Sivut

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Keskosten päivä

Alkaa raskausviikko 24, herään sairaalassa hymyillen. Selvittiin jo tänne asti, ajattelen iloisena.

Googlasin heti ensitöikseni millaiset selviytymismahdollisuudet rv 24 syntyvillä on. Lääkäri tulee aamukierrolla käymään ja kertoo mitä se tarkoittaa tulevaisuuden kannalta jos pojat syntyvät lähipäivinä. Lopussa rohkaisee, että poikien mahdollisuudet paranevat joka päivä 2%. Siitä alkaa 7 viikkoa kestävä prosenttien laskeminen. 8 viikkoa saivat pojat "lisäaikaa" masun turvissa, kiitos minun. Vihdoin ymmärrän ja olen itsestäni ylpeä. Kahteen kuukauteen en haistanut raikasta ulkoilmaa tai liikkunut sängystä muualle kuin vessaan. Kyllä kannatti.  

20.6.2013 saimme kaksi pientä vauvaa. Vauvat syntyivät liian aikaisin, 9 viikkoa etuajassa, keskosina. Koko keskosaika meni peläten ja hetki kerrallaan eläen. Pojat olivat Lastenklinikan vastasyntyneiden teholla viikon verran. Tutustuimme pieniin poikiimme aluksi lasin läpi, koska he lepäsivät keskoskaapeissa. Laitteita ja piuhoja oli paljon ja piipittävät äänet pelotti.

Jo ensimmäisenä päivänä teholla nimesimme pojat; Jimi ja Theo. Jimi pääsi kenguruhoitoon syliini päivän ikäisenä. Vasta silloin aloin ymmärtää, että olen oikeasti äiti. Theo pääsi kahden päivän iässä isin syliin. Kenguruhoito oli tärkeää meille kaikille. Olimme joka päivä poikien luona ja annoimme kenguruhoitoa sekä pidimme poikia käsikapalossa. Tuntui pahalta lähteä illalla kotiin, kun pojat piti jättää. Pienet ja viattomat. Lähteminen kesti kauan enkä voinut olla ajattelematta näenkö poikia enää seuraavana päivänä, mitä jos...



Pojat pääsivät viikon tehohoidon jälkeen jatkohoitoon oman alueen sairaalaan eli lähemmäs kotia. Jimi ensin (7 päivän iässä) ja Theo perässä (8 päivän iässä). Jatkohoidossa pääsimme osallistumaan enemmän poikien hoitoon. Teimme kaiken itse ollessamme paikalla. Varmuus kasvoi ja side lujittui. Pojat kotiutuivat 4 viikon iässä eli 35.viikolla. Heille oli juuri tullut kaksi kiloa täyteen ;) Kotona opettelimme arkea, syötimme poikia ympäri vuorokauden 3 tunnin välein ja ihastelimme pieniä nukkuvia ihmeitämme.

Tuli hengityskatkoja, paha tukehtumiskohtaus (siten selvisi refluksi) ja refluksi...

Kaiken tämän jälkeen täällä hymyilee ja kääntyilee kaksi kuusikiloista. Pojat ovat kehittyneet ikätasonsa mukaisesti, he voivat hyvin ja ovat tuoneet elämäämme käsittämättömän paljon onnea, iloa ja rakkautta.

Ollaan Jessen kanssa todella kiitollisia kaikille minua ja poikia hoitaneille Naistenklinikalla (osasto 42), Lastenklinikalla (osasto K7) ja Jorvissa (osasto L2). Heidän ansiostaan perheemme on nelihenkinen.






















HYVÄÄ KESKOSTEN PÄIVÄÄ!

ps. täältä voitte lukea lisää keskoslasten päivästä!    

