Sivut

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Meidän päivä

Blogihiljaisuuteen (pahoittelut siitä..) on yksinkertainen syy: Theo ja Jimi.

Kaksosarkeen tuo lisähaastetta eri nukkumisrytmi. Meillä ei ole ollut päivääkään niin, että olisin saanut olla rauhassa hiljaisuudessa poikien nukkuessa päiväunia. Pojat eivät IKINÄ päiväsaikaan nuku samaan aikaan. Kateellisena kuuntelen, kun toiset puhuvat omasta ajasta lasten päiväuniaikaan... Meillä ei edes nukuta kunnon "päiväunia" vaan pojat nukkuvat pieniä 15-30 minuutin pätkiä pitkin päivää.

Tämä on siis suurin rajoittava tekijä blogin päivittämiseen - tai mihinkään muuhunkaan. Saan tyytyä haaveilemaan omista päiväunista. Välillä koen syyllisyyttä, kun joudun tekemään kotitöitä vauvan viihdyttämisen sijaan tai en jatkuvasti jaksa olla lattialla touhuamassa toisen ollessa hereillä. En vaan yksinkertaisesti pysty siihen, koska jossain välissä myös mun on syötävä ja saatava edes se muutaman minuutin hengähdystauko kahvin merkeissä keittiössä.

Meidän arkipäivät menee yleensä aika saman kaavan mukaan, rutiineja rakastaen, kuten varmasti muissakin vauvaperheissä.


Jesse lähtee töihin noin klo 7. Aamun ensimmäinen syöttö riippuu siitä miten pojat ovat yöllä heränneet ja syöneet. Yleensä syödään aamuvelli ja maito noin 7-8 aikaan. Sen jälkeen joko jatketaan unia tai herätään uuteen päivään, riippuu jälleen siitä miten yö on mennyt. Välillä (onneksi harvoin) käy niin, että toinen pojista on väsynyt ja jatkaa unia aamulla ja toinen todella pirteä ja joudun itsekin nousemaan omasta väsystä viis.



Seuraavat syötöt ovat tasan kolmen tunnin välein pitkin päivää. En tarvitsisi edes kelloa, koska pojat kertovat selvästi milloin on taas kolme tuntia kulunut, heh.
11-12 aikaan syödään lounas eli tällä hetkellä porkkanasosetta. Sose uppoaa tosi hyvin. Pojilla on onneksi sama rytmi syöttöjen suhteen. Syötöille molemmat heräävät ja pahimmassa tapauksessa vaativat ruokaa samaan aikaan yhtä kovalla nälällä eikä se jää epäselväksi edes naapureille... Siinä taas yksi harmitus kaksosten äitinä - olo on riittämätön. Siinä yrität toisen huutaessa nälkää pysyä itse rauhallisena ja keikuttaa sitteriä niin vimmatusti samalla syöttäen toista. Meidän refluksivauvat tarvitsevat kunnon röyhtäytykset syönnin jälkeen ja siinä menee tietysti vielä lisää aikaa. Huuto/itku loppuu heti, kun pullon saa suuhun. Yleensä ennakointi toimii ja sillä vältetään nälkäitku tilanteet, mutta välillä nälkä iskee tismalleen samaan aikaan eikä siihen auta mikään. Syötetään edelleen sylissä yksitellen, koska poikien pitää olla pystyssä ja röyhtäytyksen tapahtua heti syönnin jälkeen. Viimeksi, kun koitin syöttää molempia samaan aikaan sitterissä, toisella nousi maidot pahasti ylös sillä välin, kun röyhtäytin toista. Varmaan helpottaa arkea, kun pystyy syöttämään molemmat samaan aikaan? Nyt syöttörumbaan menee n.tunti. Sen jälkeen on kaksi tuntia aikaa ennen seuraavaa syöttöä. Aika menee siivillä ja yhtäkkiä Jesse onkin kotona. Huonon päivän sattuessa tuntuu tietysti ikuisuudelta ennen kuin Jesse tulee ja yleensä just niinä päivinä täytyykin jäädä ylitöihin.

Lounaan jälkeen lähden vaunulenkille ja välillä teen pysähdyksen vanhempieni luo päiväkahville. Siellä ollaan yleensä yhden syöttövälin ajan. Pojat nukkuvat hyvin vaunuissa ja nukahtavat heti. Välillä meidän päiviin kuuluu neuvola, nähdään kavereita tai käydään kiertelemässä kaupoissa. 


