Vastaukset kysymyksiin

Huh, mikä viikko on ollut. Olen joka päivä ennättänyt vastaamaan vain pariin kysymykseen kerrallaan, mutta nyt vihdoin olen valmis!  

MINÄ / JESSE

Miksi kirjoitat blogia? Oletko saanut blogisi kautta uusia kavereita?

Se on kivaa, siitä on tullut tärkeä harrastus. On myös mukava, kun voi blogia lukemalla "palata ajassa taaksepäin" ja sitä kautta muistella menneitä. Yksi tärkein osa blogin kirjoittamisessa olette te lukijat :) On ihana lukea teidän laittamia kommentteja ja saada sitä kautta mm.vertaistukea ja vinkkejä! Olen saanut blogin kautta kavereita. En usko, että olisin päässyt tutustumaan niin moneen ihanaan tyyppiin ilman tätä blogia <3

Miten te hoiditte parisuhdetta kun pojat valvotti teitä? Entä muuna aikana lasten syntymän jälkeen? 

Käytiin kahvilla ja syömässä kahdestaan, muutaman kerran pojat olivat isovanhemmilla ja me oltiin kotona hetki ihan kahdestaan. Yritettiin keskittää jutunaiheet pois pojista treffien ajaksi. Tehtiin toisillemme sellaisia pieniä arkea piristäviä juttuja, juteltiin paljon ja tsempattiin toisiamme. Nyt tekee hyvää muistella niitä aikoja ja todeta, että me selvittiin siitä yhdessä.

Yleisesti ottaen jutellaan paljon, ollaan kiinnostuneita toisen asioista, kunnioitetaan ja arvostetaan toisiamme, käydään välillä kahdestaan jossain ja keskitytään vain toisiimme. Nykyään iltojen ollessa meidän aikaa, tehdään iltapalaa yhdessä ja ollaan vierekkäin sohvalla. Ne on ne pienet asiat, mitkä vaikuttaa.


Teettekö miehen kanssa paljon juttuja yhdessä esim. ruokaa, siivoatte tms? 

Tehdään yleensä ruokaa koko perheen voimin, kun Jesse tulee töistä. Pojat huutelee ohjeita syöttötuoleista ;) Viikonloppuisin käydään yhdessä vaunulenkillä ja silloin tällöin kavereilla. Iltaisin ollaan vierekkäin sohvalla ja katsotaan leffaa tai vaan ollaan. Välillä käydään treffeillä. Siivouksesta vastaan minä t.siivoushullu;)


Miten usein näät kavereita ilman että sulla on pojat/ toinen pojista mukana? 

Se vaihtelee paljon. Ehkä pari kertaa kuukaudessa. Suunnilleen kerran viikossa käyn kaupassa ja/tai kirpparilla yksin.  

Miten hemmottelet ittees? 

Käyn kampaajalla, teen kasvonaamion, saan Jesseltä jalkahieronnan, käyn yksin lenkillä musat korvilla, syön suklaata, laitan kynttilöitä palamaan, ostan kukkia itselleni. 

Kierrätkö usein kirpputoreja? 

Pari kertaa kuukaudessa, se vaihtelee. Rakastan kirppareita ja sitä kun tekee hyviä löytöjä! 

Onko sinulla sisaruksia? 

Kaksi isoveikkaa ja kaksi pikkusiskoa (kaksoset).

Jäätkö vielä äitiysloman jälkeen kotiin vai joko lähdet töihin (en nyt muista oletko jo maininnutki asiasta ).? 

Palaan töihin elokuussa, kun äippäloma loppuu. Pojat ovat kotihoidossa, koska teen vain n.5h viikossa. Pojat menevät päivähoitoon tammikuussa, kun jatkan opintoja.   

Entä oletteko pohtinut vielä päiväkodin ja perhepäivähoidon välillä :)

Ollaan pohdittu jonkun verran, muttei olla vielä päätetty. Kummassakin on puolensa. 

Onko sinulla joitakin sairauksia tai allergioita? Jos on niin mitä? Miten ja milloin tulivat ilmi?  

