28.VIIKKO!!!!!

VIHDOINKIN, me tehtiin se! 

Osastolle tullessani kaikki puhui jokaisen päivän merkityksestä. Silti loppuun lisättiin, että olisi tosi hienoa jos päästäis 28.viikolle. Totta puhuen en uskonut siihen silloin pätkääkään. Pidin sitä mahdottomana ja tuskastuin aina tuon kuullessani, olinhan silloin vasta viikolla 23, tilanne oli tosi huono ja matkaa tavoitteeseen oli 5 VIIKKOA.

 

Tähän on päästy makaamalla 2 viikkoa kotona, 5 viikkoa osastolla; yhteensä 7 viikkoa vuodelevossa! Se on melkein 2 kuukautta, lempivuodenaikana. Ei tätä ymmärrä kunnolla täällä maatessa. Luulen, että purskahdan itkuun heti, kun astelen ulos ovesta ja haistan raikkaan ulkoilman. Joudun luultavasti nipistämään itseäni herätessäni omasta sängystä Jessen vierestä, kun tää kaikki on takana päin. Tuun olemaan kiitollinen ihan jokapäiväisistä perusasioista varmasti tosi pitkään.
En selviäisi tästä ilman kaikkia rakkaita. Täällä käy joka päivä joku: Jesse, perheenjäsen, anoppila, ystävä. Heidän tuellaan olen jaksanut pysyä koko pitkän ajan suht positiivisena ja omana itsenäni <3

Kiitos teille kaikille ihanille lukijoille, jotka jaksatte tsempata ja piristää kommenteillanne! Niillä on uskomaton vaikutus <3

Tällä hetkellä kaikki on hyvin, kerätään lisää päiviä ja viikkoja ja kuulostellaan tilannetta, jännitetään. xxxx

Ultra 27+5

Onnellisuus, iloisuus ja huojentuneisuus on vallannut mun mielen!

TÄNÄÄN VIETETÄÄN KILOJUHLIA!!!!!
Meidän rakkaat, reippaat poikaset painaa 1 kg! <3

Pojilla on kaikki erinomaisesti. Painoeroa on tarkalleen 4 grammaa. Lääkäri sanoi, että mulla on tosi tarkka tehdas käynnissä haha!
Molemmat liikkuu aktiivisesti, sydänäänet on hyvät, molemmilla on lapsivettä hyvä määrä, napavirtaukset on hyvät ja kaikki näyttää tosi hyvältä. B:n aivokammio (viime kerralla huomattiin pieni laajentuma) tarkastettiin ja se oli pysynyt samanlaisena. Ei huolta, lääkäri "syyttää" tästä löydöksestä liian tarkkoja laitteita. 2 viikon päästä seuraavassa ultrassa mitataan aivokammio taas, mutta ihan seurantamielessä.

Oon niin iloinen poikien hyvästä voinnista ja kasvusta, että edes kohdunkaula ei masenna mua! Kohdunkaulaa ei siis enää ole jäljellä yhtään. Paikat on valmiina synnytykseen, mutta tukilanka pitää vielä kasassa. Tukilanka on pysynyt paikallaan. Se ei voi lääkärin mukaan katketa, mutta se voi repeytyä irti limakalvosta ja näin ollen pettää. Tukilanka poistetaan vasta, kun näyttää siltä, ettei synnytystä voida enää estellä tai tulee merkkejä tulehduksesta. Supistukset on tärkeä pitää poissa myös tukilangan kannalta; supparit saattaa edistää repeytymistä.

Vuodelepo jatkuu. Synnytys saattaa alkaa tänään tai kuukauden päästä. Lääkäri ei voinut sanoa muuta kuin tuskin pelkän tukilangan varassa päästään enää kovin pitkälle. Toisaalta, edelleen oon yhtenä kappaleena vastoin kaikkien odotuksia ja ylihuomenna toivottavasti juhlin 28 viikkoa! ;)

Ekat viikot osastolla olin sydän syrjälläni pelosta, miten pojat selviytyisivät niin pieninä. Enää ei tarvitse pelätä niin paljoa. Lääkäri huojensi mua sanomalla, että pojat on jo sen verran hyville viikoille päässy, että suurella todennäköisyydellä selviäisivät, vaikka tänään syntyisivät.
Loppuun päivän ultrakuvat. Niissä näkyy molempien sydämet ja lähinnä päät. xxxx

Mitenköhän pitkälle pojat jaksaa kasvaa masussa? Jännittää!    

Mittailuja

Multa on jäänyt perusneuvolakäynnit välistä alkuraskauden paria käyntiä lukuunottamatta. Näin ollen mittauksia ei ole tehty useamman raskausviikon ajalta eikä esim.sf-mittaa tai hemoglobiinia ole mitattu kertaakaan.

Osastolla maatessa ekat pari viikkoa mitattiin verenpainetta aika tiheään, koska söin verenpainetta alentavaa lääkettä supistuksiin aina supistaessa. Nyt en oo tarvinnut lääkettä kuin ihan satunnaisesti.
Tänään verenpaine oli 103/66.

Pissaa on stixattu alkuun vähän harvemmin, nyt kerran viikossa. Se on ollut puhdas muuten, paitsi kolmisen viikkoa sitten sokereiden ollessa kolmella plussalla. Tänään: puhdas.

Raskausdiabetes on pysynyt hyvin hallinnassa. Arvot ovat olleet normaalit ja ilmeisesti pelkkä ruokavaliohoito riittää! Jee!

Paino katsottiin ekalla neukkukerralla. Painonnousu on ollut paljon mielessä, koska en kuluta juuri mitään vuodelevossa. Olin kauhuissani, kun mut haettiin äsken punnitukseen. Olin varma, että painoa on tullut lisää jo ~20kg. Sanoin siitä myös kätilölle, joka kehotti olemaan stressaamatta painoa, onhan vauvoja kaksi.
Mikä iloinen yllätys olikaan, kun näin lukeman!
Painoa on tullut yhteensä koko raskauden aikana 12kg!
Raskausajasta on mennyt 6 viikkoa vuodelevossa, joten oon tosi tyytyväinen painonnousuun! :) 

Tuntuu, että pojat on kasvaneet vauhdilla parina viime viikkona, ainakin jos masua katsoo! Olisin tosi onnellinen jos pojat painaisivat jo lähemmäs 900gr! Se selviää huomisessa ultrassa. Kaksi viikkoa sitten, 25+5, molemmilla oli painoa 700gr.

A-vauvan syke on 120-150
B-vauvan syke on 130-160

Molemmat ovat perätilassa. B on välillä kääntynyt, mutta A on löytänyt tiukasti oman lempipaikkansa ja tykkää edelleen heilutella varpaitaan epämiellyttävän alhaalla. Tässä oli mamman ja poikien mitat :) xxxx 

Toivepostaus: Ajatuksia poikien identtisyydestä

Saatiin tietää jo ekassa virallisessa ultrassa, että sikiöt ovat todennäköisesti identtisiä. Kaksosraskaudessa pyritään selvittämään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa raskauden tyyppi, koska se määrittelee raskauden seurantatiheyden. Meillä näkyi, että siköiden välissä ei ole kalvorajaa/se on tosi hento ja sikiöillä on sama istukka. Seurantatiheydeksi tuli rv 16 lähtien joka toinen viikko ja loppuvaiheessa joka viikko. Äitiyspoliklinikka ja synnytyssairaala Naistenklinikka, jonne keskitetään riskiraskaudet. 

Toisella ultrakerralla asia varmistui: meille tulee identtiset vauvat! Ensimmäinen ajatus oli, että se tarkoittaa molempien olevan samaa sukupuolta. Harmitti vähän, koska olisi ollut kiva saada tyttö ja poika. Seuraavaksi mieleen hiipi pelko, kun lääkäri kertoi riskien kasvavan entisestään, vaarana mm.TTTS. Jesse oli identtisyydestä innoissaan, sitä on aina kiehtonut erityisesti identtisten kaksosten "oma yhteys".

