Tästäkö apua vauvan yölevottomuuteen?

Kirjoitin eilen Ellenin levottomista öistä ja jatkuvasta heräilemisestä. Alkuillasta muistin yhtäkkiä joskus raskausaikana ostamani unipussin ja päätin ottaa sen kokeiluun. Ellen inhoaa jos ei saa liikuteltua käsiään ja jalkojaan, mutta kädet ovat ne herkemmät. Hän ihmetteli pussia hetken ja potki vimmatusti jaloillaan, mutta rauhoittui nopeasti ja "hyväksyi" pussin.

Hän nukahti yhdeksältä eikä herännyt ensimmäistä kertaa klo 23, kuten yleensä. Ensimmäinen herätys oli 01, jolloin hän söi. Hän nukahti sen jälkeen, mutta heräili muutaman kerran ja kädet heiluivat hallitsemattomina. Huomasin, että hän heräsi yön aikana siihen, kun kädet sätkivät ja hän pelästyi.

Harmi, ettei kääntymisen osaavalle vauvalle voi laittaa enää sellaista kapalopussia (esim. Love to swaddle up), jossa myös kädet olisivat pussin sisällä. Uskon, että se voisi rauhoittaa edes hieman lisää. Kello 01 lisäksi Ellen söi neljältä ja seuraavan kerran vasta herättyään.

Unipussi on loistava myös siitä syystä, ettei Ellen pääse potkimaan peittona toimivaa pussia pois. Näin hän ei herää lämpötilan vaihteluihin eikä häntä palella. Nyt talviaikaan pitkähihainen pyjama on juuri sopiva unipussin alle eikä minun tarvitse stressata peiton kanssa.

Klo 5-8 Ellen nukkui sikeästi koko kolme tuntia putkeen, vaikka on yleensä siihen aikaan kevyimmässä unessa. Harmi, että minun oli noustava ja lopulta myös herätettävä hänet, jotta ehdittiin dagikseen. Onneksi otin unipussin kokeiluun. Se saa jäädä osaksi meidän unirutiinia!

Aamulla oli fiilis, että tuhannen herätyksen sijaan niitä oli vaan sata, jes! 

Yöunet tunnin pätkissä

Ellen on aina nukkunut hyvin. Ensimmäisen kokonaisen yön hän nukkui kuusiviikkoisena ja pitkään mentiin vain yhdellä syötöllä. Hän on nukahtanut heti syötyään eikä ole ollut yökukkuja.

Näin oli aina neljän kuukauden ikään saakka. Neljän kuukauden kohdalla alkoi ne kuuluisat hulinat. Hän ei enää nukahtanutkaan syötyään vaan jäi hereille ja torkahdettuaan hetkeksi hän heräsi pian uudelleen. Sama on päällä edelleen nyt viisikuisena. Kädet ja jalat heiluu vimmatusti, hän kääntyilee, huhuilee ja höpöttelee.

Hän syö useammin kuin koskaan ennen ja yöt ovat suoraan sanottuna aika kamalia tällä hetkellä. Hulinoiden lisäksi hänelle on puhkeamassa hampaita. Tiedä sitten mikä valvottaa eniten. Tiheän imun kausikin osui samaan syssyyn.

Ellen nukahtaa yöunille klo 21. Hän syö, pyörii hetken ja nukahtaa yleensä helposti. Hän herää ensimmäisen kerran n. 23, jolloin mikään muu ei auta kuin rinta. Sen jälkeen hän pyörii aikansa, kunnes nukahtaa taas hetkeksi. Hän heräilee loppuyön vähintään tunnin välein. Onneksi hän on tyytyväinen itsekseen eikä useimmiten vaadi seuraa. Annan hänelle tutin, jos häntä alkaa harmittaa eli väsyttää ja hän torkahtaa taas. Hän syö 2-3 kertaa yön aikana.

