahtamiseen. Jos lanka pettää, niin katsotaan tilanteen mukaan miten edetään. Silloin on mahdollista vielä koittaa jarrutella kohdunsuun avautumista levolla ja supistuksen estolääkkeillä. Yllätyin, että vesienmenon jälkeen toimitaan niin nopealla tahdilla.
Huomenna päästään taas uudelle viikolle, 29. Pojat voi hyvin, yhtä liikkuvaisia kuin aina. Ultra on oletettavasti ensi tiistaina, jännitän taas paljonko painoa on kertynyt pikkuherroilla.
Kätilöt on ehdottaneet jos muuttaisin useamman hengen huoneeseen. Tässä huoneessa on tuijotettu seiniä nyt 6 viikkoa ja maiseman vaihdos tekisi kuulemma hyvää. Mulla on hieman ristiriitaiset fiilikset muuton suhteen. Tykkään omasta rauhasta, omasta wc:stä ja rajattomasta vierailuoikeudesta. Ihan alussa oli henkireikä saada olla omassa huoneessa (taitaa olla edelleen). Täällä ei ole tarvinnut välittää mistään tai kenestäkään. Voin valvoa niin myöhään kuin haluan, vieraita saa tulla pitkin päivää, kukaan ei ole jatkuvasti vieressä, voin puhua puhelimessa milloin huvittaa, tavarat voi olla vähän levällään, milloinkaan ei tartte huomioida toista.
Useamman hengen huoneessa olisi seuraa ja pääsisin "näkemään maailmaa", kun kävisin käytävän wc:ssä. Erikoislääkäri sanoi, että nyt, kun viikkoja on saatu niin paljon, voisin käydä käytävän wc:ssä (muuttaisin siis wc:n vieressä olevaan huoneeseen).
Tällä hetkellä tuntuu, että viihdyn paremmin omassa huoneessa. Täällä voin keskittyä vaan itseeni ja olla ajattelematta muita. Olis aika masentavaa jos huonekaveri olisi esim. joku kotilomille silloin tällöin pääsevä, ei lepohoidossa oleva, viikkoja reippaasti yli 30. Kuulostaa ehkä itsekkäältä, mutta luulen, että se vois masentaa tällaista koti-ikävästä kärsivää lepohoitopotilasta. xxxx
Onko teillä kokemusta, oma vai useamman hengen huone?
Minä olin synnytyksen jälkeen useamman hengen huoneessa ja komplikaatioiden takia jouduin takasin sairaalaan ja silloin oli oma yksiö, missä oli telkku ja vessa/suihku. Niin kyllä mä mielummin olin siinä omassa kopissani, sai tosiaan olla ihan itekseen silleen rauhassa ja sotkussa :)
VastaaPoistaOkei, kiitos kommentista! :) kyllä tässä omassa yksiössä on paljon enemmän plussia ku miinuksia! Toivottavasti en joudu muuttamaan..
PoistaMulla oli synnytyksen jälkeen huonetoveri. Juttu ei luistanu, aina tietty se riski. Sit joutuu orjaileen toista. Nolottaa jos laukkaan eestaas tai märisen puhelimeen. Sulla eri tilanne ko nii pitkä aika ja sit pitäs toivoo, että huonekaverit ois ok. :)
VastaaPoistaMietin samaa, että jos huonekaveri onkin ihan eri tilanteessa ja kemiat ei vaan kohtaa! :/ täällä omassa rauhassa ei tartte muista välittää. Kiitti kommentista :)
PoistaOma huone ehdottomasti! 10 viikon makaamisen aikana oli niitä huonoja päiviä niin paljon, että en olisi ollut hyvää juttuseuraa. Plussaa huonekavereista: juttuseuraa,pelikorttiseuraa. Miinusta: mahdollinen kuorsaus, ei omaa telkkaria, käynnistykseen tulevat "mä olen siis ollut täällä jo 2 päivää eikä tää vieläkään synny" ihmiset ärsytti. Ja juu.. Meillä oulussa oli käynnistyspotilaat ja vuodelevossa olevat samassa huoneessa.
