Sivut

maanantai 24. elokuuta 2015

Harjoitteluviikko päiväkodissa

Viime keskiviikkona mentiin ensimmäistä päivää harjoittelemaan päiväkotiin. Veikkaukseni ensihetkistä osuivat oikeaan ja molemmat pojista tarttuivat kaulaani kaikilla voimillaan ja hokivat "mamma mamma". Hetken heitä kanneltuani mentiin katsomaan mitä leluja dagiksesta löytyy. Autot ja viimeistään parkkihalli sai pienet jännittäjät lämpenemään ja sain laskea 25 kilon kantamukseni. Tunnin verran leikittiin sisällä ja sitten vilkutettiin heipat. Illalla puhuttiin moneen otteeseen dagiksesta ja mitä siellä tehtiin. Olen kokenut puhumisen ja selittämisen todella tärkeäksi, koska pojat itsekin käyvät tilanteita ja asioita läpi ääneen. Olen myös huomannut sen olevan tärkeää minulle, mitä enemmän ollaan käyty dagisjuttuja läpi niin sitä varmempi ja valmiimpi olo itselleni on tullut.

Toinen päivä meni muuten samalla kaavalla, mutta mentiin mukaan myös ulkoleikkeihin. Pysyttelin sivussa, mutta kokoajan näköetäisyydellä pojista. Päivän pituus meillä oli 1,5 tuntia.

Kolmantena päivänä mukaan tuli myös isi. Jimi ja Theo näyttivät omat lokerikkonsa ja osasivat mennä ensimmäisenä käsipesulle. Nyt leikkihuoneeseen mentiin jo käsi kädessä ja pojat suuntasivat autojen luo. Theo tuli vähän väliä pyytämään syliin, mutta jatkoi leikkejä pienellä rohkaisemisella. Mentiin mukaan myös ulos ja oltiin kaikkiaan 2 tuntia dagiksessa.


Tänään oli ensimmäinen päivä, jolloin lähdin hetkeksi pois. Mentiin aamulla tuttuun tapaan klo 9 dagikseen. Leikittiin tunti sisällä ja siirryttiin ulos. Theo käveli leikkipaikalle pitäen hoitotätiä kädestä (yllätyin positiivisesti ja niin hoitotätikin, hymyili iloisena!). Vartin ulkoilun jälkeen sanoin pojille heipat ja kerroin palaavani pian. Theo ei ollut moksiskaan, mutta Jimillä alkoi alahuuli väpättää ja kädet tulla kohti. Hoitotäti otti Jimin syliin ja kehotti vilkuttamaan ja selitti saman kuin minä. Vilkutin Jimille hymyillen ja lähdin. Olin puoli tuntia poissa ja palatessani molemmat juoksivat syliini. Oli mennyt kuulemma todella hyvin. Jimi oli lähtenyt leikkimään heti, kun olin poistunut näköpiiristä ja Theo oli keskittynyt hiekkaleikkeihin. Huomasin kuitenkin reaktion poissaolemiseeni, sillä molemmat halusivat olla paljon sylissä ja hokivat mammaa kotimatkan. Lähdettiin parin tunnin dagispäivän jälkeen ja huomenna syödään myös lounas ja pidennän poissaolemistani taas. Pojat ovat itsekseen kokonaisen dagispäivän varmaan vasta ensi viikolla. Onneksi voidaan toteuttaa "pehmeä lasku" omaan tahtiin eikä ole pakottavaa tarvetta hoitaa sitä mihinkään päivään mennessä. Alkuun, ennen työharjoitteluani, päivät ei tule olemaan kovin pitkiä ja työharjoittelunkin aikana hoitoaika on n. 9-15. Tämä on juuri sopiva tahti meille, sekä pojille että äidille ;)

Miten teillä on alkanut päivähoito?     