Isoin ongelma hulinaöissä on se, etten itse saa nukuttua Ellenin puuhastellessa vieressä. Aiomme siirtää hänet kevyen tassuttelu-unikoulun avulla omaan sänkyyn, kunhan pahin hampaidentulovaihe on selätetty ja hän on yli puolivuotias.

Ärsyttää, että olen niin herkkäuninen. Kukaan muu ei herää edes Ellenin itkuun kuin minä. Jesse ei tiedä meidän öistä mitään, koska hän nukkuu niin sikeästi kaikesta neidin puuhastelusta huolimatta. Kade. Itse havahdun jo siihen, kun pojat viereisessä huoneessa liikauttavat peittoaan...

Milloinkohan yöt rauhoittuu taas? 

Kohtalotovereita?

 

Helpotus palata arkirutiineihin

Pojat jatkavat dagiksessa huomenna pitkän joulutauon jälkeen. He ovat jo kyselleet kavereiden ja dagisruoan perään useampana päivänä. Odotan kieltämättä itsekin sitä, että päästään takaisin kiinni arkirutiineihin, koska aikansa kutakin.

Aikaiset aamut, rauhassa juotu aamukahvi, aamupäiväkävely Ellenin kanssa, hassuttelu ja höpöttely neidin kanssa ja hetki omaa aikaa päiväunien aikana.

Pääsen kunnolla taas käsiksi kotihommiin ja saan ikävöidä poikia. Tekee hyvää meille kaikille olla hetki erillämme päivän aikana. Huomaan, että pojatkin kaipaavat sitä.    

Pojat käyvät kierroksilla kotona ja erityisesti viime päivät ovat olleet aika raskaita. Ellen saa hampaita ja hän on levoton öisin, saattaa heräillä tunnin välein. Se hetken oma rauha Ellenin päiväunien aikana tulee nyt niin tarpeeseen. Aion ottaa ensi viikon rauhallisesti ja tehdä jotain kivaa poikien kanssa perjantaina, jolloin heillä on vapaapäivä.
 

Miten teidän uusivuosi 

on käynnistynyt? 

Miltä näytti 2018?

1.1.2018 olin raskausviikolla 14 ja voimakas pahoinvointi alkoi pikkuhiljaa helpottaa. Oltiin muutama päivä aiemmin käyty ensimmäisessä virallisessa ultrassa ja vauvalla oli kaikki hyvin. Vietettiin uutta vuotta rauhallisesti kotona ja vuoden ensimmäisenä päivänä jaettiin vauvauutinen! <3

Paras aloitus uudelle vuodelle!

Tavalliset housut puristivat jo ensimmäisen ultran jälkeen ja ostinkin ensimmäiset mammafarkut joulun alennusmyynneistä. Käytiin alkuvuodesta Jessen kanssa Tampereella yhden yön hotellireissulla. Syötiin ravintolassa, pyörittiin kaupungilla ja nukuttiin hyvin. Ollaan yleensä tehty vähintään kerran vuodessa samanlainen kahdenkeskinen reissu. Pojat opettelivat luistelemaan ja Jesse kävi heidän kanssaan ahkerasti pulkkamäessä ja teki pojille pienen jäämäen meidän pihalle.

Helmikuussa päätettiin käydä yksityisellä ylimääräisessä ultrassa. Googlasin eri vaihtoehtoja ja päädyttiin ihanaan Helsingissä sijaitsevaan Perhe-Arteen. Raskausviikkoja oli 19 ja saimme tietää vauvan sukupuolen. Kylmät väreet menivät pitkin kroppaa, kun kätilö kertoi vauvan olevan tyttö. Ihan uskomaton tunne!  

Kuvasin kasvavaa vatsaa päivittäin ja rakastin pukeutua vatsaa korostaen. Mietin inspiroituneena asuja ja käytin edelleen paljon omia vaatteitani, farkkuja lukuunottamatta. Koin oloni kauniiksi ja hyväksi lähestulkoon koko raskauden ajan - lukuunottamatta kamalaa ensimmäisten kuukausien pahoinvointijaksoa. Meikkasin, laittauduin ja pukeuduin samalla innolla kuin ennen raskautta ja tunsin sitä paljon puhuttua raskaushehkua.

