Vauva-arki: refluksivauvojen kanssa

Hetken aikaa meni refluksin suhteen jo paremmin. Puklailua ei ole ollut missään vaiheessa, nieleskely ja hengityksen haukkominen vähentyi maidonsakeuttajan avulla merkittävästi. Luulin jo, ettei tarvitse koko ajan olla niin peloissaan ja varuillaan, mutta taas on suunta huonompaan...

Toissailtana ajateltiin testata uutta itkuhälytintä, vaikka mentiinkin vaan olkkarista keittiöön. Syötiin Jessen kanssa ja pojat nukkui olohuoneessa. Aloin kuuntelemaan hälyttimestä kuuluvaa outoa, tasaista nikottelua ja aika nopeasti tajusinkin mihin se liittyy ja juoksin olohuoneeseen. Theo näytti uhkaavasti samalta kuin Jimi silloin, kun piti soittaa ambulanssi. Onneksi tiesin tällä kertaa mistä se johtuu ja osasin auttaa. Nostin Tepin rauhallisesti rintaani vasten ja Jesse taputti ja silitti selästä. Aika nopeasti Tepi sai taas kunnolla henkeä. Tuli elävästi mieleen Jimin paha "kohtaus" :( Niin luulin, että pahin oli jo takana päin sen episodin jälkeen.

Eilen illalla molemmilla pojilla tuli vielä muutama lievempi sanotaan nyt "refluksikohtaus", mutta siihen liittyi ainoastaan nieleskelyä ja hetkellinen nopeampi haukkominen. Yö meni hyvin ja pojat nukkuivat 6 tuntia putkeen ja herättiin vain kerran syömään.

Aloitettiin vellit noin viikko sitten ja alkuun meni hyvin. Aloitettiin maissivellillä, mutta kokeiltiin viiden päivän jälkeen riisivelliä, koska refluksioireet tuntuivat pahenevan. Riisivellin aikaan, nyt pari päivää, oireet on olleet pahimmillaan. Henkisesti ollaan refluksin suhteen ihan loppu. Meille sanottiin sairaalasta, että vellit luultavasti auttaa refluksiin, kun se on jo sen verran paksua tavaraa. Nyt olo on aika toivoton, kun vellit on vieneet vointia vaan huonompaan.

Maito sakeutetaan Nutrilonin sakeuttajalla. Sen ansiosta maidosta tulee vähän paksumpaa eikä se nouse takaisin ylös niin helposti. Sakeuttajan käytön takia pojat syö nykyään pelkästään pullosta. Äidinmaitoa noin 40% ja Nania noin 60% päivän syömisistä. Pumppaan ahkerasti siis edelleen, katsotaan miten kauan maitoa vielä tulee.  

Refluksi vaikuttaa suuresti meidän arkeen, kaikkeen mitä tehdään. Ensinnäkin pelko ja huoli on mukana jatkuvasti. Aina, kun menen tarkistamaan, että kaikki on hyvin, näen mielessäni miltä Jimi näytti ensimmäisen kohtauksen sattuessa. Aamulla toisen pojan ollessa aamupesulla ja toisen nukkuessa, joudun laukkaamaan vähän väliä tarkistamaan voinnin. Kun syötän toista ja toinen on jo syönyt, olen varuillani syöneen kanssa, koska en pysty häntä pitämään pystyasennossa syöttäessäni toista. Laitan pojan syönnin jälkeen yleensä sitteriin, koska sen saa niin hyvään asentoon. Kun teen aamiaista keittiössä, ramppaan joka toinen minuutti katsomassa onko kaikki hyvin. En ole uskaltanut nyt pariin päivään lähteä kotoa mihinkään yksin poikien kanssa, kun oireet on pahimmillaan. Erityisesti vaunuilu on hankalaa, kun kopat on vaakatasossa (tänään tosin yritetään fiksailla Jessen kanssa jotain koppien alle, että olisivat edes vähän pystymmässä). Poikia ei uskalleta ottaa hoitoon, koska pelätään kohtausta. Eikä me uskalleta jättää poikia hoitoon, koska pelätään niin paljon.

Itkuhälyttimestä on ollut iso apu. Voi kuulostaa hassulta, että 58 neliöisessä asunnossa tarvitaan itkyhälytintä, mutta se on iso pelastus! Pidän sitä mukana aina, kun pojat on eri huoneessa kuin minä. Yöllä, kun pumppaan olohuoneessa niin se on mukana, koska Jesse ei herää kohtaukseen liittyvään hengenhaukkomiseen eikä edes poikien itkuun. Sekin on stressaavaa ja näin ollen joudun olemaan tuplasti valppaampi ja yöunet kärsii.

Meillä on onneksi huomenna kontrolli lastenpolille refluksin takia. Ei siellä varmaan mitään mullistavaa voida tehdä, mutta jos jotain apua ja vinkkejä saatais. En jaksaisi enää pelätä jokaista liikettä ja kuunnella vauhkona hengitystä. Olisi kiva vaan saada nauttia poikien vauva-ajasta... xxxx