Alkuun ei edes ajateltu mitä identtisyys oikeasti tarkoittaa. Meni jonkin aikaa ennen kuin tajuttiin, että meidän vauvat tulee oikeasti olemaan identtisiä, samat geenit omaavat. Odotan suurella mielenkiinnolla, että pääsen näkemään pojat. Tunnistanko heidät toisistaan? Eroavatko he toisistaan millään tavalla? Onko pojilla omanlainen, erityinen yhteys toisiinsa? 

Mulla ei ole mietittynä mitään tiettyä kaavaa siihen miten tuetaan poikien yksilöllisyyttä. Luulen, että sellainen muotoutuu, kunhan opin tuntemaan poikani.

Muutama asia meille on kuitenkin selvä:

- ei koskaan puhutella poikia kaksosina
- annetaan molemmille pojille saman verran laatuaikaa kummankin vanhemman kanssa
- huomioidaan kummankin yksilölliset tarpeet ja mielenkiinnon kohteet ja tuetaan juuri niitä
- ei pueta poikia täysin samanlaisiin vaatteisiin (meillä on tuplavaatteitakin, mutta pojat eivät tule olemaan täysin samalla tavalla puettuja)

Mun vanhemmat tietää tosi hyvin miten kaksosia kohdellaan yksilöinä. Äiti oli tarkka siitä, ettei mun siskoja puettu samalla tavalla. Siskojen eri kiinnostuksenkohteet otettiin huomioon eikä heille tuputettu samoja harrastuksia. Siskoille muodostui omat kaveripiirit. Nykyään ovat toistensa parhaita kavereita ja on ollut mieletöntä seurata heidän kasvuaan sekä yksilöinä että kaksosina.

Aiotaan mennä tilanteen mukana, go with the flow, ei aleta kitkemään identtisyyttä pois tai liiaksi keskitytä yksilöllistämiseen. Annetaan pojille äärettömästi rakkautta ja eletään päivä kerrallaan! Katsotaan millaiseksi heidän keskinäinen suhteensa muotoutuu ja millaista tukea he mahdollisesti tarvitsevat. xxxx

Onko teillä ajatuksia identtisyydestä tai ylipäänsä kaksosuudesta?

 

kuva täältä

Muutama juttu pojille

Äitini, tuleva mummi kävi tänään ja toi pojille ihanat Ainu-pehmot. Ne helisee ja on tosi pehmoiset. Pojat sai myös tutit. Extra small MAM-tutit. Ihan meinasi sydän pakahtua, kun pikkuherrojen tutit on niiiin minikokoa :)
Mä sain meikkejä ja ihonhoitojuttuja.
Tilanteessa ei mitään uutta. Huomenna on lauantai ja se tarkoittaa kahvia lounaalla ;) xxxx

27.VIIKKO

Nyt voi taas tuulettaa! Osastolla on selätetty nyt 4 VIIKKOA! Viikko seuraavaan "tavoitteeseen"! 

Ultraodotusta ei palkittu tänään - se siirrettiin ensi tiistaille! Lääkäreillä oli kiire ja on kuulemma parempi ultrata vasta silloin, kun on ollut vähän pidempi väli edelliskertaan. Poikien kasvun näkee siten paremmin.

Petyin aamulla tosi pahasti. Ultra on tyyliin ainoita asioita mitä täällä voi odottaa vieraiden lisäksi. Muuten päivissä ei ole mitään ihmeellistä. Olin sitä paitsi odottanut kuulevani jotain mullistavaa, jotain uutta (kuten mitä muka?). Näin viime yönä unta, jossa lääkäri vei mut pihalle syömään jäätelöä, haha! Olisin saanut jopa kävellä, mutta menin varmuuden vuoksi pyörätuolilla. Harmi, että se oli vaan unta. Eikä edes enneuni, kuten olin toivonut.

Pettymyksen jälkeen kaikki tuntui huonolta. Ruoka tökki (samaa joka viikko, "vaihtelun vuoksi" eri päivinä), läppäri kiukutteli, Täykkäreiden kaikki 8 tuottaria on katottu, käyrääminen ei onnistu millään: kaikki on huonosti. 

Nyt oon päässyt jälleen pahimman yli, olo on oikeastaan ihan sama. 
Jesse kävi äsken. Silitteli ja pussaili tätä masismammaa ja poikia. Jesse tunsi muuten B-vauvan hikan masun läpi ekaa kertaa eilen! Siistiä, kun Jessekin ehtii vielä kokea jotain uutta ja ihmeellistä raskauteen liittyen ennen kuin kaikki on ohi.

Yritän päästä Solsidanissa kärryille, että olis jotain katottavaa. Jos ei muuten, niin on kiva kuulla ruotsia. Potkuterkut pojilta, hyvin täällä voidaan! :) xxxx

Jännitetään huomista

Tällä hetkellä ei oo mitään uutta kerrottavaa. Huomenna on ultra ja tällä kertaa vauvojen lisäksi tutkitaan myös kohdunsuun ja tukilangan tilanne. Oon odottanut ultraa innolla, kun saa nähdä pojat ja tietää taas vähän enemmän. Se on myös mukavaa vaihtelua, kun kärrätään tutkimushuoneeseen. Valkoiset seinät ne on muuallakin, mutta kuiteski ;) Vähän pelottaa, että jotain kohdunsuulla tai tukilangan suhteen on tapahtunut.

Viikolta 25 asti on otettu joka aamu sydänkäyrää pojilta. Se on yksi rasittavimmista asioista. Ihana kuulla ne jumputtavat äänet ja tietää, että kaikki on hyvin. MUTTA se käyrän saaminen on niin raivostuttavan hankalaa. Kaksosten kanssa tuplasti normaalia hankalampaa. Heti alussa sanottiin, että niillä viikoilla (25) se on haastavaa, kun pojat on vielä sen verran pieniä ja pääsee karkuun helposti. Se on edelleenkin hankalaa. Stressaan iltaisin jo valmiiksi seuraavaa aamua ja käyrän ottoa.

Selällään makaaminen tekee pahan olon. Kuumat aallot, kylmä hiki, hengenahdistus, oksettava olo, huimaus. Pojat heräilee yleensä siihen aikaan, kun homma aloitetaan. Viimeistään silloin, kun antureita heilutetaan eestaas ja vähän painetaan. Vastaukseksi tulee kovia potkuja suoraan anturiin, mutta sykettä ei meinata saada. Kun vihdoin saadaan molemmista sykkeet piirtymään, toinen karkaa ja heti perään veli tekee saman. Siinä menee helposti parikin tuntia! Pojat on todella liikkuvaisia eikä tykkää antureista. Jos jotain positiivista, niin liikkeethän kertoo siitä, että pojat voi hyvin. Onko käyrän ottaminen muillakin yhtä hankalaa vai onko meillä vaan niin vilkkaat pojat? 

Muuten, toivepostauksista pystyn toteuttamaan osan vasta, kun pääsen kotiin. Silloin tulee ainakin kotipostaus ja postaus jo hankituista vauvajutuista (mitä ei ole vielä paljoakaan). Onko teillä postausehdotuksia (jotka voi toteuttaa osastolla ilman sen kummempia kuvia aiheesta) vai tyydyttekö tilannepäivityspostauksiin? xxxx       

Poikien sijainnit piti merkata tussilla :D

Mitä kuuluu?

Moikkamoi, tänään tulee kuulumisia jo 26+4 viikolta! Viikonloppu meni hyvin ja yllättävän nopsaa. Viikonloppuisin täällä on extrahyvää ruokaa, aamu- ja iltapalat on runsaampia ja kahvia saa aamiaisen lisäks lounaalla. Not bad.

Lauantaina Jesse, sisko, mun vanhemmat ja veljenlapset kävi moikkaamassa. Hiljainen huone muuttui hetkessä eloisaksi, kun lapset tuli! Sellainen höpinä ja meininki oli päällä :)
Sunnuntaina sama porukka (paitsi ilman lapsia) tuli taas käymään. Ilman vieraita päivät tuntuu pitkiltä, kun ei oo mitään mitä odottaa.

