Päivät kotona opiskellen

Jimi ja Theo ovat päivähoidossa yleensä 4 päivää viikosta, 5-7 tuntia päivässä. Sumplin hoitoajat kerralla aina kahden viikon päähän ja annan listan henkilökunnalle, jotta dagiksessa osataan varautua maidottomalla aamiaisella jos tarpeen. Hoitoaikoihin vaikuttaa eniten työvuoroni, koska mennessäni iltavuoroon vien pojat vasta klo 10 hoitoon, josta Jesse hakee heidät iltapäivällä.

Päivät kulutan enimmäkseen kotona opiskellen (toisinaan olen kirjastossa) ja satunnaisina iltoina/viikonloppuina olen töissä. Tällä hetkellä joustavuus on mahdollista, koska teen kirjallisia koulutöitä ja luen tenttiin. Jimi ja Theo olivat kotona pari päivää toissa viikolla flunssan takia ja sen ajan lukemattomuuden olen ottanut takaisin tällä viikolla. Aktiivista opiskeluaikaa jää päivään noin 5 tuntia. Se on riittävästi tällä hetkellä, mutta loppuvuosi ja ensi kevät tulevat olemaan raskaita. Loppuvuodelle on samaan syssyyn sekä harjoittelu että yksi mielenkiintoinen kurssi ja raportointia.

DIY - word banner saatu: Konglomerat 

 

Kotona opiskellessa on täytynyt opetella unohtamaan kaikki muu. Arvatkaa miten paljon tekee mieli tyhjentää pyykkikoria, imuroida ja järjestellä vaatekaappia "kotipäivän" aikana? Myönnän tekeväni sen verran muita juttuja, että palatessani aamulla dagiksesta laitan lelut ja muut lähtökiireessä viskotut tavarat paikoilleen ja keitän kahvia. Kahvitaukoja on muutama, jolloin laitan kouluhommat hetkeksi pois ja ajattelen ihan muita asioita. Syön edellisen päivän ruokaa lounaaksi puolenpäivän aikaan.

Päivä menee todella nopeasti ja yhtäkkiä huomaan kellon olevan jo niin paljon, että Jesse tulee kotiin ja lähdetään hakemaan dagislaisia. Iltaisin en tee mitään kouluun liittyvää vaan pyhitän ajan perheelle, teen kotitöitä ja itselle mielekkäitä asioita, kuten kirjoitan blogia.
      

Muita, jotka tekevät töitä/opiskelevat kotona? 

Miten se sujuu?

Toistensa parhaat ystävät

Jimi ja Theo ovat liimautuneet yhteen. En tiedä vaikuttaako dagiksen aloittaminen miten paljon asiaan, mutta veljen on pysyttävä näköpiirissä jatkuvasti ja balanssi katoaa jos toinen vaikka nukkuu päiväunia pitempään kuin toinen. Niin kävi viime viikonloppuna ja Jimi huuteli alakerrasta "Teetoo, veikkaa" jos veli sillä heräisi ja tulisi alas. Pojat leikkivät yhdessä ja lukevat toisilleen kirjoja. Ulos lähtiessä pidetään huoli, että myös veli tulee ja nopeampi pukija auttaa hitaampaa. Tällainen veljesrakkaus on todella liikuttavaa ja on hienoa nähdä miten tärkeitä pojat ovat toisilleen, korvaamattomia.

Dagiksessa tähän on kiinnitetty huomiota ja alettu ohjaamaan poikia eri leikkeihin, eri kavereiden kanssa. Mielestäni on tärkeää, että he osaavat olla myös muiden kanssa ja toimia ilman toista. Jimi on edelleen se räväkämpi, menevämpi ja vie helposti huomion Theon kulkiessa perässä. Theo hakee selvästi enemmän turvaa Jimistä. Meidän pitäisi ottaa taas tavaksi tehdä jotain niin, että toinen pojista on äidin ja toinen isin kanssa. Viimeksi siihen käytetty aika meni vain veljen huhuilemiseen ja etsimiseen. En ole tästä kuitenkaan sen erityisemmin huolissani, koska molemmat ovat avoimia ja ottavat kontaktia muihin lapsiin niin dagiksessa kuin puistossa. Heillä on kavereita dagiksessa, vaikka he parhaiten tuntuvat viihtyvän toistensa seurassa. Olen iloinen, että dagiksessa tähän "puututaan" ja myös meidän vanhempien näkemystä on kysytty.

Theolla ja Jimillä on selvä yhteys välillään. Puheensorina käy ja ainoat sitä ymmärtävät ovat he itse. Heidän "oman kielensä" lisäksi myös ihan oikea sanavarasto on laajentunut ja he toistavat kaiken. Ruotsiksi he ovat oppineet dagiksesta tuttuja sanontoja: "tack för idag", "mumin är där" ja etenkin Jimi on sekoittanut hieman kieliä, kuten "ajaa bilen".

