Nanna vastaa kysymyksiin

Kiitos kysymyksistä ja kärsivällisyydestä, tässä tulee vastaukset kysymyksiinne. Viimeisessä pian ilmestyvässä osassa vastaa Jesse. Jos ette ole vielä lukeneet mummin vastauksia, löydätte ne täältä. 

Minkälainen oli tilanne jossa sait tietää olevasi raskaana?

Se oli kaksi päivää meidän häiden jälkeen, 14.12.2012. Olin tottunut raskaustestien tekijä, koska vauva oli ollut toiveissa niin pitkään. En uskonut hetkeäkään, että tulos olisi positiviinen, mutta ennen viikonlopun muutamaa siideriä, halusin varmistua asiasta. Jesse teki keittiössä ruokaa ja tein testin. Tulin epäuskoisena vessasta ja sanoin Jesselle kyyneleet silmissä ja kädet täristen "siinä on kaksi viivaa, oon raskaana!". Halattiin ja oltiin vaan hiljaa hetki. Se oli ikimuistoinen hetki, vaikka samantien onnen lisäksi mieleen hiipi pelko aiempien menetysten takia.

 

Haluatteko lisää lapsia?

Kyllä!! Meillä olisi toiveissa vielä yksi. 

Mitä teet työksesi?

Olen myyjänä vaateliikkeessä ja etsin oman alan töitä (sosiaali). 

Miten kuvailisit Jimiä yhdellä sanalla? Miten kuvailisit Theoa yhdellä sanalla?

Jimi on tunteellinen ja Theo on vahvatahtoinen. Vaikea kuvailla vain yhdellä sanalla...  

Oletko koskaan ajatellut: "sitten kun saan omia lapsia,en ikinä....?"

Ajattelin ehkä ennemmin niin päin, että kun saan omia lapsia niin teen kaikkeni, jotta heillä on turvallinen, rakkaudentäyteinen ja tasapainoinen lapsuus.

Minkälaiseen perheeseen synnyit?

Perheeseen, jossa minua odotti kaksi isoveljeä.

Millainen olisi ihanne työpaikkasi?

Työaika olisi virka-aika eli illat ja viikonloput olisi vapaat. Työtehtävät olisi monipuolisia, työkaverit mukavia ja saisin tehdä sosiaalista työtä. Olen valmis aloittamaan mistä vain, kunhan työajat sopisi yhteen Jessen työajan (7-15) kanssa edes jollain tasolla, jolloin meillä olisi perheen yhteistä vapaa-aikaa mahdollisimman paljon.  

Haaveiletteko omakotitalosta?

Hmm, en oikeastaan. Voin yhtä hyvin asua rivitalossa. Kerrostaloon en enää haluaisi muuttaa, mutta muissa talotyypeissä viihdyn mainiosti.  

Tuntuuko arki raskaalta? 

Toisinaan on sellaisia hetkiä, vaikka pääsääntöisesti arki tuntuu tasaiselta, mukavalta ja rakastan rutiineja ja rytmiä. Nyt on helpottanut huimasti, kun sain opinnot pois alta eikä tarvitse tehdä enää mitään "ylimääräistä" töiden ja perheen ohella.  

Pärjääkö vaatemyyjän palkalla? 

Sanoisin, että pärjää kun on pakko pärjätä. Me ollaan pärjätty useampi vuosi, vaikka olen tehnyt pienillä viikkotunneilla ja satunnaisesti tuuraten. Varmasti siis pärjää kokopäiväisen myyjän palkalla. Tai no, se riippuu tietysti jokaisen menoista, että mihin menee mitenkin paljon rahaa. Nyt olisi mahtavaa saada kokopäivätöitä ja päästä ensimmäistä kertaa elämässä oikeasti tienaamaan, heh. Meille, kun olisi iso raha kahden aikuisen oikea kuukausipalkka. Olen yhdessä vaiheessa opintoja pärjännyt pelkällä opintotuella, jolloin vuokran ja sähkön jälkeen kaikkeen muuhun jäi n. 150€/kk. Silloin viimeistään oppi pärjäämään... 

Jos saisitte viettää viikonlopun kahdestaan ihan missä vain, mikä se paikka olisi ja miksi?

Kaksi ensimmäistä vuotta äitinä olisin vastannut: kotona, nukkuen hiljaisuudessa ja jutellen ilman häiriötekijöitä. Nyt, kun elämä on monella tapaa seesteisempää, helpompaa ja saadaan nukkua niin haluaisin Jessen kanssa vaikka kylpylään viikonlopuksi tai jos pidennetty viikonloppu olisi mahdollista niin jonnekin lämpimään, esim. Espanjaan. Ei sillä paikalla niin väliä, kunhan vaan saadaan olla kahdestaan.  

Onko Jimillä ja Theolla juttuja, joita he tekevät selkeästi enemmän äidin kanssa? 

Kaikki perusjutut, kuten hampaidenpesu, iltarutiinit yms. menee vaiheittain ja nyt Theolla on äitivaihe ja Jimillä isivaihe ja mieluiten kaikki vain tämän toisen vanhemman kanssa. Yleisesti ottaen meidän juttuja on lukea kirjoja, ratsastaa niin että pojat ovat selässäni, tehdä palapelejä ja askarrella. Isin kanssa taas rakennetaan temppuratoja, tehdään majoja, etsitään ötököitä ja pelataan jalkapalloa eli aika erilaista on meidän touhuilut...  

Tykkäävätkö pojat paljon samoista vai eri asioista?

Paljon samoista (pehmolelut, Alfons Åberg, ulkoleikit, lumi, vaatteiden valitseminen), mutta paljon myös eri asioista. Toinen tykkää enemmän liikunnallisista leikeistä ja toinen palapeleistä ja kotileikistä. Ruoan suhteen toinen tykkää enemmän lihasta/kalasta/kanasta ja toinen lisukkeista.  

Asutteko lähekkäin isovanhempien kanssa?

Asutaan todella lähekkäin, mummilaan ja mummolaan kävelee hetkessä.

Onko sulla  tatuointeja? Jos, niin millaiset/millaisia?