Allergioita ei ole. Sairauksia on epilepsia ja migreeni. Sain 15-vuotiaana yhtäkkiä kohtauksen, jossa menetin tajunnan, en hengittänyt kunnolla ja syke oli todella korkea ja heittelehti. Kohtauksen syytä arvuuteltiin tosi pitkään ja ensin sen luultiin olevan sydänperäinen. Lähelle sydäntäni asennettiin ihonalainen rytmivalvuri, joka taltioi sykkeeni kohtauksen sattuessa. Reilun vuoden kuluttua ja useiden kokeiden jälkeen diagnoosiksi saatiin epilepsia, johon söin lääkettä 4 vuotta. Onneksi pystyin lopettamaan lääkityksen ennen raskaaksi tuloa eikä epilepsia oireillut raskausaikanakaan. Migreeni alkoi 17-vuotiaana, mutta ei onneksi vaivaa kovin usein. 

Minkälaista työtä Jesse tekee työkseen? Jos joutuu yhtään fyysisempää tai tavalla/toisella raskaampaa työtä tekemään, miten hän on pystynyt osallistumaan yöllisiin prhoikien kantamisiin ja olemaan tehokas työntekijä?

Jesse on asentaja, tekee rakennusalan töitä. Työ on oikeastaan pelkästään fyysistä. En tiedä miten Jesse jaksoi silloin. Osallistui täysillä poikien kantamiseen ja rauhoitteluun ja meni töihin muutaman tunnin yöunilla. Kodin lisäksi on hoitanut hommansa hyvin myös töissä. Kysyin monesti miten ihmeessä jaksaa, mutta siihen Jesse vastasi aina hymyillen, että jaksaa kyllä ja haluaa auttaa. Nostan hattua ja olen kiitollinen!!! <3

Miten jaksoit sen ajan kun olit yksin sairaalassa loppuraskaudesta? Oliko siel tylsää? Tuliko ikävä kotiin rakkaan luo? 

En tiedä. Ihmettelen sitä edelleen. Olen vieläpä sellainen tyyppi, että tarvitsen ihmisiä ympärilleni ja haluan olla Jesseä lähellä. Sitten sitä oltiin kaksi kuukautta yksin omassa huoneessa tuijottamassa valkoisia seiniä... Kai siinä iski sellainen leijonaemo-asenne, etten ajatellut kuin poikien parasta. Ai oliko tylsää? :D Olisi ollut sata kertaa helpompaa jos olisin voinut liikkua edes osastolla. Tuijotin valkoisia seiniä, muodostin ruoka-aikojen ympärille koko päivän, odotin vierailijoita, katsoin kaikki Täydelliset naiset -tuotantokaudet + muutaman muun sarjan, surffailin netissä ja ajattelin. Makasin ja ajattelin. Oli samalla ihanaa ja masentavaa kävellä vessa"reissulla" ikkunan ohitse ja pysähtyä sekunniksi haistamaan raikasta ulkoilmaa. Ikävä oli mahdoton! Alkuun ikävöin vain Jesseä, sitten myös muita läheisiä, kotia, liikkumista, itsestäänselvinä pitämiäni asioita; ulkoilmaa, liikkumista, tiettyä yksityisyyttä. Ikävän lisäksi koin jatkuvaa pelkoa! Pelkäsin vauvojeni puolesta. Kukaan ei osannut sanoa muuta kuin, että joka päivä mahdollisuudet hengissä selviämiseen paranee 1%. Niin se vaan taitaa olla, että kaikesta selviää :)

Mistä te ostatte noita kivoja tutteja ja tuttinauhoja? :) niiin ja onko tulossa vaunuhankintoja lähitulevaisuudessa?

Vähän kaikkialta, suurin osa on perus Mam -tutteja ruokakaupasta, Elodie Details -tutit on osa Stockmannilta ja osa tilattu MiniMintistä. Tuttinauhat (Elodie Details) saatiin ristiäislahjaksi :) 
Uudet rattaat on tulossa, niistä teen oma postauksensa. 

