Theo ja Jimi on jo niin isoja poikia, että iso osa päivästä (ja yöstä...) ollaan hereillä. Siihen on ollut pienoinen totuttautuminen, kun aikaisemmin oli aikaa siivota, pyykätä, bloggailla yms. Nyt on kaksi herraa, joita täytyy jatkuvasti viihdyttää. Ihanaahan se on, että pojista tulee koko ajan seurallisempia. Mutta. Esimerkkinä viime yö. Se meni Jimin ja Jessen osalta valvoessa meidän sängyssä, minä ja Theo nukuttiin pari tuntia; minä sohvalla ja Theo sohvaan rakennetussa pesässä.
Molemmat pojista on yövirkkuja. Heti, kun ollaan menossa nukkumaan niin herrat kuikuilee silmät suurina ja pinnasänky on vihoviimeinen paikka missä olla. Pahinta on, että yleensä pojat valvoo vuorotellen eli minä ja/tai Jesse valvotaan koko yö, jatkuvasti jomman kumman kanssa. Miten se on oikeasti mahdollista, että kun toinen ummistaa silmät, toinen avaa? :D
Tänka på on siinä, että mitä meidän tulisi tehdä? Näin pienillä yövalvominen ja vuorokaudenajan hahmottamisen vaikeus taitaa olla aika yleistä? Ollaan vanhemmuudessa vielä niin amatöörejä, ettei tiedetä miten kannattaa toimia.
Toinen juttu; kitinä pinnasängyssä. Aikaisemmin pojat kitisi ja murisi ainoastaan, kun oli nälkä. Nyt kitinä on jatkuvaa eikä liity enää pelkästään nälkään. "Nukutaan" vartti ja herätään kitisemään, myös heti syötön jälkeen. Tutti tippuu tai halutaan syliin. Sylissä rauhoittuvat heti. Ollaan mietitty miten tässäkin kannattaa toimia: nousta antamaan tutti joka kerta (eli jatkuvasti...) , mennä nostamaan syliin vai antaa olla hetki ja poikien rauhoittua itse? Joskus tuntuu, että pojat testaa meitä. Ollaan pohdittu Jessen kanssa kaikenlaisia naurettavia teorioita siitä miten pojat saa meistä yliotteen jos mennään joka kitinällä kurkkimaan pinnikseen :D Ollaan siis aika hakoteillä. Kaikkea sitä yön pikkutunteina ajatteleekaan...
Pojilla on vatsavaivoja, joten varmasti se on yksi iso osasyy nukkumisvaikeuksiin. En kuitenkaan usko, että pelkästään se liittyy esim.yövirkkuuteen..?
Nyt taisin jo kadottaa sen punaisen langan. Kaipa tässä oli pointtina se, että olisko jollain neuvoja/ kokemuksia jaettavana?
 |
| Jimi |
 |
| Suloisuudet, Jimi & Theo |
 |
| Theo |
Meillä yö nukkumiset helpottu ku tein ihan selkeen päivä rytmin meille. Meillä esim ruvetaan kuuden aikaan illalla rauhottumaan sylissä pidetään välillä leikitään ja ns väsytetään poikaa mutta 7 aikaan illalla ei enää oikeestaan puhuta...jos kitisee annan yleensä maitoo, jos se ei kelpaa silittelen päätä ja katselen yms. Eli meillä yö unet heti parantu ku iltaan tehtiin selkee rytmi ja jos poika vielä nukkkuu 5 aikaan illalla me herätetään se että ei veny yö unien aika kovin pitkäksi ja sitten ku poika on nukahtanut mun viereen nostan sen omaan sänkyyn ja yleensä jatkaa unia siellä:D joku päivä tulee poikkeuksia mutta mun mielestä tärkeetä on tehhä selkee päivärytmi.:) toivottavasti löydätte pian ratkaisun nii ette mee väsyneiks!:)
VastaaPoistaMä kannustan pyrkimään luomaan selkeää päivärytmiä. Syöttövälit tasaisiksi ( paitsi illalla tankkaus!). Yöllä pyrkisin välttelemään kontaktia/seurustelua. Eli vaikka vauva hymyilee ja höpöttelee, niin ohittaa tämän "seurustelun" kokonaan. Päivällä sitten taas korostetusti vauvan huomiointia ja seurustelua, plus ulkoilua/vierailuja, jne "ohjelmaa". Klo 17-20 välisenä aikana unet minimiin ( parempi jos ei nuku ollenkaan).