On, nilkassa neljä pientä tähteä, käsivarren sisäpuolella pieni haalean vaaleanpunainen sydän ja vasemmassa kyljessä sydän, jolla siivet. Haluaisin vielä poikien nimet johonkin.

Mitä te syötte yleensä, mitkä on teidän lempiruokia? Kumpi teistä tekee useammin ruokaa? Kumpi tekee parempaa? :D

Parempaa tekee Jesse. Jostain syystä en juuri tykkää tekemästäni ruoasta, vaikka muu perhe siitä tykkäisi. Me kokkaillaan yhtä paljon, riippuu miten työvuorot ja muu päiväohjelma menee. Me syödään ihan tavallista kotiruokaa: jauhelihakastiketta, kanaa, salaatteja, risottoa, kasvissosekeittoa, bataattiranskalaisia, lihapullia, kasvispihvejä, keittoja ja välillä viikonloppuisin teen nachopellin tai syödään tortilloja. Jimin ja Theon lempiruokia on nakkikeitto ja nakkikastike. Omia lempiruokiani on vuohenjuustosalaatti ja makaronilaatikko.    

Mukavaa loppuviikkoa teille!

Vastaukset kysymyksiin: Mummi

Mikä oli mummin ensireaktio saadessaan kuulla tyttärensä raskaudesta? :) 

Olin todella onnellinen, tiesin kuinka paljon Nanna ja Jesse toivoivat perheenlisäystä ja se, että tulossa on kaksoset sai minut onneni kukkuloille. 

Miten kuvailisit Jimiä yhdellä sanalla? Miten kuvailisit Theoa yhdellä sanalla?

Jimi sovitteleva, Theo tempperamenttinen 

Miten tulet toimeen vävysi kanssa?

Erittäin hyvin, Jesse on todellinen unelmavävy. Asumme lähekkäin ja näemme tosi usein, Jessen mielestä ehkä välillä jopa liiankin usein, mutta ei se koskaan valita, välillä Jesse käy meillä poikien kanssa kahvittelemassa kun Nanna on töissä, tulee siis käymään ilman Nannaakin.   

Onko Jimillä ja Theolla juttuja, joita he tekevät selkeästi enemmän mummin kanssa?

Ei varsinaisesti, kyllä me tehdään samoja juttuja kuin he tekevät kotonakin, mutta voi olla, että mummilla on hiukan tiukempi "kuri" tietyissä asioissa.

Tykkäävätkö pojat paljon samoista vai eri asioista?

Pojat tekevät lähes kaiken yhdessä ja jos eivät ole yhdessä niin kyselevät jatkuvasti missä veikka on. He eivät välttämättä tykkää juuri samoista asioista, mutta koska heillä on niin tiivis yhteys niin usein veikan esimerkki vetää mukaan niin hyvässä kuin pahassa, tarkoitan siis tihutöitä =).

Asutteko lähekkäin?

Asumme lähekkäin, kävellen matkaan menee alle 10 minuuttia, poikien kanssa hieman pidempään kun pitää tutkia ja ihmetellä kaikenlaista matkan aikana. 

Mitä mieltä mummi on Nannan bloggaamisesta? :)

Kirjoittaminen on hyvä tapa purkaa tuntojaan ja kertoa niistä asioista, joista haluaa kertoa. Luulen, että varsinkin poikien ollessa vauvoja oli kirjoittaminen Nannalle jopa terapeuttista. Kirjoittelen itsekin, varsinkin runoja, joten Nanna on tainnut periä kipinän minulta. Olen siis todella tyytyväinen siihen, että Nanna pitää blogia. 

Millainen lapsi Nanna oli? =) 

Nanna oli todella rauhallinen, kiltti ja aurinkoinen lapsi, jolla oli hyvä itsetunto. Uskalsi olla juuri sellainen kuin oli, ei mennyt massan mukana. Murrosikää ei tullut, emme ole kertaakaan tapelleet vielä tähän päivään mennessä. Nanna on paras ystäväni, matkaseuralaiseni, "terapeuttini", kriitikkoni varsinkin vaatteiden suhteen, sanoo aina suoraan onko outfit hyvä vai huono =) Olemme siis todella läheisiä, näemme tai ainakin viestittelemme päivittäin ja touhuamme milloin mitäkin joko kahdestaan tai koko perheen kanssa. Olen siis monessa mukana.    

Kiitos kysymyksistä! Seuraavaksi Jesse ja minä vastausvuorossa! 

Mummille kiitos vastauksista! <3

Kymmenen vastausta

Sain 10 plussan äitiltä haasteen, jossa vastaan kymmeneen hänen keksimäänsä kysymykseen. Kiitos kysymyksistä Matu!

 

1. Mitä toivot tulevaisuudelta?

Pysytään terveinä, eletään yhtä onnellisina kuin tähän asti, valmistun ammattiin ja saan alan töitä, saadaan kolmas lapsi ja toivottavasti koetaan normaali raskaus ja täysiaikaisuus.

2. Mitä äitiys on opettanut sinulle?

Se on tuonut mukanaan sellaisia menettämisen pelon ja rakkauden tunteita, joita en osannut kuvitellakaan. Olen oppinut luottamaan itseeni äitinä, käsittelemään riittämättömyyden tunnetta, olemaan armollisempi itselleni ja toimimaan lasten parhaaksi niin hyvässä kuin pahassa, viitaten esim.uhmaan. 

3. Kerro joku tärkeä muisto kuluneelta vuodelta.

Dagiksen alkaminen. Muistan miten pelko ja jännitys uudesta arjesta vaihtui helpotukseksi ja onneksi. Dagis alkoi heti sujua hienosti, luottamus syntyi ja kaikkien oli helppo mukautua muutoksiin. Olen onnellinen, että Theo ja Jimi viihtyvät niin hyvin hoitopaikassaan. 

4. Mitä onni on sinulle?

Läheiset, terveys, onnellinen avioliitto, ne pienet arkiset asiat.

5. Miten rentoudut?

Nukun, löhöilen sohvalla ja katson jotain suosikkisarjaa, kirjoitan blogia/luen blogeja, laitan kotia eli saatan vaihdella koriste-esineitä ja tuoda sillä vähän piristystä kotiin.

