Sivut

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Hyvä aamu

Tänään oli pitkästä aikaa hyvä ja kiireetön aamu. Yleensä raaskin herättää pojat vasta varttia ennen lähtöä, jolloin ollaan jo valmiiksi jäljessä aikataulusta. Tänään heräsin itse normaalia aiemmin, koska halusin tehdä vähän spesiaalimman meikin käyttäen uusia Kikon meikkejäni. Meikkaamisen jälkeen join aamukahvin ja tein itselleni lounaaksi kanasalaatin. Yleensä teen kaiken mahdollisen valmiiksi jo illalla, koska aamut tuppaa olemaan vaikeita, mutta salaatti ei vaan maistu yhtä hyvältä edellisiltana tehtynä. Sain kaiken valmiiksi ja juuri sopivasti Jimi heräsi huutaen isiä. Molemmilla pojilla on nyt meneillään isi-vaihe. Äiti ei kelpaa mihinkään. Se hidastaa aamuja, kun molemmat pettyvät nähdessään minut ja huutavat isiä tarrautuen sänkyyn kiinni. Hetken kiukuttelun jälkeen harmitus yleensä unohtuu ja saan kaverit mukaani alakertaan.


Tänä aamuna molemmat olivat yhteistyökykyisiä ja ymmärsivät kerrasta, että isi on töissä ja äiti vie dagikseen. Välillä mietin miten kivaa olisikaan jos voisi jonain aamuna keskittyä vain itseensä, sanoa puss&hej rakkaille ja lähteä töihin. Meillä se ei valitettavasti ole mahdollista, koska Jessellä alkaa työt jo klo 7.00 eikä haluta viedä poikia niin aikaisin hoitoon eli minä olen aina vastuussa aamuista.  

Päästiin ennätysajassa autoon ja aurinko paistoi. Fiilis oli kaikenkaikkiaan ihan mahtava ja höpöteltiin automatkalla niitä näitä. Kertaan aina samat asiat; mitä dagiksessa tapahtuu, kuka hakee ja milloin ja mitä me tehdään illalla. Dagikseen jäi kaksi innokasta ja iloista poikaa ja minä suuntasin työharjoitteluun. Olin ajoissa ja hyvä fiilis on pysynyt koko päivän! Tällaisesta saa älyttömästi voimaa ja jaksaa sitten ne vähän synkemmät päivät.    

Aurinkoista keskiviikkoa! 

2 kommenttia:

  1. Hyvin sujunut aamu antaa tosiaan hieman toisenlaisen startin päivälle kuin kiireinen kiukutteluaamu. Semmoisen jälkeen saan itsekin kokoilla ajatuksia hetken ennenkuin saan töistä kiinni. Meidän perheessä viennit ja haut menee myös sen mukaan kuka menee myöhempään/pääsee aiemmin. Suurin piirtein yhtä paljon kaatuu kummankin vanhemman niskaan molempia "vuoroja". On toden totta ihanaa lähteä välillä niin, ettei ole vastuussa päikkyyn viemisestä. Onneksi nyt on jo valoisat aamut, sekin piristää paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan! :) Valoisuus tekee ihmeitä! :)

      Poista

Kiitos kommentista! <3