VastaaPoistaPäivärytmin luomiseen kannustaisin myös! Eli kuten yllä onkin neuvottu, mutta itse en herättele vauvaa, vaikka hän ottaa yleensä vielä tunnin unet siinä klo.19-20. Meillä tuon 2kk kanssa väsykitinä on tuttua, joten jos haluan välttyä raivareilta, niin nukutan aina kun tyttö alkaa haukotella kovasti. Hän syö viimeisen kerran klo. 20-21 ja nukkuu ekan pätkän n.6-7h ja toka pätkä on n.4h ja sitten vielä n.2h ennen kuin noustaan :) ja meillä myös tuota refluksia on, parhaiten siihen on auttanut se, etten syötä tyttöä liian usein! Kun pidensin ruokailuvälejä loppui kipuitku ja alkoi päikkärit taas maistua :) tulipa sillisalaattia, mutta toivottavasti saat pojille rytmin kuntoon, kahden kanssa siinä toki on tuplasti duunia. Tsemppiä!! -inq
VastaaPoistaMeijän poika ku synty 3viikkoa etuajassa ni seki nukku sinne laskettuunpäivään saakka koko ajan, ja sen jälkeen "heräs" ja sit ei nukuttukkaa..! Mutta selkee päivärytmi on hyvä ja sit just se että yöllä ei seurustella, syödään ja mennään takasin nukkumaan :) sä varmaan jo tunnistat ees vähän, että mikä itku on mitäkin itkua, jos on sellasta itkua itkemisen ilosta itkua, ni sillon ei oo kiire mennä kattomaan mikä on hätänä, paniikki itkuun pitää kyllä reagoida heti :) toivottavasti pojat pian tajuis, että yöt on nukkumista varten! :) Tsemppiä :)
VastaaPoistaHei,
VastaaPoistaEn tiedä, oletko kokeillut liinailua, mutta se saattaisi olla jonkinlainen ratkaisu ongelmiin päivällä. Vauvat nauttivat läheisyydestä, mutta monesti vanhemmilla olisi muutakin tekemistä, kuin istua sohvan nurkassa, jo ihan mielenterveyden takia. ;)
Liina jättäisi sulle kädet vapaaksi, ja vauva saisi läheisyyttä. :) En tiedä tosin, pystyykö molempia pitämään samaan aikaan liinassa..:/
Rintareppujakin toki on, mutta monet niistä vaativat sen, että vauva kannattelee omaa niskaansa, enkä tiedä onko asento niissä niin kovin mukava loppujen lopuksi.
Jaksamista teille Molemmille, pikkuvauva-aika on todella rankkaa ja haastavaa, vaikkakin ohi kovin pian, tosin, ei se aina siltä tunnu kun joutuu valvomaan paljon..:)
Heippa!
VastaaPoistaMeillä esikoinen kohta 5kk ja olemme heti alusta asti rauhoittaneet illat ettei kovinkaan höpsötellä ja iltatoimet ollaan tehty myös aina samaan aikaan. Iltatoimien jälkeen laitetaan makuuhuone hämäräksi eikä enää höpötetä vaan ihan hiljaisuudessa imetän ja laitan sitten pojan pinnikseen. Nykyään nukahtaa heti omaan sänkyyn päästyään, kun on tottunut tähän rutiiniin, mutta aluksi sai hyssytellä ja silitellä.
Meillä oli myös ensimmäisinä kuukausina joskus yösyöttöjen jälkeen poika pirtsakkana silmät auki ja halusi seurustella, mutta silti laitoin hänet aina heti omaan sänkyyn. Välillä kuului ääntelyä ja vähän itkuakin, mutta en aina heti siihen reagoinut. Toki jos itku oli jatkuvaa tai kovaa tai johtui masuvaivoista, niin lohdutin tottakai. Pikkuhiljaa jäi nämä yölliset seurusteluyritykset pois pojan ymmärtäessä, ettei äitistä saa juttukaveria yöaikaan.
Toki jokainen vauva on erilainen ja se mikä tepsii yhdelle, ei välttämättä ratkaise toisen kanssa mitään. Ehdottaisin kuitenkin kokeilemaan iltarytmiä ja yöseurustelun poisjättämistä.
Tsemppiä ja jaksamista, teillä on ihanat pojat! :)
Ihan ensiksi: tsemppiä teille! Jonain päivänä (yönä) saatte vielä nukkua ihan varmasti...
VastaaPoistaMeillä hoidettiin ensimmäisten viikkojen jälkeen kaksosten öitä niin, että jaettiin yö vanhempien kesken puoliksi: mä menin nukkumaan pumpattuani viimeiset maidot ja nukutettuani esikoisen eli jo yhdeksän aikaan ja mies iltavirkkuna hoiti syötöt pullosta yhteen tai kahteen saakka, mä hoidin sitten loppuyön. Molemmat sai siis yhden vähän pidemmän yhtenäisen unipätkän.
Samoin aika pienestä me ruvettiin vaan pitämään samaa rytmiä vauvoilla, eli syötettiin yhtäaikaa vaikka vain toinen olisi herännyt, samoin päivällä. Nukkuuko pojat vaunuissa hyvin? Pystytkö jättämään vaunuja parvekkeelle tai muuten ulos päiväunien ajaksi? Hyvät ja säännölliset päiväunet usein auttaa yöuniinkin, niin kummalliselta kuin se tuntuukin. Vaunulenkki ei tietenkään anna itselle lepo- tai muuta aikaa, mutta voi virkistää, ja jos vauvat saa vaikka parvekkeelle nukkumaan, niin silloin ehtii itsekin päikkäreille.
Kaksosten kantoreppu toimi meillä myös kivasti (meillä oli weego baby carrier -merkkinen), vauvat nukkui siinä tai vain katseli, ja mulla oli kädet vapaina, eli jotain pikkuhommia pystyi tekemään (tai vaikka istumaan koneella ;) ). Kantaminenhan on hyvä asento myös refluksin kannalta.
