Mitä meinaat äitiysloman jälkeen?
Milloin palaat töihin ja kouluun?
Ylläolevat kysymykset olen kuullut miljoonaan kertaan ja ahdistunut joka kerta. Olen aina vastannut
"en tiedä vielä", mutta nyt tiedän ja olen tehnyt päätökseni. Tilanne on se, että olen loppusuoralla sosionomin AMK-opinnoissa ja osa-aikainen myyjä vaatekaupassa.
Palaan töihin vanhempainvapaan jälkeen eli elokuun puolivälissä. Pidän heti alkuun kertyneet kesälomat pois eli ensimmäinen työvuoro on luultavasti syyskuun puolella. Pojat ovat silloin reilun vuoden ikäisiä. He eivät töihinpaluustani huolimatta mene hoitoon. Työni on osa-aikaista, vain 5-10 tuntia viikossa ja pääsääntöisesti ilta-ja viikonloppuvuoroja. Pojat ovat siis isin hoivissa, kun menen töihin.
 |
| Theo, Jimi & äiti |
Palaan opintojen pariin tammikuussa 2015 ja pyrin valmistumaan samana vuonna. Se tulee olemaan iso muutos koko perheelle, koska silloin pojat aloittavat päivähoidon. Tuntuu todella haikealta jo nyt edes miettiä sitä. Aika on mennyt tosi nopeasti enkä haluaisi vielä pitkään aikaan muuttaa nykyistä järjestelyä. Viihdyn kotona, meidän arki on ihanaa! Olen iloinen, että voin ensin "totutella" pienen muutoksen kautta siihen, kun pojat menevät hoitoon ja kaikki muuttuu. Olisi paljon rankempaa jos joutuisin samaan aikaan palaamaan sekä töihin että kouluun. En tiedä miten jaksan tammikuussa... Olin aika loppu jo silloin, kun oli vain työ+koulu, nyt siihen yhtälöön täytyy lisätä vielä lapset. Se on sen ajan murhe. Perhe on tärkein.
 |
| Eilen tuli 9 kk mittariin ja käytiin ekaa kertaa avoimessa päiväkodissa. Poikien ensimmäinen "kerhoaskartelu" <3 |
Todella ristiriitaiset ajatukset tulevasta. Odotan toisaalta innoissani töihinpaluuta, koska se tulee olemaan "omaa aikaa", pääsen ihmisten ilmoille ja taloudellinen tilanne kohenee hieman. Tykkään työstäni ja työilmapiiristä. Toisaalta taas olisi ihana olla vain kotona, ei tarvitsisi sumplia aikatauluja vaan mennä poikien mukaan. Opintojen jatkaminen jännittää jo nyt! Se tulee olemaan rankkaa ja stressaan tulevasta opinnäytetyöstä. Missä välissä väsään sellaisen?
Kohtalotovereita?
Jossain vaiheessa ajattelin, että olisin jatkanut myös opintoja jo elokuussa, mutta onneksi päätin toisin. En ole vielä valmis siihen. Haluan vielä syksyllä päivieni täyttyvän pääosin
vauvataaperoarjesta. xxxx
Meillä tulevaisuus näyttää tältä, miten te muut? Kotona, töissä, koulussa?
Kuulostaa kyllä ihan hyvältä ottaa askel kerrallaan, ja olla vielä poikien kanssa kotona jos se tuntuu hyvältä.
VastaaPoistaMulla oli esikoisen syntyessä gradu kesken, olin kuvitellut tekeväni sen ennen vauvan syntymää, mutta ensin raskaus väsytti niin etten töiden lisäksi jaksanut ja sitten vauva jo syntyikin ennen kuin kerkesin äitiyslomallekaan. Tuli vuoden tauko, mutta sitten mies oli pari kuukautta oman valmistumisensa jälkeen työttömänä, ja mä totesin, että nyt tai ei koskaan. Vauva oli siis kotona miehen kanssa, mutta oli kyllä tekemistä päästä taas sisään opiskelujuttuihin - toisaalta motivaatio ja tehokkuus oli parantunut melkoisesti, ja rima laskenut. ;) Kyllä siitä valmista tuli, viikkoa ennen kuin mies aloitti työt.