No mitä tänne?

Oon huomannut supistusten muuttuneen vähän voimakkaammiks. Edelleen mua supistaa reilusti alle 10 kertaa päivässä, mutta jotenkin napakammilta ne tuntuu. Alapäätä vihloo välillä ja on painontunnetta. Muuten vointi on sama eli yleishyvä. Vauvojen sydänkäyrät on hyvät ja potkut voimistuu. Jokainen täällä vieraillut kaveri, Jesse ja muutama kätilö on todennut masun kasvaneen nyt viime päivinä tosi vauhdilla. Nyt se on kuulemma pullahtanut näkyviin yhden kätilön mielestä :) Luultavasti sen johdosta kylkiin on ilmestynyt pari raskausarpea...

Lääkäri tuli aamulla kysymään voinnista. Sain positiivisia uutisia!
Tilanne on siis edelleen se, että vauvat on kovaa vauhtia tulossa. Kohdunkaulaa ei juuri ole (reippaasti alle 1cm), kohdunsuu oli viime tarkastuksessa (pari viikkoa sitten) sormelle auki ja sisäsuu todella funneloitunut. Ainoa mikä pitää kasassa on tukilanka. Jos tulee paljon supistuksia, lanka voi repäistä paikkoja ja tehdä paljon harmia. Onneksi tukilanka kuitenkin laitettiin, se on pelastanut meidät ja vienyt eteenpäin.

Nyt ne hyvät uutiset:

- ennuste on nyt niin hyvä kuin se voi näillä viikoilla olla (keuhkoja kypsyttävät kortisonit annettiin heti osastolle tullessani eli ne on nyt ehtiny vaikuttaa hyvin)
- viikkoja on kasassa jo sen verran, että vauvat suurella todennäköisyydellä selviävät (kysyin selviävätkö millä tod.näköisyydellä elossa synnytyksestä, kun se pelottaa niin paljon ja vastaus oli että valtaosa selviää, ei hätää)
- vauvat voivat hyvin ja sydänäänet on hyvät
- mulla ei ole tulehduksia eikä mitään hälyttävää
- jos synnytys käynnistyisi lähipäivinä, koitettais luultavasti viivyttää etenemistä noin vuorokaudella, että saadaan annettua vielä 1 kortisoni ja magnesiumia (suojaa vauvojen aivoja)

Mulle jäi tosi positiivinen ja hyvä mieli. Taistelumieli, tästä selvitään ja saadaan ihanat pojat <3
Edelleen jännittää milloin se tapahtuu ja tehdäänkö sektio. Välillä herään todellisuuteen, että "apua täältä lähdetään kotiin vasta äitinä, apua mun pitää synnyttää". Iskee tajuntaan sillon tällön ja jälkeenpäin naurattaa kaikki nää ajatukset. Yhtenä päivänä kaikki on tasaista ja selvää ja toisena miettii paniikissa tulevia asioita. Onko muilla samankaltaisia todellisuuteen heräämisiä?

Tuleekohan meille touko-, kesä-, vai kenties heinävauvat..? xxxx

B-vauva on alkanut käpertyä niin, että masun vasemmalle puolelle tulee käsinkosketeltava pallo <3

26. VIIKKO

Yhteen tavoitteeseen on taas päästy! Seuraava on 28 viikkoa. Silloin voidaan taas pienesti huokaista helpotuksesta.

Osastolääkäri kävi tänään. Mitään uutta ei ollut. Sama jatkuu: vuodelepo, max joka toinen päivä pikasuihku, sänky normiasennossa (ei enää pää alaspäin!). Lääkäri sanoi, että lastenlääkäri tulee joku päivä kertomaan mitä nämä tulevat viikot tarkoittaa vauvojen kehityksen kannalta. Viimeksi vklla 23 lastenlääkäri kertoi lähinnä riskeistä, mitä niin pieniin viikkoihin liittyy. Nyt on vähän parempi tilanne :)

Tiistaina ultrattiin. Poikien painoero on tasaantunut ja molemmat ovat kasvaneet hyvin, nyt molemmat pienokaisista painaa n.700 grammaa! :)

Kaikki näytti muuten hyvältä, mutta yllätyksenä tuli, että B:n toinen aivokammio on vähän laajentunut. Yläraja on 10mm, B:llä on 10,4mm. Lääkäri ei huolestunut, muttei selittänyt sitä mitenkään. Yritin kysyä mitä se voi tarkoittaa ja tutkitaanko sitä tarkemmin, mutten saanut selvää vastausta.

Tänään osastolääkäri sanoi, että seuraavan kerran ultrataan vasta 10 päivän päästä, ellei mulla tule synnytykseen viittaavia tuntemuksia. Silloin katsotaan myös miltä aivokammio näyttää, onko laajentunut lisää vai pysynyt samana. Tätä mammaa huolestuttaa taas...

Pojat potkii jo aika voimakkaasti! Nyt ymmärrän sen, että potkut voi sattua! Molemmat pojista on nyt jalat alaspäin ja sekös lisää tuntemuksia alhaalla. Rakko on kovilla ja potkut muljahtelee tooosi alhaalla. Tänään tunsin ekan kerran vauvan hikan :) voi että miten ihana tunne. Ite luulin hikkaa liikkeiksi, mutta sydänkäyrää ottanut kätilö sanoi sen olevan hikka. Paikallistin hikan tulevan säännöllisesti pienenä "kuplintana", se myös kuului sydänääniä kuunneltaessa. Kauniita unia toivottaa Nanna, J & T xxxx

Elämäni aakkoset

A - aurinko, rakastan auringonpaistetta, se saa hyvälle ja energiselle tuulelle
B - bling bling, kaikki kimaltava kiinnittää hetkessä mun huomion

 C - celsius, reippaasti plussan puolella, lempivuodenajat on kevät ja kesä
D - kuppikoko tällä hetkellä
E - ero, erossa oleminen on tosi vaikeeta, oon niin läheis"riippuvainen" 
H - hedelmät, nam! Voisin elää pelkästään niillä! (raskausdiabetes rajoittaa)
I - iPhone, pakko myöntää, etten enää voisi olla ilman. Se on tullut huomattua erityisesti nyt osastolla. Ihan mahtava vehje!
J - juhlat, tykkään laittautua juhlia varten, kaikki juhlat on kivoja: synttäribileet, sukujuhlat,
hääjuhlat, vauvajuhlat...

K - kaksoset, uskomatonta saada kaksoset. Aivan ihanaa!
L - loma, oon lomailija-tyyppiä.Vaatimaton sellainen, koska jo päiväreissu Viroon aiheuttaa lomaintoa ja väristyksiä :D "mä lähden lomalleee, Tallinnaan"



M - Mimosa, rakas kummityttö
N - Naistenklinikka, päämajani tällä hetkellä
O - opiskelu, sosionomiopinnot loppuvaiheessa
P - perhe, perhe on tärkein
Q - = kysymykset, mun pää on täynnä kysymyksiä
R - rakkaus, <3



S -sushi, ensimmäinen ruoka mitä syön kotiuduttuani. Jesse on luvannut hakea mulle sushia kotimatkalla!
T - tatuoinnit, mulla on 3 tatuointia ja aion ottaa neljännen (poitsuihin liittyvän)





U - unelmat; rivitaloasunto, Lumi-sormus, täydellinen hääjuhla...  
V -vaalea, mulle on tullut inspis sisustaa vaaleilla sävyillä. Vaalea on raikas. 
W -  wc, raskaana saa ravata wc:ssä vähän väliä
Y - ystävät, tärkeä osa mun elämää! 
Ä - äiti, kohta oon äiti/mamma <3

Jätin välistä vaikeat aakkoset, joihin olis pitänyt keksimällä keksiä jotain niihin sopivaa.
Mitäs tykkäsitte elämäni aakkosista? xxxx 

Maailman kaunein sana on ÄITI

Tänä vuonna "vietän" äitienpäivää 25+3 -viikkoiset pojat masussa. Ensi vuonna herään äitienpäivänä toivottavasti kolmen rakkaani pusuihin ja voin viettää ihkaoikeaa ekaa äitienpäivää äitinä! :)

Harmittaa olla täällä, kun olis ollut kiva lähteä vanhempien kanssa mummille äitienpäiväkaffelle. Äitienpäivä on aina ollut mulle tärkeä. Asuessani vielä kotona, meillä oli tapana viedä äitille aamiainen sänkyyn, laulaa "Paljon onnea" ja antaa lahjoja. Juotiin äitienpäiväkahvit joko kotona omalla porukalla tai isovanhempien luona.