Mutta aika monta kuukautta meilläkin nukuttiin aina yksi vauva rinnan päällä / vauva sitterissä / sohvalla / imetystyynyllä... Parikuisina (korjattua ikää) yö- ja päivärytmi pitäisi jo ruveta löytymään ja usein nelikuisten yöt on jo ihan rauhallisia. Ja me unikoulutettiin kaksoset yhdeksänkuisina, vaikka silloinkin heräili enää pari kertaa yössä syömään - mutta kun niitä on kaksi. ;)
Mää annan nukkua niin paljon kuin nukuttaa. Mutta kuitenkin selkeä päivärytmi. Aamulla herätään 8-9 aikaan. Tunnin päästä päikkärit. Sitten syödään seurustellaan. Ja taas päikkärit, ja tätä koko päivä, aina pitää laittaa tunnin päästä herättyä nukkumaan. Illallakin nukkuu vielä 18-20 välisen ajan, muuten on aivan hermoheikko nukkumaan mennessä. Sitten kun mennään nukkumaan, niin mennään pimeään vessaan, vaihdetaan vaippa ja yöpuku päälle ja sänkyyn, jossa laulan tuutulaulun ja silittelen hetken. Meillä on alusta asti tiedetty yön ja päivän ero, eikä öisin jää ikinä syönnin jälkeen valvoskelemaan.
VastaaPoistaEn tiedä johtuuko siitä, että meidän makuuhuone on yläkerrassa eikä käydä siellä muulloin ku yöunille mennessä.
Iltaisin tosiaan niinku muutki on sanonu, nii ei liikaa villitsemistä.
ihanat pojat! <3
VastaaPoistaPäivärytmiin kannustan minäkin! Syötöt ja herätykset suurinpiirtein samoiksi ja kun ollaan hereillä niin jutellaan nauretaan ja pussaillaan paljon, ja "äänekkäästi". Kun pojat alkaa haukotella tai kitistä niin omaan sänkyyn, ja samaan aikaan. Joskus pitää käydä nostelemassa tutteja montakin kertaa, mutta sinne nukahtavat sitten lopulta. Välillä toista ei nukuta ollenkaan, joten otan sen sitten seurustelemaan kanssani, mutta heti kun vaikuttaa taas uniselta niin taas sänkyyn. Meillä pojilla on myös unirätit, nunnut, jotka laitetaan lähelle kasvoja aina nukkuessa. Rätit tuoksuu jo pojille (=puklulle) joten yhdistävät tuoksun nukkumiseen.
Iltaa aletaan meilläkin rauhoitella seittemän aikaan, rutiinit on aina samat, iltapesut, vaipanvaihto ja yöpuku. Sitten seurustellaan vielä olohuoneessa ja luetaan iltasatu, mutta valot on jo pienemmällä ja ääni hiljainen. Tv kiinni ja rauhallista oleilua. :) Kun alkavat taas kitistä niin vellit mahaan ja odotellaan kunnes silmät alkaa lupsua. Hereillä sänkyyn. Siellä sitten nukahtavat itse. Yöllä kun on syötöt niin otan poikiin mahdollisimman vähän kontaktia. Vaipat vaihdetaan vaan jos on kakat, enkä puhu pojille ollenkaan.
Meillä ainakin on toiminut hyvin, mutta niinhän se on että lapset on erilaisia ja se mikä toimii yhdelle niin ei toimi toiselle. :)
Mutta tsempit teille! :)
Meilläkin keskostyttö on ollut aina melko "vaativa". Juurikin viihtynyt paljon sylissä ja vaatinut paljon viihdyttämistä. Nyt kun hän on pian 1v, niin on jo paljon helpompaa. Ei minulla hirveänä neuvoja ole antaa, muuta kun että äkkiä se aika menee! :))
VastaaPoistaMeillä jos tulee vatsavaivoja, en tulee nimenomaan illalla, ja sen kyllä huomaa -vauva yleensä potkii, jos vatsaan sattuu! Yövirkkuuteen kehoitan samaa konstia kuin muutkin, mahdollisimman hämärässä, hiljaaa ja eleettä hoito ja takaisin nukkumaan. Toimii meidän Sophiella, vaikka veteleekin illallakin unta palloon hyvinkin mallikkaasti. :)
VastaaPoistaMeidän tytöt nyt 2kk ovat myös alkaneet olla paljon hereillä, mutta yöt ovat alusta asti olleet nukkumista varten. Meillä yöt hoidetaan niin että minulla on toinen tytöistä rinnalla ja mies hoitaa pullolla toisen ja sitten seuraavana yönä on toisen tytön vuoro olla rinnalla ja mies syöttää sen toisen jne. Nyt kun ei enää tarvitse 3h syöttöjä, niin tytöillä on pidentynyt syömisvälit jopa 6h (öisin). Kovasti kaipaavat seuraa päivisin ja heidän kanssa on oltava kasvotusten. Heti ku mun naama hävii näkökentästä alkaa kitinä. Onneksi Viljan ja Varpun isosisko ja isoveli viihdyttää välillä, niin kerkeän itse tehdä jotain. Isompien sisarusten vuoksi meillä on juurikin hyvin selkeä rytmi päivässä. Peräänkuulutan tuota samaa mitä edellisetkin eli rytmiä.