Ehdottomasti :) Hienoa, että sait gradun tehtyä! Ehkä mullakin on vielä toivoa ;) Meillä ei valitettavasti ole taloudellisesti mitenkään mahdollista, että mies jäisi poikien kanssa kotiin, vaikka me molemmat sitä toivottais :( Teillä oli "onni onnettomuudessa" miehen työttömyyden suhteen! :)
PoistaTutun kuuloista tuskailua... Minunkin pitäisi jatkaa opintoja syyskuussa, ja muuton takia koulumatkaan menee puoli tuntia suuntaansa! Jos kuljetaan miehen kanssa samalla autolla, tulee tytön hoitopäivistä 9h pituisia! Aivan kamala ajatus! Niin onnellinen kuin muutosta omaan kotiin olenkin, nuo hoitopäivien pituudet hirvittävät... Ja toinen auto tulisi melkoisen kalliiksi. Ja kaiken lisäksi en tosiaankaan haluaisi vielä viedä tyttöä hoitoon, se on vielä niin pikkuinen! Entä jos se ei vielä edes kävele syksyllä? Huoku...
VastaaPoistaTöihin en mitenkään pystyisi enää opintojen ja perheen ohella. Tämä sovittiin miehen kanssa jo ennen raskautta, että kaksi kolmesta menee, mutta ei mitenkään kaikki kolme yhtä aikaa :) Meillä onneksi (ainakin vielä!) mennään nukkumaan kahdeksalta illalla, niin sen jälkeen ehtii sitten opiskella. Toivottavasti ei rytmit muutu illan osalta!
t: Suvi ja typy
Voi ei :/ Mullakin on aika pitkä matka, autolla 45 min ja julkisilla 1-2h :/ Auto on miehellä eli koulumatkoihin menee sitten oma aikansa...
PoistaTosi ihanaa, että voit keskittyä perheeseen ja opintoihin :) Mä epäilen vahvasti omaa jaksamista sitten kun on hoidettavana lasten lisäksi opinnot ja työt. Jos tuntuu ylivoimaiselta niin harkitsen töiden lopettamista. Kokeilen kuitenkin...
Moi Nanna!
VastaaPoistaKyllä se hyvin tulee menemään, elä stressaa etukäteen :) Minä tein gradun hoitovapaalla, kiitos mummojen ja miehen. Nyt kaksospojat ovat hoidossa (hitusen vajaa 2v) ja tää kuvio on toiminut sata kertaa paremmin kuin olisin uskonut. Mulle on tehnyt hyväää ja niin lapsille myös :) Tsemppii teidän arkeen! Ja hyvää viikonloppua! :)
Moikka :) Vautsi, hienoa! :) Yritän olla stressaamatta, täytyy miettiä mistä kaikesta sitä on jo selvinnyt niin eihän tämä ole mitään ;D Kiitos kannustuksesta Maikki! :) (ja anteeksi, kun en oo vastannut sähköpostiin! Sain paljon irti unikouluvinkeistä ja nyt meillä nukahdetaan ja nukutaan tosi hyvin!) Ihanaa kevättä teille! :)
PoistaHyvältä suunnitelmalta kuulostaa! :) Opinnäytetyö on iso rutistus, mutta kyllä siitä selviää. Ja kun ei aseta itselleen liian kovia tavoitteita, koska loppupeleissä sillä ei ole suurta merkitystä minkä arvosanan opinnäytetyöstä saa, kunhan läpi menee. Tämän sanon siksi, koska itse ajattelin sen olevan suuressa asemassa töitä hakiessa, mutta eipä se ollut. Eikä opiskelujen jälkeen kukaan ole tullut kysymään koko opinnäytetyöstä. Valitset itseäsi kiinnostavan aiheen, niin hyvin se sujuu! Älä liikaa stressaa etukäteen. Vaikka pienten lasten kanssa opinnäytetyön teko saattaa olla hieman haasteellista, mutta kyllä siihen aikaa löytyy varmasti. :)
VastaaPoistaNiin on... Näin olen kuullutkin, ettei sillä loppupeleissä ole sellaista "arvoa" kuin annetaan ymmärtää. Kunhan saan sen tehtyä ja läpi niin olen enemmän kuin tyytyväinen! :) Kiitos kannustuksesta Mari! :)
Poista