On voinu tulla joskus ilmi, mutten nyt äkkiseltään muista, et onko teillä haaveissa lisää lapsia? :)

Haaveissa on ollut kaksi tai kolme lasta. Ehkä se kolmas voisi tulla sitten, kun pojat on isompia (yli 3 v.) ja aika on kullannut raskausajan muistot... Saa nähdä! :)

Millaisia kesäsuunnitelmia teidän perheellä on?

Jesse pitää kesälomaa kaksi viikkoa. Suunnitelmissa on lähteä viikoksi Jessen perheen kanssa Espanjaan lomailemaan. Toinen kesälomaviikko ollaan vaan. Käydään varmaan Korkeasaaressa, piknikillä jne.; vietetään aikaa yhdessä. Kesäviikonlopuista osa vietetään mökillä. 

POJAT

Pidättekö pojilla samanlaisia vaatteita? 

Pidetään samanlaisia vaatteita, mutta vain pari kertaa pojat ovat olleet tismalleen samalla tavalla puettuja. Yleensä on yksi vaate samaa (paita, housut tai sukat), mutta yleisesti ottaen pojilla on erilaiset vaatteet.

Mistä ostat poikien vaatteet? 

Suurimmaksi osaksi kirpparilta (n.70%), osan alesta (20%) ja pienen osan ostan uutena (10%). Poikien vaatteista melkein kaikki on Lindexistä. Tykkään myös näistä: KappAhl Newbie, Next ja Name It. Olen vaatteiden suhteen todella pihi, sekä omien että poikien vaatteiden. Lastenvaatteet maksaa paljon ja se kertaa kaksi... 

Mistä tulivat nimet Jimi ja Theo? :D

 Tästä pääset postaukseen nimistä :)
  
Olitteko miettineet mitkä olisi tullut lasten nimeksi jos olisi tullut kaksostytöt :)? 

Mietittiin tyttöjen nimiä ja molemmilla oli omat suosikit, muttei päästy yhteisymmärrykseen niistä. Katsotaan jatkuuko keskustelu tyttöjen nimistä vielä joskus... ;) 

Millaiset synttärit aiotte pitää pojille? 
  
Kutsutaan läheisimmät sukulaiset, kummit ja muutama ystävä. Juhlat pidetään ehkä samassa paikassa kuin ristiäiset (seurakuntatalo). Koristeita on hillitysti, vaaleansinistä ja valkoista. Kakkua ja paljon herkkuja. Otetaan valokuvia ja pidetään hauskaa. Ei mitään erityistä ohjelmaa tms.  

Tykkäätkö käydä poikien kanssa muskarissa, leikkikerhoissa ja muissa vastaavissa? 

Tykkään! Käytiin ensimmäistä kertaa vasta 8 kuukauden iässä. Sitä ennen ei ollut tarvetta mennä eikä kyllä voimiakaan. Vasta poikien oireilun loputtua koin pystyväni siihen. Pojat liikkuvat ja tuhoavat kotona nykyään siinä mittakaavassa, että meille kaikille tekee hyvää päästä välillä pois samoista nurkista.  

Miten sun synnytys meni? Syntyikö molemmat alateitse, tuliko isoja repeämiä, kauan synnytys kesti?

Pojat syntyivät sektiolla. Kaikki meni muuten hyvin, mutta leikkauksen alussa puudutus ei vaikuttanut ja se kipu oli jotain ihan kamalaa. Sektiosta toipuminen oli nopeampaa kuin luulin.

VAUVA-ARKI
  
Mitkä ovat hauskimmat ja typerimmät kommentit mitä olet saanut muilta ihmisiltä, kun olet kulkenut kaksosten kanssa? 

Typerin on "tuplavahinko", ilkeään sävyy sanottuna eikä edes vitsillä. Ärsyttää myös jos kerron, että hyvin on mennyt ja pojat ovat tyytyväisiä vauvoja ja vastataan tyyliin: "ootas vaan, kun hampaita itketään" "vielä se tuntuu siltä, mutta sitten kun molemmilla on paha uhmaikä ymsyms" ... Se on sen ajan murhe sitten, nyt nautitaan tästä!  