6. Tärkein asia mitä haluat lapsillesi opettaa? 

 

Yksi tärkeimmistä on se, että arvostaa itseään. 

7. Minkälainen olet ihmisenä, muutenkin kuin äitinä? ;)

 

Olen positiivinen, empaattinen, herkkä, ajattelen paljon, teen suunnitelmia ja järjestelen paikkoja jatkuvasti (mm.siirrän kynttilää vaikka sen 2cm oikealle jos koen sen olevan "väärässä" paikassa..). Olen kaavoihin kangistunut ja tykkään arjesta.

  

8. Aamu alkaa...?

Äänettömillä askelilla alakertaan, jotten herättäisi Jimiä ja Theoa = rauhallinen aamu. Keitän kahvia, teen aamutoimet, meikkaan, syön aamupalaa, arkiaamuna laitan dagiskamat ja vaatteet valmiiksi ja ihan yleisesti heräilen rauhassa. Pyrin heräämään joka aamu klo 7, jotta saan tunnin itselleni ennen poikien heräämistä.

 kirjat Safkaa skideille ja 400g saatu #santamariafinland 

9. Mikä auttaa jaksamaan arjessa?

Pienistä asioista nauttiminen, satunnainen rutiineista poikkeaminen esim.vein tänään pojat suoraan dagiksesta läheiseen sisäleikkipaikkaan kotiinmenon sijaan ja meillä oli tosi hauskaa yhdessä (=ne pienet jutut;)), säännöllinen oma aika, hyvät yöunet, perhe, ystävät ja vertaistuki.

10. Mitä toivot joululahjaksi?

Michael Kors laukkua, puhelimenkuoria, Arabian KoKo-astioita, lahjakorttia Lindexille ja kauneushoitoon, kynttilöitä, Lushin söpöjä suihkugeelejä ja rasvoja, sisustusjuttuja.

Hyvää viikonloppua!

Vastaukset kysymyksiin

MINÄ

Onko elämä lasten kanssa ollut sellaista kuin etukäteen ajattelit vai haastavampaa tai helpompaa?

Helpompaa, vaikka tähän onkin mahtunut kaikenlaisia ylimääräisiä vaikeuksia. En tiedä mitä sitten oikein kuvittelin/odotin. 

Haaveiletko vielä useammasta lapsesta?

Haaveilen, yhdestä. Nyt pikkuhiljaa on alkanut tulla ehkä vähän vauvakuume... 

Mitä teette työksenne? Ammattinne tai jos opiskelette mihinkä tähtäätte :) 

Jesse on kirvesmies ja tekee tällä hetkellä töitä vesivahinkojen parissa. Minä olen vaatekaupassa myyjänä ja opiskelen viimeistä vuotta sosionomiksi. Haluaisin tehdä töitä lasten ja perheiden parissa, työaikatoive 8-16. 

Mikä oli nuorempana sun haaveammatti ja entä nyt? 

Kotiäiti ja delfiininkouluttaja :D Tällä hetkellä ei ole mitään tiettyä haaveammattia. Viihdyn todella hyvin nykyisessä työssäni. 

Mikä on sun lempiruoka? 

Sushi 

 Lempilastenvaatemerkkejäsi?

Lindex, Hilfiger, Gant, Molo  

Millaisia vaatteita tykkäät käyttää? Mikä on lempivaatteesi?

Lempivaate on Lindexin mustat korkeavyötäröiset farkut. Ne käy kaiken kanssa ja on mukavat päällä. Kotona olen aina "kotivaatteissa" eli löysissä housuissa ja topissa. Puistossa farkut/legginsit, neulepaita ja "puistotakki". Töissä ja muissa omissa menoissa pukeudun melkein aina täysin Lindexin vaatteisiin. Tykkään käyttää farkkuja, hameita mustien sukkisten kanssa, neuleita, ohuita siistimpiä paitoja ja isoja huiveja. Lasten kanssa en suosi vaaleita värejä tai lempivaatteitani, koska ne aina sotkeentuu enkä halua joutua varomaan vaatteiden takia.

Milloin haluaisit lisää lapsia?

Ihanne olisi sitten, kun olen valmistunut ja saanut vakituisen kokopäivätyön. 2 vuoden päästä?   

Onko bloggaaminen yhteinen harrastuksenne?

No siinä määrin on, että Jesse ottaa minusta kuvia ja "antaa aikaa" kirjoittaa blogia.

Voisitko ajatella joskus tekeväsi videopostauksia? 

En usko, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Haluaisitteko nähdä videoita?

Lempikirja?

S. E. Hinton Me kolme ja jengi

Onko Hämeenlinna teille tuttu paikka? Ainakin tukkuostoksilla kävit silloin. Jos on tuttu, mikä on lempipaikkanne täältä?

Ei se ole kovin tuttu. Nuorempana kävin siellä muutaman kerran, kun meillä oli pesispeli Hämeenlinnaa vastaan, mutta muuten tukkukeikka oli ensimmäinen kunnon kerta siellä.  

Millaisessa talossa asutte? Onko se unelmatalonne vai haluaisitteko muuttaa? Asutteko vuokralla tai omistusasunnossa?

Asutaan kaksikerroksisessa omistus-rivitalokolmiossa, jossa on oma piha ja sauna. Päätyasunto, joten saadaan olla ihan rauhassa. Ollaan viihdytty todella hyvin, mutta muutetaan... sitten joskus jos saadaan vielä kolmas lapsi.

Missä elämäntilanteessa olisit nyt ilman poikia? 

Olisin työelämässä, oltaisiin menty naimisiin suunnitelmien mukaan eli vietetty kunnon prinsessahäät, matkusteltaisiin, asuttaisiin luultavasti kaksiossa edelleen, näkisin enemmän ystäviä ja sukulaisia ja shoppailisin enemmän itselleni.

Miten tapasitte Jessen kanssa? Kauan olette olleet yhdessä?

Tavattiin yläasteella, mutta silloin oltiin vaan kavereita. Nähtiin tauon jälkeen uudelleen 2010 alkuvuodesta kaverin synttäreillä ja ihastuttiin samantien. Se oli uskomatonta. Seuraavana päivänä mentiin treffeille ja alettiin pian seurustella. Ollaan oltu yhdessä 5½ vuotta ja naimisissa pian 3 vuotta.