Kävin paljon kirppareilla ja ostin vauvalle vaatteita. Pesin ja viikkasin vaatteet lipaston laatikoihin uudelleen ja uudelleen ja kävin hypistelemässä niitä. Ystävälläni oli babyshower -juhlat ja itseasiassa kahdella ystävälläni oli laskettu aika samoihin aikoihin kanssani.

Kävin maaliskuussa vanhempieni kanssa Ruotsin risteilyllä rv 26, jolloin käytin vielä pahoinvointirannekkeita. Uskalsin luopua niistä vasta viimeisellä kolmanneksella, vaikken ollut voinut pahoin enää kuukausiin, just in case. Sain raskausdiabetesdiagnoosin ja aloin mittaamaan verensokeria. Onneksi arvot pysyivät hyvinä oikealla ruokavaliolla.
 

Huhtikuussa järjestin synttäri-illanistujaiset, kävin bloggaajapassilla kahtena päivänä Lapsimessuilla ja tein kivoja löytöjä, hankittiin vaunut, käytiin rakenneultrassa jo tutuksi tulleessa Perhe-Artessa (käynti saatu näkyvyyttä vastaan) ja oli veljeni häät sekä IBA-blogigaala. Toukokuussa kävin Turku-Tukholma -blogiristeilyllä, sää oli jo niin lämmin, että tarkeni shortseissa, saatiin vauvanurkkaus valmiiksi, käytiin Paraisilla viikonloppureissulla ja korkattiin Linnanmäki.

Jäin pois töistä noin kuukautta ennen äitiysloman alkua supistusten ja liitoskipujen takia. Viimeisen kolmanneksen käytin tukivyötä, mikä auttoi liitoskipuihin. Se oli oikea pelastus! Kotoiltiin poikien kanssa, askarreltiin paljon ja oltiin ulkona. Kävin ultrassa kerran kuukaudessa ja vähintään yhtä usein neuvolassa. Touhusin kotona sen mitä jaksoin ja pesänrakennusvietti sai käymään läpi kaikki kaapit ja järkestelemään kotia uudelleen. Viikkojen edetessä aloin uskoa täysiaikaiseen raskauteen ja pelot hälvenivät.

Käytiin ottamassa raskauskuvia rannalla, jonka jälkeen kotona odotti yllätys, nimittäin ihanat babyshowerini!

Viimeinen neuvolakäynti 

Kesä oli aivan mieletön. Pojat lähestulkoon asuivat pihalla ja polskivat terassin lastenaltaassa päivittäin, syötiin jäätelöä ja vesimelonia, käytiin puistossa ja muutaman kerran Linnanmäellä, juhlittiin poikien viisivuotissynttäreitä, vietettiin ensimmäinen kaupunkijuhannus ja käytiin Sea Lifessa, lomailtiin yhdessä koko perhe ja jännitettiin koska tulee lähtö. Pojat olivat kaksi kuukautta kotona. Helteistä huolimatta voin hyvin ja voisin sanoa viimeisen kolmanneksen olleen tavallaan raskauden kulta-aikaa.

Kävin kirpparilla ja shoppailukierroksella Helsingissä vielä rv 41+. Pojat olivat isovanhempiensa kanssa mökillä muutaman päivän, jolloin me saatiin yhteistä aikaa Jessen kanssa ennen vauvan syntymää. Kesä on jäänyt mieleeni erityisen merkityksellinä, ehkä se oli se kaikki jännitys ja odottaminen ja Jessen pitkä kesäloma.

Ellen syntyi heinäkuussa rv 41+5 ja synnytys oli kokemuksena täysi kymppi. Ensihetket vauvan kanssa ja ensimmäiset päivät perhehuoneessa, kotiutuminen, arjen opetteleminen kolmen lapsen äitinä; kaikki on jäänyt todella hyvin mieleeni. Olen niin kiitollinen, että saatiin kokea normaali raskaus ja synnytys oli niin hyvä kokemus perhehuoneineen.