Jimin ja Theon kehitystä on ollut mieletöntä seurata, kaksosuus on jotain todella ainutlaatuista.

KYSY!

Taas on perinteisen kysymyspostauksen aika, joten täyttäkää kommenttiboxi kysymyksillä, ne voi kohdistaa joko minulle tai Jesselle. 

Kysymyksiä voi esittää torstaihin 24.9.asti.

Syysmarkkinat

Meillä on vapaa viikonloppu ja tänään lähdettiin heti aamusta käymään seurakunnan järjestämillä syysmarkkinoilla. Siitä on tullut kiva perinne, nimittäin nämä olivat Jimi ja Theon kolmannet kyseiset markkinat. Ollaan joka vuosi menty sinne vanhempieni kanssa, nyt mukana oli myös siskoni ja vanhempieni koira. Aamu takkuili huonon yön jäljiltä, mutta heti ulos päästessä aloin pikkuhiljaa heräämään. Jesse oli eilen viettämässä iltaa kavereiden kanssa eivätkä pojat nuku kunnolla jos isi ei ole kotona. En tiedä mikä siinä on, mutta silloin saan ravata silittämässä jne. vähän väliä.   

Jimin ja Theon mielestä markkinoilla oli parasta päästä silittämään ja syöttämään lampaita. Ei meinattu millään päästä eteenpäin, koska lampaat oli niin ihania. Käytiin moikkaamassa myös koiravaljakkoa ja pojat juoksivat innoissaan pitkin markkina-aluetta. Kierrettiin katsomassa kojuja ja syötiin muurinpohjaletut. Epävakaisesta säästä huolimatta meillä oli todella hauskaa ja mennään ehkä uudelleen vielä huomenna. Meiltä jäi ainakin kanat vielä näkemättä...  

Kivaa lauantaita!  

Kolmen kopla

Me ollaan nähty ystäviä, leikitty ihanan labbiksen kanssa, nautittu päiväkahveista terassilla mukavan kirpakassa syysilmassa, leikitty Jimin kummitädiltä saaduilla leluilla, puistoiltu ja nautittu arjesta. Jimi ja Theo ovat olleet dagiksessa n.5-6 tuntia päivässä, Jesse töissä ja minä joko opiskellut tai ollut töissä. Parina päivänä on tuntunut siltä, ettei haluaisi viedä lapsia seuraavana aamuna dagikseen vaan pitäisi heidät mieluummin kotona itsellään. Fiilis on tullut yleensä silloin, kun on ollut kiireistä ja olen tullut iltakasin jälkeen töistä ja vain ennättänyt töivottaa hyviä unia, kun jo seuraavana aamuna on täytynyt sanoa taas heipat. Onneksi tällaisia päiviä on ollut nyt vain muutama, mutta tiedän tunteen palaavan viimeistään aloittaessani harjoittelun. Tältä osin uusi arki vaatii vielä totuttelua. Voisiko saada muutaman lisätunnin vuorokauteen? 

Dagiksessa on sujunut edelleen yhtä hyvin. Ollaan tällä viikolla viety ja haettu pojat yhdessä Jessen kanssa ja molemmat pojista ovat jääneet hyvillä mielin halien jälkeen leikkimään. Jimi sanoi pari päivää sitten ensimmäisen ruotsinkielisen lauseen nähdessään muumit tv:ssä: "Mumin är där!" Sanoja tulee joitain, kuten mamma, titta, tack, kom, hejdå. Hoitotädeille mennään sanomaan kotiin lähtiessä hejdå ja kätellään. Huomenna pienet suuntaavat metsäretkelle ja minä ajelen Hyvinkäälle luennolle.  

Miten dagiksessa sujuu?

Theo ja Jimi ovat olleet nyt vajaan kuukauden dagiksessa. Ensimmäisen viikon olin mukana, mutta sen jälkeen olin päivä päivältä pidemmän aikaa poissa. Olen todella iloinen, että meillä oli mahdollisuus pitkään, poikien tahtiseen totuttelujaksoon. Pari viime viikkoa päivät on olleet 5-6 tuntisia ja perjantait ollaan pidetty vapaapäivinä. Mennään dagikseen yleensä vasta 9-10 aikaan, koska aamut on kiva aloittaa rauhassa ja antaa poikien heräillä itsekseen. Nautitaan tästä rytmistä marraskuuhun asti, jolloin aloitan harjoittelun ja dagispäivät alkaa jo klo 8.

