Sivut

lauantai 3. elokuuta 2013

Huonoa palvelua

Kaikki sujui julkisen terveydenhuollon osalta hyvin, kun olin raskaana. Se hyvä puoli riskiraskaudessa oli, että oireet ja tuntemukset otettiin heti tosissaan eikä vähätelty. Sain hoitoa heti ja palvelu oli hyvää. Koin olevani "turvallisissa käsissä".

Nyt, pelkkänä "minänä", sain taas kokea vähättelyä ja jouduin hakemaan apua todella mutkaisen tien kautta. Kaikki alkoi noin viikko sitten, kun jo loppunut jälkivuoto tuntui alkaneen uudelleen. Vuoto voimistui päivä päivältä ja mukaan tuli kovat vatsakivut. Muutaman päivän odottelin josko oireet häviäisivät. Vointi huononi ja soitin Naistenklinikalle, jossa sektio tehtiin 6 viikkoa sitten. Sieltä ohjattiin oman alueeni sairaalaan, koska sektiosta on jo niin pitkä aika. Oman alueen sairaalasta ohjattiin takaisin Naistenklinikalle, koska siellä mut leikattiin ja näin ollen kuuluisin sinne. Huoh.

Kerroin hoitajalle puhelimessa, että nyt on pompoteltu sairaalasta toiseen ja kysyin mitä mä nyt teen. Pitkän venkuilun ja jahkailun jälkeen sanottiin, että mun pitäisi mennä omalle terveysasemalle tutkittavaksi. Hetken päästä hoitaja totesikin, että jaa, se on kiinni nyt kesäaikaan. Hieman ärsyyntyneenä sanoi, että kai voin sitten mennä oman alueen sairaalan päivystykseen. Selvä.

Menin sinne aikaisin seuraavana aamuna. Sieltä ohjattiin naistentautien päivystykseen. Siellä hetken odoteltuani tuli kätilö kertomaan, etteivät he voi hoitaa minua. Ei ole lähetettä, joten en saa hoitoa. Kerroin hänelle koko stoorin ja millaisen kiertotien ja jahkailun kautta oon sinne päätynyt.
Kätilö sanoi, ettei voi tehdä asialle mitään ja kehotti menemään päivystävälle terveysasema. Koitin itku silmässä kysyä missä sellainen on, muttei hänkään tiennyt.(!!)

Olin niin väsynyt koko touhuun, että purskahdin itkuun (voi luoja) vastaanottotilassa, jossa oli aika monta muutakin... Siinä vaiheessa kätilökin vähän hätkähti, mutta sanoi edelleen, että heille tullaan hoitoon ainoastaan "pää kainalossa". Tuntui tosi pahalta! Synnytyksestä on 6 viikkoa, kivut on kovat ja pojat odottaa kotona, mutten saa hoitoa mistään!

Lähdin itkien pois. Onneksi seuraavana päivänä eli eilen oli poikien neuvola (neuvolakuulumiset seuraavassa postauksessa) ja siellä oireeni otettiin tosissaan. Tuntui hyvältä jo pelkästään se, että tulen kuulluksi ja joku välittää. Meidän kivan neukkutädin ansiosta sain neuvolalääkäriltä lähetteen oman alueen sairaalan naistentautien päivystykseen (sinne missä pillitin..).

Menin neuvolan jälkeen sinne. Voitteko uskoa: en meinannut edelleenkään saada hoitoa! Sanottiin, että hehän kehottivat menemään päivystävälle terveysasemalle eikä sinne. Sanoin, että nyt on lähete enkä lähde sieltä pois. Vastahakoisesti pyydettiin käymään verikokeissa labrassa ja palaamaan sen jälkeen. Menin labraan sairaalan toiseen päähän ja tulin takaisin. Hetkeä myöhemmin labranainen tuli päivystykseen ottamaan vieressäni istuvalta naiselta näytteet. Tuhahdin itsekseni, kun mun piti mennä labraan asti ja nyt häneltä otetaan näytteet paikan päällä.

Odotin 3 tuntia, kunnes vihdoin pääsin tutkittavaksi. Lääkäri oli onneksi mukava mies! Tulehdusarvot oli aika normaalit eli ei ole ainakaan paha tulehdus. Hemoglobiini oli matala, 114. Selittää järkyttävän väsymyksen, heikotuksen ja kalpeuden.