Ensimmäiset kuukaudet vauvan kanssa menivät nopeasti. Käytiin neuvolassa, Ellen nukkui ensimmäisen kokonaisen yönsä kuusiviikkoisena, pojat jatkoivat dagiksessa ja siirtyivät viisivuotiaiden ryhmään, Jesse aloitti uudessa työpaikassa ja päästiin kiinni rutiineihin. Syyskuussa oli Ellenin ristiäiset. Loppuvuosi meni omalla painollaan aika rutiininomaisesti, mutta samalla yrittäen nauttia jokaisesta hetkestä. Pojat kävivät muutamilla kaverisynttäreillä ja Ellen oppi paljon uusia taitoja. Joulukuussa päästiin joulukalenterin myötä kunnolla kiinni joulunodotukseen.

Vuosi oli ikimuistoinen ja kohokohtana oli tietysti tyttäremme syntymä ja perheen kasvaminen neljästä viiteen. Katsotaan mitä tämä vuosi tuo tullessaan!

Hyvää vuotta 2019 kaikille <3  

Meidän joulutunnelmat

Joulu on vietetty ja ollaan pikkuhiljaa palaamassa "arkeen". Jesse on onneksi lomalla uuden vuoden yli ja menee töihin vasta ensi keskiviikkona, joten perusarki ei vielä iske vasten kasvoja.

Vietettiin joulua perinteisesti eli aamupäivällä käytiin syömässä riisipuuroa vanhempieni luona, sieltä mentiin Jessen vanhemmille, josta jatkettiin illalla vielä takaisin minun vanhemmilleni. Voi kuulostaa aikamoiselta reissaamiselta, mutta meillä on ollut sama kaava jo yhdeksän joulun ajan. Molempien vanhemmat asuvat ihan kivenheiton päässä meiltä, joten matkaan ei mene aikaa ja on kiva päästä viettämään joulua aattona kummankin perheen kanssa.

 Jimin ja Theon itsetehdyt joulupallot <3 

Kirjaintaulu saatu (Juhlahumua)

Pojat heräsivät aattoaamuna historiallisen aikaisin jo 05.55, koska eivät innostukseltaan malttaneet nukkua. Avattiin yön aikana kuusen alle ilmestyneet lahjat, joilla lapset leikkivät meidän vielä herätessä aattopäivään. Koomailtiin sohvalla Jessen kanssa aamukahveinemme, koska oltiin valvottu ihan liian myöhään edeltävänä yönä. Lapset saivat avata aamulla siis kummeilta ja meiltä saamansa lahjat. Me ostettiin lapsille kaksi lahjaa.

Aamupäivään kuului viimeisten kalenteriluukkujen avaamista, Joulupukin kuuma linja, kahvia, spesiaali aamiainen, uusilla leluilla leikkimistä, tonttujen etsimistä ja joulukuvien ottamista. Lähdettiin vanhemmilleni puolenpäivän aikaan. Saatiin pitkästä aikaa ihanan luminen pakkassää jouluaatoksi!

Vietettiin joulua periaatteessa kolme päivää, koska joulupäivä oltiin vanhemmillani ja Tapaninpäivänä käytiin sukulaisten luona Lahdessa. Pojat saivat vaatteita, paljon toivomiaan leluja, tehtäväkirjoja, kyniä, muutaman kirjan ja lahjakortin. Ellen sai muutaman lelun, vaatteita, lahjakortin ja nokkamukin.

Joulusta jäi ihanat muistot ja oli tietysti erityistä myös sen puolesta, että nyt oli Ellenin ensimmäinen joulu. Hän tosin oli kiinnostunut lähinnä lahjapaperin rapinasta ja lahjanarun näpräämisestä... Meillä pysyy joulukoristeet ja kuusi vielä uuteen vuoteen asti, jolloin ne pakataan odottamaan ensi joulua.

Miten teidän joulunvietto sujui?