Huonoa palvelua

Kaikki sujui julkisen terveydenhuollon osalta hyvin, kun olin raskaana. Se hyvä puoli riskiraskaudessa oli, että oireet ja tuntemukset otettiin heti tosissaan eikä vähätelty. Sain hoitoa heti ja palvelu oli hyvää. Koin olevani "turvallisissa käsissä".

Nyt, pelkkänä "minänä", sain taas kokea vähättelyä ja jouduin hakemaan apua todella mutkaisen tien kautta. Kaikki alkoi noin viikko sitten, kun jo loppunut jälkivuoto tuntui alkaneen uudelleen. Vuoto voimistui päivä päivältä ja mukaan tuli kovat vatsakivut. Muutaman päivän odottelin josko oireet häviäisivät. Vointi huononi ja soitin Naistenklinikalle, jossa sektio tehtiin 6 viikkoa sitten. Sieltä ohjattiin oman alueeni sairaalaan, koska sektiosta on jo niin pitkä aika. Oman alueen sairaalasta ohjattiin takaisin Naistenklinikalle, koska siellä mut leikattiin ja näin ollen kuuluisin sinne. Huoh.

Kerroin hoitajalle puhelimessa, että nyt on pompoteltu sairaalasta toiseen ja kysyin mitä mä nyt teen. Pitkän venkuilun ja jahkailun jälkeen sanottiin, että mun pitäisi mennä omalle terveysasemalle tutkittavaksi. Hetken päästä hoitaja totesikin, että jaa, se on kiinni nyt kesäaikaan. Hieman ärsyyntyneenä sanoi, että kai voin sitten mennä oman alueen sairaalan päivystykseen. Selvä.

Menin sinne aikaisin seuraavana aamuna. Sieltä ohjattiin naistentautien päivystykseen. Siellä hetken odoteltuani tuli kätilö kertomaan, etteivät he voi hoitaa minua. Ei ole lähetettä, joten en saa hoitoa. Kerroin hänelle koko stoorin ja millaisen kiertotien ja jahkailun kautta oon sinne päätynyt.
Kätilö sanoi, ettei voi tehdä asialle mitään ja kehotti menemään päivystävälle terveysasema. Koitin itku silmässä kysyä missä sellainen on, muttei hänkään tiennyt.(!!)

Olin niin väsynyt koko touhuun, että purskahdin itkuun (voi luoja) vastaanottotilassa, jossa oli aika monta muutakin... Siinä vaiheessa kätilökin vähän hätkähti, mutta sanoi edelleen, että heille tullaan hoitoon ainoastaan "pää kainalossa". Tuntui tosi pahalta! Synnytyksestä on 6 viikkoa, kivut on kovat ja pojat odottaa kotona, mutten saa hoitoa mistään!

Lähdin itkien pois. Onneksi seuraavana päivänä eli eilen oli poikien neuvola (neuvolakuulumiset seuraavassa postauksessa) ja siellä oireeni otettiin tosissaan. Tuntui hyvältä jo pelkästään se, että tulen kuulluksi ja joku välittää. Meidän kivan neukkutädin ansiosta sain neuvolalääkäriltä lähetteen oman alueen sairaalan naistentautien päivystykseen (sinne missä pillitin..).

Menin neuvolan jälkeen sinne. Voitteko uskoa: en meinannut edelleenkään saada hoitoa! Sanottiin, että hehän kehottivat menemään päivystävälle terveysasemalle eikä sinne. Sanoin, että nyt on lähete enkä lähde sieltä pois. Vastahakoisesti pyydettiin käymään verikokeissa labrassa ja palaamaan sen jälkeen. Menin labraan sairaalan toiseen päähän ja tulin takaisin. Hetkeä myöhemmin labranainen tuli päivystykseen ottamaan vieressäni istuvalta naiselta näytteet. Tuhahdin itsekseni, kun mun piti mennä labraan asti ja nyt häneltä otetaan näytteet paikan päällä.

Odotin 3 tuntia, kunnes vihdoin pääsin tutkittavaksi. Lääkäri oli onneksi mukava mies! Tulehdusarvot oli aika normaalit eli ei ole ainakaan paha tulehdus. Hemoglobiini oli matala, 114. Selittää järkyttävän väsymyksen, heikotuksen ja kalpeuden.

Sisätutkimus paljasti, että kyseessä on kohtutulehdus. Muuten kaikki näytti hyvältä; kohtu on supistunut hyvin ja haava parantunut. Sain antibiootteja ja rautaa.

Nyt odotan, että lääkkeet alkaa purra. Olo on vielä tosi heikko. Etenkin aamuisin on tosi huono olo ja jaksan hädin tuskin nostaa pojat pois pinnasängystä. Varmaan kamalinta on olla kipeänä, kun on kaksi mussukkaa, joita pitää kuitenkin jaksaa hoitaa. Ihan hirveää. Eilen aamulla (ennen kuin olin saanut apua) istuin sohvalla aamukuudelta ja itkien syötin Jimiä. Olin niin väsynyt, heikotti, oli paha olo, joka paikkaa vihloi ja särki, olo oli kuumeinen ja olin ihmehorkassa. Tärisin ja oli vaikea pitää pulloa Jimin suussa. Onneksi Jesse heräsi auttamaan hoidoissa. Pelottaa jos tällainen olo jatkuu, kun Jesse menee maanantaina töihin. En oo koskaan tuntenut tällaista näin ihmeellistä kipua.

Onko teillä kokemusta kohtutulehduksesta? Miten kauan kestää ennen kuin lääkkeet helpottavat oloa?  
 
Mulle jäi todella huono maku suuhun koko tästä rumbasta. Neuvolassa päiviteltiin, kun pienten kaksosten äitiä juoksutetaan ympäriinsä ja hoitoon pääsy on niin vaikeaa. Totta.

Nyt jatkan poikien kanssa löhöilyä. Hauskaa viikonloppua! <3 xxxx

Pojat pikkupesässään

Isi ja Jimi