Äiti on elämäni tärkein ihminen ja mun bestis. Meillä on sellainen suhde, että moni on sanonut kadehtivansa sitä ja toivovansa samanlaista. Mulla ei ikinä ollut kamalaa teinivaihetta vaan oon aina "totellut" vanhempiani. Järkytyin, kun kuulin kavereiden huutavan vanhemmilleen, koska en ite ole ikinä huutanut tai riidellyt vanhempieni kanssa. 

Äiti on parasta shoppailuseuraa ja löytää mulle aina kaikkea makeeta ja just mun tyylistä. Äitillä on tosi hyvä tyyli ja sen ansiosta mulla on tosi paljon kivoja koruja, huiveja, laukkuja, kynsilakkoja ja vaikka mitä, vähän kuin ikuisuuslainassa! Meillä on ollut äiti-tytär -päiviä niin kauan kuin muistan, jolloin kierrellään yleensä Helsingissä ja käydään shoppailun lomassa syömässä ja kahvilla.
Äitille voi kertoa kaikesta ja äiti tietää aina parhaiten. Joskus ärsytti, kun äiti sanoi esim."älä laita uusia housuja partioretkelle, ne voi mennä rikki" ja kun itsepäisesti laitoin niin tietty ne meni rikki, haha! 

Äiti rakastaa ehdoitta ja laittaa lastensa hyvinvoinnin omansa edelle. Äiti on mun esikuva ja yksinkertaisesti maailman paras äiti. 

Toivon, että musta tulee samantyylinen äiti kuin omani on. Molemminpuolinen kunnioitus, avoimuus, luottamus, yhdessä oleminen, hyvät elämänarvot ja rakkaus.

Miten te olette viettäneet äitienpäivää?  

Ihanaa äitienpäivää äideille ja tuleville äideille! <3

ps. vau, teitä rekisteröityneitä lukijoita on jo yli 50! Tervetuloa mukaan! <3

Sokerirasituskoe ja raskausdiabetes

Tämä tästä nyt vielä puuttui. Raskausdiabetes.

Tänään tehtiin sokerirasituskoe, kun eilen pissassa oli sokerit +++. Koe tehdään muutenkin kätilön mukaan valtaosalle raskaana olevista, erityisesti monikko-odottajille. Olin eilisen ilman herkkuja ja "ylimääräisiä" naposteltavia. Paastosin 12 tuntia ennen koetta.

Aamu alkoi verikokeella. Katsottiin paastoarvo ennen litkun juomista, 4,2. Kuulemma tosi hyvä arvo. Siinä vaiheessa olin jo varma, että ei mulla raskausdiabetesta ole, kunhan tarkistetaan.

Join 2 mukillista överimakeaa, onneksi kylmää, vadelmanmakuista nestettä. 1 ja 2 tunnin kuluttua nesteen juomisesta otettiin verikoe ja katsottiin sokeriarvot.
Sokerirasituskoe ei ollut paha juttu, pieni ällöheikotus ekan tunnin ajan. Aamiainen maistui taivaalliselta kokeen jälkeen!

Tulokset tuli parin tunnin kuluttua: kaksi poikkeavaa arvoa. Molemmat litkun jälkeiset arvot poikkeavat. Jo yksi poikkeava viittaa raskausdiabetekseen.

Sain infolapun luettavaksi ja myöhemmin päivällä tuli diabeteskätilö käymään. Kätilö neuvoi oikean ruoan valinnassa ja kertoi mitä tarkoittaa olla raskausdiabeetikko. Opettelin mittaamaan sokeriarvot. Olin kauhusta kankeana, kun piti pistää. Kai se onnistuu ja siihen tottuu.

Ruokavalio meni uusiksi ja suoraan sanottuna raivostuttaa katsoa sitä ruokataulukkoa. Kaikki vähänkin hyvä on kielletyllä listalla ja esim.karkkeja voi syödä 20 grammaa VIIKOSSA?! Inhottavaa miettiä jokaista suupalaa. Hedelmähimo joutuu koetukselle, kun niidenkin syöntiä rajoitetaan. Jesse tyhjensi mun "herkkulaatikon" ja jätti pelkästään pari omppua...

Mittaan viikonloppuna arvot ennen ja 1h ruokailun jälkeen. Maanantaina diabeteskätilö tarkistaa ne ja miettii pitääkö ruokavaliota muuttaa vielä jotenkin ja tarttenko insuliinihoitoa. Koko loppuraskaus menee uudella ruokavaliolla ja sokeriarvojen mittauksella. Synnytyksen jälkeen pitää olla tarkkana, ettei kehity 2.tyypin diabetesta. Siitä tulee lisätietoa synnytyksen jälkeen.

Itkin Jesselle, että taasko kuulutaan siihen hemmetin prosenttilukuun asiassa, minkä ei ikinä usko sattuvan omalle kohdalle. Pienten itkupotkuraivarien jälkeen ei voitu enää ku nauraa: siis oikeasti, mitä meille voi enää käydä? Kaikki alkaa olla koettu. Tähän tilanteeseen ei oltais tarvittu nyt vielä diabetestakin riesaksi. Enää en ylläty mistään.

Onko teillä kokemuksia raskausdiabeteksesta? 

ps. Kiitos kommenteista, te lukijat olette ihania ja teette päivästä paremman! <3  

25.VIIKKO

Taas yksi viikko menty eteenpäin. Mahtavaa, hurraa! Vointi on ollut yleisesti ottaen hyvä, äsken tosin vihloi vähän alaselkää, mut se meni ohi särkylääkkeellä. Niin joo ja pissassa oli sokeria. Huomenna tehdään sokerirasituskoe heti aamusta... Tänään on pitänyt olla ihan ilman herkkuja, mehua ja hedelmiä.
Vauvojen liikkeet tuntuu ja sydänäänet on hyvät.

Arvatkaa mitä! Pääsin päivällä suihkuun..!! Tällä kertaa sain luvan 2 min omatoimiseen pikasuihkuun. Siis kyllä, sain mennä normaalisti suihkuun. Tuntui oudolta seistä suihkun alla ja pystyä pesemään hiukset ja kroppa kunnolla. Aikaa oli vaan muutama minuutti ja kätilö odotti oven ulkopuolella, mutta silti. Nyt on puhtaat lakanat, puhdas olo ja puhdas kaapu. Mieli lepää :) xxxx

Kysymyksiä & vastauksia

Monessa blogissa on pyörinyt näitä kysymys ja vastaus- juttuja ja päätin liittyä joukkoon, koska tykkään vastata kysymyksiin! Muokkasin osaa kysymyksistä vähän. 

 Olitteko suunnitelleet kumppanisi kanssa lapsen hankintaa jo pidemmän aikaa vai oliko plussa yllätys?
- puhuttiin lapsista ekan kerran 2011 kesällä. Olin raskaana ensimmäisen kerran 11/2011 ja toisen kerran 4/2012 (molemmat keskenmenoja), ollaan siis jo pidemmän aikaa toivottu vauvaa.

Mikä oli ensimmäinen reaktiosi, kun sait tietää olevasi raskaana?
 - tunteita oli paljon: epäuskoinen, onnellinen, hämmentynyt, yllättynyt. Kädet täristen pidin testiä kädessäni... ja tein kaksi lisää :D Kerrankin kävi niin, että olin raskaana juuri silloin kun itse siihen vähiten uskoin. Oltiin riemuissamme Jessen kanssa, vaikkakin vähän varauksellisia ja pelokkaita.