Pojat ovat oppineet hienosti "talon tavoille" ja tietävät jo missä järjestyksessä mitäkin tapahtuu. Aamulla pestään ekana kädet ja laitetaan tossut jalkaan. Menen mukana leikkihuoneeseen, jossa sanon heipat ja kerron milloin palaan hakemaan. Theo antaa aina halin ja pusun ja lähtee leikkimään, mutta Jimi tarraa joko kovaa kaulasta kiinni tai on täysin huomioimatta. Kertaan vielä heipat ja yleensä Jimi menee hoitotädin syliin ja katsoo kyyneleet silmissä hokien "mamma, isi". Poistuttuani näköpiiristä hän menee kuitenkin leikkimään ja suru unohtuu. Jään yleensä käytävälle laittamaan vaatteet yms. lokerikkoon ja samalla kuulen miten pojat leikkivät iloisina. Se rauhoittaa. Pojat ovat löytäneet ryhmästään jo bestiksen. Joka aamu tämä tyttö tulee halimaan poikia ja he viihtyvät hyvin yhdessä.

Olen yllättynyt siitä miten hyvin pojat pysyvät ryhmässä mukana, vaikka eivät vielä kunnolla ymmärräkään ruotsia. Puhuminen on lisääntynyt, syöminen haarukalla ja lusikalla on parantunut ja omatoimisuus pukemisessa ja riisumisessa on ottanut huiman spurtin. Pojat syövät todella hyvin dagiksessa ja ottavat usein vielä lisää ruokaa. Nukkuminen sujuu yhtä hienosti, vierekkäisissä sängyissä maistuu uni yleensä koko 1,5 tuntisen ajan. Ensimmäisen dagisviikon jälkeen illat oli itkuisia eikä mikään ollut hyvin. Se helpotti kuitenkin nopeasti eikä enää ole ollut samanlaista. Yöt on pysyneet rauhallisina ja pojat nukkuvat edelleen 20-8. 

Olen huojentunut, iloinen ja onnellinen siitä miten kaikki on mennyt. Varmasti tulee vielä takapakkeja, mutta tärkeintä, että aloitus on ollut näin hyvä. Luotan täysin poikien hoitajiin ja selvästi pojatkin viihtyvät heidän kanssaan. Iltapäivisin ei meinata päästä kotiin millään, kun pojat haluavat esitellä dagiksen leluja ja vilkuttavat moneen kertaan kavereille ja hoitajille...

Lastenhuoneen päivittämistä

Ollaan asuttu jo vuosi nykyisessä rivitalokolmiossa, mutta erityisesti lastenhuone oli keskeneräinen vielä eiliseen asti. Päätettiin perjantaina, että viikonlopun aikana laitetaan kaikki vihdoin kuntoon. Jimi ja Theo pääsivät onneksi yökylään mummolaan niin me saatiin oikeasti tehtyä hommia. Tein suursiivouksen ja kävin kaikki kaapit läpi. Jesse laittoi tuuletusikkunoihin hyttysverkot, putsasi ilmanvaihtokanavat, teki pihatöitä jne. Listalla oli tärkeimpinä lastenhuoneen tapetti ja turvaportti portaikon yläpäähän - kumpaakaan ei saatu nyt laitettua. Alkuviikosta täytyy käydä Ikeassa kysymässä portin jatkopaloista, meillä on ilmeisesti väärät. Portti on ehdoton viimeistään nyt, kun Jimi ja Theo osaavat kiivetä itse pois pinnasängystä. Onneksi karkailu ei ole päivittäistä vaan iltavilliyteen liittyvää niin tilanne ei ainakaan vielä ole mahdoton.

 bObles-donitsi saatu blogin kautta 

Tuiki tuiki tähtönen -taulu saatu blogin kautta

Vaihdettiin lastenhuoneen järjestystä ja saatiin mielestäni lisää tilaa. Valoisuus lisääntyi jo pelkästään sillä, että asennettiin rullaverho eikä enää tarvitse pitää ikkunassa tummaa vilttiä siinä roolissa. Pienillä asioilla saa valtavasti muutosta aikaan. Verhon kohdalla pohdin taas miksei sitä tullut laitettua aikaisemmin, perus. Jimi ja Theo innostuivat uudistuneesta huoneestaan kovasti ja leikittiin siellä illalla pitkän aikaa.

Muutokset piristää, kaipa tämä projekti sai viimein kaipaamaansa lisätuulta syksystä. Tapettia jäädään miettimään, mutta muuten ollaan oikein tyytyväisiä lastenhuoneeseen - ja mikä tärkeintä: niin taitavat olla pikkuherratkin!

Teettekö te vuodenaikojen innoittamina muutoksia kotona?