20 kommenttia:

  1. Kaunis kirjotus. Olen lukenut blogiasi pitkään, oma tyttäreni on nyt 7kk (eli ainakin koko sen ajan;), en vain aiemmin ole "ehtinyt" kommentoimaan. Kummallista, kuinka voi tuntea suunnattonta iloa ja liikutusta sellaisten ihmisten puolesta, joita ei ole koskaan tavannut! Vaikutatte jalat maassa-perheeltä, on kurjaa mitä kaikkea vastoinkäymistä teidän tielle on mahtunut. Mutta onnenne olette viimeistä piirtoa myöten varmasti ansainneet, sellainen olo tänne ruudun toiselle puolelle on välittynyt <3
    Jaksamista arkeen, jatkan kirjoituksiesi lukemista:-)

    -Anna (&Aino 7kk)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna! :) Tiedän, itse koen samaa lukiessani lempiblogejani. Sitä menee jotenkin niin mukaan! Kiitos kauniista sanoista! <3 Kiva, että jatkat. Hyvää joulunodotusta teille! :) Ja Ainolle ihanaa ensimmäistä joulua! <3

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Olen niin onnellinen teidän puolesta että saitte pikkuiset kotiin!!! <3 varmastikkaan mitään ihanempaa tunnetta ei ole, vaikkei pelot ja huolet varmaan siihen loppunutkaan! Mäkin oon lukenut jo tosi pitkään sun blogia ja ehkä kerran kommentoinu, mutta mua ainakin kiinnostaa lukea ihan vaan teidän arjesta kahen pikkusen kanssa :) sä oot jaksanu ihan mielettömän hyvin! <3

    K7 on kyllä ihania hoitajia ja lääkäreitä, ja tekee mielettömän hyvää työtä! Mun pikkunen oli siellä 6päivää, meillä tosin kaikki ei päättynyt hyvin.. :'( mutta sain jopa yöpyä keskolassa ja aina myös kysyttiin kuinka mä jaksan! Suuri hatun nosto niille!

    Paljon voimia teidän arkeen! :) (oho.. Tuli vähän pitkä kommentti.. :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Julia <3 Laitettiinkin just kommenttia Instassa.
      K7 oli todella osaavaa ja mukavaa väkeä. Tuntui, että pojat olivat turvassa siellä :) Sen puolesta pystyi lähteä kotiin "hyvillä mielin".

      Ihanaa, että sait yöpyä siellä. Se oli varmasti tärkeää sekä sulle että Lucakselle <3 Mä oon todella pahoillani, tekee vaan mieli lähettää sulle paljon sydämiä ja halauksia <3 Voimia sinne ja kaikkea hyvää <3<3

      Poista
  4. Oih :')

    Ja nyt teidän hurmaavat pojat ovat jo noin isoja <3

    VastaaPoista
  5. Ihanat pojat ♡ pitkän matkan ootte noista ekoista kuvista tullu ja ihanaa että kaikki kääntyi parhain päin! Onko theo tossa alimmaisessa raitakuvassa etummainen? Vai menikö ihan metsäön? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, alkumetreillä en uskaltanut ajatellakaan pitemmälle. Onneksi selvittiin kaikesta :) Hyvä Nelli, Theohan se siinä ;) <3

      Poista
  6. Hyvää keskosten päivää teille! Kyllä tosiaan olette jo pitkän matkaa tulleet. Ei se keskosuus ikinä unohdu, mutta kyllä se vähemmän ja vähemmän on mielessä, kun aikaa vielä kuluu. Meillä esikoisen keskoskaappiajoista on kuitenkin jo 7 vuotta, ja kaksosetkin on jo 3 - enkä ollut enää aikoihin muistanut, että virallisesti niistäkin toinen on painon puolesta keskonen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin! :) Niin siinä varmaan käy. Nyt tuntuu olevan vielä tosi tuoreessa muistissa kaikki.