 Mitä vanhemmat/sukulaiset ajattelivat raskaudesta, kun saivat tietää?
 - kaikki olivat tosi innoissaan ja onnellisia meidän puolesta. Näitä vauvoja odottaa molempien suku innoissaan.

Milloin kerroitte vanhemmillenne?
 - kerrottiin aikalailla samantien. Mentiin muistaakseni kahville molempien vanhemmille ja kerrottiin siinä kahvittelun lomassa. Aina uutinen on vastaanotettu yhtä onnellisesti :)

Pelottaako synnytys?
-pelottaa. Ei kuitenkaan enää niin paljon kuin aikaisemmin, kiitos kätilön synnytys"valmennuksen". Siinä pelottaa lähinnä vauvojen selviytyminen. 

Oletteko jo päättäneet lasten nimet?
- ollaan päätetty molempien etunimet, mutta B:n toinen nimi on edelleen mietinnässä. Kahden vaiheilla...  

Onko sinulla ollut joitain raskaudenaikaisia himoja?
- hmm... alkuvaiheessa pahoinvoinnin kourissa oli hedelmäpiltit, mehujäät ja kaikki kylmät juomat. Läpi raskauden oon himoinnut kaikkea tuoretta ja raikasta; erityisesti marjoja, vihreitä Golden delicious omenoita ja Rainbow appelsiineja. Nytkin mun pöydällä on kyseisiä omppuja ja appelsiineja! Omppu- ja appelsiinimehu on myös tosi hyvää, harmi, että sitä saa sairaalassa vain lasin päivässä. Muita himoja on suklaa, meetvursti ja metrilakut! Mitään tosi "outoja" himoja ei oo ollut.  

Oletko noudattanut neuvolasta saatuja ruoka- ja liikuntaohjeita?
- Ruokasuosituksia oon noudattanut eli oon välttänyt kiellettyjä ruokia/ruoka-aineita ja pyrkinyt syömään monipuolisesti, liikuntaohjeita en ole pahemmin saanut. Liikuin ihan normaalisti (kävelylenkkejä, sauvakävelyä, hyötyliikuntaa) siihen saakka, kun kohdunsuulla todettiin muutoksia. Pesäpallon pelaamisen jätin turvallisuussyistä heti, kun sain tietää raskaudesta. 


Aiotteko käydä perhevalmennuksessa?
- ollaan käyty seurakunnan järjestämässä Parista perheeksi- illassa, mutta muihin perhevalmennuksiin ei enää päästä, kun olen osastolla. Riippuen tilanteesta vauvojen synnyttyä, haluaisin silloin osallistua esim.monikkoperheen arkea-valmennukseen yms. 

Oletteko kumppanisi kanssa mielestänne kypsiä vanhemmiksi?
- ollaan. Jos ei koettaisi olevamme niin ei oltais vielä ryhdytty tähän. Kaikki matkan varrella koettu (keskenmenot, pitkä tulokseton yritysaika, ennenaikaisuuden uhka) on vahvistanut meitä parina ja valmistanut vanhemmuuteen.  

Kuinka tärkeää teille on tulevien lastenne kasvu-ympäristö?
- tosi tärkeää, ympäristön on oltava turvallinen ja paras mahdollinen lasten kehitykselle ja kasvulle.  

Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia teillä on? 
- Jesse aikoo olla töissä ja mahdollisuuksien mukaan pitää isyyslomaa vauvojen kotiutuessa.
Mä oon nyt osastolla synnytykseen saakka, jonka jälkeen sairaslomalla ennen äitiysloman alkua. Ajatuksissa on olla kotona lasten kanssa ainakin pari vuotta. Riippuu vähän koulusta ja miten loppuopinnot lutviutuu. Valmistuttuani toivon saavani mielekkään työpaikan omalta alaltani.
 Tulevaisuuden haaveissa on muuttaa isompaan asuntoon, mielellään ennen kuin lapset osaa kävellä.

Saa vinkata jos tällaisia kysymysjuttuja- tms. on lisää! :) xxxx

Tilanne ultran jälkeen

Jännäsin koko aamun. Jessellä oli työhaastattelu ja se sai töitä! Superjee! Nyt on yksi iso huoli vähemmän. Odotin ultrausta monta tuntia, Jesse ehti onneksi mukaan. Olipa muuten virkistävää päästä pois huoneesta. Menin pyörätuolissa kokonaisen käytävän läpi tutkimushuoneeseen ja näin matkan aikana vaikka mitä ja ulkonahan on jo ihan kevät! :D

Tutkimushuoneessa oli paikalla lääkäri ja ilmeisesti kätilöopiskelija. Ihan alkuun lääkäri tokaisi, ettei olis uskonut, että päästään näin pitkälle. Tilanne oli niin toivoton jo osastolle saapuessani. Lääkäri kiitteli motivaatiotani maata ja hienosti olen kuulemma pärjännyt.

Lääkäri teki sisätutkimuksen ja kaikki näytti ihan hyvältä. Tukilanka oli paikoillaan tiukasti eikä mikään painanut.

Alhaalta ultratessa lääkäri höpisi salakieltä opiskelijan kanssa ennen kuin selvensivät meille mitään. Ensin lääkäri sanoi, että hyvältä näyttää, kun kaulaa onkin aika hyvin jäljellä ja oli ihan innoissaan. Vähän ajan päästä joutui kuitenkin syömään sanojaan, kun kaulaa on hävinnyt vasemmasta nurkasta funnelimaisesti ja lanka on antanut vähän periksi siitä kohtaa.

Tiivistettynä mieleen jäi tämä: levolla on saatu paljon hyvää aikaan ja monta lisäpäivää. Tilanne on pysynyt suht samana kuin osastolle tullessani, miinuksena se vasemmanpuoleinen funneloituminen ja plussana se, että viimeksi kohdunkaulaa oli n.4mm niin nyt 10mm! Eli siinä on tapahtunut parannusta :) Kalvot pullottaa edelleen, mutta vauvat ei näytä painavan mitään. 

Vauvojen painoarvio jäi vähän mietityttämään. Opiskelija mittasi A:lle noin 550grammaa ja B:lle 602grammaa. Hassua, koska koko raskausajan A on ollut aika tuntuvasti veikkaansa isompi, myös viimeksi 26.4. tehdyssä painoarviossa, jolloin A oli noin 60grammaa B:tä painavampi. Voiko se tosiaan muuttua noin paljon näin lyhyessä ajassa? Pitää muistaa kysyä asiasta, kun näen osastolääkärin... Pojat ovat -1 käyrällä eli siroja ja pikkuisia kavereita. Pojilla on kuitenkin kaikki kunnossa, lapsivettä on hyvin ja nyt molemmat ovat perätilassa eli tuplasti potkuja alas.   

Lääkäri pitää tavoitteena päästä raskausviikolle 28, se olisi loistavaa. Skeptisesti kuitenkin sanoi, että siihen on vielä reilu 3 viikkoa ja synnytys voi käynnistyä milloin vain. Synnytyksen käynnistyessä tukilanka otetaan kiireesti pois, ettei mitään ehdi revetä. Mulle jäi yllättävän hyvä mieli, koska olin varma, että ollaan menty pelkästään huonompaan suuntaan. Ihanaa, että pojat voi kaikesta huolimatta hyvin, se on tärkeintä <3  

Masu 24+5

Masun kasvua ja kokoa on vaikea hahmottaa täällä, kun en näe itteäni peilistä kasvoja lukuunottamatta ja vietän päiväni makuuasennossa. Masu tuntuu erityisesti maatessa aika pieneltä eikä ole vielä "tiellä". Raskausarpia ei ole vielä tullut ja toivottavasti säästynkin niiltä kokonaan. Kotona ollessani rasvasin masun aamuin illoin välillä öljyllä (vauvaöljy&BioOil) ja välillä perusrasvalla (Dove, Ceralan, Tummeli). Pelkkä öljy ei tunnu kosteuttavan tarpeeksi pitkään käytettynä, jonka takia vaihdan välillä perusrasvaan. Eka lempparirasva oli Ceralan, mutta anoppi vinkkas onneksi Tummelista, mikä on ihan mahtava voide, riittoisa ja edullinen!