Sisätutkimus paljasti, että kyseessä on kohtutulehdus. Muuten kaikki näytti hyvältä; kohtu on supistunut hyvin ja haava parantunut. Sain antibiootteja ja rautaa.

Nyt odotan, että lääkkeet alkaa purra. Olo on vielä tosi heikko. Etenkin aamuisin on tosi huono olo ja jaksan hädin tuskin nostaa pojat pois pinnasängystä. Varmaan kamalinta on olla kipeänä, kun on kaksi mussukkaa, joita pitää kuitenkin jaksaa hoitaa. Ihan hirveää. Eilen aamulla (ennen kuin olin saanut apua) istuin sohvalla aamukuudelta ja itkien syötin Jimiä. Olin niin väsynyt, heikotti, oli paha olo, joka paikkaa vihloi ja särki, olo oli kuumeinen ja olin ihmehorkassa. Tärisin ja oli vaikea pitää pulloa Jimin suussa. Onneksi Jesse heräsi auttamaan hoidoissa. Pelottaa jos tällainen olo jatkuu, kun Jesse menee maanantaina töihin. En oo koskaan tuntenut tällaista näin ihmeellistä kipua.

Onko teillä kokemusta kohtutulehduksesta? Miten kauan kestää ennen kuin lääkkeet helpottavat oloa?  
 
Mulle jäi todella huono maku suuhun koko tästä rumbasta. Neuvolassa päiviteltiin, kun pienten kaksosten äitiä juoksutetaan ympäriinsä ja hoitoon pääsy on niin vaikeaa. Totta.

Nyt jatkan poikien kanssa löhöilyä. Hauskaa viikonloppua! <3 xxxx

Pojat pikkupesässään
Isi ja Jimi

32 kommenttia:

  1. Voi apua mitä kohtelua!! =o Mä oon ihan järkyttyneenä täällä ja luin kahteen kertaan tän postauksen!

    Aina täällä meilläpäin (pohjanmaalla) pitää mennä jo valmiiksi asenteella terveyskeskukseen ja päivystykseen jos haluaa saada apua =/

    Ompa kurjaa! Toivottavasti alkaa jo helpottaa ja olo palautua <3 Kaikki energia varmasti tarvitaan pikkusten takia!

    Voimia!
    ps. mene potilasasiamiehelle ja tee valitus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Joo täällä on sama, pitää keräillä hetki ennen kuin menee terveyskeskukseen tai etenkin päivystykseen!
      Kiitos <3 Olo on jo paljon parempi, onneks!

      Poista
  2. Tuo on tosi harmillista :/ Ite tiiän sairaanhoitajana miten tympeää on, kun järjestelmät pakottaa toimimaan tietyllä tavalla, vaikka haluaisi itse auttaa (esim kun ilman lähetettä ei voi ottaa hoitoon tai kun toisesta paikasta ohjataan aivan väärään suuntaan). Ja kesäaika tekee sulkujen ja lomien takia asiasta vielä hankalampaa. Kannattaa tehdä valitus, muuten tällaiset asiat ei muutu milloinkaan. Onneksi kuitenkin loppu hyvin ja sait tarvittavan avun ja lääkkeet, toivotaan että pian paranet! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii, tottahan tuo. Mutta lähetteenkin kanssa oltiin tosi nihkeitä :/ ja eniten ehkä harmitti se kohtelu mitä sain. Ei vaadi paljon olla edes ystävällinen ja sympaattinen...
      Niinpä, onneksi! Vointi on jo tosi hyvä! :)

      Poista
  3. Ihan kamalaa :/
    Jaksamisia kotiin! ja terkkuja meidän poikasilta teidän pikkumiehille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :/
      Kiitos! :) Hih, täältä takaisin! Luen teidän kuulumisia päivittäin, vaikken usein kommentoikaan. Teillä kasvetaan hurjaa vauhtia! :) Ihanat pojat ja kaunis äiti!

      Poista
  4. Voi helvetti mitä touhua sanon minä! Voin vaan kuvitella miten sua on ottanut pattiin ja mä oisin varmasti itkenyt tuossa tilanteessa myös!

    Pikaista paranemista! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Annoin palautetta, toivottavasti muuttaa edes henkilökunnan tapaa puhua potilaille!

