Perhekeskeinen viikonloppu

Viikonloppu meni taas tosi kivasti. Heräsin lauantaina vasta 10.30, koska Jesse oli ottanut pojat olkkariin ja hoitanut aamupuuhat. Oli ihan outoa, kun ei tarvinnutkaan kiirehtiä maitojen kanssa kovenevaa huutoa peläten tai aloittaa aamua kakkapyllyä pesten :)
Jessekin oli aikaisesta aamusta huolimatta pirteänä. Käytiin anoppilassa syömässä ja lauantai-ilta oltiin rauhassa kotona. Sunnuntaina Jesse sai hetken rauhaa, kun lähdin Theon, Jimin ja vanhempieni kanssa käymään syysmarkkinoilla. Vaunuiltiin sinne, kierreltiin kojuja ja juotiin pullakahvit kirpeässä syyssäässä. Markkinoilla oli paljon käsityöläisten tekemiä ihania juttuja ja mukaan tarttuikin suloinen viiri poikien nurkkaukseen. Samalla myyjällä oli myynnissä myös maailman ihanin mobile, mikä on ehkä pakko käydä ostamassa seuraavilta markkinoilta, joissa hän on myymässä (Ison omenan markkinat 2 viikon päästä), koska kohta pinnasänkyjäkin on kaksi ja molemmilla on tietty oltava omaa tuijoteltavaa.

 Markkinoilta tultiin porukalla vielä meille kahvittelemaan ja isovanhemmat saivat syöttää pojat;) Kivana yllärinä Jesse oli puunannut koko kämpän lattiasta kattoon. Tulin tosi iloiseksi, koska nurkissa leijailevat villakoirat vaikuttaa negatiivisesti mun mielialaan. Kun koti on kunnossa niin fiiliskin on parempi. Nyt yhtään valehtelematta me kestettiin niitä villakoiria aika monta viikkoa ja ne alkoi jo valtaamaan muutakin kuin pelkkiä nurkkia eli oli jo aikakin, että meillä tartuttiin imuriin...

Viikonlopun päätteeksi lähdin eilen illalla juoksulenkille. Viimeksi juoksin muistaakseni ihan raskauden alussa. Ensimmäinen virhe tuli tehtyä vaatetuksessa (juoksusta huolimatta olin aika jäässä) ja toinen juoksutahdissa. En ihan ymmärtänyt siinä juoksun huumassa, ettei kannata yrittääkään juosta heti normaaliin tapaan etenkään, kun takana on pitkä vuodelepo. Heti alkuun polvia alkoi särkeä ja nilkat tuntui irtoavan. Hölläsin vähän vauhtia ja sain juostua 4 km. Lenkin päätteeksi kävin kaupassa vaippaostoksilla ja meinasin pyörtyä. Tänään otan iisimmin!

Theo ja Jimi kasvavat kovaa vauhtia ja kohta tuhisevat, sylissä viihtyvät vauvantuoksuiset pikkuiset on muisto vain. No ei ihan vielä onneksi, mutta esimerkiksi pojille sohvalle rakennettu pesä on käynyt jo liian pieneksi molemmille. Jos pojat laittaa siihen samaan aikaan, seurauksena on käsirysy ja raavitut naamat. Isot pienet pojat <3 xxxx