VastaaPoistaOlen myös välillä ottanut toisen tytöistä rintareppuun jos on ollut kovasti sylin kaipuussa, näin olen pystynyt tekemään ruokaa ja pesemään pyykkiä. Tytöt nukkuvat yönsä pinnasängyssä ja jäävät ihan tyytyväisinä nukkumaan sinne. Meillä on käytössä kapalointi eli laitan tytöt aina vällyjen väliin ja unirätit poskien alle. Öisin ei seurustella eikä puhuta ja ekan syötön jälkeen rintavuorossa oleva tyttö saa jäädä mun viereen nukkumaan. (en jaksa nostaa takaisin pinnikseen...)
Aamulla heräämme n. klo 7, vaipanvaihdot ja syötöt ja sitten uudelleen unille vaunukoppiin parvekkeelle. Sitten lähdemme n. klo 9 ulos puistoon (2v. tyttö vaatii :) ) ja kaksoset nukkuvat rattaissa n. klo 11 asti. Sitten taas ollaan hereillä ja seurustellaan. Klo 14 aikaan alkaa uni voittamaan. Klo 17-20 tankataan, saatamme tehdä vaunulenkin n.18-19 aikaan. Yhdeksän aikaan menevät yöunille.
Eihän joka päivä vielä mene ihan tällä rytmillä, mutta siihen pyritään. Meillä on usein päiviä kun toinen tytöistä ei malttaisi nukkua ollenkaan. Vatsaväänteitä on jonkin verran ja niihin kitinöihin en aina puutu kun rauhottuvat itsekseen. (juuri nytkin Varpu kitisee mahaansa ja Vilja tuijottelee kattoon). Tsemppiä ja jaksamista kovasti teidän arkeen. Tää vauva-aika on niin lyhyt ja pian huomaat, että teillä on kaksi hyvin nukkuvaa taaperoa ;)
Hei, pakko kysyä, että miten teillä on maito riittänyt? Saako pullovuorossa oleva vauva äidinmaitoa vai -vastiketta? Itse hoidan 8-viikkoisten kaksosten yöt yksin, kun maito ei riitä pumpattavaksi enkä uskalla antaa korviketta, kun pelkään, että oman maidon määrä vähenee.
PoistaPerhepeti on paras ratkaisu sujuvien unien takaamiseksi ollut ainakin meillä aiemmin. Nyt ei 180cm leveä sänky oikein tahdo riittää, joten nostelen vauvoja vuoroin omaan sänkyyn ja silloin uni kyllä häiriintyy. Meillä ei ole vielä mitään selkeää rytmiä ja toinen kaksosista valvoo huomattavasti enemmän. Nukkuu välillä päivisin vain yhdet unet. Yöt ovat siedettäviä ja parhaiten jaksaa, kun tietää, ettei tätä ikuisesti kestä :)
Voimia kaikille kaksosten ja yksöstenkin perheille ja Nannalle kiitokset mukavasta blogista!
T: äiti ja kaksoset (tyttö ja poika) 8vkoa
Meillä syödään 50/50 äidinmaitoa ja korviketta. Vuorotellen annan äidinmaitoa. Mun maidontulo loppui lähes kokonaan, kun jouduin syömään antibiootteja ensin kohtutulehdukseen ja sit rintatulehdukseen. Maitoa alkoi taas tulla, mutta se ei ole lisääntynyt poikien tarpeen mukaan. Yhdelle pojalle maito riittäisi vielä, mutta ei kahdelle. Lisäksi imetys on nyt hankalaa, kun maito täytyy sakeuttaa refluksin takia. Saa nähdä kauanko maitoa tulee... En stressaa asiasta, koska korviketta voi yhtä lailla antaa eikä se ole aiheuttanut pojille mitään "oireita". Nan1 sopii meille :)
PoistaKiitos kovasti! :) Voimia sinne myös! <3
Meillä unien pelastukseksi osottautui perhepeti. Kaksoset nukahtivat viereen ja yösyötöt hoidettiin ilman turhia nosteluita suoraan sängystä, niin helppo oli nukahtaa sitten uudestaankin. Tietty se ei sovi kaikille, mutta mun näkemyksen mukaan tuo turva ja läheisyys, mitä on ollut tarjolla pienestä saakka, on tehnyt lapsista todella (nyt reilut 1,5 vuotiaina vähän liiankin) luottavaisia ympäristöönsä. Yhä nukkuvat perhepedissä, kyllä yöimetyksenkin lopettaminen onnistui ihan hyvin, moneen kertaan, kun rintatulehdusten aikana sit parantuakseni imettelin taas yöllä, niin joka kerta piti uudestaan opetella, ettei tissiä syödä yöllä. Mutta jos vaan on mahdollista ja sopii Teille, niin kaksi parisänkyä vierekkäin, ja yhdessä petiin, omankin yöunen kannalta se on paras vaihtoehto, jos vain pystyy siinä nukkumaan.
VastaaPoistaMeillä unien pelastukseksi osottautui perhepeti. Kaksoset nukahtivat viereen ja yösyötöt hoidettiin ilman turhia nosteluita suoraan sängystä, niin helppo oli nukahtaa sitten uudestaankin. Tietty se ei sovi kaikille, mutta mun näkemyksen mukaan tuo turva ja läheisyys, mitä on ollut tarjolla pienestä saakka, on tehnyt lapsista todella (nyt reilut 1,5 vuotiaina vähän liiankin) luottavaisia ympäristöönsä. Yhä nukkuvat perhepedissä, kyllä yöimetyksenkin lopettaminen onnistui ihan hyvin, moneen kertaan, kun rintatulehdusten aikana sit parantuakseni imettelin taas yöllä, niin joka kerta piti uudestaan opetella, ettei tissiä syödä yöllä. Mutta jos vaan on mahdollista ja sopii Teille, niin kaksi parisänkyä vierekkäin, ja yhdessä petiin, omankin yöunen kannalta se on paras vaihtoehto, jos vain pystyy siinä nukkumaan.