Ei ole tullut niinkään hauskoja kommentteja. Lähinnä ihmettelyä, päivitystä tutun kaiman serkun kaksosista, ihailua ja kysymyksiä kaksosuuteen liittyen.

Miten suhtauduit kun sait kuulla että saat kaksi lasta? 

Paniikki, jännitys, onni, ylpeys, ilo, pelko. Kävin läpi koko tunteidenkirjon sillä hetkellä. Alkuun olin shokissa, mutta nopeasti paniikki muuttui pelkäksi iloksi. ...viimeistään siinä vaiheessa, kun näin Jessen reaktion :)

Oliko rankkaa aikaa kun pojat oli sairaalahoidossa syntymän jälkeen?

Alkuun en edes ymmärtänyt kunnolla, että ne on meidän pojat. Oli kamalaa lähteä illalla kotiin ja jättää pienet heiveröiset vauvat sairaalaan. Kotona oli ikävä poikia ja tuntui "väärältä" tehdä mitään muuta kuin olla poikien luona. Se oli rankkaa.

Mitä vinkkejä haluat antaa samassa tilanteessa oleville? Eli muille joilla on kaksoset. 

Älkää ottako stressiä ns.turhasta. Hoitakaa ensin vain pakollinen, kotityöt kyllä odottaa. Välillä on mentävä siitä mistä aita on matalin. Yrittäkää nauttia joka hetkestä, koska aika menee nopeasti. VERTAISTUKI! Arkea tuplien kanssa ei voi kunnolla ymmärtää kukaan muu kuin toinen tuplamami! Olen saanut ihan älyttömän paljon tukea tuplamammakavereiltani! <3 

Entä mitä tekisit toisin, jos nyt voisit palata ajassa taaksepäin raskauteen ja poikien syntymän aikoihin? Mitä taas et tekisi toisin?

Raskaudesta en osaa kunnolla sanoa, kun yhtäkkiä olinkin osastolla levossa. Haluaisin sanoa, että menisin herkemmin äitiyspolille näytille epätavallisten oireiden takia, mutta tilanne oli ollut tosi salakavala, en ollut edes tajunnut supistelevani. Vuodelepo tuli ihan puskista.

Poikien syntymän jälkeen en kokisi niin suurta syyllisyyttä siitä, että olen kotona ja pojat sairaalassa. Lepäisin itse enemmän. 

Millaista arki on ollu kahden vauvan kanssa? Vaatiiko molemmat samaan aikaan huomiota ja syliä? 

Sanotaan näin, että oli toisaalta hyvä, ettei meillä ollut käsitystä vauva-arjesta ennen poikia. Opittiin sitten suoraan mitä se kahden vauvan kanssa on. Alkuun uusi elämäntilanne haki paikkaansa ja opeteltiin asioita. Alussa oli tosi vaikeaa, kun Jesse palasi niin pian töihin ja jäin yksin kahden pienen vauvan kanssa. Tilannetta ei helpottanut se, että pojilla oli silloin vielä nenämahaletkut ja hengitykseen tuli katkoja. Olin aika jännittynyt koko ajan. Pojat vaativat huomiota ekat kuukaudet tismalleen samaan aikaan ja hankalinta oli syöttäminen. Syötin toista ja heilutin jalalla toista sitterissä. Nälkä oli tietysti samaan aikaan, mutta syöttämiseen piti keskittyä refluksivaivojen takia niin paljon, etten voinut syöttää yhtä aikaa. Opin aika nopeasti, etten yksinkertaisesti voi olla molemmille pojille saatavilla sillä sekunnilla kun pitäisi, niin kamalaa kun se olikin. Sen ymmärtäminen ja hyväksyminen huojensi mieltä. Nyt pojatkin ovat ymmärtäneet saman. Hienosti vuorotellaan syliä ja osataan odottaa ja ottaa veli huomioon. Toki tulee tilanteita, kun molemmille iskee kaikkihetinyt-moodi, mutta paljon helpompaa on nyt.

Onko pojilla ollu alusta asti samanlaiset uni- ja ruokailurytmit? 

