Välillä tämä meinaa unohtua. Päivät poikien kanssa on todella kiireisiä ja hektisiä, vaikka oltaisiin vain kotona. Iltaisin touhutaan perheen kesken tai käydään jossain. Ensimmäiset seitsemän kuukautta poikien elämästä meni niin huonoin yöunin, että yritettiin nukkua iltaisin ja öisin aina kun mahdollista. Ei tullut kuuloonkaan, että meillä olisi Jessen kanssa ollut kahdenkeskistä aikaa. Poikia kannettiin ja hyssyteltiin pahimmillaan koko yö, jolloin meillä ei ollut hetkeäkään aikaa olla kahden (ja jos olisi ollut edes pieni hetki, se olisi mennyt nukkuessa ;)). Huonojen öiden ja poikien terveydellisten haasteiden vuoksi kulunut vuosi on ollut todella rankka. Se on näkynyt myös meidän parisuhteessa ja ehkä jonkin verran myös muissa ihmissuhteissa.
Äitiyden myötä olen eniten alkanut kaipaamaan Jesseä. Ihan kamala ikävä, vaikka toinen on vieressä. Ikävä johtuu varmaan siitä, kun sitä kahdenkeskistä aikaa ei ole. Iltaisin ja viikonloppuisin, kun Jesse on kotona, kaikki aika menee tietysti poikiin. Odotan innolla sitä, kun voidaan rauhassa jutella ja olla vaan kahdestaan poikien nukkumaanmenon jälkeen. Vielä ei ole sen aika, pojat toki nukahtavat hienosti, mutta meidän täytyy ladata unta, joten mennään nukkumaan kaikki samaan aikaan, klo 20, hah. Monen kuukauden univajeesta ei selviä ihan hetkessä.
Meillä on ihan mahtava tukiverkko ja tiedän, että voisimme milloin vain viedä pojat hoitoon. Pojat näkevät paljon isovanhempiaan. Me käydään viikottain kylässä ja välillä pojat ovat muutaman tunnin hoidossa. Silti on vaikea jättää poikia hoitoon "vain" sen takia, että saadaan olla kahdestaan Jessen kanssa.
Meidän parhaat ystävät ovat poikien kummeja. Meillä käy joku kahvilla joka viikko. Poden syyllisyyttä siitä miten vähän loppupeleissä pidän yhteyttä ystäviini. Ei ole enää aikaa tekstailla tai pälättää puhelimessa samalla tavalla kuin ennen. On tavallista, että vastaan viestiin päivän pari vastaanottamisen jälkeen... Onneksi se ymmärretään!
Oma aika antaa valtavasti voimaa ja auttaa jaksamaan. Päikkäriaikaan blogin päivittäminen, kynsien lakkaaminen illalla, pitkä kuuma suihku, kauppareissu tai pidemmän kaavan shoppailupäivä. Useimmin oma hetkeni käsittää kauppareissun ja apteekissa käynnin. Silloinkin katson kelloa ja koitan kiirehtiä. Nauretaan Jessen kanssa, että miksi on pakko nostattaa sykkeitä myös ruokaostoksilla?! En vaan osaa täysin nauttia siitä, kun en ole poikien kanssa. Syyllisyys.
Naistenpäivänä Jesse sanoi, että mun on lähdettävä shoppailemaan. Lähdin ja oli todella kivaa. Olin yksin ja kiertelin kauppoja kaikessa rauhassa. Löysin ja jopa ostin pari korua ja vaatetta itselleni! Seuraavana päivänä Jesse meni treeneihin ja sai vuorostaan omaa aikaa. Omaa aikaa enemmän haluaisin aikaa Jessen kanssa. Helpointa on, kun toinen on poikien kanssa ja toinen tekee jotain.
Viikonloppuna oli jälleen hetki itselleni. Puin sellaiset vaatteet, joissa en normaalisti olisi kotona poikien kanssa. Laitoin korkokengät jalkaan ja laukuksi valitsin jotain muuta kuin sen tavallisen olkahihnallisen pikkulaukun. Olin kampaus- ja meikkimallina ja lähdin sieltä täydessä pakkelissa hiukset ihanasti laitettuna. Tuntui tosi hyvältä olla vimpan päälle, vähän "paremmissa" vaatteissa.
Hienoa että sielläkin on mamma päässy vähän vauvaringin ulkopuolelle. :) Sitä tarvitsee kaikki, vaikkeivat sitä myöntäiskään!