Sairaalassa rasvailu on haastavampaa, mutta rasvaan vähintään kerran päivässä masun ja Jesse rasvaa muun kropan noin joka toinen tai kolmas päivä.

Haluan ottaa mahollisimman paljon kuvia, että on masumuistoja. Helposti sitä unohtaa, kuten oon jo unohtanut miltä näytin ilman kumpua. Kuvista myös huomaa usein jälkeenpäin jotain mitä ei ollut tajunnut silloin. Xxxx

Ammattiapu ja tuki osastolla

Ihan alkuun on todettava, etten kestäisi tätä ilman Jesseä ja läheisiä. Se auttaa jaksamaan seuraavaan päivään, kun tietää, että rakkaat ihmiset on tulossa käymään. On jotain mitä odottaa <3

Läheisten lisäksi saan monenlaista tukea henkilökunnalta. Musiikkiterapiaa, juttuseuraa, sosiaalityöntekijän tapaaminen, fysioterapiaa, synnytysvalmennusta, lastenlääkärin tapaaminen.

Musiikkiterapian aloitin viikko sitten. Terapeutti käy maanantaisin ja tiistaisin ja on noin 30 min per kerta. Terapeutti soittaa lyyrasoittimia (kahta erilaista kannelta) mun kroppaa vasten ja välillä laulaa tai hyräilee ja kaikki tämä resonoi mun kehossa. Vauvat kuulee ja tuntee hyvin sen kaiken. Tuntuu hassulta miten matalat äänet menee syvälle ja pitkälle mun kehoon. Vauvat reagoi erityisesti mataliin ääniin tahdikkailla potkuilla :) Ensin soitetaan pientä kannelta mun masun päällä, soiton jälkeen kokeilen vielä itse rämpyttää. Seuraavaksi paljon isompi kannel tai mikälie laitetaan jalkojen päälle, se tuntuu parhaiten masussa ja vauvat reagoi sen ääneen vahvimmin. Lopuksi iso kannel selkää vasten ja lopetussoinnut. Ennen ja jälkeen soiton mitataan verenpaine ja syke. Joka kerralla mulla laskee verenpaine ja syke merkittävästi. Tykkään musiikkiterapiasta ja niin tykkää vauvatkin :)

Tapasin sosiaalityöntekijän myös viime maanantaina. Käytiin läpi äitiysavustusasiat, sairaalamaksut ja sairaspäiväraha-asiat. Selkeytti tosi paljon, koska en tiennyt niistä mitään aikaisemmin. Sossu tulee tänään uudelleen ja täytetään hakemukset yhdessä loppuun.

Fyssari tuli neuvomaan mulle pieniä jumppaliikkeitä, joita voin tehdä maatessa. Se näytti myös erilaisia asentoja, jotka voi helpottaa lonkkakipuja ja toi mulle erityislonkkatyynyn. Tyynyssä on reikä keskellä ja se jakaa painoa tasaisesti eikä kaikki tule suoraan lonkalle.

Lastenlääkäri kävi kertomassa keskosten hoidosta ja siitä mitä konkreettisesti tehdään heti, kun vauvat on syntyneet. Kuultiin tietysti myös riskeistä ja vaaroista, joita keskosuuteen liittyy. Se, että synnytyksestä selvitään hengissä, on vasta ensimmäinen askel. Sen jälkeen alkaa taistelu monia uhkaavia asioita vastaan.

Eilen illalla tosi mukava kätilö tuli juttelemaan meidän kanssa synnytyksestä ja kaikesta mieltä askarruttavasta. Kätilö kertoi johdonmukaisesti sekä alatiesynnytyksestä että sektiosta ja mitä se meidän kohdalla tarkoittaa. En tiennyt, että nyt onkin niin, että jos vauvat päättävät syntyä lähipäivinä, tehdään ilman muuta sektio, koska A on perätilassa.
Nyt tiedetään synnytykseen liittyvät perusasiat ja tietämättömyydestä johtunut synnytyspelko on vähentynyt. Edelleen pelottaa se, että jos vauvat eivät selviä synnytyksestä. En tiedä miten me selvittäis siitä.

Oon avoin molemmille synnytystavoille ja molemmissa on sekä isoja plussia että miinuksia. Tietenkin toivon, että voisin synnyttää alakautta ja säästyä kipeältä leikkaushaavalta ja pitkältä toipumisajalta + vauvoille olisi hyvä syntyä luonnollisesti.
Toisaalta taas sektiossa vauvat olisivat ulkona nopeasti ja tilanne menisi ehkä henkisesti paremmin. Synnytystapa on valitettavasti asia, johon en välttämättä voi itse vaikuttaa. Eniten vaikuttaa A:n asento ja raskausviikot.

Monenlaista tukea ollaan siis saatu täällä. Kätilöt aina välillä kyselee olisiko tarvetta johonkin, taidetaan pyytää lastenlääkäri käymään vielä uudelleen jos päästään pari viikkoa eteenpäin.

Tässä vielä vikat ostokset vauvoille ennen osastoaikaa. Lindexin Littlephant-malliston pikkupökät koossa 62 ja hello baby-malliston ihanat bodyt molemmissa väreissä koossa 56 ja 62. Meillä on myös saman kuosin peitot :) xxxx

24+4 terkut

Kuunneltiin äsken sydänäänet, hienosti jumputtaa. A:lla siinä 140 molemmin puolin ja B:llä 130 (tylsää puhua A ja B-vauvoista, meillä vaan ei oo oikein lempinimiä eikä käytetä oikeita nimiä vielä muiden kuullen). Supistuksia ei ole ollut pariin päivään ja tilanne vaikuttaa rauhalliselta. Eilen illalla tosin A kutitteli varpaillaan taas jossain luvattoman alhaalla. Silloin tuntuu siltä kuin olis vesi-ilmapallo haarojen välissä, sellaista veden muljumista.

Tällä viikolla ultrataan ja katsotaan mikä kohdunkaulan tilanne on. Ultraamista alakautta pyritään välttämään, koska se voi provosoida kypsymistä ja supistuksia. Noin 10 päivän välein on hyvä tehdä tarkistus. Samalla katsotaan vauvojen painoarvio ja etsitään viitteitä mahdollisesta TTTS:stä.

Lauantaina oli mun nimipäivä ja sain muutaman pikkulahjan perheeltä, kun äiti ja sisko tuli käymään. Aikaisemmin päivällä Jesse oli seurana, jonka jälkeen ihana ystävä (jolta sain purkkaa ja ihan parhaita "turhuuslehtiä" :D). Äiti toi lakua, nimskakortin, bling-avaimenperän ja kaksi sisustusdetaljia (koristekivi ja rasia). xxxx

Toivepostaus: kaksosraskaus

Toivottiin tietoa kaksosiin liittyen, joten otin faktaosuuden Helsingin seudun monikkoperheet ry:n nettisivuilta, koska siellä on niin hyvin tiivistetty kaikki oleellinen. Kerron omasta kaksosraskaudesta ja siihen liittyvistä ajatuksista ja tunteista.   

"Monikkolapset - mistä ja kuinka ne tulevat

Kaksos- eli geminiraskaus on tavallisimmin puhtaasti sattumaa, sitä ei voi ennustaa. Tosin, jos äidin puolella on epäidenttisiä kaksosia, on suurempi todennäköisyys saada monikkolapset.
Aika usein monikkolapset syntyvat hedelmättomyyshoitojen seurauksena. Juuri hoitojen yleistymisen seurauksena kaksosvauvojen määrä lisääntyi huimasti 1990-luvulla. Kaksosten määrää kasvattaa myös synnyttäjien noussut keski-ikä, sillä todennäköisyys saada kaksoset kasvaa naisen iän myötä. Jatkossa hedelmättömyyshoitojen avulla syntyneiden kaksosten määrä tulee pienenemään, mikäli hoidoissa siirrytään yhden alkion siirtoihin.