Yleensä Jesse tulee kotiin klo.14-17 välillä. Ihailen sitä miten hyvin Jesse jaksaa kaiken. Jesse on ihana ja rakastava aviomies, maailman paras isi, tekee fyysisesti raskasta työtä arkisin ja joutuu heräämään aikaisin töihin, mutta silti auttaa yösyötöissä, valvoo toisen pojan kanssa huonon yön sattuessa ja ryhtyy touhuamaan poikien kanssa heti töistä tultuaan. Välillä tuntuu, etten itse jaksa kotona kahden vauvan kanssa. Hassua, kun joskus on huono päivä ja Jessen tullessa pitkän päivän (ja huonosti nukutun yön) jälkeen kotiin, hän tekee ruoan ja hoitaa pojat sillä aikaa, kun itse otan päiväunet. No okei, meillähän ei päde se, että voin päivällä nukkua, kun vauvat nukkuu, koska meillä ei nukuta samaan aikaan. Silti, nostan hattua Jesselle ja joka päivä kiitän ja kehun häntä. Ihan uskomaton tyyppi.  
(jottei mene ihan liian lässyksi niin voin sanoa, että meillä pätee ihan eri maailma täällä öisin. Öisin ollaan päädytty tiettyyn toimintatapaan, mikä toistuu joka yö, että molemmilla on selvillä miten yöllä toimitaan missäkin tilanteessa :D Teksti ei välttämättä ole sitä kauneinta yöllä, joten me ollaan nykyään täydessä hiljaisuudessa. Aika koomista välillä, kun kaksi rättiväsynyttä kulkee pitkin kämppää vauvat sylissä kolme tuntia täydessä hiljaisuudessa ja pimeydessä. No, sitä se välillä on...)

Jessen kanssa kaikki tuntuu tietysti paljon helpommalta. On joku, jonka kanssa jakaa kaikki. Iltaisin vähän vaihtelevasti käydään joko vaunulenkillä, kaupassa tai kylässä jossain, möllötetään kotona ja leikitään poikien kanssa tai toinen meistä viettää hetken omaa aikaa ja käy jossain toisen jäädessä kotiin poikien kanssa.  


Joka toinen ilta käydään kylvyssä ja rauhoittuminen aloitetaan klo 19 jälkeen, jolloin sammutellaan valoja ja hiljennetään televisiota. Pojat rauhoittuvat sylissä. 
Iltavelli- ja maito syödään yleensä klo 22-23 pimeässä makuuhuoneessa ja parhaassa tapauksessa molemmat pojat nukahtavat ja mekin päästään sänkyyn tai pahimmassa toinen/kumpikaan ei malta nukahtaa ja meillä alkaa 1-3 tunnin haahuilu pitkin kämppää. Kun pojat nukahtavat yöunille, molemmat nukkuvat onneksi 3-6 tuntia putkeen ja yösyötöt on vähentyneet yhteen. Yöllä molemmat syötetään samaan aikaan riippumatta nukahtamisajasta eli ekana heränneen mukaan, jotta edes yöllä pysyy suht sama rytmi. 

Kuten huomata saattaa, meillä ei ole tarkkaa päivärytmiä vielä. Rutiineja on muodostunut, joista pidetään kiinni ja eiköhän me niiden avulla ja poikien kasvaessa saada helpotusta nukahtamiseen ja poikien samanaikaiseen nukkumiseen. Onko se muuten yleistä, ettei tämän ikäisillä (korjattua ikää 2kk) välttämättä ole kunnon päikkäreitä eli esim.2 tuntia putkeen nukkumista? 
Neukkutäti sanoi tänään, ettei kannata olla huolissaan, se rytmi muodostuu pikkuhiljaa. Pojat ovat vielä sen verran pieniä.  

 Seuraavaksi tulossa neuvolakuulumiset, mitä muuta? :) xxxx

22 kommenttia:

  1. Oi että miten nuo pikkuset on kasvanut <3!!!!

    VastaaPoista
  2. Ihanaa vauva-arkea teille :* <3

    Ps, oot palautunut tosi hyvin! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, teille kaikille myös ihanaa alkavaa talvea! :)