VastaaPoistaSitä tulee kyllä "mukavuuden haluiseksi" kun lapset kasvaa, kun aikaa jää muuhunkin kun vaippa rumbaan. Se vaan on tosi juttu, vaikka kuinka lapsiansa rakastaakin! :) Meillä vauva rumba alkaa jälleen alusta kun kaksoset syntyvät. :)
Kyllä! :) Tekee tosi hyvää välillä tehdä jotain ihan muuta kuin niitä perus arkiasioita :) Luin blogistasi kaksosuutisen, ihan mahtavaa! Paljon onnea! <3 Olen blogisi lukija, en vaan ole vielä kommentoinut! :)
PoistaNanna nyt on se hetki, kun pitää ajatella myös hieman itsekkäästi ja katsoa hieman tulevaisuuteen. Te tarvitsette Jessen kanssa myös sitä kahden keskistä aikaa. :) Pojat eivät vahingoitu siitä, että ne pääsee johonkin yökylään mummoille tai kummeille. Todennäköisesti äiti on se joka stressaa yökyläreissusta eniten ;) (Nimimerkillä Been there done that). En toki voi alkaa sinua neuvomaan, eikä se ole tarkoituskaan vaan kannustaa teitä ottamaan vaikka yhden vuorokauden ihan sitä omaa aikaa. Teette hyvää ruokaa, katselette leffoja ja saatte olla vaan kahdestaan. Se tekee oikeasti hyvää ja pitkällä aikavälillä se näkyy.
VastaaPoistaMonikkovalmennuksissa yksi asia mitä eniten korostettiin, on että ottakaa omaa aikaa ja ottakaa ennen kaikkea myös sitä yhteistä aikaa puolison kanssa! Että ei käy niin, että 10 vuoden päästä huomaa, että ei enää tunnekkaan puolisoaan.
Toivottavasti poikien unet ja teidän univaje alkaisi pikkuhiljaa helpottaa, en tiedä miten itse olisin kestänyt tätä arkea huonoilla yöunilla.
(Toivottavasti, et ota kommenttiani mitenkään loukkaavana. Se ei ainakaan ollut tarkoitus) <3
Niin ja mulle viikon kohta on just se kauppareissu, kun pääsee törsäämään :D Vaikka ostaiski vaan ruokaa, voisin kyllä käydä useemmpin shoppailemassaki, jos olis varaa :)
PoistaPojat on aika pieniä yökyläilyyn? Eikö parisuhdeaikaakin voi ottaa muutoin kuin yön yli? :)
PoistaYksi ehdotus on, että viekää pojat hoitoon joku lauantai tai sunnuntai aamu, ja hakekaa iltapäivällä, ennen nukkumaanmenoa. Koko päivä kahdestaan, tai ainakin suuri osa! Eikä tarvitse kamppailla tuon yökyläilyn kanssa.. :) Meillä 9 kk ikäinen vauva, enkä kyllä ikinä jättäisi vielä yökylään noin pientä, mutta tuollainen päivän kyläily voisi tehdä tosi hyvää; sekä isovanhemmille, pojille, että ennen kaikkea teille vanhemmille!! :)
Tsemppiä, vaikutat Nanna tosi ihanalta äidiltä pojillesi!! :)
Aika moni äiti vie jopa kuukauden ikäisiä vauvoja yökylään, meidän tytöt oli 3kk, kun ekan kerran olivat mummolassa yötä. Sitten tulikin tilanne, että toinen 4kk tyttö piti jättää vähän useammaksi yöksi hoitoon, kun toinen tyttö joutui sairaalaan teho-osastolle toiselle paikkakunnalle. Eivät pienet lapset kyllä mitenkään vahingoitu siitä, jos ovat silloin tällöin yön yli mummolassa. Todennäköisesti se on äiti joka siinä enemmän kärsii. Sittenhän se vasta hankalaa onkin, kun lapsi yhtäkkiä heitetään mummolaan yöksi ja ei ole ennen ollut.
PoistaNo mielipiteitä on yhtä paljon, kun on meitä vanhempia. Mutta miten pieni vauva siitä sinun mielestäsi vahingoittuu jos silloin tällöin on mummolassa yökylässä? Jos kyse on vain yhdestä yöstä? Suuremmat tunnejäljet jää todennäköisesti siinä iässä, kun lapsi on sen ikäinen, että jo ymmärtää. Mutta jos on jo aiemmin ollut, voi pitää sitä paljonkin luonnollisempana.