10 kommenttia:

  1. Nopeasti lapset sitten lopulta sopeutuvat, meillä alku oli hieman hankala, kun saatettiin olla vaan 1 päivä viikossa hoidossa. Aina sai huudon kanssa jättää! Mutta heti kun päiviä tuli enemmän, meno tasaantui ja nyt jäädään jo mielellään leikkimään. Varsinkin, jos viedään aamulla vasta kymmeneksi jäävät tytöt suoraan pihalle, ja tällöin eivät kerkeä edes vilittää, kun jo juoksevat leikkimään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin sopeutuvat! :) Mietin samaa, että säännöllisyys varmasti vaikuttaa positiivisesti. Vähän jännitin tänään viedä hoitoon viikonlopun jäljiltä, mutta hyvin meni onneksi :) Kiva kun teilläkin neidit viihtyy hoidossa! :)

      Poista
  2. A-muru käy päiväkerhossa, jossa olen ollut nyt parina kertana mukana. Huomenna olisi ensimmäinen päivä, jolloin A;n olisi tarkoitus jäädä yksin päiväkerhoon - jännittää!

    Uskon kuitenkin että lapset sopeutuvat ja tottuvat nopeasti. Tsempit sinne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti meni eka kerta ilman äitiä hyvin :) Kyllä se siitä lähtee sujumaan, sopeutuvat kyllä. Kiitos Selina, samoin! ;)

      Poista
  3. Minä juuri jätin huutavan lapsen päiväkotiin... Ai että se aina kirpaisee... Ja meilläkin on totutteluviikko menossa, vaikka on jo vuoden ollut hoidossa, mutta oli yli kahden kuukauden loma nyt kesällä. Nyt pidän vain aamun, mutta loppuviikosta täytyisi jo jäädä päiväunillekin, koska ensi viikolla on jo itsellä kolmena päivänä koulua sellaiseen aikaan, että päikkärit täytyy päiväkodissa nukkua. Minäkin olen huomannut, että säännöllisyys on tärkeää. Jos päiviä on vain pari viikossa, on sopeutuminen paljon vaikeampaa. Toivotaan ettei tällä kertaa tarvitse parin kuukauden ajan jättää huutavaa lasta hoitoon, niin kuin viime syksynä... Onneksi kevät meni jo oikein mukavasti ilman huutoja.

    t: Suvi K.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, voin vaan kuvitella :( Toivotaan, että tottuu nopeasti ja lähteminen helpottuu! Tsemppiä! :)

      Poista
  4. Aikanaan pojan kun vein hoitoon, niin yksi päivä oli tutustumista, ja toisena päivänä oli muutaman tunnin ilman äitiä. Parku tuli, kun tulin hakemaan.."joko sä nyt jo tulit!?" Ei vissiin ollut ikävöinyt. ;)
    Oli muistaakseni n. 3 vuotias, kun aloitti päväkodin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, menipä mukavasti! Niin ne on lapset erilaisia :)

      Poista
  5. Meillä tyttö aloitti päivähoidon vuosi sitten perhepäivähoitajalla noin 2-vuotiaana. Käytiin silloin vain kerran tutustumassa ja jo seuraavana päivänä oli aamusta iltapäivään siellä... ei ollut oikein syönyt eikä nukkunut, mutta ilman itkuja sujui. Noo, niin taisi mennä vähän aikaa, kunnes sitten tuli jotain pari viikkoa kestävä vaihe, että itki aina hoitoon jäädessä (ja jo kotona ilmoitti, että ei halua mennä hoitoon). Itku kuitenkin siis kuulemma loppui aina, kun näköpiiristä kadottiin. Tuon lyhyen vaiheen jälkeen kuitenkin alkoi mennä ihan mielellään ja tykkäsi kavereiden seurasta. Joitakin kertoja oli päiväkodissa varahoitopaikassa ja sielläkään ei ollut mitään ongelmia. :)
    Nyt oli koko kesän lomalla & eilen oli taas pitkästä aikaa (uudessa) hoitopaikassa. Seuraus oli sitten se, että huomiota kovasti kaivattiin illalla (ks. linkki) :D, vaikka hyväntuulisena sinne jäi ja iltapäivällä kertoi, että kivaa oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotan myös tuota "takapakkivaihetta", koska niin ihmeen hyvin on nyt alkanut. Varmaan jossain vaiheessa tulee se, ettei oikein haluaiskaan jäädä sinne. Täällä myös molemmat olleet iltaisin huomionkipeitä ja viihtyneet sylissä, mutta ymmärtäähän sen :)

      Poista

Kiitos kommentista! <3