VastaaPoistaTää on jotenkin niin huojentavaa lukea näitä teidän rohkaisevia vastauksia. Itselle kun vasta tuli totaalisena yllätyksenä tieto kaksoisraskaudesta ja eniten on ehkä mietityttänyt tämä vauvojen nukkuminen ja sen mukaan tuleva oma ja miehen jaksamine. Jotenkin nää on niin rohkaisevia, ja auttavat mua sopeutumaan tähän ajatukseen että vauvoja onkin kaksi eikä vain yksi.
VastaaPoista:) Onnea kaksosuutisesta! <3 Samaa mieltä, itsekin saan voimaa, kun luen muiden kokemuksia ja ajatuksia.
PoistaTsemppiä ja hyvää raskausaikaa! :)
Ihanat pojut <3! Täällähän on paljon vastauksia, luenkin ne itsekin heti läpi! Mä en osaa sanoa mitään..:D
VastaaPoista<3 Joo paljon on tullut neuvoja, kokemuksia ja näkemyksiä! :)
PoistaMitäs mieltä te kaikki ootte unisyötöstä? Itse törmäsin siihen vasta englannissa kun olin nannyna 3kk ja 1,5vuotiaalle. Eli 3 kk vauvaa syötettiin noin klo 11 iltaisin kun tämä nukkui, jotenkin tuli refleksinä se juominen. Vauva ei nukkunut kyllä kovin hyvin öisin ja no, ne vanhemmat oli aivan avuttomia joten vastuu oli minulla ja night nursella. Nyt olen taas about saman ikäisten nannyna, vauvaa ei unisyötetä ja hän nukkuu erinomaisesti. Mua kiinnostais onko kellään suomalaisella kokemusta tästä tai tietoa? Onko aivan turhaa huuhaata?
VastaaPoistaMä en osaa sanoa mitään, oon hukassa muutenkin :D
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaMä usein syötin meijän pojun vauvana sillon ku menin ite nukkumaan :) ja se autto meijän öihin, nukuttiin helposti sinne viiteen saakka sen avulla :)
PoistaMä sanoisin myös että perhepeti rules! Jos vaan oppii nukkumaan vauvan / vauvojen vieressä niin helppoa kuin heinän teko. Mä olen tosi huono yöherääjä ja tämän yhden lapsen kanssa olen selvinnyt yösyötöt kyljellään imettäen. Puoli unessa nappaan heräilevän vauvan rinnalle ja imetän uneen ja itse nukahdan myös.
VastaaPoistaMinä suosittelisin huomioimaan molempia, jos kerran rauhoittuvat sylissä. Ehkä pahinta on se ignooraus. Jos itkusta ei välitä tai antaa vauvan vaan kitistä/itkeä, se saattaa aiheuttaa psykologisia ongelmia myöhemmin. Vauva kokee, ettei hänen toiveisiin vastata ja lopettaa itkemisen. Vauvoilla ei kuitenkaan ole muuta kieltä kertoa olotilastaan kuin se kitinä ja itku, jota me aikuiset emme ymmärrä.
VastaaPoistaTässä on pari linkkiä. Tuo Ted Talk -juttu on ääriesimerkki siitä, mitä tarkoitan lapsen psykologisen kehityksen häiriöllä. Orpokodeissa ei ole aikaa viettää kuin pari minuuttia vauvan kanssa per päivä ja tästä johtuen vauvat oppivat olemaan hiljaa, kun tietävät ettei huudolla ole enää merkitystä. Tuon linkin video on ihan mielenkiintoinen kaikessa kauheudessaan.
http://www.ted.com/talks/georgette_mulheir_the_tragedy_of_orphanages.html
http://www.naturalchild.org/jan_hunt/babycries.html
Netistä löytyy paljon asiaa tämän suhteen. Minusta on kammottavaa, että minua pidetään ns. "viherpiipertäjä-äitinä" näiden linkkieni ja huolestuneisuuteni kautta, vaikka yritän esimerkiksi tarjota parasta mitä vain voin lapselleni ja siinä sivussa myös herätellä muita äitejä. Itse kuitenkin uskon, että antamalla lapselleni jakamattoman huomioni nyt, se ehkäisee lasta mielenterveysongelmilta myöhemmin tai erilaisilta fobioilta, mitä saattaa kehittyä, joita ei välttämättä osata yhdistää vauva-aikaan.
Sori tämä avautuminen. :)
Siinä on varmaan pieni ero että vauvaa huomioidaan 2 minuutin ajan päivässä kuin että ignooraa hetken aikaa sillon tällöin. Vauvat oppivat nopeasti "pompottelemaan" vanhempia kun tietävät että jokaiseen äänähdykseen reagoidaan. Ainakin itse omalla kokemuksella hoitajana huomannut eron tällaisissa perheissä, vauvoista tulee nopeasti todella vaativia huomion suhteen jos sitä on tottunut saaman sormia napsauttamalla.