Monikkolapset voivat saada alkunsa normaalisti alkaneen raskauden kohdalla kahdella tapaa. Tavallisimmin monikkolapset tulevat siitä, että äidin sisällä hedelmöittyy yhtäaikaisesti kaksi samaan aikaan munasarjoista irronnutta munasolua, jotka kumpikin kehittyvat oman istukan varassa omissa pusseissaan yksilöiksi. Tällöin puhutaan epäidenttisistä, ditsykooteista eli erimunaisista kaksosista, jotka voivat olla joko samaa tai eri sukupuolta. Joskus jo hedelmöittynyt munasolu jakaantuukin jostain syystä kahtia ja molemmat puoliskot kehittyvat edelleen identtisiksi, monotsykooteiksi eli samanmunaisiksi kaksosiksi, joilla on yhteinen tai erilliset istukat. Sen takia heilla on yhteinen perimä eli samat geenit - ja tietenkin myös sama sukupuoli.

Kaksosista kaksi kolmasosaa on epäidenttisiä ja yksi kolmasosa identtisiä kaksosia.
Kohdussa monikkolapset voivat olla useassa eri asennossa; puhutaan päätilasta, perätilasta sekä poikkitilasta. Ensimmäisen kohdalla lapsi on pää alaspäin kohdussa, toisessa taas pää ylöspäin ja viimeisen kohdalla poikittain, eli pää toisessa kyljessä ja jalat toisessa.

Monikkolasten ollessa kyseessä voi yhdistelmiä olla useita, sillä molemmat sikiöt pyörivät omaan tahtiinsa kohdussa. Suurin osa kaksosista on synnytykseen mennessä molemmat asettuneet päät alaspäin, mutta yhtä lailla ne voivat olla toinen pää, toinen jalat alaspäin. Toinen kaksosista voi olla poikkitilassakin toisen ollessa joko pää- tai perätilassa. Synnytysmuoto riippuukin osin vauvojen asennosta kohdussa synnytyshetkellä esim. poikkitilassa oleva vauva tulee maailmaan poikkeuksetta keisarinleikkauksella.

Kaksosraskaus - tuplasti odotusta

Kaksosraskaus on useimmiten äidille fyysisesti raskaampaa kuin yhden lapsen odottaminen - onhan masussa kaksi vaativaa pikkuelämää alullaan, jotka vaativat yhtä lailla tilaa, ravintoa ja huolenpitoa jo raskausaikana. Tämän takia kaksosraskauksia seurataan tarkemmin neuvolassa ja äitiyspoliklinikalla - on useammin käyntejä ultraäänitutkimuksissa, neuvolassa ja "mammalomallekin" jäädään tavallisesti jo reippaasti aikaisemmin kuin yhtä vauvaa odotettaessa, hyvin yleisesti 26. raskausviikon huitteilla työnkuvasta riippuen.

Kaksosraskaus alkaa näkyä ulospäin pikemmin kuin yhden kanssa. Vyötärönympäryksen kasvu on erittäin yksilöllistä, mutta tavallisesti juuri mammalomalle jäätäessä on jo sellainen tunne, ettei kyllä jaksaisikaan enää työelämän vaatimuksia samalla tavalla kuin muutamia viikkoja aiemmin. Samoin muut etenkin raskauden alkuaikoina esiintyvät "lieveilmiöt" saattavat tuplaantua; tuplasti kamala pahoinvointi, myöhemmin raskausarvet, suonikohjut, närästys... Toisilla kaikki kamaluudet kiteytyvät kaksosraskauden aikana, kun taas joku kokee koko raskausajan olleen yllättävän leppoisa ja helppo, jolloin ainoa riesa oli yli kaksikymmentä lisäkiloa ja hurja raskausarpien verkosto lantion alueella. 

Raskausaikana kehoitetaan syömään fiksusti ja liikkumaan itselleen sopivalla tavalla, jotta kestää sekä raskauden että synnytyksen tuoman rasituksen. Kaksosraskauden aikana helposti oman kehon rajat hämärtyvät - ei tiedä, minkä suuruinen painonnousu ja mihin tahtiin on "normaalia". Itsestä saattaa tuntua, että pitäisi syödä kolmen edestä, ettei vaan vauvat jää ravinnotta. Mutta samalla taas paisuva keho pakottaa lepäämään enemmän ja tällöin myös energiankulutus on pienempi kuin fyysisessä rasituksessa vrt. mattojen tamppaaminen. Usealta saralta saa lukea ja kuulla, että parhaiten pitää masussa pyörivistä veitikoista huolta, kun syö kasvispainotteisesti, juo paljon (mieluiten sokeritonta) nestettä ja esim. ulkoilee/kävelee tai ui paljon. Raskauden loppupuolisko onkin jo niin rankkaa monelle kaksosia odottavalle, ettei sängystäkään pysty viimeisillä viikoilla edes suosiolla nousemaan - puhumattakaan pitkänhuiskeista kävelylenkeistä tai runsaista pihviaterioista kermaperunoiden kera. Lepo onkin erityisen tärkeää etenkin viikkojen 30.-34. välillä, koska kaksosraskauden kohdalla ennenaikaisen synnytyksen riski on huomattavasti suurempi kuin yhden lapsen kohdalla. On jopa sanottu, että parin tunnin iltapäivätorkut hämärässä huoneessa päivittäin aina 28. viikosta alkaen on enemmän kuin suotavaa. Jälleen mainittakoon, että kukin tuntee oman kehonsa parhaiten ja oma hoitava neuvolatäti ja -lääkäri tietää kertoa tarkemmin, mikä sopii, mikä ei.

Keho joutuu toimimaan yliteholla kaksosraskauden aikana, joten monelle monikkolasten odottajalle ovat tuttuja munuaisten ja maksan toiminnan muuttuminen, muutokset sokeriaineenvaihdunnassa, turvotus, raskausmyrkytyksen riski sekä hormonaaliset ihomuutokset. Munuaiset saattavat päästää sokeria läpi virtsaan, mikä näkyy neuvolan virtsakokeissa tai raskauden aikana voi kehittyä ns. raskausajan diabetes eli gestaatiodiabetes, jolloin kehon sokeriaineenvaihdunta ei toimi normaalisti. Tämä todetaan kahden tunnin mittaisella sokerirasituskokeella. Useimmiten gestaatiodiabeteksen hoitoon riittää tiukan dietin noudattaminen, joskus joudutaan turvautumaan insuliinihoitoon.

Raskausmyrkytyksen riski on jonkin verran suurempi kaksosraskauksissa. Tästä voivat ennakoivia merkkejä olla huomattava turvotus, äkillinen ja runsas painonnousu. Nämä tilanteet kuitenkin pystytään erittäin hyvin ennakoimaan neuvolassa, missä seurataan verenpainetta, virtsan valkuaista sekä painonnousua. Pahaksi äityessään raskausmyrkytys voi olla hengenvaarallinen sekä äidille että vauvoille ja siksi neuvolasta saatetaan äiti passittaa sairaalaan vuodelepoon. Raskausmyrkytykseen paras ja ainoa kunnon lääke on synnytys itsessään.
Iho saattaa kukkia tai kuivahtaa raskauden aikana ja siihen ei auta muu kuin kärsivällisyys, hygienia ja hyvä ihonhoito miedoilla tuotteilla. Tilanne kyllä normalisoituu synnytyksen jälkeen.