      Kiitos Mia! <3 terkut Nepalle! ;)

      Poista
  5. Huhhuh!! Mutta sitä tää julkinen terveydenhuolto valitettavasti on.. Oon ihan totaalikyllästnyt tappelemaan kaiken maailman lekureiden ja lähetteiden kanssa -.-

    Pikaista paranemista sinne!! <3

    Poitsut on kasvanut ihan kamalasti :O Vai kuvittelenko omiani?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Samoin, ärsyttää jo valmiiksi, jos tietää et täytyy mennä terveyskeskukseen tai päivystykseen...

      Kiitos! <3 Pojat on tosiaan kasvaneet tosi paljon ja oppineet uusia juttuja! :)

      ps.kirjoitan sähköpostia edelleen, milloinkohan olis valmis lähetettäväksi... Aina "omalla ajalla" jatkan ja taas keskeytyy, kun pojat kutsuu :D

      Poista
    2. Hehe, ei kuule mitään kiirettä, onhan tässä koko elämä aikaa :) Koittakaahan jaksaa <3

      Poista
  6. Aargh, vitsi miten ärsyttävää toimintaa!!!!! Mä oikeesti luulen, että oot vielä kaiken kukkuraksi asioinut just niiden v-mäisimpien hoitajien kanssa! Niitä mahtuu joukkoon!

    Äh, inhottavaa :( Nyt vaan toivotaan, että kuuri tehoaa nopsaa ja rautakin alkaa purra! <3

    Pikkumuruset on niin kasvanut!!!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii-i! Joo voi olla. Onneksi siellä on myös niitä mukavia ja empaattisia! Harmi vaan, ettei omalle kohdalle osunut niitä.

      Vointi on jo hyvä ja rakkaat on kasvaneet tooosi paljon! <3 Isoja pieniä miehiä ;) Terkkuja sinne! <3

      Poista
  7. En yhtään ihmettele, että rupesi harmittamaan :/ Järkyttävää tommonen. Tsemppiä ja jaksamista! <3 :) Onneksi sait nyt lääkkeet ja pääsit lopulta hoitoon!

    VastaaPoista
  8. Herranen aika mitä touhua! :o
    Kaikkialla vaan kehutaan kuinka hyvä terveydenhoito suomessa on ja sitten ei edes palvella! Onhan se hyvää jos oikeasti sais sitä palvelua. Pääasia on kuitenkin että sait antibiootit ja saat itses kuntoon. Jaksamisia<3
    Poitsut on niin suloisia<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Asiakkaiden oikeanlaista kohtaamista täytyisi ainakin vähän harjoitella... :/
      Kiitos Petra! <3 Kyllä tää tästä :)

      Poista
  9. Voi kurjuus sentään tollaista kohtelua :( Mulla ei ole kokemusta ihan tollaisesti, mut silloin kun mulla oli järkyttäviä vatsakipuja (suolistoperäisiä), niin johan mua pompotettiin ties missä, eikä otettu vakavasti. Lopuksi kaikkien tutkimusten jälkeen kun ei selvinnyt mitään, mulle vaan sanottiin että täytyy vaan oppia elämään. Ja paskimpina päivinä en päässyt edes yksin vessaan, kun sattus niin paljon. Nykyään onneksi tulee hyvin harvoin sellasia olotiloja ja nekin pystyn välttää, kun en syö tietynlaista ruokaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taas olin vähän hätänen. Piti laittaa vielä, että pikaista paranemista <3

      Poista
    2. Voi ei! Liikaa kuulee juuri tollasia juttuja, ettei oteta tosissaan ja siitä jää sitten vaivaa pitkäksi aikaa :( Onneksi oot jo paremmassa kunnossa! :) Kiitos <3

      Poista
  10. Ihan hirveää kohtelua olet saanut! :/ No onneksi kuitenkin selvisi mistä kivut johtuu ja sait lääkkeet. Toivotaan, että paranisi pian, tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, onneksi selvisi ja nyt olo on jo tosi hyvä! :)

      Poista
  11. Mulla kohtutulehdus nosti todella korkean kuumeen ja tulehdusarvot taivaisiin, antibiootit kuitenkin alkoivat purra jo parissa päivässä, toivottavasti myös sulla :)
    Ikävää kuitenkin, ettei missään oteta oikein vakavasti, kun oma olotila on huono :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei.. Mulla ei ollut kuumetta vaan flunssan kaltaisia oireita ja ehkä pikkusen lämpöä. Mullakin antibiootit tehosi onneksi jo parissa päivässä! :) Kiitos kommentista!