PoistaMonikkoperheissä itkun sietäminen on mielestäni välttämätön pakko, koska aina ei vain yksinkertaisesti kädet riitä. Ja tällä en nyt tarkoita totaalista itkun ignoorausta. Itse olin alkuun hieman hukassa kaksospoikieni samanaikaisten itkujen kanssa, kun tuntui, että olisi pitänyt riittää kummallekin tai silloin kun oli toisen vaipanvaihto meneillään ja toinen itki vieressä. Harmittelin asiaa tädilleni, joka kasvatustieteiden maisterina ja elämänsä lasten kanssa työskennelleenä sanoi, että turhaan tuollaisesta asiasta stressaan, pieni itkeskely ei lasta vahingoita.
PoistaJa tuo orpokoti -esimerkki on mielestäni liian raju äidille, joka selvästi haluaa vain ja ainoastaan parasta lapsilleen ja kysyy vinkkejä parempaan nukkumiseen. Itsestäni tuo esimerkki olisi tuntunut hyvin pahalta lukea päivän päätteeksi, kun kumpikin pojistani olisi huutanut tauotta.
Ugh. Olen puhunut. :)
Maikku kera kahden kymppiviikkoisen
No niimpä ^^
PoistaTaas lähdetään hieman karrikoimaan. Itku ei vahingoita lasta, jos ei joudu jatkuvasti kohtaamaan sitä ettei häneen reagoida.
Ja tässähän oli kyse siitä, ettei seurustella ja hymyillä vauvalle yöaikaan. Vauva ei siitä vahingoitu jos oppii ettei yöllä naureskella ja kukuta.
rappiolapsi: Ei vauva osaa pompotella. Nämä "pompottelevat" ovat tottuneet siihen, että heidän pahaan oloon vastataan ja heidät huomioidaan. Nämä toiset lapset ovat taas jo oppineet siihen, ettei kannata olla vaativa ja hakea huomiota, kun sitä ei kumminkaan saa, joten miksi yrittää. Tämä on ihan peruskauraa kiintymyssuhdeteoriassa. Harmi vain, että suurin osa ihmisistä tulkitsee asian juuri päinvastoin kuin mitä se on.
PoistaAnnoin ääriesimerkin tuosta orpokodista sen takia mitä totaalinen ignooraus voi pahimmillaan aiheuttaa. Ylenmääräinen huomioon ottaminen ei tee lapsesta vaativaa. Suomessakin liikkuu edelleen tabuja siitä, kuinka lasta pitäisi "kasvattaa" siihen, ettei itkuun tai kitisemiseen aina vastata. Tämähän sitten aiheuttaa ei-niin-kivoja ongelmia myöhemmällä iällä, esimerkiksi luottamuksen puutteena aikuiselämässä. Silloin on vain hyvin vaikeaa alkaa katsoa taaksepäin ja etsitään syitä väärästä ajanjaksosta, kun monet ongelmat ottavat jalansijaa jo vauva-aikana vaikkakin pitkäaikaismuistin kehitys alkaa 3-vuotiaana.
"Pienet vauvat eivät koskaan kiukuttele, itkun taustalla on aina jokin syy. Vauva voi ilmaista itkullaan muun muassa nälkää, kipua, epämukavaa oloa, väsymystä tai läheisyyden tarvetta."
http://pilttipiiri.fi/jutut/lapsen-kehitys-ja-terveys/itku-sisaltaa-viestin
Ja tässä vielä erittäin hyvä teksti:
http://keskustelu.plaza.fi/ellit/perhe/vauvan-hoito/1790470/vauvan-itkuun-vastaaminen-pitaisiko-vauvan-antaa-itkea-itkunsa/
Höpö höpö, vauvat eivät pompottele ketään eivätkä manipuloi. Tai no, tietysti kun tottuu hyvään hoitoon ja siihen, että vanhemmat vastaavat pahaan oloon niin kyllähän vauva uskaltaa reippaasti pyytää lohdutusta. Se on ihan terve merkki.
VastaaPoistaVauvaa hoidetaan, ei kasvateta, kasvatus alkaa hiukan myöhemmin. Nämä menevät valitettavasti ihmisiltä sekaisin. Vauvan hoito on äärimmäisen rankkaa ja on erilaisia vauvoa vaatimustasoltaan. Vauvaa ei voi hemmotella pilalle, tämä on länsimainen urbaani legenda.
Univaje on myös vakava asia ja vanhempien täytyy tehdä omat selviytymis strategiat tätä varten. Eli mikä on kokonaisuudessa pienin paha koko perheen jaksamista ajatellen. Kyllä kaksosten vanhempien pitäisi saada tosi paljon tukea arjen pyörittämiseen sillä kokemuksena yhden vauvan hoidosta on, että rankkaa on ja vaativaa.
Voimia!
Olen samaa mieltä, että vauvat eivät pompottele, vaan itkuun on aina syy. Kuten Maikku totesi, on minunkin mielestäni kaksosten kanssa ollut ikävintä se, että joskus on pakko antaa toisen itkeä, kun vars. yksin ollessa ei kädet riitä kahdelle. Odotan jo kauhulla isyysvapaan päättymistä. Nyt myös muistaa haikeana sitä, miten helppoa oli isompien sisarusten hoito, kun sai keskittyä vain yhteen vauvaan. En kuitenkaan vaihtaisi näitä kahta yhteen :)
VastaaPoistaNannalle ja Maikulle kysymys: pärjäättekö äidinmaidolla/ imetyksellä vai oletteko antaneet lisämaitoa?
