PT-päivä

Perhetyöntekijä tuli äsken ja puettiin pojat samantien ulkovaatteisiin. PT lähti vaunulenkille poikien kanssa. Vähän jännitti miten lähtö sujuu. Theo on nyt muutaman kerran tehnyt sitä, että vaunuun laskettaessa alkaa itkeä, vaikka hetkeä ennen on hymyillyt ja ollut hyväntuulinen. Eilen normikaava onneksi toistui eli itkusta huolimatta molemmat nukahtivat vaunuihin liikkeelle lähtiessä.

Nyt Theo olikin se rauhallisempi, vaikka heräsikin pikku-unilta pukemiseen. Jimi sai pienet raivarit vaunuissa. Vaikutti siltä, että Jimppa olisi itkiessä kurlannut, joten nostin syliin. Se rauhoitti hieman, mutta levottomuus jatkui vaunuissa. PT lähti kuitenkin, kun se sylissä piteleminen ulkovaatteet päällä olisi vaan saanut hikoilemaan ja raivoamaan entistä enemmän. Oli pakko mennä vielä parvekkeella katsomaan (...) rauhoittuiko Jimi. En kuullut itkua ja PT laski suojaliinan vaunujen päälle, joten ehkä molemmat nukahti..?

Nyt en tosin saa mielestäni sitä, että mitä jos Jimpalle tuleekin refluksikohtaus. Osaako PT auttaa ja meneekö se ohi. Pitäisi vaan luottaa ja nauttia nyt tästä omasta ajasta. Istun sohvalla enkä osaa olla. Olen kuulevinani vauvan itkua, eteinen näyttää tyhjältä ilman vaunuja, katson sittereitä joka toinen minuutti. Silti haaveilen välillä tyhjästä kodista, että saisin vaan olla. Hohhoh...

Pojat ovat vielä vähän tukkoisia, etenkin herätessään, mutta muuten flunssa on parantunut. Molemmilla oli yskää, tukkoisuutta ja limaisuutta ja flunssan ollessa pahimmillaan, se lisäsi refluksioireita. Nyt refluksi on flunssan paranemisen myötä taas helpottanut.  

Sairastelusta huolimatta yöt on menneet pääosin hyvin. Ollaan saatu kiva ilta- ja yörytmi.  
Pojat nukahtaa klo 22, Theo herää 2.30, syötän hänet ja yleensä Jesse syöttää Jimin (nostetaan sängystä nukkuvana ja havahtuu syömään heti pullon koskiessa suuta), seuraavan kerran herätään syömään 7.00, kun Jesse on lähtenyt töihin. Pojat jatkaa vielä unia, mutta itse nousen, että ehdin touhuta aamujutut ihan rauhassa.

Öiden ollessa vielä katkonaisia, otin kaiken ylimääräisen ajan nukkumiseen enkä voinut kuvitellakaan nousevani ennen poikia. Nyt öisin melkein jo odotan aamua, että saan touhuta rauhassa. Aamuisin ennen poikien heräämistä meikkaan, syön aamiaista, juon aamukahvin, luen blogeja / kirjoitan postausta/sähköpostia / siivoan keittiön / katson edellisen päivän Emmerdalen.

Makuuhuoneesta kuuluu vauvapuhetta 10.00. Theo höpöttää punaiselle pehmeälle sydäntyynylle ja Jimi heiluvalle mobilelle. Tänä aamuna Jimi viihtyi sängyssä 30min tuijottaen mobilea samalla leluille höpöttäen. Sillä välin ehdin tehdä Theolle aamupesut, pukea ja syöttää. Tunnen itseni aina voittajaksi, kun saan hektisen aamun hoidettua vähillä itkuilla eli toisen ei tarvitse itkien odottaa vuoroaan.

Haettiin eilen toinen sitteri, sattumalta samanlainen kuin ensimmäinen, mun veljeltä. Nyt molemmat voi leikkiä omissa sittereissään. Äitini osti kiinnitettäviä leluja pojille ja fiksailin pojille aamulla "leikkiparkin". Meillä on vain yksi lelukaari (toista ei tule, kun ei mahduta enää liikkumaan vauvavaltakunnassa olohuoneessa ...), joten otin päiväkäyttöön helposti irrotettavan mobilen Jimin sängystä ja kiinnitin sen lelukaaren toiseen päätyyn. Jimi tutkaili sitä ja Theo leikki lelukaaren leluilla. Win - win. 

 Aikaa on vielä tunti ennen poikien kotiinpaluuta, joten sänky kutsuu. Jos en nukahda, makaan ainakin silmät kiinni ja yritän olla ajattelematta mitään vauvoihin liittyvää seuraavaan tuntiin ;)

ps. Jes, huomenna alkaa viikonloppu!