Käytiin neuvolassa viime keskiviikkona ja saatiin 3 kk-rokotteet.
Kaksi piikkiä reisiin ja yksi suun kautta otettava. Jännitin piikkejä tosi paljon, mutta yllättävän hyvin pojat otti ne vastaan. Itku tuli tottakai, kun pistettiin, mutta molemmat rauhoittuivat nopeasti äidin ja isin sylissä.
Rokotusten lisäksi juteltiin niitä näitä ja neuvolatäti mainitsi taas mahdollisesta kotiavusta. Kovasti meiltä on kyselty jos kotiin tarvittaisiin apua päivisin. Voisin saada kotiapua kaupungin perhetyöntekijältä muutaman tunnin viikossa. Vielä ei olla tartuttu siihen mahdollisuuteen, koska tällä hetkellä mun äiti ja sisko on "käytettävissä" tarvittaessa myös aamu- ja päiväsaikaan, joten tietysti halutaan tänne mieluummin poikien täti ja mummi kuin joku vieras. Tänään just mun äiti ja sisko tuli kylään ja sain hoitoapua. Sisko teki ruokaa täksi ja huomispäiväksi, aika luksusta!
Taas asiaan; pojat ovat kasvaneet hienosti. Kehitys on ikätason mukaista eli korjatun iän reilu 1 kk.
Listaan tähän muutamia asioita, joita molemmat osaavat tällä hetkellä:
♥ kääntyä masulta selälleen
♥ hymyillä
♥ kannatella päätä
♥ kohdistaa katseen äänen suuntaan
♥ seurata katseella esim.lelua
♥ "seurustella", testata ääntään
♥ tarttua (tarraavat kaikkeen mahdolliseen)
JIMI
25.9.2013 (4.9.2013)
paino: 4620g (3810 g)
pituus: 55,5 cm (53,5 cm)
päänympärys: 39,5 cm (38 cm)
THEO
25.9.2013 (4.9.2013)
paino: 4620 g (3850 g)
pituus: 56 cm (53 cm)
päänympärys: 39,5 cm (38 cm)
Meillä kävi puolisen vuotta kaupungin perhetyöntekijä, kun lopulta annoin periksi. En olisi millään halunnut jotain vierasta tätiä meille pätemään, mutta jossain vaiheessa voimat vaan alkoi olla ihan finaalissa niin suostuin. Ja oikeastaan hyvä niin, tiesin odottaa aina niitä muutamaa tuntia, jolloin sain vaan nukkua. Ja alun jälkeen se tätikin muuttui ihan tutuksi ihmiseksi eikä ollut enää niin outoa, että joku muu häärää meidän kotona.
VastaaPoistaTeillä on tosi hyvä kun isovanhemmat on lähellä ja apukäsiä löytyy. Me täällä asustellaan 100km päässä molempien suvuista, joten perhetyöntekijä oli meille aikalailla pelastus! Siinä vaiheessa kun pojat alkoivat nukkumaan paremmin ja omat voimatkin palailivat, en nähnyt enää syytä jatkaa perhetyötä.
Tosi hienosti teidän pojat kasvaa!:)
Kiitos kommentista Johanna! :)
PoistaKiva kuulla teidän kokemuksia. Sitten, kun äitini ei pääse enää töiden takia näin usein tarvittaessa auttamaan niin luulen, että turvaudutaan silloin perhetyöntekijään jos yöt ovat vielä katkonaisia. Uskon, että se on varmasti ollut eräänlainen henkireikä, kun on tiennyt milloin saa varmasti hetken omaa aikaa! :)
Hei Nanna, minulle myös tarjottiin kaksospoikien syntymän jälkeen kotiapua, mutta en juurikin mainitsemastasi syystä ottanut sitä, vaikka välillä oli tosi rankkaa ja aivan poikki. Ajattelin vain etten halua ottaa vierasta ihmistä kotiin.
VastaaPoistaNo, nyt sitten uuden vauvan (ja vain yhden, tällä kertaa!) syntymän jälkeen otin avun vastaan ja siis, se on ollut ihan mahtavaa. Yleensä olen ihan vain nukkunut kun täti/tädit ovat olleet hoitamassa lapsia. Saa hyvällä omalla tunnolla vain nukkua!:)
Suosittelen sinullekin, että kokeile vain rohkeasti kotiapua, ennen kuin oikeasti poltat itsesi loppuun. Tsemppiä kovasti vauva-arkeen, siihen tosi rankkaan, mutta kuitenkin aivan ihanaan!<3
Heippa Johanna! :) Kiitos viestistä. Tosi kiva kuulla, että siitä on ollut apua. Luultavasti mekin pyydetään kotiapua viimeistään sitten, kun mun äiti palaa työelämään. Nyt saan apua melkein päivittäin, kun tehdään vaunulenkkejä vanhempieni luo ja äitini käy meillä. Kiitos kovasti :) Ihanaa loppusyksyä ja kaikkea hyvää teille! :)
Poista