Sivut

maanantai 7. lokakuuta 2013

Rakkaimmat muistot

Katseltiin eilen Jessen kanssa valokuvia raskausajalta ja poikien ensimmäisestä kuukaudesta. 

Tajuttiin, että poikien syntymästä on jo yli 3 kuukautta - mihin tää aika menee?

Pojat osaavat jo vaikka mitä ja ovat kasvaneet ihan älyttömästi. Muistan tarkalleen miltä vuodelevon aikainen huoneeni osastolla näytti, miltä siellä haisi ja miten joka ilta ennen nukahtamista tuijotin samaa kohtaa - sivupöydällä roikkunutta blingbling-avaimenperää -, mutten muistanut ennen valokuvien selaamista miten pieniä Jimi ja Theo syntyessään olivat ja miten epävarmalta kaikki tuntui aluksi. Luin syntymän jälkeisiä postauksia ja niiden kautta muistui mieleen moni "unohtunut" asia.


Tästä tuli mieleen ilta, jolloin katsottiin Elämä lapselle -konserttia Jessen kanssa. Pojat olivat kanssamme sohvalla. Tuli kohta, jossa 875 gramman painoisena keskosena syntyneen pienen tytön isä kertoi kokemastaan. Täytyykö edes sanoa miten paljon se kosketti. Oli pakko ottaa pojat syliin ja rutistaa tiukasti, onneksi meilläkin meni kaikki lopulta hyvin. Videopätkässä kuvattiin myös tätä pientä tyttöä ja näytettiin Lastenklinikan K7 -osastoa. Sama osasto, jossa me tavattiin kunnolla ensimmäistä kertaa omat pienet poikamme ja tutustuttiin heihin. Itkin melkein koko konsertin ajan ja mieleeni nousi kaikki ne tunteet, mitä koin itse silloin. Pystyin samaistumaan tytön isän kertomaan todella paljon. K7- osaston osaavat ammattilaiset pelastivat Jimin ja Theon hengen. Sitä saa olla niin paljosta kiitollinen. Onneksi asutaan Suomessa ja meillä on huippuluokan keskoshoito.

Sieltä ollaan tultu tähän ja nyt reilu 3 kuukautta myöhemmin kaikki näyttää hyvältä ja pojat kehittyvät hienosti. Arki rullaa vauhdilla ja viikonlopun tulo yllättää aina - "ai nyt on taas perjantai".
Mulla oli paljon toiveita äitiysloman suhteen; kerhoja, mammatreffejä, aamuisia vaunulenkkejä, hitaita aamupäiviä, vauvanvaatteiden viikkausta, rauhallisia kahvihetkiä ja vauvakirjan täyttöä.
Nyt takaisin maanpinnalle... Puoletkaan näistä toiveista ei toteudu, ainakaan päivittäin. Arki menee rutiinien siivittämänä, koska ilman rutiineja kaikki hajoaa käsiin. Rutiinilla huomaa yhtäkkiä olevansa perjantaissa, vaikka vasta oli viikonalku. Yhtäkkiä onkin jo 5-kk neuvola, vaikka juuri saatiin 3kk rokotukset. Miten se poikakin jo nousi istumaan?


Eilinen valokuvien selaaminen sai mut heräämään. On keskityttävä nauttimaan tästä ajasta, kun pojat ovat vauvoja. Niinpä päätin, että alan samantien täyttämään vauvakirjoja. Monta viikkoa on jo mennyt niin, että oon ollut aikeissa täyttää, mutta aina on ollut jotain muuta "tärkeämpää". Moni asia unohtuu (kuten huomattu on) ja kirjat jäävät täyttämättä jos en nyt ryhdy hommiin. Aion ehdottomasti panostaa poikien vauvakirjoihin ja olenkin jo matkan varrella kerännyt sinne vaikka minkälaista "lisämateriaalia". Mukana on mm. kaikista ultrista kuvia, loppuraskauden sydänkäyrää, masuvalokuvia, poikien sairaalarannekkeita ja ensimmäiset minimyssyt. Sain babyshowerlahjaksi ihanat Muumilaakson vauvakirjat ja niiden lisäksi pojille on myös Vaukirjan vauvakirjat, jotka sain jo raskauden alkuvaiheessa. Panostan enemmän Muumikirjoihin, mutta täytän myös Vaukirjaa, koska olen aloittanut Vaukirjan täyttämisen jo raskausaikana. Aikomuksena on täyttää myös lahjaksi saatu vaaleansininen valokuva-albumi kuvilla poikien ensihetkistä lähtien.
Raskausaikana sain äidiltäni My baby's handprintin (ostettu Day:sta). Sen avulla voi ikuistaa vauvan kädenjäljen saveen. Nyt meillä on pikkukädenjäljetkin muistona!  


Tärkeät muistot pysyy tallessa ja kirjojen ja kädenjälkien avulla voi palata taas niihin rakkaisiin hetkiin xxxx

Oletteko te täyttäneet vauvakirjaa lapsellenne? 