      Kiitos ihana Jenni <3

      Poista
  3. Meidän kaksoset nyt 3kk ja eivät nuku päivällä juuri ollenkaan, joskus eivät edes vaunulenkillä! Eli omaa aikaa nolla päivisin. Onneksi nukkuvat hyvin yön yhdellä syötöllä pääasiassa, mutta sekin eri aikaan. Olen yrittänyt pitää yllä positiivista asennetta ja seurustella vauvojen kanssa mahd paljon päivällä, mutta välillä todella haluaisi syödä edes yhden päivän aterioista rauhassa. Aamulla en jaksa herätä ennen vauvoja, että saisi juoda vaikka sen kahvin yksin. Tsemppiä ja luulen aika hyvin ymmärtäväni sun arkea. Mulla mies nytkin vielä töissä, mennyt klo 8 ja klo nyt 20 illalla. Vasemmalla kädellä oon antanut 5-ja3-vuotiaille iltapalat.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa erittäin tutulta. Oon itsekin yrittänyt herätä ennen poikia, mutta vielä tässä vaiheessa (kun herätään yöllä syömään ja välillä todella katkonaisia öitä) nukun aina silloin, kun molemmat pojista nukkuu eli mahd.myöhään aamullakin.

      En voi kuvitellakaan miten rankka tilanne sulla on, kun mies tekee pitkää päivää ja on vanhempia lapsiakin kenestä huolehtia. Kovasti tsemppiä ja jaksamista sinne! <3

      Poista
  4. Ootko koittanut syöttää poikia sitterit pystyasennossa ja tukemalla pullot jollain peitolla suuhun? Meillä toi toimi tosi hyvin, syötöt yksin ei olisi onnistuneet muuten millään. Ja aina toinen söi nopeammin niin sen sai sitten röyhtäytettyä. Meillä molemmat on niin malttamattomia ettei olisi odottelu onnistunut. :)

    Pojat on kyllä niin ihania <3 Ja niin samannäköisiä! Mistä piirteistä tunnistat heidät itse parhaiten?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oo vielä uskaltanut kokeilla, koska pojat hotkii niin, että syömistä pitää tauottaa edelleen ja olla muutenkin tarkkana. Meillä pärjätään sillä, että yritän ennakoida. Välillä täällä on yhtä huutoa, kun molemmilla kova nälkä ja olen yksin. Pakko kestää siihen asti, että syöminen alkaa sujua ja voi syöttää molemmat samaan aikaan :/

      Hih kiitos, niin on <3 Ulkoisesti kasvojen muodosta (Tepillä pyöreämmät kasvot) ja luonteenpiirteiltään ovat kuin yö ja päivä :D Jimppa nykyään rauhallisempi ja Tepi malttamaton ja vähän komenteleva. Välillä menee pojat edelleen sekaisin :/

      Poista
  5. Meillä taisi kaksoset ruveta löytämään samaa rytmiä päiväuniin joskus pari-kolme -kuisina, syötin molemmat samaan aikaan ja vaunulenkki aina samaan aikaan iltapäivästä auttoi siinä. Teillä on hankala kyllä tuo, ettei pysty ihan samaan aikaan syöttämään - mutta varmasti sekin ajan myötä helpottaa.

    Toi riittämättömyyden tunne on niin tuttu - eikä se kyllä valitettavasti helpota yhtään. Tai no, vähän ehkä, kun lapset ei enää fyysisesti ole niin riippuvaisia, mutta syliä ja huomiotahan ne kaipaisi silti. Meillä on viime viikkoina käyty aika monta keskustelua siitä, että kun äidillä on vain kaksi kättä, niin kaikki kolme ei voi yhtäaikaa pitää ulkona kädestä, vaan pitää vuorotella - ja esikoinen on kuitenkin jo ekaluokkalainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla eli meilläkin on vielä toivoa sen suhteen ;) Oon yrittänyt vaikka mitä. Ehkä sitten, kun molemmat voi syöttää samaan aikaan ja ikää tulee lisää.

      Sitä oonkin kuullut monelta monikkovanhemmalta. Silti se yllätti.
      Täytyy vaan oppia elämään sen kanssa... :/ Meillä sentään kaksi kättä riittää siinä vaiheessa kädestä pitämiseen, kun molemmat kävelevät jo (ellei kolmatta tule jossain vaiheessa.....). :)

      Poista
  6. Meidän tyttö ei myöskään nukkunut päivällä kuin 15-30min unia. Nyt kun ilmat on viilenneet niin kokeilin nukuttamista vaunuihin. Ja niin vaan unta riittää ulkona nyt 2-3 tuntia. Kannattaa kokeilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, meillä sekään ei ole ainakaan vielä vaikuttanut poikien nukkumiseen :/ Kiva, että siellä se auttoi ja saat hiukan omaa aikaa sillä välin :)

      Poista
  7. Meillä oli ihan sama sääntö lopulta; öisin ei puhuta toisillemme mitään :D Muutaman kerran tuli väsyneenä sanottua puolin ja toisin aika kärkkäästi, niin päätettiin olla ihan hiljaa. Ja kyllä meilläkin poikia kannettiin välillä tunteja, vaikka päivisin mentiinkin aika samassa rytmissä. Yöt meni meillä melkein koko ensimmäisen vuoden ihan päin mäntyä. Mutta uskoisin, että teidänkin pojat pikkuhiljaa löytää rytminsä, meillä taidettiin olla noin kolmen kuukauden ikäisiä, kun rytmi alkoi selkiytyä.