VastaaPoistaOon samaa mieltä nyt asiaa pari päivää pohtineena. En kaipaa pahemmin juttuseuraa, riittää vieraiden kanssa höpöttely ja soittaminen. Pelkään just tota, että vieressä joku valittaisi parista päivästä kun käynnistellään. Täälläkin on paljon käynnistyspotilaita ja pistää harmittamaan jo pelkästään se, kun kuulee kätilöiden puhuvan jonkun synnytyksen käynnistämisestä tai kotilomasta.. Kiitti kannanotosta! :)
PoistaMä ehdin olla vain yhden illan osastolla ennen synnytystä - useamman hengen huoneessa - että en oikein osaa sanoa. Synnytyksen jälkeen Naistenklinikalla oli järjestetty ilman vauvoja osastolla olijat eri huoneisiin kuin vauvalliset, mikä oli _tosi_ hyvä, muuten olisi kyllä ollut itku silmässä vielä useammin. Ekan päivän olin vielä huoneessa yksin, mikä oli tosi helpottavaa. Muutenkaan huoneessa ei kyllä tullut juteltua, maitohuoneessa ja Lastenklinikan puolella sitten enemmän. Että en tiedä, valitsisin varmaan oman huoneen, vaikka voisihan se vaihtelu virkistää.
VastaaPoistaNyt oon kyllä ehdottomasti oman huoneen kannalla. Oon pärjänny täällä ihan hyvin enkä koe olevani kovin yksinäinenkään.
PoistaTosi hyvä, että se on otettu huomioon, että vauvalliset on eri huoneessa. Itselläkin oletettavasti edessä se, että synnytyksen jälkeen meen osastolle yksin. Olis kamalaa olla silloin samassa huoneessa vauvallisten kanssa... Kiitti kommentista! :) kiva kuulla mielipiteitä!
Mullakaan ei ole kokemusta sairaalassa makoilusta pitkältä ajalta. Mutta joka kerta ennen synnytystä/synnytyksen jälkeen olen ollut niin kuitti ja jotenkin omissa maailmoissani, että olisin toivonut omaa rauhaa. Sairaalassa ei vaan ole ihan kaikkein sosiaalisimmillaan missään olosuhteissa. Musta on tosi iso plussa jaksamisen kannalta, että sun läheiset saa käydä katsomassa koska vaan ja saat jutella omia juttuja esim. puolisosi kanssa. Mutta ymmärrän kyllä senkin, että välillä on aika yksinäistä siellä makoillessa. Ehkä naapurihuoneessa olisi joku ihan samassa tilanteessa ja olisikin välillä kiva jutella ja makoilla yhdessä. Mutta päätät kuinka vaan, niin pitää todeta, että olet jaksanut todella hienosti, ajatella - huomenna jo 29 viikkoa kasassa! Täysmakuuta on pakko olla vähemmän edessä kuin takana :)
VastaaPoistat. Anna
Kiitos Anna :) nyt todella ollaan jo voiton puolella sekä viikkojen että täyslevon suhteen! Uskon, että mun on parempi omassa huoneessa. Tärkeintä mulle on olleet juurikin vierailijat ja oma aika Jessen kanssa. Eikä tartte supattaa tai miettiä sanojaan.
PoistaOma huone vaikkei kokemusta olekaan. Turhaa lisästressiä vain jos huonekaveri(t) ei miellyttäisikään. Lisästressiä sinä kun et todellakaan tarvitse!
VastaaPoistaTeillä viikot ''vähenee'', ihanaa <3
Totta! Toivottavasti saan jatkaa täällä asustamista. Niin vähenee, jee! <3
PoistaUpeeta että teillä on jo noin paljon viikkoja kasassa, jee! <3
VastaaPoistaMulla ei oo kokemusta muutakun vain ja ainoastaan synnytyksen jälkeen olin sen 2 päivää osastolla, ja ehdottomastihan sitä olisi halunnut oman huoneen, mutta se ei ollut mahdollista. Mua ainakin ärsytti suunnattomasti olla vauvan kanssa kun toisella puolen oli toinen nainen ja hänen vauvansa. Mitään ei oikeen voinut tehdä niin ettei toinen näe, ei voinut kunnolla lörpöttää puhelimeen, vessassa käyntikin ahdisti :D Eniten mua kyllä ahisti esim. vauvan vaipan vaihto kun joku toinen kattelee siin vieres, kun itekin vasta opettelee kaikkea...:D Ja se että kun Aapo tuli mun kanssa sinne niin se toinen sielä toisella puolella kuulee kaiken mitä puhuu yms yms yms!