Miten pidätte kipinän suhteessanne? 

Kiinnittämällä huomion pieniin asioihin, jotka kuitenkin kertovat rakastamisesta ja toisen kunnioittamisesta. Me kiitetään, kun toinen on tehnyt jotain, esim. siivonnut keittiön. On kivaa, kun toinen huomaa sen. Olen kiinnostunut Jessen asioista ja kuuntelen aidosti jos hän kertoo jotain. Sanotaan mitä ajatellaan ja puhutaan paljon. Se, että Jesse tulee pussaamaan joka aamu ennen töihinlähtöä merkitsee paljon. Me koitetaan järjestää kahdenkeskistä aikaa aina välillä, mutta osataan ottaa sitä myös iltaisin poikien nukahdettua.   

Minkä ikäisiä olette?

Ollaan 25v. molemmat. 

Mikä oli raskaudessa pelottavinta? 

Se, ettei tiennyt mitään varmaksi. Menettämisen pelko oli niin läsnä. 

Ihanin muisto sairaala-ajalta vaikka se olikin rankkaa?

Se, etten ollut yksin vaan päivittäin kävi joku katsomassa. Muistan harmitelleeni Jesselle, kun en pystynyt lakkaamaan varpaankynsiäni ja sitten yksi ystävistäni yllätti ja tuli kynsilakat ja muut mukanaan lakkaamaan varpaankynteni. Se oli parasta hemmottelua siihen tilanteeseen!



Olit pitkään poikien odotusaikana sairaalassa ja poikienkin kanssa osastolla oloa on tullut. Kysyisin, mikä on mielestäsi hoitajan tärkein ominaisuus? Jäikö mieleen joitain hyviä kohtaamisia hoitohenkilökunnan kanssa? Entä lasten kohtaaminen sairaalassa, mitä toivoisit hoitajan huomioivan? :) Kuinka Jesse kokee että hänet on sairaalassa/neuvolassa kohdattu lasten isänä? Kohdistetaanko puhe usein äidille jne. 

Tämä herätti niin paljon ajatuksia, että teen siitä oman postauksensa.

Millä tavoin kiitätte isovanhempia hoitoavusta?

Sanotaan kiitos. En usko, että odottavatkaan muuta. Tottakai se toimii sitten myös toiseen suuntaan eli jos tarvitsevat apua jossain ja me voidaan auttaa niin autetaan. Esim. Jesse oli jokin aika sitten maalaamassa vanhempieni taloa. 

Oletko koskaan miettiny pojille päivän tapahtumista kuvajanaa? 

En oikeastaan. Jimi ja Theo tietävät päivärytmin hyvin ja puhutaan paljon siitä mitä tulee tapahtumaan. Kävin monta kertaa läpi sitäkin, kun lähdin laivalle ja palatessani pojat tiesivät kertoa missä olin ollut ja kenen kanssa. Uskon siis jatkuvan höpöttämiseni edistävän ymmärtämään päivän tapahtumia.

Missä näet itsesi kymmenen vuoden kuluttua?

Kolmen lapsen äiti, asun pk-seudulla unelmieni asunnossa perheeni kanssa, teen mielekästä työtä ja olen kaikinpuolin tyytyväinen elämääni. Siihen mennessä olen kokenut Havaijin ja New Yorkin Jessen kanssa, löytänyt itselleni kivan harrastuksen ja saan edelleen joka aamu pusun. 

JIMI JA THEO 

Kiinnitetäänkö teidän poikien identtisyyteen huomiota esim. julkisilla paikoilla?

Kiinnitetään. Vauva-aikana se oli huipussaan, mutta edelleen melkein joka kerta kun liikutaan rattaiden kanssa niin joku sanoo jotain.

Oliko pojille muita nimiehdotuksia? 

Noah, Luca, Jonas

Minkälaisia teidän pojat on luonteeltaan? Rohkeita rämäpäitä vai vähän rauhallisempia?

Jimi on rohkea ja menee miten sattuu. Theo kulkee usein Jimin perässä ja tutkii asioita enemmän. Theo viihtyy pitkiäkin aikoja esim.palapeliä tehden tai kirjoja lukien. Iltaisin klo 19 jälkeen iltavilliys valtaa molemmat. Nukkumaanmenon jälkeen roolit tuntuu vaihtuvan, koska Jimi pysyy yleensä kiltisti sängyssä pyjama päällä ja nukahtaa nopeasti, kun taas Theolla lentää moneen kertaan lattialle kaikki sängystä ja päältä ja välillä hän myös karkailee.   

 Millaisia teidän pojat on? Onko niissä paljon samaa?

 Molemmat ovat iloisia ja viihtyvät lähellä. Jimi on kokeileva, menevä, tekee temppuja ja juoksentelee. Hän toisaalta viihtyy myös kirjoja lukien, mutta vauhti on hänen juttunsa. Jimin lempiasioita on temppurata, autot, pallon potkiminen ja isi. Theo rakastaa palapelejä, lukemista, laululeikkejä ja pupuaan. Theo viihtyy sylissä ja lähellä, omaa pitkän kärsivällisyyden ja ihailee veljeään. Toisaalta he ovat ihan erilaisia ja toisaalta taas heissä on paljon samaa.  

Miten pojat ovat pärjänneet ruotsin kielen kanssa dagiksessa? Puhutaanko siellä vain ruotsia vai myös suomea? Ovatko pojat tuottaneet itse vielä ruotsin kielestä puhetta?

Yllättävän hyvin, olen positiivisesti yllättynyt! Dagiksessa puhutaan vain ruotsia. Alkuun pojat olivat hieman hämillään, mutta ovat jo nyt parin kuukauden jälkeen sopeutuneet hyvin ja ymmärtävät päivä päivältä enemmän. He ovat alkaneet myös jonkin verran puhua ruotsia. Yleisimpiä sanoja/sanontoja: "tack, mamma, bil, mumin, tack för idag, nej, inte, soosoo (taitavat kuulla kieltoja paljon, hah), måla, kom, nio, tio".

