Sivut

perjantai 5. helmikuuta 2016

Kaksikielisyys

En ole maininnut vielä täällä, että pitkän pohdinnan jälkeen vaihdoin poikien kanssa käyttämäni kielen kokonaan ruotsiin. 

Muistatte varmaan, kun pohdin Jimin ja Theon päivähoitopaikkaa; valitako suomen- vai ruotsinkielinen päiväkoti? Päädyttiin hakemaan ruotsinkieliseen ja saimme molemmille paikat tästä lähettyviltä sijaitsevasta päiväkodista. Päiväkodissa minua kannustettiin ehdottomasti puhumaan pojille ruotsia. Siihen saakka olin vain laulanut ja lukenut heille ruotsiksi. Meni muutama kuukausi ja pojat sopeutuivat hienosti ruotsinkieliseen ympäristöön. He alkoivat itse tuottaa jonkin verran ruotsia ja joulukuun aikana tuli vaihe, jolloin he alkoivat toistaa ihan kaiken mitä kuulivat.

Silloin tuli mieleeni, että se on nyt tai ei koskaan. Vaihdoin kielen suomesta ruotsiin kertaheitolla. 

Pari ensimmäistä päivää pojat olivat hieman hämillään ja tuntuivat kokevan ruotsinkielen kuuluvan vain dagikseen. Hetken hämmennyksen jälkeen kaikki loksahti paikoilleen enkä osaa enää kuvitella puhuvani mitään muuta kieltä heille. On uskomatonta miten nopeasti he ovat vastaanottaneet kaksi kieltä. Nyt se on molemmille täysin selvää, että isin (ja valtaosan läheisten) kanssa puhutaan suomea ja äidin, vaarin (ja muutaman muun) ja dagiksen kanssa ruotsia.


Kielen vaihtamisesta on nyt vajaa pari kuukautta ja pojat ymmärtävät kaiken mitä sanon. Theo käyttää aktiivisesti ruotsia ja toistaa kaiken. Jimi toistaa, mutta ei hae sanoja itse kovinkaan usein. Vaihtoehtoja kysyessäni esim. maito vai vesi, vastaa ruotsiksi kun kuulee sen ensin minulta.

Itse totuin ruotsin käyttämiseen yllättävän nopeasti. Tuntuu hassulta jos meillä on esim. poikien ikäinen veljentyttöni leikkimässä ja joudun yhtäkkiä puhumaan lapselle suomea. Olen niin mieltynyt nyt ruotsiin. Hassua tässä on se miten se vaikuttaa meidän yhteistyöhön Jessen kanssa. Ollaan saatu parit naurut, kun olen sanonut pojille jotain mitä isi tekee ja pojat odottavat isiä. Ihmettelen "etkö sä laita sitä päälle?", kunnes tajuan ettei Jesse ole ymmärtänyt yhtikäs mitään. Täytyy aina muistaa kerrata sama myös Jesselle. Nyt hän on tosin oppinut jo peruskäsitteitä ja sanoja.

Ollaan todella tyytyväisiä tähän päätökseen!    

8 kommenttia:

  1. Mielestäni kaksikielisyys on upea asia ja mahdollisuus lapselle! Hienoa että olet ottanut ruotsin kotonakin käyttöön! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä! :) Parasta on nähdä miten hienosti pojat ovat omaksuneet toisen kielen :)

      Poista
  2. Tämä oli ajankohtainen postaus! Meillä on 3v pojalle ruotsinkielisiä kirjoja ja hän lukeekin niitä jo ulkoa hienosti ääntäen, kun ollaan niitä yhdessä paljon luettu. Tykkään lukea ruotsiksi, mutta arkikieli on hankalampaa. Tiedän silti osaavani ja varsinkin oppivani kun vain puhuisin (isäni on ruotsinkielinen), mutta en vain pysty. Isäni puhuu minulle ruotsia ja itse vastaan suomeksi. Pelkään sanovani väärin ja hävettää. Kaksikielisyys on suuri rikkaus, miten pääsisin tästä yli?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa ihan samalta tilanteelta kuin itselläni. Päätin vaan tosiaan yhtenä päivänä, että nyt vaihdan kieltä. Alkuun se oli hassua, mutta nopeasti siihen tottui ja nyt tuntuu luonnolliselta :)

      Jos tosiaan haluat niin siitä vaan puhumaan! Jostain sitä on aloitettava :) Lycka till! :)

      Poista
  3. ÄIDINkieltä kehotetaan monissa yhteyksissä puhumaan lapselle. Toivottavasti teit oikean päätöksen.

    VastaaPoista
  4. Kuulostaa kivalta! Oon aina tykännyt ruotsin kielestä ja on tosi kiva että Suomi on kaksikielinen maa. Onko sun äidinkieli siis myös ruotsi? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! :) Ruotsi on toinen kieli, isäni puhuu minulle ruotsia. Päiväkodin ja osan harrastuksista olen käynyt ruotsiksi ja koulut suomeksi :)

      Poista

Kiitos kommentista! <3