Mutta tossa sun tilanteessa, en oikeen kyllä tiedä. Molemmissa huoneissa ois hyvät ja huonot puolensa. Mutta kyllä mä olisin ehkä kuitenkin omassa rauhassa. :)
Niinpä! <3
PoistaYmmärrän! Erityisesti just vauvan saaneena varmasti toivoo omaa rauhaa! Harmi, ettet saanu omaa huonetta. Voin kuvitella miten ärsyttävää se on ollut! Just se ku siinä ei tosiaan oo mitään yksityisyyttä. Meilläkin on Jessen kans niin päättömiä ja "noloja" inside-juttuja, että huonekaveri pitäs meitä hulluina ku aikansa joutuis kuuntelee :D
Olipa löytö blogisi! Kaikkea hyvää sinulle :) Kovasti tsemppiä.. Itselläni on vuoden ikäiset identtiset. Ovat monen mielestä täysin samannäköiset, mutta on heissä paljon eroakin ulkonäössä. Hassua on esim, että konttautyyli, ryömimistekniikka yms. oli täysin sama.
VastaaPoistaEn voi kuvitella kuinka raskasta makaaminen siellä on, mutta voin vannoa, että se antaa sinulle vauva-aikaan sellaista tarmoa, ettei rajaa :)
Voi kiitos kovasti! :) onpas suloiset pikkuvekkulit tuossa profiilikuvassa :) jännä nähdä omat pojat ja löytää niitä eroavaisuuksia! En malttaisi oottaa! Tää kaikki varmasti unohtuu vauva-arjen temmellyksessä ja on todellakin kaiken sen arvoista! :)
PoistaTosi kiva ja mielenkiintoinen blogi, kiitos! Voisitko tehdä jonkunlaista vauvojen tarvikepostausta?
VastaaPoistaKiitos kovasti! :) me ei olla hankittu vielä juuri mitään, mutta voisin tehdä viikonlopun aikana postauksen siitä mitä aiotaan hankkia, kun kotiudun :) kiitos ideasta!
PoistaHeippa!
VastaaPoistaOlen uusi lukija :) todella mielenkiintoinen blogi. Aika rankka aika sulla on menossa kyllä :/ Mutta onneksi tuosta kaikesta tulee kaksi ihanaa palkintoa :) Ihanaa, että vaikeuksista ja huonoista ennuisteista huolimatta olet päässyt näin pitkälle ja pidän peukkuja että tulee vaadittavat viikot täyteen!
Toivottavasti saisit myös pitää oman huoneesi. Viime vuonna kun synnytin olisin halunnut perhehuoneen, mutta sairaala oli niin täynnä että sai olla tyytyväinen ettei käytävälle joutunut... Oli tavallaan ahdistavaa olla muiden ihmisten kanssa, kun olisin halunnut nauttia vauva-arjesta ihan oman perheen rauhassa. Toki muista äideistä sai sitten juttuseuraa ja sai kysyttyä apua, jollei ollut varma jostain.
Mutta paljon jaksamisia sinne neljän seinän sisälle! :) Loppu peleissä aika menee onneksi äkkiä.
Kiitos paljon ja tervetuloa mukaan :)
VastaaPoistaOon tosi onnellinen, että ollaan näin pitkällä, just ennusteisiin verraten. Ei paljoa toivoa annettu, kun tulin osastolle. Onneksi pojat on pysyneet masussa sinnikkäästi :)
Toivon, että saan jäädä tähän huoneeseen! Harmi, että sulle ei saatu perhehuonetta. On varmasti ollut rasittavaa olla muiden kanssa just ne ensimmäiset hetket vauva-arjesta! :/ just silloin haluaa nauttia ajasta oman perheen kesken eikä siihen kaivata muita.
Kiitos vielä :) hyvää kesää!