Synnytys - kaksin verroin punnertamista

Kaksossynnytykset pyritaan hoitamaan ensisijaisesti ns. alatiesynnytyksina. Eri syista johtuen saatetaan kuitenkin paatya keisarinleikkaukseen eli sektioon; ensinna tarjoutuva eli A-vauva voi olla peratilassa, lantio voi olla liian ahdas vauvan mentavaksi, vauvojen tilasta johtuen on kiire saada lapset maailmaan mahdollisimman nopeasti jne.
Monikkolapset syntyvät usein ennen laskettua aikaa, keskimäärin 36. raskausviikon seutuvilla monista eri äidin tai lasten tilaan liittyvistä syistä. Suomessa varhain syntyneiden lasten hoito on erittäin korkealla tasolla, jopa puolikiloisia keskosia on saanut itselleen elämän ja pyristellyt terveen kirjoihin sairaaloiden laadukkaassa hoidossa.
  Usein ennen 34. raskausviikkoa käynnistyneet synnytykset ja lastenhoito hoidetaan keskussairaaloissa esim. espoolainen "joutuu" synnyttämään Naistenklinikalla Jorvin sijaan, mikäli raskausviikkoja on alle tuon 34:n. Tämä siksi, että suuremmat sairaalat on varusteltu paremmin ottamaan vastaan hentoja pikkuisia."

*****

Meidän kaksosraskaus

Sain tietää odottavani kaksosia muutama viikko positiivisen testin jälkeen. Menin käymään päivystyksessä keskenmenoepäilyn takia ja pääsin ultrattavaksi. Yllätys oli todella iso, kun lääkäri sanoi, että näkee kaksi elävää pikkuista. Mun sydän jätti muutaman kerran lyömättä ja eka ajatus oli "ei voi olla totta, kaksi yhdellä kertaa". Tunteet oli pinnassa, olin hämmentynyt, vähän peloissani ja suunnattoman onnellinen! Lähdin hymyillen kotiin.

Kotona odotin, että Jesse tulee töistä ja pääsen kertomaan ilouutisen! Heti Jessen tullessa ovesta sisään pyysin sen olkkariin. Sanoin suoraan, että saadaan kaksoset. Jesse ei uskonut vaan nauroi. Vakuuttelin monta kertaa, kunnes Jesse meni ihan hämilleen ja oli naama peruslukemilla hetken. Sit se hymyili, nauroi ja sanoi suunnilleen saman minkä minä ensireaktiona :D Tiesin, että Jesse on toivonut kaksosia. Sanomattakin selvää, että se oli ihan innoissaan! Meillä meni monta päivää ennen kuin edes käsitettiin sitä kunnolla. Kysyin aina välillä "voitko vieläkään uskoa", ekassa ultrassa se vasta jotenkin meni tajuntaan, kun näki ne kaksi söpöliiniä vilkuttamassa.

Ollaan joskus puhuttu, että olis jännää, ihanaa ja erikoista saada kaksoset. En kuitenkaan ikinä uskonut, että niin käy meille. En, vaikka äitini on saanut kaksoset ja kaksosuus kulkee suvussa joka toisella sukupolvella. Sen mukaan kaksosuus olisi hypännyt mun yli ja ennemmin olisin kaksosten isoäiti. Mutta tosiaan, kerrankin kuulutaan siihen pieneen prosenttiryhmään :)

Kaikki on ollu tosi innoissaan meidän tuplista! Mun perheessä kaksoset ja isovanhemmuus on tuttu juttu, mutta Jessen vanhemmat tulee kerralla kaksinkertaisiksi isovanhemmiksi "kylmiltään" :) Hoitajaehdokkaita on vaikka muille jakaa ja vahva tukiverkosto. 

Ensimmäisessä virallisessa ultrassa meille selvisi, että raskaus on todennäköisesti monotsykoottinen eli samanmunainen ja vauvat ovat identtisiä. Istukka on yhteinen, mutta molemmat ovat omissa pusseissaan (monokoriaalinen raskaus). Kaksosraskaus on jo sinällään riskiraskaus ja meillä riskiä lisää monokoriaalisuus. Vauvoille voi kehittyä TTTS (verenkiertohäiriö sikiöiden välillä -> toinen sikiöistä vie toisen eväät ja kehittyy merkittävä kokoero. Häiriö on hengenvaarallinen). Onneksi molemmilla todettiin olevan sentään oma vesipussi. 
Meidän kaksosraskauden luonteen takia raskausviikolta 16 alkaen tarkastettiin vauvojen hyvinvointi ultralla äippäpolilla joka toinen viikko. Riskiraskauksissa seuranta on tiiviimpää kuin normaaliraskaudessa, ihan raskaustyypistä riippuu kuinka tiivistä.

Meillä oli kaikki loistavasti sinne 21 viikolle saakka, jolloin todettiin kohdunkaulan tilanteen huonontuneen yhtäkkiä tosi paljon. Merkkejä TTTS:stä ei ole ollut ja koko tämän ajan vauvat ovat voineet mainiosti! <3

Tällä hetkellä A-vauva on perätilassa ja B-vauva päätilassa. Pari viikkoa sitten ne oli just toisin päin, saa nähdä kääntyykö ne vielä ennen synnytystä.  

 

Alusta asti vauvojen kummit on olleet kutakuinkin selvillä. Molemmille tulee viisi kummia. Kaikkia ei olla vielä kysytty tähän tehtävään, mutta askartelin eilen (aika vaatimattomat) "kummikortit", joissa oli jokaiselle kummille jokin henkilökohtainen juttu ja suostuisitko kummiksi-pyyntö sekä ultrakuva.

Nimet on myös päätetty. A-vauvan toisen nimen kanssa ollaan vielä vähän kahden vaiheilla. Etunimet alkaa J:llä ja T:llä ;) Meille sanottiin pari päivää sitten, että nimet kannattaa olla päätettynä mahdollista hätäkastetta varten. 
Jos ja kun kaikki menee hyvin, pidetään ristiäiset. 

Ennen osastolle joutumista pohdiskelin aika usein tulevaa vauva-arkea. Miten pärjätään taloudellisesti, miten mahdutaan suht pieneen kaksioon nelistään, miten osaan olla äiti, mitä jos ei selvitä jostain tilanteesta, tuleekohan tää liian äkkiä... Seuraavassa hetkessä pyykkäsin vauvanvaatteita onnenkyyneleet silmissä, sisustin mielessäni makkaria uudelleen, tsekkasin asuinalueen perhekerhojen kokoontumisaikoja, juttelin vauvoille ja olisin jo halunnut halia niitä pieniä. Kaikenlaista ääripäästä toiseen on tullut mietittyä tässä matkan varrella, kuten varmaan monella muullakin. 

Nyt osastolla oon ainoastaan toivonut, että kerrankin meille tapahtuisi jotain hyvää ja saataisiin monta lisäviikkoa masuun ja terveet pojat maailmaan. Kuten oon jo aikaisemminkin sanonut, tää raskaus tuntuu jo tavallaan päättyneen ja oon surullinen ja vähän vihainen, että se päättyi näin aikaisin ja kuin seinään. Olisin halunnut nauttia raskausajasta ja tehdä vielä vaikka mitä masun kanssa. 

Meidän "kasvu" ja valmistautuminen vanhemmuuteen ja monikkoperheeksi tuloon kärsii tietysti tästä. Eräs lukija juuri kysyi meidän valmistautumisesta kaksosten tuloon. Se taitaa tapahtua kunnolla vasta, kun vauvat ovat jo syntyneet. Tämä kaikki vaatii aika pitkän henkisen prosessin sekä nyt että vauvojen syntymän jälkeen. Hankintoja vauvoille aletaan tekemään kunnolla vasta, kun molempien tila on vakaa. Meillä on luultavasti koko kesä aikaa ostaa kaikki tarvittava ja valmistella kotia pienten kotiutumista varten. Luulen, että silloin tapahtuu kaiken tapahtuneen jälkipuintia ja samalla vanhemmuuteen "kasvamista". Silloin pääsen myös vähän jälkikäteen vauvaostoksille Jessen kanssa.        

Loppuun aivan ihana video kaksosista, jotka käy kovaa keskustelua jostain ;)<3 Jessen ehdoton suosikki! xxxx video täältä