Pienet ihmeet vaunuissa

"Voi että, onko siellä kaksoset?" 

"Oioi, kaksosetko? Paljon voimia!" 

"Kaksi pientä vauvaako siellä on?"

...ja ihmettelyä seuraa jo tutuksi tulleet jatkokysymykset: tyttöjä vai poikia, minkä ikäisiä, ovatko identtisiä, miten ovat voineet, miten jaksat tuplien kanssa. Yleensä keskustelu jatkuu vielä niin, että kuulen tältä poikia ihastelevalta/ihmettelevältä henkilöltä miten kaksosuus on osana myös hänen elämäänsä: "minun serkkuni naapurintytöllä on myös kaksoset, hän on sanonut, että... ..." Lopussa toivotetaan hyvää jatkoa ja paljon voimia.


^ alkusyksyn vaunuilua



Onneksi yleensä ei ole kiire mihinkään. Tänään 3 kilometrin vaunulenkillä tuli kaksi vanhempaa rouvaa juttelemaan. Ei siinä mitään, mielelläni pysähdyin ja juttelin heidän kanssaan hetken. Rouvat vaikuttivat aika yksinäisiltä, joten ehkä he ilahtuivat hetken juttutuokiosta.
Välillä on kuitenkin päiviä, jolloin haluaisin kävellä rauhassa ja nauttia hiljaisuudesta. Käyn vaunulenkillä päivittäin (paitsi viime viikolla poikien sairastaessa) ja vain muutamana kertana koko aikana kukaan ei ole pysäyttänyt. Tuplarattaat herättävät siis kiinnostusta.

Ovatko muut tuplia työntävät huomanneet samaa? Jäättekö juttelemaan ventovieraiden kanssa pienistä ihmeistänne? 
 
Normaalisti kävellään yli 5 kilometrin lenkki, mutta nyt aloitettiin kevyesti sairastelun jälkeen. Yritin eilen lähteä kävelylle, kun oli kaiken lisäksi ihana sää, mutta yritykseksi se jäi. Pojilla oli järkyttävä kitinäpäivä eikä mikään ollut hyvin. Heti, kun Theon laski sylistä, alkoi huuto. Ajattelin ikuisena optimistina, että vaunuilu auttaa, kun silloin pojat nukahtavat aina. Ei auttanut eilen. Tein täyskäännöksen parkkipaikan kohdalla, kun Theo huusi naama punaisena. Turhautti mennä takaisin kotiin tietäen, ettei nyt auta mikään. Ihmeen kaupalla jaksoin Jessen kotiintuloon asti kahta kitisijää ja arvatkaa mitä sitten... Jesse sai hymyjä ja hykertelyä. Hieman sapetti, kun itse kuuntelin heräämisestä lähtien jatkuvaa kitinää ja heti isin tullessa kitinä muuttuu hymyiksi. No, pääasia, että loppuillan meillä oli kaksi hymypoikaa :)

Tällä hetkellä Theo keinuu keinusitterissä ja juttelee Nalle Puhille ja Jimi leikkii leikkikaaren leluilla normisitterissä. Päiväunista ei ole tänään tietoakaan, mutta ovat ainakin hyvällä tuulella.
Menen nyt keittämään teetä ja yritän ehtiä vastailemaan kommentteihin ja muutamaan lukijasähköpostiin (kiitos niistä!) Mukavaa tiistaita teille! xxxx

                                     




















 ^ Theon lempikeinu ja rakas Nalle Puh (vanha kuva)