Sairaalassa pojille muodostui sama rytmi, mutta kotona siitä piti kynsin hampain pitää kiinni. Huomattiin nopeasti, ettei homma toimi jos rytmi on eri. Nukkumisen suhteen oli vaikeinta pitää samassa rytmissä ja silloin, kun pojat nukahtivat kesken syöttöjen miten sattuu. Monta kuukautta meni niin, että pojat nukkuivat päivällä ihan ristiin ja jatkuvasti jompikumpi oli hereillä. Sekin ongelma väistyi masuoireilun helpottaessa. 

Yöelämä poikien kanssa kotona ensimmäisinä (pahimpina?) kuukausina? Millaisissa pitkissä pätkissä nukuit, nukuitko päivällä päikkäreitä? 

Ensimmäiset kuukaudet olivat eri tavalla raskaita kuin seuraavat n.3-7 kk. 1-3 kuukautta poikia syötettiin aika tasan 3 tunnin välein ja välillä hoidin molempien yösyötöt yksin. Silloin syöttöihin meni kaiken kaikkiaan n. 1-1½ tuntia eli aikaa ei jäänyt kovin paljon ennen seuraavaa samanmoista rumbaa. Nukuin 1-2 tunnin pätkissä, tosin sellaista kevyttä unta. Kuuntelin poikien hengitystä niin tarkkaan, etten vaipunut kunnolliseen uneen helposti. Ekoina kuukausina olin aika paljon kipeänä, milloin mitäkin vaivaa. Äiti auttoi silloin päiväsaikaan paljon ja nukuin silloin tällöin päikkärit.   

Valvoivatko pojat yöaikaan pidempiä pätkiä suostumatta nukkumaan tai olivatko itkuisia?

Ekoina kuukausina pojat saattoivat joinain öinä olla yhtäkkiä ihan virkeitä ja valvoivat muutaman tunnin keskellä yötä. Se tuntui rankalta, kun tietysti itse olisi halunnut nukkua syöttöjen välissä. Itkuisia pojat eivät olleet ennen kuin ne painajaismaiset yöhuudot alkoivat n.3 kuukauden kohdalla.  

Asteikolla 1-10, kuinka raskaana olet kokenut yöllisen härdellin, kun vauvoja on ollut 2?

Vaikea sanoa, kun ei ole mihin verrata (ehkä ihan hyvä niin). Sanoisinko 8. Olisi varmaan täysi kymppi, jos Jesse ei olisi osallistunut niin paljon. En olisi selvinnyt ilman Jesseä. Pahinta kahden kanssa on varmaan riittämättömyys ja siitä tuleva avuttomuuden tunne ja turhautuminen. Ärsyttävää on se, että todella harvoin molemmat nukkuvat koko yön heräämättä. Jos toinen nukkuu, toista vaivaa hampaat ja niitä itketään. Sitten, kun toinen nukkuu niin toisella on masukipuja, joita itketään. Ei riitä, että toinen on tyytyväinen, kun vielä toinen pitäisi saada tyytyväiseksi... 

Millainen ensimmäinen vauvavuosi on ollut ennakkoajatuksiisi nähden? Onko ollut helpompaa vai raskaampaa kuin mitä ajattelit etukäteen olevan? 

On ollut helpompaa, vaikka tässä onkin ollut kaikenlaista ylimääräistä. Ollaan selvitty paljon paremmin kuin uskalsin toivoakaan. Ensimmäinen vauvavuosi on toki ollut hektinen, hermoja koetteleva, stressaava, täynnä huolta, epätoivoa ja kyyneliä. Toisaalta taas se on ollut elämäni parasta aikaa, täynnä iloa ja rakkautta, onnistumisia, kiitollisuutta ja jokapäiväistä onnellisuutta. Ihan turhaan pelkäsin miten pärjätään kahden kanssa :)    

Nämä seuraavat kysymykset vaativat niin pitkät vastaukset, että teen niistä ihan omat postaukset lähiaikoina:

* Lempilelut

* Millaista elämäsi olisi nyt, jos et olisi äiti?

* Mitkä ovat lempivaatteesi pojille? 


KIITOS kysymyksistä <3 Oli kiva vastailla ja samalla pohtia asioita. xxxx