12 kommenttia:

  1. Se aina välillä vähän jää.. Onneksi blogista kuitenkin löytää ne tärkeimmät päivämäärät :)

    Niin se aika vaan menee.. Hirvittävää vauhtia eikä vauvatkaan ole kohta enää vauvoja. Niilostakin kasvaa kovaa vauhtia pieni itsenäinen poika, snif :') <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, niinpä! :)

      Just katselin poikia ja mietin milloin niistä on tullut jo noin isoja :'D Ei tää ihmettely varmaan ikinä lopu. Niilokin jo kohta juoksentelee pitkin poikin <3

      Poista
  2. Mulla on vähän sama juttu, että nyt pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni ja alkaa täytellä.. Onneksi on blogi josta voi sitten vähän lunttailla mitä tapahtui ja milloin :)

    Mä olin kahden vaiheilla, otanko vauvakirjoiksi noi muumit vai mauri kunnakset, päädyin niihin kunnaksiin, mutta ihanat ne on nuo muumitkin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Multa olis muuten moni tärkeä "etappi" unohtunut ellei niistä lukisi täällä! :)
      Mä oon nähnyt myös Kunnaksen kirjan, se on myös tosi ihana!

      Poista
  3. Noista tulee kyllä ihania muistoja. Mä olen selaillut miehen äidin vauvakirjaa viidenkymmenen vuoden takaa, se on tosi koskettava.

    Meidän lapsilla ei ole vauvakirjoja, mutta esikoiselle täytettiin valokuva-albumia - johon viimeiset kuvat liimattiin pari päivää ennen sairaalasta kotiuttamista. :D No, se on kuitenkin kiva, että siitä sairaala-ajasta on kuvat nätisti tallessa, niitä oli kiva katsella tytön kanssa yhdessä silloin kun odotin kaksosia ja juteltiin paljon syntymästä ja vauvoista. Tosin sitten piti selittää kaikki ne keskosuuteen liittyvät kaapit ja letkut ja piuhat ja että vauvat ei yleensä ole kahta kuukautta sairaalassa, mikä oli tietysti hyvä käydä läpi, mutta tuntui siinä vaiheessa erityisen raskaalta, kun ei vielä tiedetty, miten kaksosten kanssa käy.

    No, hyvin kävi, vauvat oli reippaita alusta asti, mistä ehkä kertoo sekin, että kaksosten kolmesta ekasta vuodesta on edes printattuna vain isovanhemmilta saatuja kuvia, albumeista puhumattakaan. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti on. Mahtavaa, että hänestäkin on täytetty vauvakirja! Varmasti mielenkiintoista luettavaa!

      Valokuva-albumi on myös tosi kiva ja lapset varmasti tykkää sitä katsella. Pitäisi saada tilattua ensin ne kuvat, että täällä päästäis täyttämään albumia. Huh mikä homma, kun yhtäkään kuvaa ei olla vielä tilattu.

      Voi, oli varmasti rankkaa käydä sitä läpi siinä tilanteessa. Onneksi kaikki meni parhain päin :) Blogisi juttujen perusteella oikein reippaat lapset, kaikki kolme ;)

      Poista
  4. Löysin blogisi muutama päivä sitten ja aloitin lukemaan alusta loppuun. Ei voinut jättää kesken! sulla on ihana blogi ja aivan ihanat pienet miehet! :) Oot joutunu kokemaan paljon, tsemppii jatkoon! jäänkin lukemaan blogiisi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka ja kiitos kommentista :) Kiva kuulla, että pidät blogista, tervetuloa seuraamaan :) Kiitos kauniista sanoista, lämmittää mieltä! :) Kivaa alkavaa talvea! :)

      Poista
  5. Hih, meillon kanssa tuo Muumilaakson vauvakirja!
    Olen sitä ahkerasti täytellytkin. Välillä ei ole viivat riittäneet, vaan teksti on jatkunut niiden yli. :P Äitini on aina naureskellut, kun mun (olen esikoinen) vauvakirja on myös todella täynnä tekstiä, mutta sitten seuraavalla siskollani on jo vähän kohtuullisemmin tekstiä & kahdella nuorimmalla onkin sitten enää täytettynä "pakolliset". :D

    Ja kuvia.. niitä on PALJON. Ollaan vain pieni osa kuvista tulostettu ja nyt näin 1veenä on jo kaksi paksua albumillista täynnä. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, meillä on ihan sama juttu sisaruksieni kanssa; esikoisen ja kuopuksen vauvakirjojen sisällöissä on aika huima ero :D Kiva, että oot ehtinyt/jaksanut täyttää vauvakirjaa ja tulostaa kuvia, niistä jää niin kiva muisto! Kunpa itsekin saisin aikaiseksi...viimeinkin... ;P

      Poista
  6. Niin ne kohta jo on isoja poikia, varo vaan!

    Onneksi on muistoja ja kuvia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä... :') Nyt jo katselen kuvia haikeudella :D <3

      Poista

Kiitos kommentista! <3