    Vaikka itsekin tiedän, että mikään ei ärsytä niin paljon kuin neuvot ventovierailta, mutta oletko koittanut nostaa sittereitä esimerkiksi keittiön pöydän päälle, josta pojat saisivat seurailla touhujasi? Tällä tavoin itse sain joskus tehtyä hiukan kotihommiakin eikä tarvinnut kuunnella sitä hermojaraastavaa huomioitkua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, paras niin :D Meillä kävi samalla tavalla ja se tuntuikin oudolta, koska se on niin kaukana meidän normaalista käytöksestä!

      Eiei, kiva kuulla vinkkejä! :) Kuljetan poikia mukana juurikin sitterissä, kun häärään toisessa huoneessa :) Se onkin ainoa tapa, että saan jotain hoidettua päivän aikana.
      Kiitos Johanna! :)

      Poista
  8. Meilläkään ei poika nuku kun korkeintaan tunnin päikkärit putkeen, ja ikää jo 8kk :D On se ihanaa kun on mies auttamassa, itselläni on ihan samanlainen kultainen rakas, joka jaksaa pitkän ja raskaan työpäivän jälkeen touhuta vauvan kanssa ja iltaisinki nukuttaa vaikka häntä itseään väsyttäis :) Kyllä isit on parhaita! ;)

    h-ihanaelama.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. O-ou, jotenkin olin siinä uskossa, että kaikki vauvat nukkuvat sen pari tuntia "päiväunia" päivällä :D
      Niin on! Ihan korvaamatonta. Isit todellakin on parhaita! :)

      Poista
  9. Meillä ei päiväunet maistuneet kun vasta 5kk iässä. Sitä ennen hyvä jos nukkui välillä ollenkaan. Omassa sängyssä vasta 6kk paikkeilla.

    Joten älä stressaa! :) Hyvin se menee. Jos joinain päivinä ei nuku ollenkaan niin ei voi mitään :/
    Voimia sinne!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, kiva kuulla teidän kokemuksista. Katsotaan missä vaiheessa täällä alkais päikkärit maistumaan.

      Kiitos paljon :) Ihanaa alkavaa talvea! :)

      Poista
  10. Meidän 2-vuotias ei oo koskaan nukkunuedes 2 tunnin päikkäreitä, hyvällä tuurilla nukkuu sen 1,5h. Ihan vauvanakin nukkui max.tunnin ja vain kahdesti päivässä....kuulemma kaikki ei tarvi unia, neuvolan mukaan. En tietenkään halua lannistaa,voihan hyvinkin olla että teidän pojat alkaa nukkumaan (niinkuin useat alkaa) vaan kun kysyit että onko normaalia niin kyllä on :) t. Mona

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui, en ole kuullutkaan ennen tuollaisesta. Luulin jotenkin, että se on itsestäänselvää, että päikkärit nukutaan :D Jännä nähdä aletaanko meillä nukkumaan ja helpottuuko ylipäätänsä nukahtaminen iän myötä. Kiitos kommentista Mona! :)

      Poista
  11. Heippa! Olet kyllä superäiti! Nostan hattua kaksosten vanhemmille kun itsellä ei meinaa voimat aina riittää yhdellekään. Meillä poika nyt 7kk ja syntymästä on nukkunut n. 30min unia eikä ne ole siitä mihinkään muuttuneet vaikka olen koittanut kaikin keinoin :-) neuvola sanoo että se on tempperamentista kiinni :D tsemppiä! Olet super!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihanista sanoista! :) Piristi kovasti.
      Tosi kiva kuulla muiden kokemuksia. Eli voin lopettaa stressaamisen tän suhteen, kun täälläkin on kaikkea yritetty. Millään en ole huomannut olevan vaikutusta. Ehkä sit iän myötä helpottaa..? :D En vaan tiiä missä vaiheessa.
      Tsemppiä sinne ja kivaa alkavaa talvea! :)

      Poista

Kiitos kommentista! <3