Onnistumisen ilo

Eilen oli tosi hyvä päivä. Jos olisin tullut kirjoittamaan etenkin aamupäivän kuulumisista, olisi teksti ollut täynnä hymiöitä. Meidän minit on oppineet ihan hurjan paljon nyt viime aikoina. Oon todella iloinen siitä miten arkiset asiat on alkaneet helpottua.

Toissapäivänä päätin, että nyt loppui yksitellen syöttö sylissä, koska siihen menee niin paljon aikaa ja se luultavasti osin vaikuttaa poikien erirytmisyyteen mm.päiväunissa. Aloitettiin sitterisyöttö-harjoittelut. Toissapäivä meni vähän takkuillen, mutta entä eilinen ja tämä päivä! Eilen molemmat söivät kiltisti koko aterian sitterissä. Jimi touhottaa ja heiluu aika paljon, mutta Theolla menee oikein mallikkaasti. Theo haluaa itse pitää lusikkaa ja ohjata suuhun ja sosetta pitäisi tulla nopeammalla tahdilla kuin mihin äiti ennättää. Jimi työntää sormet joka välissä suuhun ja naureskelee, kun koitan saada niitä pois. Tärkeintä kuitenkin, että homma toimii ja saan yksin ollessakin molemmat syötettyä samanaikaisesti. Aikaisemmin pojat eivät osanneet eivätkä halunneet syödä sitterissä. Sitä rajoittivat myös refluksioireet ja hotkiminen; koko ajan piti olla valmiudessa vaihtamaan asentoa ja rajoittamaan hotkimista. Refluksi ei vaivaa enää (ainakaan tällä hetkellä) ja olo on ihan sanoinkuvailemattoman huojentunut. Ei tarvitse miettiä aina mihin pojat voi laittaa, ettei vaan maito nouse ylös eikä tarvitse herätä yöllä siihen, kun kuulee pikkuisen haukkovan henkeä tukehtumaisillaan. Miten mahtavaa onkaan kokea ns.normaali vauva-arki, siis ilman mitään ylimääräistä.

Toinen juttu; nyt alkuvaikeuksien jälkeen sose on alkanut maistua! Aloitettiin kiinteät 2kk sitten, poikien ollessa 4kk (keskosuuden takia). Silloin meille sanottiin, että kahdessa viikossa pitäisi saada ainakin puolipurkkia menemään kerralla. Huh sanon minä. Vasta viime viikolla sain menemään sen verran. Stressasin asiasta aika lailla, mutta onneksi nyt maistuu. Theo syö oikeastaan kaikkea, Jimi on vähän nirsompi. Tässä välissä oli pari viikkoa, kun oikein mikään ei maistunut kummallekaan ja olin taas huolissani.

Syy on selvinnyt, nimittäin Theolle on tullut ensimmäinen hammas! Suloinen pieni nökö alhaalla! Jimi tulee kovasti perässä: samanlaista sormien ja nyrkin syömistä, ikenien hieromista, kuolaamista ja ajoittaista ruokahaluttomuutta. Pojat ovat oppineet "syömään" jäähdytettävää purulelua ja se tuntuu auttavan pahimpaan kutinaan.

Mahtavaa, kun tuntee onnistuvansa äitinä! Pojilla on vaivat helpottaneet, itkuisuus vähentynyt ja kerrankin arki luistaa ilman sen suurempia vastoinkäymisiä. Toivottavasti saadaan nauttia näin hyvin sujuvasta arjesta pitkään!  

Missä iässä siellä on ilmestynyt eka hammas?

xxxx  

ps. muistakaa osallistua Lamaze-arvontaan täällä, perjantaihin asti aikaa!