M ja kaksoset 8 viikkoa
Meillä mennään osittaisimetyksellä, eli korviketta kuluu äidinmaidon rinnalla. Alussa lähdettiin liikkeelle täysimetyksellä, mutta neuvolan vaaka kertoi karua kieltään ja jouduttiin aloittamaan korvikkeen anto. Korvikkeen annon jälkeen poikien paino rupesi nousemaan vauhdilla ja kitinätkin vähenivät. Imetän pojat aina ensin ja perään annetaan korviketta pullosta. Öisin pärjätään pääsääntöisesti pelkällä tissillä.
PoistaMaikku
Meillä on sama juttu! Paitsi ettei missään vaiheessa ole ollut täysimetystä. Äidinmaito ja korvike 50/50. Yleensä imetän iltaisin, mutta nyt sekin on hankalaa, kun refluksin takia maito on sakeutettava.
PoistaJos kerran orpokotien lapset oppivat ymmärtämään itkun merkityksettömyyden, miksei asiaa muka pystyisi kääntämään toisinkin päin? Lapset, joita on huomioitu jokaisella päästämällään pienelläkin inahduksella oppivat vaativiksi ja haluavat jatkuvasti huomiota.
VastaaPoistaNäinhän se nimenomaan menee.. Lapsella on erilaisia itkuja ja ainakin meidän kolmikuiset hallitsee huomioitkun oikein sujuvasti.
PoistaMoikka! Törmäsin viime yönä sairaalasängyssä pyöriessäni blogiisi. Kiitos, kun oot kirjoitellut! Odotan itse parhaillani 30+1 viikoilla identtisiä tyttöjä ja viikon verran oon nyt ollut vuodelevossa sairaalassa. Tilanteeni ei ole missään vaiheessa ollut noin uhkaava, kuin sulla alussa, eikä ole sitä nytkään, mutta kyllä tuo poikiesi syntymä sai mut muistamaan, että miks mä täällä makaan.
VastaaPoistaUnijuttuihin en osaa sanoa mitään, kyllä se siitä lutviutuu ja pojat hiffaa nukkua. Esikoinen tahtoi meillä kans joskus valvoskella, mutta koska öinen palvelu rajoittui maitoon ja silittelyyn, ni kyllä se sitten oppi jatkamaan uniaan. Yömaidosta luopuminen vuoden tienoilla olikin sitten toinen juttu :)
Moikka! :)
PoistaKiva, kun laitoit kommenttia. Kamalaa, kun oot joutunut siihen tilanteeseen :( Onneksi oot kuitenkin jo hyvillä viikoilla. Mä en missään vaiheessa uskonut pääseväni 30+ viikoille mistä lääkärit puhuivat todella hyvinä viikkoina, joten voit vain kuvitella miltä tuntui herätä 30+0 aamuna! :)
Toivottavasti tytöt malttavat kasvaa masussa vielä useamman viikon. Kuulostaa varmaan masentavalta, kun puhutaan viikoista, mutta kuten sanoit niin kunhan muistaa minkä takia siellä makaa :) Todella paljon tsemppiä sulle, se ei ole helppoa eikä mukavaa olla vuodelevossa, mutta pian sut palkitaan kahdella ihanalla tytöllä! <3
VOIMIA! <3
ps.voi miten tulikaan sairaala-aika vahvasti mieleen. Nyt kun sitä ajattelee, niin mulle tuli jostain kumman syystä tyyni ja hyvä olo?! Siellä oli turvallista maata.
Voi apua näitä joidenkin kommentteja. Eikö tässä ole lähinnä käyty keskustelua tai ajatustenvaihtoa hyvin pienistä, imeväisikäisistä vauvoista. Niin pienet tuskin osaavat olla vielä 'kiusallaan' vaativia. Vanhemmat lapset on sitten toinen juttu. Kannattaa varmaan perehtyä MLL:n materiaaleihin tai lukea lapsen kasvatus- ja kehityspsykologiaa eikä perustaa väittämiään omiin lastenhoitokokemuksiin, varsinkaan ilman koulutusta.
VastaaPoistaTää on varmasti mulle suunnattu joten selvennän pari asiaa. En siis kommentillani todellakaan tarkoittanut ihan tämän ikäisiä. En itse missään nimessä antaisi näin nuorten itkeä itsekseen.. provosoiduin todella paljon tuosta orpolapsi kommentista. Vaikka se onkin faktaa, niin onko tämä sopiva paikka nostaa tuollaista esille. Äiti kun vaan haluaa vilpittömästi neuvoja ollakseen mahdollisimman hyvä äiti.
PoistaJoten juu, oma kommenti on näin jälkeenpäin katsottuna todella huonosti muotoiltu, mutta kommentin sisältö pätee omasta mielestä hieman vanhempiin. Mutta niin kuin sanoit, tässä käytiin ajatustenvaihtoa ja keskustelua. Onkohan vaan tarpeellista noin intensiivisesti kertoa orpojen psykologisista häiriöistä.. Toivottavasti tämä nyt selventää mitä ajan takaa. En halua haastaa kommenttiriitaa vaan selittää aikaisemman suorasukaisuuteni. Provosoituneena ei usein tarkista tekstiä ennen kuin sen julkaisee.....