Ja tottakai parisuhdeaikaa voi viettää muutenkin, kuin yönyli mutta ei sekään pahaa tee.
PoistaIhan samoja ajatuksia ja tunteita täälläkin! Meilläkään poika ei ole ollut vielä kertaakaan hoidossa paria tuntia kauempaa. Jotenkin sellainen ajatus, että minun lapsi, minun täytyy hoitaa. Ja pitäisi olla jokin todella hyvä syy, että pyytäisi jotakuta hoitamaan...
VastaaPoistaMutta on kyllä ihanaa lukea tällaista näin positiivista tekstiä! :) Varmasti ollut piristävää! Varsinkin noiden teidän järkyttävien öiden jälkeen.
On jo pitkän aikaa tehnyt mieli mainita että teissä on mielestäni paljon samaa näköä tämän näyttelijän kanssa: https://www.google.fi/search?q=sookie&client=firefox-a&hs=Dcb&rls=org.mozilla:fi:official&channel=sb&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ei=tRsnU6ivLYn_4QSyl4CAAw&ved=0CAkQ_AUoAQ&biw=1366&bih=594 :)
VastaaPoistaToivottavasti jaksatte kaksin vielä sen verran aikaa, kun ette malta poitsuja hoitoon jättää itsenne takia. Minä muistan lapsena, että tajusin jo hyvin varhain sen (olen kuulemma jo 2-vuotiaana puhunut mummille vanhempieni erosta sanoen, jos "vanhemmat peruuttavat") että olin todella iloinen mennessäni mummolaan ja ajattelin, että äiti ja isä saavat olla kaksin. Itsehän en muista tästä ajasta siis mitään, mutta mummi aina hämmästeli, kuinka nopeasti olin onnellinen siitä, että vanhemmat olivat yhdessä ja rakastivat toisiaan :)
VastaaPoistaEn minäkään kyllä neuvo tekemään siten tai täten, itsellä on vasta se eka tulossa, mutta toivon, että itse maltan sitten olla myös vaimo ja ystävä ja jännitän sitä ihan tosi paljon, että en ottaisi niistäkään paineita ja mistään ei tulis suorittamista :D Mun ystävällä on kolmoset ja heille tuli aina täti yökylään silloin tällöin ja vanhemmat menivät hotelliin tai ensin jonnekin muualle tai viettivät päivän kaksin jne. En tiedä, onko tästä vinkistä mitään apua teille :)
Meilläkään esikoista ei maltettu jättää kovin pienenä minnekään hoitoon eikä se imetyksen vuoksi olisi ollut mahdollistakaan. 9 kk ikäisenä jäi ekaa kertaa mammulaan muutamaksi tunniksi. Meillä parisuhdeaikaa on ollut yhteiset kauppareissut kerran viikossa, kun poika on isovanhemmilla. Joskus käydään leffassa ja/tai syömässä niin että poika on isovanhemmilla hoidossa ja se tekee kyllä hyvää. Huomaa, että pojan ja isovanhempien välit ovat lähentyneet kun on ollut siellä ilman meitä. Yökylässä poika on ollut kerran, kun me oltiin ystäväni häissä jotka olivat vain aikuisille. Poika oli tuolloin 1 v 3 kk. Nyt jäbällä siis ikää melkein 3 vuotta. Tykätään harrastaa koko perheen voimin kaikenlaista, joten eipä olla kaivattu enempää kahden keskistä aikaa. Toki sitä nyt on ollut enemmän iltaisinkin pojan mentyä nukkumaan. Mutta mun pointti siis oli se, että jos sopivia hoitajia on lähistöllä niin hyödyntämää heitä rohkeasti ja menkää vaikka kahdestaan lenkille. Ei sen parisuhdeajan aina tarvitse olla mitään erikoista, muutama tunti silloin tällöin tekee ihmeitä. -Timmutar
VastaaPoistaOi multa on jääny tää lukematta! Ja just kirjotin ite vähän samasta aiheesta :') Sulla on kyllä maailman ihanin mies, ei voi muuta sanoa :) Joten älä vähättele sitä ''vain siksi'' hoitoon koska haluatte olla kaksin, se on tärkeää :) <3
VastaaPoista