      Poista
  12. Hei!
    Löysin blogisi tänään ja luin kokonaan sen läpi. Aivan uskomaton tarina. Hyvä sinä ja pojat. Ja miehesi on jaksanut hienosti tukea sinua! :)

    Itsellä nyt 8 kk ikäinen poika. Raskausviikolla 32 jouduin sairaalaan kun supistukset tulivat niin voimakkaina, mutta loppuivat onneksi itsestään. Muistan ne kauhunsekaiset tunteet: mitä jos poika syntyy jo? Voin vain kuvitella miten pelottavaa on ollut kun viikkoja ~24 ja synnytys voi käynnistyä milloin vain. Hienosti jaksoit kyllä auttaa pieniä poikiasi pysymään mahassa. <3

    Omani syntyikin sitten pitkän odottelun jälkeen viikoilla 41+1, yli 4 kiloisena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Kiitos aivan ihanasta kommentista! <3 Se oli tosi tuskaista ja raskasta aikaa, mutta Naistenklinikan ihanan hoitohenkilökunnan, läheisten ja Jessen avulla siitä selvittiin! :) Palkinto on todella kaiken sen arvoista!
      Mahtavaa, että sullakin kaikki päättyi hyvin, vaikka vaikuttikin uhkaavalta. Kaikkea hyvää sinne! <3

      Poista
  13. Eikä kirjoitin hirmu pitkän tekstin ja osa on kadonnut. :( jatkan toiste omasta kohtutulehdus kokemuksesta.
    Tsempit teille! <3
    Terkuin Tiina ja Ville 8kk

    VastaaPoista
  14. No niin.. Siis mulle jouduttiin tekemään istukan käsinirrotus. Muutaman viikon päästä alkoi tulla verisiä hyytymiä ja vihertävää(!) vuotoa. Menin omaan tkhon, jossa virolaislääkäri teki sisätutkimuksen ja totesi kaiken olevan kunnossa, ei alkanut edes ultraamaan. Kuume nousi yhtäkkiä 40 asteeseen. Aamulla verikokeisiin, ei mitään. Odotin neljään päivystyksen siirtymistä aluesairaalaan, jossa olin myös synnyttänyt. Sain tylyn vastauksen "hoida päiväsaikaan omassa tkssa".
    No odotin sitten seuraavalle viikolle jälkitarkastusaikaan, jossa lääkäri ultrasi heti oireista kuultuaan, kohtuun oli jäänyt istukan palanen. Olisin päässyt heti kaavintaan, mutta piti odottaa seuraavaan aamuun, että saa vauvan hoidon järjestettyä. Kivut ja vuoto loppui parin päivän päästä kaavinnasta.
    Mutta jäi kyllä tosi paska maku tuosta pompottelusta. Kun vauva oli vielä mahassa kaikki kyseli vointia yms, mutta synnytyksen jälkeen tuntu, että on ihan sama miten se äiti voi..
    -Tiina-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Järkyttävää!!! Sulla oli vielä pahempi tilanne kuin mulla! Voin vaan kuvitella miltä susta on tuntunut! :/ Onneksi tulit kuntoon lopulta eikä siitä seurannut enää mitään vakavampaa, kuten joskus voi käydä.

      Oon niin samaa mieltä, heti loppui äidistä välittäminen kun lapset on maailmassa..!

      Kiitos Tiina <3 Kaikkea hyvää teille :)

      Poista
  15. Ihan kammottavaa kohtelua :( :( :( onneksi sait lopulta tarvittavan hoidon!!! Mutta ei sen noin vaikeeta pitäis olla :( mulla oli myös kohtutulehdus mutta se puhkesi samantien synnytyksen jälkeen niin olin vielä sairaalassa, naistenklinikalla myöskin, ja pois en tietenkään vauvani kanssa päässyt ennenkun tulehdusarvot oli tarpeeks matalat. Ja mullakin syntyi poju sektiolla :) loppu hyvin kaikki hyvin kuitenkin! :)

    Mutta joo, siis ihan kauheeta toi miten sua on vaa muilutettu paikasta toiseen, ihan paha mieli sun puolesta :(

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! <3