      Poista
  7. Hei,
    olen seuraillut blogiasi jo raskausajoista lähtien, mutta en ole vielä kommentoinut kertaakaan. Halusin nyt tulla kertomaan, että ihailen sinua äitinä, ja pojat saavat olla onnekkaita, kun ovat syntyneet teidän perheeseen, jossa heistä ilmiselvästi pidetään tosi hyvää huolta!! Sinusta huokuu, että poikasi ovat elämäsi keskipisteitä. Nykyään tuntuu, että tosi moni äiti odottaa vain sitä "omaa aikaa" tai pitää omaa hyvinvointiaan "liian" tärkeänä, mutta sinusta saa ihanan kuvan, että omat valvomiset ja jaksamiset tulee kuitenkin aina toisena; poikien hyvivoinnin jälkeen (esimerkiksi suhtautumisesi 2 kk vuodelepoon; moni olisi valitellut blogissaankin paljon enemmän olojaan, mutta sinulle oli jokainen päivä tärkeä nimenomaan poikiesi takia.) Se on nykypäivänä ihailtavaa! Olisi ihanaa, että äidit tajuaisivat sinunlailla, miten lyhyen aikaa lapset ovat pieniä. En siis tietenkään varmasti ajatuksiasi tiedä, mutta tällaisen kuvan saan sinusta blogisi kautta. :)
    Kaikkea hyvää teidän kauniille perheelle ja hyvää joulunodotusta! <3
    - U

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos todella paljon. Ihanasti sanottu! Pojat todella ovat elämäni keskipiste ja heidän hyvinvointinsa tulee aina ensin. Hienoa jos se välittyy sinne :) Sait minulle tosi hyvän mielen, kiitos siitä! Hyvää joulunodotusta ja kaikkea hyvää sulle myös <3

      Poista
  8. En kestä miten suloiset pojat teillä onkaan!<3 Ja sinä Nanna olet kyllä ihan huippuäiti, vaatii aikamoisia hermoja maata sairaalassa noinkin pitkään! Tällaiselle sairaalakammoiselle jo viikko sairaalassa oli aikamoista tuskaa, mutta lopputuloksen takia kaikki on sen arvoista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Kiitos Johanna! Lopputulos on ihan parasta, päivittäin sai kyl itseään muistuttaa siitä minkä takia siellä makaa. Kyllä se siitä sitten, vaikka välillä tuntuikin tosi pahalta. Tässä sitä nyt ollaan, 5kk myöhemmin <3

      Poista
  9. Ihanaa lukea alkuajoistanne ja kaiki meni lopulta hyvin! Olen lukenut läpi profiilisi ja jäänyt kovasti koukkuun. :) Mukavaa seurata kaksosten kehitystä ja vauva-arkea haasteineen.

    Odotamme kaksosia, 12 viikkoa juuri takana. Pahoinvointi alkoi viikolla 5 ja jatkuu edelleen. Kaikki, mikä liittyy kaksosten kanssa elämiseen kiinnostaa. Ihanaa, jos muistelet välillä myös odotusaikaa, alkuviikkoja ja sen tuntemuksia.
    <3

    VastaaPoista
  10. Kiitos Minttu! :)

    Paljon onnea teille, ihanaa :) Toivottavasti pahoinvointi helpottaa. Itsellä auttoi jogurtin syöminen heti herätessä ja Sea band-pahoinvointirannekkeet. Pidin rannekkeita muutaman viikon yötä päivää ja pahin olo helpotti. Suosittelen kokeilemaan! :) Kokonaan pahoinvointi loppui muistaakseni joskus 14-15 viikolla.

    Ihanaa raskausaikaa! <3

    ps. kiitos, voisin kirjoittaa raskauden alkuviikoista ja tuntemuksista. Kiva muistella :)

    VastaaPoista
  11. Eikö sun kaikki kommentit tule näkyviin? Kirjoitin meidän tarinan sinulle mutta en nää sitä täällä :( K7 ja L2 majoittuneet kanssa.

    Laura ja 3kk kirppu

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! <3