Ovatko he itse reagoineet vieraaseen kieleen jotenkin? (miten suhtautuneet siihen tms..)
Ovatko saaneet kavereita dagiksesta? ja edelliseen lisäten, yhteisiä vai omia kavereita?
Vanhempien mennessä käymään dagiksessa puhutaanko teille ruotsia vai suomea? 

Minulle puhutaan dagiksessa ruotsia ja Jesselle suomea. Pojat ovat omaksuneet hienosti ruotsin kielen ja yhdistävät sen dagikseen. Heillä on kavereita, enimmäkseen yhteisiä. Ihan vastikään he ovat alkaneet kertoa myös kotona näistä kavereista ja muutama kuuluu myös joka iltaiseen "unilistaan". Pojilla on siis tapana luetella iltaisin heille tärkeitä ihmisiä.   

Mihin ammatteihin voisit kuvitella Jimin ja Theon vanhempana? Ovatko he koskaan sanoneet miksi tulevat isoina? 

En osaa yhtään sanoa. Varovasti voisin veikata, että Theo lukisi enemmän ja Jimi tekisi fyysistä työtä. Jimi on sanonut haluavansa olla kuin isi eli työkypärä päässä ja porakone kädessä. Theo ei ole vielä sanonut mitään. 

Erotetaanko pojat päiväkodissa? Onko toinen lapsi enemmän "äidin poika" ja toinen enemmän isin perään ? 

Alkuun heillä oli nimilaput, mutta nyt heidät erotetaan. Olen tietoisesti välttänyt pukemasta heitä täysin samoihin vaatteisiin. Jimi on ehdottomasti isinpoika ja Theo ehkä enemmän äidin perään. Ei kuitenkaan anneta sen vaikuttaa meidän toimintatapoihin vaan molemmat vanhemmista on tasavertaisia molemmille pojille. 

 Millaisia ulkonäön ja luonteenpiirteitä pojilla on, mistä heidät erottaa? Mistä itse erotatte heidät? :) ja erottavatko sukulaiset ja ystävät heidät toisistaan? 
 
 Vaikea sanoa, kun sitä vaan erottaa miettimättä sen kummemmin. Jimillä on tietty virne ja Theolla hieman pyöreämmät kasvot. Jimi on aina ollut kapeakasvoisempi. Luonteet ovat myös erilaiset. Jotkut sukulaisista ja ystävistä erottaa ja jotkut ei. 

 Onko pojilla vielä allergioita? Aikaisemmin kirjoitit, että olette kokeilleet omenaa ja maissia ja ne tuntuivat ainakin silloin käyvän.

Maito ja kananmuna on edelleen, muut on poissa. 

Jesse vastaa: 

Mikä oli raskaudessa pelottavinta? 

Kahden keskenmenon jälkeen, tuleeko kolmas keskenmeno. Kun päästiin hyville viikoille, sen jälkeen keskosten riskit.

Mikä on ollut parasta isyydessä, entäs "huonointa"?

Parasta on ollut nähdä poikien kasvavan ja kehittyvän ja "huonointa" ensimmäisen vuoden valvominen.

Haluaisitko sinä lisää lapsia? Milloin haluaisit lisää lapsia?

Sitten kun pojat on vähän viisaampia/vanhempia =) aikaisintaan kahden vuoden päästä.

Onko sinulla tatuointeja? 

On, kädessä lukee teksti espanjaksi. 

Missä näkisit nyt itsesi ilman poikia? 

Matkustelemassa Nannan kanssa, muuten arki olisi aika samanlaista.

Elämäsi pelottavin hetki?

SYNNYTYS ja sen jälkeinen sairaala-aika poikien kanssa.

Lempilastenvaatemerkkejäsi?

Reima on kai ihan hyvä. En oikein tiedä noista mitään=)

Onko bloggaaminen yhteinen harrastuksenne?
 
 Mut on kiristetty kuvaamaan=)

Lempikirja?

Ei ole lempikirjaa, koska en juurikaan välitä kirjoista.

Missä näet itsesi kymmenen vuoden kuluttua?

Aika lailla samoilla sijoilla, mutta toivottavasti yksi lapsi enemmän.

Kiitos kysymyksistä!

Vastaukset kysymyksiin

Huh, mikä viikko on ollut. Olen joka päivä ennättänyt vastaamaan vain pariin kysymykseen kerrallaan, mutta nyt vihdoin olen valmis!  

MINÄ / JESSE

Miksi kirjoitat blogia? Oletko saanut blogisi kautta uusia kavereita?

Se on kivaa, siitä on tullut tärkeä harrastus. On myös mukava, kun voi blogia lukemalla "palata ajassa taaksepäin" ja sitä kautta muistella menneitä. Yksi tärkein osa blogin kirjoittamisessa olette te lukijat :) On ihana lukea teidän laittamia kommentteja ja saada sitä kautta mm.vertaistukea ja vinkkejä! Olen saanut blogin kautta kavereita. En usko, että olisin päässyt tutustumaan niin moneen ihanaan tyyppiin ilman tätä blogia <3

Miten te hoiditte parisuhdetta kun pojat valvotti teitä? Entä muuna aikana lasten syntymän jälkeen? 

Käytiin kahvilla ja syömässä kahdestaan, muutaman kerran pojat olivat isovanhemmilla ja me oltiin kotona hetki ihan kahdestaan. Yritettiin keskittää jutunaiheet pois pojista treffien ajaksi. Tehtiin toisillemme sellaisia pieniä arkea piristäviä juttuja, juteltiin paljon ja tsempattiin toisiamme. Nyt tekee hyvää muistella niitä aikoja ja todeta, että me selvittiin siitä yhdessä.

Yleisesti ottaen jutellaan paljon, ollaan kiinnostuneita toisen asioista, kunnioitetaan ja arvostetaan toisiamme, käydään välillä kahdestaan jossain ja keskitytään vain toisiimme. Nykyään iltojen ollessa meidän aikaa, tehdään iltapalaa yhdessä ja ollaan vierekkäin sohvalla. Ne on ne pienet asiat, mitkä vaikuttaa.


Teettekö miehen kanssa paljon juttuja yhdessä esim. ruokaa, siivoatte tms? 

Tehdään yleensä ruokaa koko perheen voimin, kun Jesse tulee töistä. Pojat huutelee ohjeita syöttötuoleista ;) Viikonloppuisin käydään yhdessä vaunulenkillä ja silloin tällöin kavereilla. Iltaisin ollaan vierekkäin sohvalla ja katsotaan leffaa tai vaan ollaan. Välillä käydään treffeillä. Siivouksesta vastaan minä t.siivoushullu;)


Miten usein näät kavereita ilman että sulla on pojat/ toinen pojista mukana? 

Se vaihtelee paljon. Ehkä pari kertaa kuukaudessa. Suunnilleen kerran viikossa käyn kaupassa ja/tai kirpparilla yksin.  

Miten hemmottelet ittees? 

Käyn kampaajalla, teen kasvonaamion, saan Jesseltä jalkahieronnan, käyn yksin lenkillä musat korvilla, syön suklaata, laitan kynttilöitä palamaan, ostan kukkia itselleni. 

Kierrätkö usein kirpputoreja? 

Pari kertaa kuukaudessa, se vaihtelee. Rakastan kirppareita ja sitä kun tekee hyviä löytöjä! 

Onko sinulla sisaruksia? 

Kaksi isoveikkaa ja kaksi pikkusiskoa (kaksoset).

Jäätkö vielä äitiysloman jälkeen kotiin vai joko lähdet töihin (en nyt muista oletko jo maininnutki asiasta ).? 

Palaan töihin elokuussa, kun äippäloma loppuu. Pojat ovat kotihoidossa, koska teen vain n.5h viikossa. Pojat menevät päivähoitoon tammikuussa, kun jatkan opintoja.   

Entä oletteko pohtinut vielä päiväkodin ja perhepäivähoidon välillä :)

Ollaan pohdittu jonkun verran, muttei olla vielä päätetty. Kummassakin on puolensa. 

Onko sinulla joitakin sairauksia tai allergioita? Jos on niin mitä? Miten ja milloin tulivat ilmi?  

Allergioita ei ole. Sairauksia on epilepsia ja migreeni. Sain 15-vuotiaana yhtäkkiä kohtauksen, jossa menetin tajunnan, en hengittänyt kunnolla ja syke oli todella korkea ja heittelehti. Kohtauksen syytä arvuuteltiin tosi pitkään ja ensin sen luultiin olevan sydänperäinen. Lähelle sydäntäni asennettiin ihonalainen rytmivalvuri, joka taltioi sykkeeni kohtauksen sattuessa. Reilun vuoden kuluttua ja useiden kokeiden jälkeen diagnoosiksi saatiin epilepsia, johon söin lääkettä 4 vuotta. Onneksi pystyin lopettamaan lääkityksen ennen raskaaksi tuloa eikä epilepsia oireillut raskausaikanakaan. Migreeni alkoi 17-vuotiaana, mutta ei onneksi vaivaa kovin usein. 

Minkälaista työtä Jesse tekee työkseen? Jos joutuu yhtään fyysisempää tai tavalla/toisella raskaampaa työtä tekemään, miten hän on pystynyt osallistumaan yöllisiin prhoikien kantamisiin ja olemaan tehokas työntekijä?

Jesse on asentaja, tekee rakennusalan töitä. Työ on oikeastaan pelkästään fyysistä. En tiedä miten Jesse jaksoi silloin. Osallistui täysillä poikien kantamiseen ja rauhoitteluun ja meni töihin muutaman tunnin yöunilla. Kodin lisäksi on hoitanut hommansa hyvin myös töissä. Kysyin monesti miten ihmeessä jaksaa, mutta siihen Jesse vastasi aina hymyillen, että jaksaa kyllä ja haluaa auttaa. Nostan hattua ja olen kiitollinen!!! <3

Miten jaksoit sen ajan kun olit yksin sairaalassa loppuraskaudesta? Oliko siel tylsää? Tuliko ikävä kotiin rakkaan luo? 

En tiedä. Ihmettelen sitä edelleen. Olen vieläpä sellainen tyyppi, että tarvitsen ihmisiä ympärilleni ja haluan olla Jesseä lähellä. Sitten sitä oltiin kaksi kuukautta yksin omassa huoneessa tuijottamassa valkoisia seiniä... Kai siinä iski sellainen leijonaemo-asenne, etten ajatellut kuin poikien parasta. Ai oliko tylsää? :D Olisi ollut sata kertaa helpompaa jos olisin voinut liikkua edes osastolla. Tuijotin valkoisia seiniä, muodostin ruoka-aikojen ympärille koko päivän, odotin vierailijoita, katsoin kaikki Täydelliset naiset -tuotantokaudet + muutaman muun sarjan, surffailin netissä ja ajattelin. Makasin ja ajattelin. Oli samalla ihanaa ja masentavaa kävellä vessa"reissulla" ikkunan ohitse ja pysähtyä sekunniksi haistamaan raikasta ulkoilmaa. Ikävä oli mahdoton! Alkuun ikävöin vain Jesseä, sitten myös muita läheisiä, kotia, liikkumista, itsestäänselvinä pitämiäni asioita; ulkoilmaa, liikkumista, tiettyä yksityisyyttä. Ikävän lisäksi koin jatkuvaa pelkoa! Pelkäsin vauvojeni puolesta. Kukaan ei osannut sanoa muuta kuin, että joka päivä mahdollisuudet hengissä selviämiseen paranee 1%. Niin se vaan taitaa olla, että kaikesta selviää :)

Mistä te ostatte noita kivoja tutteja ja tuttinauhoja? :) niiin ja onko tulossa vaunuhankintoja lähitulevaisuudessa?

Vähän kaikkialta, suurin osa on perus Mam -tutteja ruokakaupasta, Elodie Details -tutit on osa Stockmannilta ja osa tilattu MiniMintistä. Tuttinauhat (Elodie Details) saatiin ristiäislahjaksi :) 
Uudet rattaat on tulossa, niistä teen oma postauksensa. 

On voinu tulla joskus ilmi, mutten nyt äkkiseltään muista, et onko teillä haaveissa lisää lapsia? :)

Haaveissa on ollut kaksi tai kolme lasta. Ehkä se kolmas voisi tulla sitten, kun pojat on isompia (yli 3 v.) ja aika on kullannut raskausajan muistot... Saa nähdä! :)

Millaisia kesäsuunnitelmia teidän perheellä on?

Jesse pitää kesälomaa kaksi viikkoa. Suunnitelmissa on lähteä viikoksi Jessen perheen kanssa Espanjaan lomailemaan. Toinen kesälomaviikko ollaan vaan. Käydään varmaan Korkeasaaressa, piknikillä jne.; vietetään aikaa yhdessä. Kesäviikonlopuista osa vietetään mökillä. 

POJAT

Pidättekö pojilla samanlaisia vaatteita? 

Pidetään samanlaisia vaatteita, mutta vain pari kertaa pojat ovat olleet tismalleen samalla tavalla puettuja. Yleensä on yksi vaate samaa (paita, housut tai sukat), mutta yleisesti ottaen pojilla on erilaiset vaatteet.

Mistä ostat poikien vaatteet? 

Suurimmaksi osaksi kirpparilta (n.70%), osan alesta (20%) ja pienen osan ostan uutena (10%). Poikien vaatteista melkein kaikki on Lindexistä. Tykkään myös näistä: KappAhl Newbie, Next ja Name It. Olen vaatteiden suhteen todella pihi, sekä omien että poikien vaatteiden. Lastenvaatteet maksaa paljon ja se kertaa kaksi... 

Mistä tulivat nimet Jimi ja Theo? :D

 Tästä pääset postaukseen nimistä :)
  
Olitteko miettineet mitkä olisi tullut lasten nimeksi jos olisi tullut kaksostytöt :)? 

Mietittiin tyttöjen nimiä ja molemmilla oli omat suosikit, muttei päästy yhteisymmärrykseen niistä. Katsotaan jatkuuko keskustelu tyttöjen nimistä vielä joskus... ;) 

Millaiset synttärit aiotte pitää pojille? 
  
Kutsutaan läheisimmät sukulaiset, kummit ja muutama ystävä. Juhlat pidetään ehkä samassa paikassa kuin ristiäiset (seurakuntatalo). Koristeita on hillitysti, vaaleansinistä ja valkoista. Kakkua ja paljon herkkuja. Otetaan valokuvia ja pidetään hauskaa. Ei mitään erityistä ohjelmaa tms.  

Tykkäätkö käydä poikien kanssa muskarissa, leikkikerhoissa ja muissa vastaavissa? 

Tykkään! Käytiin ensimmäistä kertaa vasta 8 kuukauden iässä. Sitä ennen ei ollut tarvetta mennä eikä kyllä voimiakaan. Vasta poikien oireilun loputtua koin pystyväni siihen. Pojat liikkuvat ja tuhoavat kotona nykyään siinä mittakaavassa, että meille kaikille tekee hyvää päästä välillä pois samoista nurkista.  

Miten sun synnytys meni? Syntyikö molemmat alateitse, tuliko isoja repeämiä, kauan synnytys kesti?

Pojat syntyivät sektiolla. Kaikki meni muuten hyvin, mutta leikkauksen alussa puudutus ei vaikuttanut ja se kipu oli jotain ihan kamalaa. Sektiosta toipuminen oli nopeampaa kuin luulin.

VAUVA-ARKI
  
Mitkä ovat hauskimmat ja typerimmät kommentit mitä olet saanut muilta ihmisiltä, kun olet kulkenut kaksosten kanssa? 

Typerin on "tuplavahinko", ilkeään sävyy sanottuna eikä edes vitsillä. Ärsyttää myös jos kerron, että hyvin on mennyt ja pojat ovat tyytyväisiä vauvoja ja vastataan tyyliin: "ootas vaan, kun hampaita itketään" "vielä se tuntuu siltä, mutta sitten kun molemmilla on paha uhmaikä ymsyms" ... Se on sen ajan murhe sitten, nyt nautitaan tästä!  

Ei ole tullut niinkään hauskoja kommentteja. Lähinnä ihmettelyä, päivitystä tutun kaiman serkun kaksosista, ihailua ja kysymyksiä kaksosuuteen liittyen.

Miten suhtauduit kun sait kuulla että saat kaksi lasta? 

Paniikki, jännitys, onni, ylpeys, ilo, pelko. Kävin läpi koko tunteidenkirjon sillä hetkellä. Alkuun olin shokissa, mutta nopeasti paniikki muuttui pelkäksi iloksi. ...viimeistään siinä vaiheessa, kun näin Jessen reaktion :)

Oliko rankkaa aikaa kun pojat oli sairaalahoidossa syntymän jälkeen?

Alkuun en edes ymmärtänyt kunnolla, että ne on meidän pojat. Oli kamalaa lähteä illalla kotiin ja jättää pienet heiveröiset vauvat sairaalaan. Kotona oli ikävä poikia ja tuntui "väärältä" tehdä mitään muuta kuin olla poikien luona. Se oli rankkaa.

Mitä vinkkejä haluat antaa samassa tilanteessa oleville? Eli muille joilla on kaksoset. 

Älkää ottako stressiä ns.turhasta. Hoitakaa ensin vain pakollinen, kotityöt kyllä odottaa. Välillä on mentävä siitä mistä aita on matalin. Yrittäkää nauttia joka hetkestä, koska aika menee nopeasti. VERTAISTUKI! Arkea tuplien kanssa ei voi kunnolla ymmärtää kukaan muu kuin toinen tuplamami! Olen saanut ihan älyttömän paljon tukea tuplamammakavereiltani! <3 

Entä mitä tekisit toisin, jos nyt voisit palata ajassa taaksepäin raskauteen ja poikien syntymän aikoihin? Mitä taas et tekisi toisin?

Raskaudesta en osaa kunnolla sanoa, kun yhtäkkiä olinkin osastolla levossa. Haluaisin sanoa, että menisin herkemmin äitiyspolille näytille epätavallisten oireiden takia, mutta tilanne oli ollut tosi salakavala, en ollut edes tajunnut supistelevani. Vuodelepo tuli ihan puskista.

Poikien syntymän jälkeen en kokisi niin suurta syyllisyyttä siitä, että olen kotona ja pojat sairaalassa. Lepäisin itse enemmän. 

Millaista arki on ollu kahden vauvan kanssa? Vaatiiko molemmat samaan aikaan huomiota ja syliä? 

Sanotaan näin, että oli toisaalta hyvä, ettei meillä ollut käsitystä vauva-arjesta ennen poikia. Opittiin sitten suoraan mitä se kahden vauvan kanssa on. Alkuun uusi elämäntilanne haki paikkaansa ja opeteltiin asioita. Alussa oli tosi vaikeaa, kun Jesse palasi niin pian töihin ja jäin yksin kahden pienen vauvan kanssa. Tilannetta ei helpottanut se, että pojilla oli silloin vielä nenämahaletkut ja hengitykseen tuli katkoja. Olin aika jännittynyt koko ajan. Pojat vaativat huomiota ekat kuukaudet tismalleen samaan aikaan ja hankalinta oli syöttäminen. Syötin toista ja heilutin jalalla toista sitterissä. Nälkä oli tietysti samaan aikaan, mutta syöttämiseen piti keskittyä refluksivaivojen takia niin paljon, etten voinut syöttää yhtä aikaa. Opin aika nopeasti, etten yksinkertaisesti voi olla molemmille pojille saatavilla sillä sekunnilla kun pitäisi, niin kamalaa kun se olikin. Sen ymmärtäminen ja hyväksyminen huojensi mieltä. Nyt pojatkin ovat ymmärtäneet saman. Hienosti vuorotellaan syliä ja osataan odottaa ja ottaa veli huomioon. Toki tulee tilanteita, kun molemmille iskee kaikkihetinyt-moodi, mutta paljon helpompaa on nyt.

Onko pojilla ollu alusta asti samanlaiset uni- ja ruokailurytmit? 

Sairaalassa pojille muodostui sama rytmi, mutta kotona siitä piti kynsin hampain pitää kiinni. Huomattiin nopeasti, ettei homma toimi jos rytmi on eri. Nukkumisen suhteen oli vaikeinta pitää samassa rytmissä ja silloin, kun pojat nukahtivat kesken syöttöjen miten sattuu. Monta kuukautta meni niin, että pojat nukkuivat päivällä ihan ristiin ja jatkuvasti jompikumpi oli hereillä. Sekin ongelma väistyi masuoireilun helpottaessa. 

Yöelämä poikien kanssa kotona ensimmäisinä (pahimpina?) kuukausina? Millaisissa pitkissä pätkissä nukuit, nukuitko päivällä päikkäreitä? 

Ensimmäiset kuukaudet olivat eri tavalla raskaita kuin seuraavat n.3-7 kk. 1-3 kuukautta poikia syötettiin aika tasan 3 tunnin välein ja välillä hoidin molempien yösyötöt yksin. Silloin syöttöihin meni kaiken kaikkiaan n. 1-1½ tuntia eli aikaa ei jäänyt kovin paljon ennen seuraavaa samanmoista rumbaa. Nukuin 1-2 tunnin pätkissä, tosin sellaista kevyttä unta. Kuuntelin poikien hengitystä niin tarkkaan, etten vaipunut kunnolliseen uneen helposti. Ekoina kuukausina olin aika paljon kipeänä, milloin mitäkin vaivaa. Äiti auttoi silloin päiväsaikaan paljon ja nukuin silloin tällöin päikkärit.   

Valvoivatko pojat yöaikaan pidempiä pätkiä suostumatta nukkumaan tai olivatko itkuisia?

Ekoina kuukausina pojat saattoivat joinain öinä olla yhtäkkiä ihan virkeitä ja valvoivat muutaman tunnin keskellä yötä. Se tuntui rankalta, kun tietysti itse olisi halunnut nukkua syöttöjen välissä. Itkuisia pojat eivät olleet ennen kuin ne painajaismaiset yöhuudot alkoivat n.3 kuukauden kohdalla.  

Asteikolla 1-10, kuinka raskaana olet kokenut yöllisen härdellin, kun vauvoja on ollut 2?

Vaikea sanoa, kun ei ole mihin verrata (ehkä ihan hyvä niin). Sanoisinko 8. Olisi varmaan täysi kymppi, jos Jesse ei olisi osallistunut niin paljon. En olisi selvinnyt ilman Jesseä. Pahinta kahden kanssa on varmaan riittämättömyys ja siitä tuleva avuttomuuden tunne ja turhautuminen. Ärsyttävää on se, että todella harvoin molemmat nukkuvat koko yön heräämättä. Jos toinen nukkuu, toista vaivaa hampaat ja niitä itketään. Sitten, kun toinen nukkuu niin toisella on masukipuja, joita itketään. Ei riitä, että toinen on tyytyväinen, kun vielä toinen pitäisi saada tyytyväiseksi... 

Millainen ensimmäinen vauvavuosi on ollut ennakkoajatuksiisi nähden? Onko ollut helpompaa vai raskaampaa kuin mitä ajattelit etukäteen olevan? 

On ollut helpompaa, vaikka tässä onkin ollut kaikenlaista ylimääräistä. Ollaan selvitty paljon paremmin kuin uskalsin toivoakaan. Ensimmäinen vauvavuosi on toki ollut hektinen, hermoja koetteleva, stressaava, täynnä huolta, epätoivoa ja kyyneliä. Toisaalta taas se on ollut elämäni parasta aikaa, täynnä iloa ja rakkautta, onnistumisia, kiitollisuutta ja jokapäiväistä onnellisuutta. Ihan turhaan pelkäsin miten pärjätään kahden kanssa :)    

Nämä seuraavat kysymykset vaativat niin pitkät vastaukset, että teen niistä ihan omat postaukset lähiaikoina:

* Lempilelut

* Millaista elämäsi olisi nyt, jos et olisi äiti?

* Mitkä ovat lempivaatteesi pojille? 


KIITOS kysymyksistä <3 Oli kiva vastailla ja samalla pohtia asioita. xxxx