Ja opiskelen varhaiskasvatusta, kohta aloitan kandin vääntämiseen. Hoidan lapsia koulun ohella. Lasten hoitaminen ja heidän kehityksen tukeminen on minulle lähellä sydäntä. Siksi eritoten halusin korjata mitä aikasemmin sanoin. Rakastan sitä mitä teen ja opiskelen, enkä halua että kukaan ajattelee mun olevan kylmä ja tunteeton hoitaja!
Peace and love !
Orpokotilasten esiin tuominen ei liity millään tavalla blogin kirjoittajaan. Blogia kuitenkin lukee moni, joten mielestäni on hyvä tuoda tuo ääripääkin esille, kun useammat eivät tiedäkään orpolasten kohtaloista. Ja ehkä tärkein oli se pointti, mitä totaalisella huomiotta jättämisellä / hyvin vähäisellä huomiolla voi saada aikaan.
Poistat. Se, joka postasi kyseisen linkin.
Rappiolapsi ja anonyymi :) edeltävä kritiikki oli multa ja koski kyllä muitakin kuin Rappiolasta. Ymmärsin orpokotilinkit juuri niin kuin ed. anonyymi selvensikin, joten en provosoitunut niistä. Arvelin, että ne oli tosiaan suunnattu kaikille herättelemään ajatusta siitä, mitä pahimmillaan tapahtuu jos itkuun ei vastata.
PoistaItse provosoiduin siitä, kun mietin, jos esim. omia pieniä lapsiani hoitaisi joku, joka ei vastaa itkuun, ja tästä on kokemustakin. Poikani leikattiin 5-vuotiaana ja en voinut olla sairaalassa yötä, kun olin yksin paikkakunnalla ja oli toinenkin pieni kotona. Tukiverkkoa ei ollut. Samassa huoneessa ollut toisen lapsen äiti kertoi seuraavana päivänä pojan itkeneen kovasti sekä kipua että äitiä, eivätkä hoitajat olleet reagoineet oikein mitenkään. Tämä oli siis toisen äidin mielipide. Itse tiedän myös hoitajana, että osastolla oli tod-näköisesti niin kiire, etteivät ehtineet lohduttaa. Itsellä oli luonnollisesti kova syyllisyys tästä.
Tämä vaan selvennykseksi, että näihin kommentteihin vaikuttaa kaikkien omat kokemukset ja mielipiteet, ts. miten tulkitsee muiden viestit. Olen silti ed. sitä mieltä, että lapsen itku, silloin kun lapsi ei osaa vielä puhua, on viesti jostain. Vaikka vain huomionhakua, silti tarpeellista.
Ymmärrän kyllä nyt myös Rappiolapsen näkökulman ja asioista voidaan olla myös eri mieltä, se on rikkaus :) Yritän itse myös jatkossa muistaa kirjoittaa (se vähä mitä kommentoin) asiallisemmin ja välttää liian syyttävää sävyä. Tsemmpiä opintoihin ja hyvää syksyä kaikille!
Samaa mieltä edellisen vastaajan kanssa. Ei varmasti noin pienet vauvat ole vaativia kiusallaan. Voi kamala sentään jos joku noin ajattelee ja vielä työkseen hoitaa vauvoja.:( (näin ymmärsin)
VastaaPoistaKiitos kaikille kommenteista! Sain paljon hyviä neuvoja, joita lähteä kokeilemaan! Toivottavasti saadaan selkeän päivärytmin avulla muutosta aikaan :)
VastaaPoistaAihe herätti myös paljon keskustelua, en osaa valitettavasti ottaa osaa keskusteluun, kun en ihan ymmärrä milloin puhutaan mistäkin ja kenen sanomasta :D
Sitä mieltä olen kuitenkin, että eihän ne vauvat mitenkään tarkoituksella tai kiusallaan ole vaativia ja itkeskele, tietenkään! Jos tällä viitattiin jotenkin kirjoittamaani, niin se oli lähinnä vitsiä. Se, että ollaan Jessen kanssa mietitty testaako pojat meitä! Naureskellaan ja puhutaan ihan tyhmiä yösyöttöjen aikana, ihan siis vitsijuttuja.
Toivottavasti kukaan ei luule, että annetaan poikien tarkoituksella itkeä. Pojat ei itke muuten ollenkaan, ainoastaan kun iskee kova nälkä eikä hetken nälkäkitinään ole vastattu. Näin tapahtuu yleensä silloin, kun hoidan poikia yksin enkä kerta kaikkiaan pysty heti vastaamaan toisen tarpeisiin, kun toisen syöttö on kesken. Tai öisin, kun ei heti herätä kitinään. Kitinää ja murinaa meillä on ollut alusta alkaen, mikä on tyypillistä keskosille. Jos pojat itkee, niin silloin tietää, että jokin vaivaa.
Huh, kun tuli tekstiä ja vieläpä ilman sitä punaista lankaa.
Loppuun: KIITOS kaikille kommenteista! Ihanaa, kun jaksatte kertoa omista kokemuksistanne ja antaa vinkkejä! Ne on kultaa! <3
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista